tiistai 30. joulukuuta 2008

Ajatuksia Franlinin kirjan pohjalta - onko sinulla mitään syytä elää?

Luin jokin aika sitten Viktor Franklin kirjan Livet måste ha mening. Suosittelen tuota lyhkästä 100sivun kirjasta varsinkin nuorisotyötä tekeville. Siinä on paljon tärkeää asiaa, josta kannattaa kertoa nuorille. Siitä saa vinkkejä kuinka selvitä elämästä.

Frankl aloitti monta istuntoa kuuntelemalla potilaiden epätoivoisia mietteitä. Tämän jälkeen hän kysyi, ’miksi et tapa itseäsi?’ Tällä tavalla hän sai potilaan miettimään, minkä takia hän elää, mikä on hänen elämän merkitys.

Frankl kehitti psykologisen suuntauksen nimeltään logoterapia. Logoterapia on perusnäkemyksiltään selkeästi erilainen kuin esim. Freudin kehittämä psykoanalyysi, jossa ihmisen ongelmiin haetaan syitä lapsuuden aikana koetuista traumoista, isäsuhteesta ja tyydyttämättömistä (seksuaalisista) tarpeista. Logoterapiassa ei katsota niin paljoa menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen: mistä unelmoit, mitä toivot? Mikä merkitys sinun elämällä on?

Frankl oli kesitysleirillä, josta vain joka kahdeskymmenes ihminen säilyi hengissä. Häneltä riistettiin kaikki. Hän menetti nuoren kaksikymppisen vaimonsa, vanhempansa, siskonsa ja lähes koko sukunsa kaasukammioissa. Hänen nimensä vaihdettiin numeroon 119 104. Näiden toivottomien kokemusten pohjalta ”psykologi” 119 104 sai perustuvanlaatuisen oivalluksen, jonka mukaan ihminen kestää lähes mitä vain, jos sillä, mitä hän tekee tai on, on jotain merkitystä. Kyllä, selviytyminen oli kiinni tuurista tai Jumalan ihmeestä, mutta Frankl väittää, että ne ihmiset jotka olivat keksineet jonkin syyn elää, selvisivät varmemmin. Tästä huolimatta 119 104 sanoo, että vangeista ’parhaimmat paloivat tuhkana tuuleen.’ Monet kulkivat kaasukammioihin lausuen ’Isä meidän, joka olet taivaissa..’ Isä meidän auttoi heitä.

Frankl lainaa usein Nietzchen sanoja: ’Se joka löytää yhdenkin syyn, löytää monia keinoja.’ Merkitys on äärimmäisen tärkeä asia. Frankl kertoo, että selvän enemmistön mukaan ihmisellä pitää olla jokin asia, minkä vuoksi elää, tai tarvittaessa jopa kuolla. Jos tuollaista asiaa tai syytä ei ole, niin sisälle jää jonkinlainen eksistentiaalinen tyhjiö, joka aiheuttaa paljon kipua, merkityksettömyyden tunnetta ja epätoivoa.

Tänään ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin ennen. Tänään ihmiset kokevat laajasti, että elämällä ei ole merkitystä, ja että sisällä on kuin jokin tyhjiö, joka kaipaisi vision, toivon, unelman, merkityksen.. Tuota tyhjiötä pyritään täyttämään eri tavoin. Yleisiä täyttökeinoja ovat vallanhalu, raha, seksi, ystävät, viina, huumeet, urheilu, työ, videopelit, leffat.. Keinoja on loputtomasti. Turhautuneet nuoret ajautuvat rikollisiksi, koska heillä on tylsää. Ei merkitystä, ei unelmaa, ei tehtävää, ei haasteita, ei jännitystä.

Raamatun suuret sankarit tekevät elämänsä isoimmat virheet, kun heillä on elämässä tyyni ja helppo kausi. Daavid päätti jäädä aloilleen palatsiinsa, kun armeija lähti sotaan. Hän oli ansainnut vähän lomaa. Viettäessään huoletonta luppoaikaa Daavidin silmiin osui erään sotilaansa kaunis vaimo Batseba.. 2. Sam. 11. Kuningas Salomo oli paiskinut 20vuotta riuskasti hommia rakennusprojektien kanssa: Herran temppeli ja Jerusalemin palatsi olivat valmistuneet. Mutta kun ’Salomo oli saanut valmiiksi (kaiken) ja.. kaiken muun, mitä hän oli suunnitellut..’, niin kohtapuolin jäi aikaa töppäyksille. 1. Kun. 9:1. Näistä kerrotaan luvussa 1. Kun. 11.

