Tässä on pitämäni aamunavaus, joka käsittelee johtamista. Nyt itsenäisyyspäivänä jatketaan samasta teemasta, sillä mulla on saarnavuoro ja aiheena on Matt. 20:25-28, joissa Jeesus antaa seuraajilleen johtajuusoppia.
Hyvää huomenta klassikot. Sunnuntaina on itsenäisyyspäivä ja tuossa äsken soi supisuomalainen virsi Samuli Edelmanin tulkitsemana. Samuli esiintyy nyt tulevana lauantaina Mikaelin kirkossa, joten sinne siis klo 19.
Nuorilla on tulevaisuus edessään, mutta he tarvitsevat vähän apua siinä, miten astua oikealle tielle ja miten päässä tässä elämässä eteenpäin. Oli kerran eräs nuori poika, joka kruunattiin kuninkaaksi. Tämän suuren mahdollisuuden ja tilaisuuden edessä hän mietti jalat tutisten, mitäköhän tästä tulee, kun ei ole kokemusta, ei taitoja, eikä oikein kansan luottamustakaan. Näitä miettiessään kerrotaan, että Jumala ilmestyi hänelle ja sanoi ykskantaan: ’pyydä mitä vain, niin saat sen.’ Nuori kuningas pyysi: Herra anna minulle viisas sydän, niin että osaan oikein hallita ja johtaa tätä suurta kansaa. Tämä kertomus löytyy Raamatusta ja tuo nuori kuningas oli Salomo. Hän sai mitä pyysi, viisauden hallita ja johtaa. (1. Kun. 3.)
Tulevana sunnuntaina kirkoissa puhutaan, tai ainakin Mikaelin kirkossa puhutaan, Jeesuksen johtamisopista. Näinä aikoina johtamisesta rummutetaan monessa paikassa: työpaikoilla, armeijassa, partiossa, ja varmaan koulussakin. Johtamisesta kirjoitetaan kirjoja, pidetään seminaareja ja koulutuksia. Ainakin kirkossa mietitään, millainen on hyvä johtaja. Luulen, että tänäänkin moni pyytäisi itselleen taitoa johtaa, jos hänelle suotaisiin sama tilaisuus kuin Salomolle.
Jeesuksesta on sanottu, että hän oli historian ensimmäinen suuri kenttäjohtaja. Hänen rinnallaan Rooman keisarit jättivät historiaan pienemmän jäljen, vaikka omana aikanaan he olivatkin koko maailman johtajia. Miksi tuo tavallisen kansan keskellä elävä Vapahtaja teki niin ison vaikutuksen? Yksi syy voisi olla juuri se, että hän laskeutui vallan korkeilta jalustoilta, johdon hierarkian huipulta kansan keskelle.
Suurin johtaja ei linnoittautunut johonkin toimistoon, vaan suurin tuli kentän keskelle. Hän solmi suoria yhteyksiä tavalliseen kansaan: tavallisiin äiteihin, isiin, lapsiin, sairaisiin, uskonnollisiin fariseuksiin, publikaaneihin ja oikeastaan kaikenlaisiin ihmisiin. Hän tunsi kentän tosi hyvin. Hänelle ihmiset eivät olleet vain numeroita tai nimiä paperilla. Hän tunsi heidän toiveensa, pelkonsa, harrastukset, ilot ja surut.
Toinen asia oli se, että Jeesus ei touhunnut joutavia, vaan keskittyi vain olennaiseen. Kolmas pointti, ja näitä pointteja on sitten aika monta, voisi olla se, että Jeesus tunsi esimerkin voiman. Tulevana sunnuntaina on itsenäisyyspäivä. Suomen historiasta on opittu, että suomalaisia tulee johtaa edestä, omalla esimerkillä, eikä takaa komennellen ja käskien. Jeesus muistetaan juuri siitä, että hän sanoi ihmisille: seuraa minua. Jeesus näytti tietä, hän kulki edellä ja mukana, hän näytti mallia, esimerkkiä. Ihmisten tuli seurata häntä. Oma esimerkki on kova juttu. Se otetaan aina vakavasti.
Ehkä Jeesus ajatteli, että hyvä johtaja on kuin hyvä paimen, joka on valmis antamaan henkensä lampaidensa puolesta. Hyvä paimen tuntee lampaansa nimeltä, hän välittää, hän kulkee mukana, hän osoittaa tietä.
Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää.