Se on juuri kuten HB laulaa: vasta vaivoissa uskova nousee - katsoo Herraan. Moni terveenä hukkuu.

torstai 25. joulukuuta 2008

Hallelujah, mikä biisi!



Englannin listan top 40 sisälsi 4eri versiota Leonardo Cohenin Hallelujah biisistä, joka on tehty joskus 80-luvulla! Hienoa! Tuossa biisissä on sanoitukset, jotka kertovat Raamatun tarinoista. Daavidista kerrotaan, että hän osaisi soittaa musiikkia, niin että 'pahat henget pakenivat.' 1. Sam. 18:10; 16:16. Daavid näppäili kitarastaan sointuja: 'herää harppuni, herää lyyrani. Minä tahdon laulaa, tahdon soittaa! Herätän aamuruskon!' Sitten tuo taisteleva runoilijamuusikko rakastui naiseen, Batsebaan, jonka hän näki kylpemässä, kuten tuossa Cohenin biisissä sanotaan. Mikään ei voinut pysäyttää rakastunutta Daavidia. 2. Sam. 11.

Biisissä sanottaan, että nainen kaatoi valtaistuimen ja leikkasi (kuninkaan, tai sankarin) hiukset. Tavallaan näin kävi juurikin toiselle Raamatun taistelevalle sankariromantikolle eli Simsonille. Jumala oli kätkenyt hänen voimiensa salaisuuden hänen hiuksiinsa. Hän ei saanut leikata niitä, tai hänestä tulisi yhtä heikko kuin kaikista muista, Tuom. 13:5. Viimein hän pitkän taivuttelun jälkeen paljasti tämän voimiensa salaisuuden vaimolleen Delilalle. Vaimo suuttui miehelleen ja valitti: 'Kuinka voit väittää rakastavasi minua, kun et sydämessäsi luota minuun? Jo kolme kertaa sinä olet petkuttanut minua etkä ole kertonut minulle suurten voimiesi salaisuutta.' Tuom. 16:15. Simson antoi periksi, jolloin Delila petti hänen luottamuksensa ja kertoi hänen salaisuutensa miehensä vastustajille. Niin Simsonin hiukset leikattiin, ja hänestä tuli tavallinen, heikko mies.

Sain juuri yhden idean, minkä vuoksi tämä Hallelujah-biisi on vedonnut niin voimakkaasti tämän päivän ihmisiin. Syy on se, että ihmisellä on sisällään halu ylistää. Elämme kuitenkin maailmassa,jossa painotetaan niin paljon tieteellisyyttä, järkeä ja rationalisuutta, että sydämestä nousevalle voimakkaalle ylistykselle ei oikein ole jäänyt tilaa. Jumalan kuvana ihmisen luonnollisimpiin taipumuksiin kuuluu kuitenkin kiittäminen. Kenelle muulle kiitos ja ylistys kuuluisi, jos ei taivaan Isällemme? Hallelujah!

Raamatun suuri laulukirja eli Psalmit päättyvät ylistykseen, Ps. 150:

1 Halleluja!
Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään,
ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!
2 Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan,
ylistäkää häntä, hän on suuri!
3 Ylistäkää häntä raikuvin torvin,
ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!
4 Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden,
ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!
5 Ylistäkää häntä symbaalien helinällä,
ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!
6 Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa! Halleluja!

Jotain tolkkua Raamatusta - Numeri - Mooses

Tässä on taas yksi piiiitkä kirjoitus sarjaamme 'Jotain tolkkua Raamatusta'. Tarkoitus on helpottaa ihmisiä aukaisemaan tuo kirjojen kirja!

Numeri – vaeltava Jumalan kansa

Neljäs Mooseksen kirja on yksi suosikeistani. Sen pointti on pähkinänkuoressa, että Israel on marssiva Jumalan kansa (10:11 – 36). Marssivan kansan tavoitteena on päästä luvattuun maahan. Tuon päämäärän halveksiminen tai sen hylkääminen, tai orjuuteen takaisin kaipaaminen eli u-käännöksen tekeminen, ovat tämän kirjan kardinaalisyntejä. 14:1 - 38. Tähän päivään linkitettynä voidaan sanoa, että Numerissa kerrotaan 1) yhteen kuulumisesta ja 2) voiman lähteestä – yhteisö on tietysti Israel ja sen voiman lähteen on Jumala. Myös Jeesus opetti, että me olemme matkalla ja meillä on päämäärä: ’etsikää ennen kaikkea muuta Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.’ Jeesus on tie sinne.

Erämaamarssin kokemusten kautta piirtyy Israelin kiehtova ja uniikki identiteetti vaeltavana Jumalan kansana. Erämaamarssin aikana Egyptistä vapauteen lunastettu entisten orjien joukko, hitsautuu monien myötä- ja vastoinkäymisten kautta kansaksi, yhteisöksi. Todellisuus oli kuitenkin kaikkea muuta. Yhteen puhaltavasta porukasta ei oikein voida puhua, eikä päämäärääkään saavuteta. Jumalallisten visioiden vallankumouksellisesta marssista meinaa tulla nolo fiasko. Kukaan tuosta sukupolvesta, Joosuaa ja Kalebia lukuun ottamatta, ei pääse luvattuun maahan. Mooseskin saa vain ihailla luvattua maata vuorenkukkulalta, rajan väärältä puolelta.. 27:12 – 17. Päämäärään saavuttaa uusi sukupolvi. Mooseksen tehtävä on valmistaa tuo sukupolvi, ja sen johtaja, Joosua, maanvalloitukseen. 27:18 – 23. ’Viestikapulan’ siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on hänen viimeinen tehtävänsä.

Sanottakoon, että erämaamarssi eli Exodus on koko VT:n keskeisin kertomus. Siitä kertovat profeetat erittäin värikkäästä ja mielikuvituksellisesti (Hes. 36:24 – 31; 37), psalmien kirjoittajat (Ps. 105:26 – 45; 106) ja kaikki muutkin. Paavali kertoo, että myös me kristityt olemme tavallaan, hengellisessä mielessä, tuolla marssilla, 1. Kor. 10:1 – 13. Jos Genesiksen suuri ihme oli luominen, niin Exoduksen suuri ihme on lunastus Egyptin orjuudesta, erämaamarssi luvattuun maahan. Tuota missiota vastusti alussa kaikki: Mooses, faarao, heprealaiset.. Jumala kuitenkin pestasi Mooseksen toteuttamaan tuota suunnitelmaansa. Homma osoittautui erittäin vaikeaksi.

Herravihaa – yksinäinen johtaja
Matkan aikana Israel osoittautuu vaikeaksi porukaksi ja Jumalan rakkauden rajoja koetellaan todella paljon. Kansa valittaa milloin mistäkin, välillä se haluaa palata takaisin Egyptiin: 14:2 – 4. Kansa on vähällä kivittää Joosuan ja Kalebin, jotka innostavat sitä kulkemaan kohti todellista päämääräänsä eli luvattua maata: 14:10. Kansa hylkäsi myös Herran, Jumalansa: 11:20. Joka tapauksessa 40 vuoden surkuhupaisa marssi on meillekin hyvin opettavainen, koska kristitty on aina tien päällä. Jeesus sanoi: ’minä olen tie..’

Demokraattisilla vaaleilla Mooses olisi saanut kenkää saman tien (14:4). Hänen tilalleen olisi valittu todennäköisesti Mirjam, tai Aaron (12:1 - 2) tai ehkä Korah, Datan tai Abriam, joilla oli puolellaan kansan johtoeliitin tuki (16:1 - 3). Nämä kaverit sanoivat näkevänsä kansan vaikeudet, joihin he toisivat lohtua ja apua. Erämaavaellus olisi unohdettava ikävänä seikkailuna. Egyptiin olisi palattava, niin että lapsille ja vanhuksille saataisiin edes vähän ruokaa. Ei kukaan vastuuntuntuinen ihminen johda kokonaista kansaa vaeltelemaan erämaahan. Jos jonkun työryhmän olisi pitänyt suunnitella exodus luvattuun maahan, niin se työryhmä suunnittelisi matkaa varmasti vielä näinä päivinäkin. Joku on sanonut hauskasti, että saatana valitsee usein kollegion, työryhmän tai neuvoston hoitamaan jotain asiaa. Jumala taas valitsee yksilön, jolle hän sanoo: ’Mene siis, minä lähetän sinut.. Minä olen sinun kanssasi’, 2. Moos. 3:10, 12.

Mooses ei alkujaankaan halunnut kyseistä johtajan hommaan, vaan Herra määräsi sen hänelle, 2. Moos. 3 – 4. Mooses olisi mielellään jättänyt virkansa, mutta se ei sopinut Jumalan suunnitelmiin, Num. 11:11 – 15. Lopputiliä odottava Mooses tilittää: ’Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas. Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mielummin kuolla heti.’ 11:15. Tällaiset heikkohermoisuutta viestivät johtajan mietteet herättävät Mooseksen alaisissa entistä enemmän epäluuloja: ’Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta?’ 12:2. Jumalan silmissä Mooses on kuitenkin ainut oikea henkilö. Hän on Jumalan valitsema.

Mooses oli ’nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.’ 12:3. Ehkä tämän vuoksi Jumala käytti Moosesta. Jumalan käsissä voima tulee täydelliseksi vain heikkoudessa. Mooseksen kautta Raamattu kertoo, että Jumala haluaa asettaa maailmaan johtajia, jotka ovat toisenlaisia kuin maailmanhistorian suuret johtajat. Sakarian kirjan mukaan Messias tulee olemaan kuningas, joka ’on nöyrä, hän ratsastaa aasilla.’ Sak. 9:9. Jeesus sanoi, Matt. 11:29: ’minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.’

Helppohan se on valittaa
Moosekselle valitettiin lähes kaikesta: Mirjamin ja Aaronin mukaan hän oli ottanut väärän naisen vaimokseen, 12:1. He kysyivät, miksi Jumala muka puhuu ainoastaan Mooseksen kautta? 12:2. Kansan johtomiehet syyttivät Moosesta siitä, että hän yritti korottaa itsensä muun kansan yläpuolelle. Tasa-arvon nimissä: ’Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä!’ 16:3. He syyttivät Moosesta siitä, että hän oli tuonut kansan kuolemaan autiomaahan, ja siitä, että hän oli johdattanut kansan eksyksiin, ja siitä, että lupaukset eivät olleet täyttyneet. 16:13 – 14. Näiden syytöksen ristipaineessa Herran pinna loppui ja hän uhkasi tuhota koko kansan, joka oli noussut Moosesta vastaan. Aaron ja Mooses kuitenkin rukouksin ja uhrein saivat lauhdutettua Herran syttyneen pyhän vihan, 16:21 - 24. Tämän seurauksena ainoastaan Mooseksen johtavat syyttäjät, kapinan aloittajat kuolivat kun tuli taivaasta iski heihin, 16:35.

Tähän eivät kuitenkaan ongelmat lopu, vaan ’seuraavana päivänä israelilaiset nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat: te olette surmanneet Herran kansaa.’ 17:6. Nyt Herran viha todella syttyy. Hän uhkaa tuhota koko tuon kansa autiomaahan, mutta taas Mooses ja Aaron taistelevat, puhuvat, rukoilevat ja tekevät lähes kaiken voitavan pelastaakseen kansan, joka haluaisi viedä heidät oikeuteen ja tappaa heidät. Niinpä Herra taas säästää valitun kansansa, 17:10 – 14. Herran tuomion seurauksena kansaa kuoli kuitenkin 14 700 henkeä, 17:14. Myöhemmin kansan viisaimmat johtajat vielä hyökkäävät Moosesta vastaan tivaamalla häneltä jotain järkevämpää visiota kuin unelmaa luvatusta maasta: ’miksi te toitte Jumalan kansan tähän autiomaahan?’ 20:4. Mooseksen homma ei siis ollut mikään helppo. Hän joutui tai sai käytännössä toteuttaa vuorisaarnan ohjeita: ’rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.’ Matt. 5:44.

Burnoutin partaalla olevalle Moosekselle annetaan vähän helpotusta. Hän delegoi tuomarin tehtäviään seitsemällekymmenelle viisaalle miehelle. Herra siirsi ’Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen.’ 11:25. Tuota hurmosta katsellessaan Mooses toivoi: ’kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!’ 11:29.
Nämä kaikki kertomukset osoittavat sen, että me olemme usein sokeita huomaamaan mitä, miten ja kenen kautta Herra palvelee meitä. Tästä ehkä yksi selkeimpiä esimerkkejä ovat luvut 4. Moos. 23 – 24, joissa Herra käskee pakanaprofeetta Bileamia siunaamaan Israelia, joka kulkee alhaalla laaksossa. Bileam nousee vuorelle, josta hän voi nähdä koko tuon kansan, joka ’pysyy muista erillään.’ 23:9. Koko ajan Bileamin vierellä on Moabin kuningas Balak, joka taivuttelee Bileamia kiroamaan Israelin. Bileam kertoo rukoilevansa vain sitä, mitä Herra tahtoo. Rukoillessaan hän aina tuntee voimakkaasti, että hän ei saa kirota tuota kansaa, vaan hänen pitää siunata sitä. Näin hän tekee kolme kertaa. Samaan aikaan Balak on raivoissaan: ’minä kutsuin sinut tänne, jotta kiroaisit viholliseni, mutta nyt sinä olet jo kolme kertaa siunannut heidät! Painu sinne mistä tulit!’ 24:10 - 11. Bileam siunaa Israelia ja näkee sitä koskevan ennustuksen: ’Minä näen tämän, mutta se ei vielä ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista.. Jaakobista polveutuu hallitsija, joka tuhoaa vihollisensa.’ 24:17, 19. Samaan aikaan näistä kamppailuista autuaan tietämättömät israelilaiset majailevat alhaalla laaksossa. He eivät tiedä, että heidän kohtalostaan on juuri taisteltu: kirous vai siunaus. Tuona samana hetkenä ’he luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin.. ja miehet kumarsivat heidän jumaliaan. Näin israelilaiset antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, ja siksi Herra vihastui heihin.’ 25:1 – 3. Kansa siis taas hylkäsi Hänet, joka oli koko ajan taistellut ”salaa” sen puolesta ja taivuttanut pakanaprofeetankin siunaamaan kansaansa. Tuossa oli sokean kiitos.

Identiteetti
Israelin identiteettiä sivusin Genesiksessä jakeissa Gen. 32:29. Israel kantaa siunausta, se kamppailee aina Jumalan kanssa ja se näkee Hänen kasvonsa, niin kuin vain voi nähdä. Tämä näkyy selvimmin Herran siunauksessa, joka löytyy luvusta 4. Moos. 6. Käsittelen tätä siunausta myöhemmin. Jakeen Jes. 43:10 mukaisesti Israelin tehtävä on nähdä, kuulla, uskoa ja ymmärtää, että Herra on Jumala. Sen tulee toimia peilinä, joka loistaa Herran valoa pakanuuden pimeyteen, sen tulee olla avoin kirje, jota maailma voi lukea (2. Kor. 3:3). Sen tulee levittää Herran tuntemisen tuoksua, Sir. 24. Myös Numerissa kerrotaan olennaisia asioita siitä kuka ja miksi Israel on olemassa. Tuossa identiteetissä on kaksi puolta: kansallinen ja uskollinen. Kansallinen = Egyptistä vapautettuja heprealaisia, uskollinen = heidän lunastajansa (vapauttajansa) on Jumala, jota he palvelevat. He ovat kansa, josta Herra sanoo: ’minä asun israelilaisten keskellä’, 5:3. Tällainen kaksiosainen identiteetti on aika yleisesti esillä VT:ssa. Israel on sekä kansallinen että uskonnollinen porukka.

Jaotus:
Lapset pääsevät perille, vanhukset kaatuvat matkalle
Numeri pitää jakaa kahteen isoon jaksoon. Ensimmäinen jakso kertoo matkaan lähteneestä sukupolvesta, toinen jakso kertoo heidän lapsistaan. Ensimmäinen porukka ei pääse perille, mutta heidän lapsensa pääsevät. Ensimmäinen porukka tuntuu tekevän kaikki mahdolliset virheet ja toinen porukka on vähän viisaampi. Tätä sukupolviin perustuva jaotus tulee ilmi esim. väestönlaskun pohjalta tehdyissä sukuluetteloissa, joita esitellään marssin alussa ja lopussa eli luvuissa 1 ja 26. Näiden väestönlaskujen välissä on 40 vuotta.

Toisen väestölaskun lopussa on sanat: ’tässä joukossa ei ollut ainoatakaan niistä israelilaisista, jotka Mooses ja Aaron olivat laskeneet ja merkinneet sukuluetteloihin Siinain autiomaassa toimittamassaan väestönlaskussa.’ 26:64 – 65. Tuo porukka ei saanut astua yli rajan ja syy siihen selviää mm. jakeista 14:20 – 35. ’Yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni. He eivät saa nähdä sitä maata..’ Jumalan kerrotaan olleen todella kypsynyt valitsemaansa kansaan: ’kuinka kauan minun vielä pitää sietää tätä pahaa kansaa, joka alati nurisee minua vastaan.’ 14:27.

Kaikki kirjan 36 lukua voidaan jakaa kolmeen isoon osaan. Luvut 1 – 10 kuvaavat sitä, kuinka Israelin tulee vaeltaa liitonarkin ympärillä, Herran kansana. Luvut 11 – 25 kertovat, kuinka tämä vaellus oikeasti meni. Luvut 26 – 36 kertovat kuinka uusi, erämaassa syntynyt sukupolvi nousee vastuunkantajiksi vanhusten siirtyessä eläkkeelle. Tämä sukupolvi astuu myös lopulta rajan yli, erämaasta luvattuun maahan. Tätä rajanylitystä ei kuitenkaan kerrota vielä Numeruksessa, vaan vasta Joosuan kirjassa. Luvuissa 26 – 35 vasta valmistaudutaan tuohon luvattuun maahan asettumiseen, vähän samalla tavalla kuin luvuissa 1 – 10 oli kerrottu kuinka vanhempi sukupolvi oli saanut marssinalussa ohjeet siitä, miten vaeltaa erämaassa.

Lyhyesti: Luvut 1 – 25 kertovat vanhasta sukupolvesta, luvut 26 – 36 kertovat heidän lapsistaan. Erämaasta tulee vanhan sukupolven hautausmaa. Tämä sen takia, että he kapinoivat niin paljon: 11 – 12; 13 – 14; 16, 17, 20, 21, 25. Kirjassa kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinasta. Näiden kapinoiden rangaistuksena kansa kohtaa kuoleman ja se menettää vapaalippunsa luvattuun maahan. 1) Kansa kapinoi, 14:1 – 38. 2) Papisto eli leeviläiset kapinoivat, 16:1 - 35. 3) Johtajat kapinoivat, 20:1 – 13.

Arkeologia:
Vuonna 1986 löytyi Jerusalemin alueella sijaitsevasta muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi hopeista amulettia, joihin oli kirjoitettu Herran siunaus, Num. 6:22 – 26. Arkeologit ovat ajoittaneet amuletit 600 – 700-luvulle eKr. Tämä maailman tunnetuin tai toiseksi tunnetuin rukous on siis erittäin vanha. Kyseinen siunaus löytyy jakeista Num. 6:22 – 26, ja tuon siunauksen muunneltu versio löytyy Psalmista 67. Tämä siunaus kertoo siitä, että Jumalan tunteminen antaa rauhan ja täyteyden elämään. Jos Jumala kääntää kansalle selkänsä autiomaassa, tai muualla, niin kansa joutuu paniikkiin – 5. Moos. 31:18; Ps. 30:8; 44:25; 104:29. Tuolla siunauksella pappien käskettiin siunata Israel, 6:23. Niin tehdään tänäänkin.

Leeviläiset:
Heti erämaamarssin alussa suoritettiin väestönlasku, 1:45 – 46. Sotakelpoisia yli 20-vuotiaita miehiä oli noin 600 000. Leeviläisiä oli noin 22 000, 3:39. Leeviläiset hoitivat telttamajaa ja he asuivat sen ympärillä. Jos joku muu puuttui telttamajan hoitoon, hänet piti surmata, 1:49 – 51, 53; 3:38 – 39. Leeviläiset piti erottaa Jumalalle israelilaisten esikoisten sijasta, 3:41, 45. Tämän myötä jokaisella Israelin perheellä, jokaisella sisarusryhmällä oli oma leeviläinen edustaja Jumalan edessä. Heidät pyhitetään Herralle: 8:5 – 26. ’Erota näin israelilaisten joukosta leeviläiset minun omikseni.’ 8:14. ’Heidät on luovutettu minulle.’ 8:16. Ennen palvelukseen astumista, heidän puolestaan on suoritettava syntien sovitus. 8:11, 15, 21 – 22. Papiston rooli oli siis todella suuri. UT:ssa ei puhuta erillisestä papistosta, vaan siitä, että kaikki kristityt kuuluvat pyhään papistoon, 1. Piet. 2:9, joka on ’määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan.’

Kysymyksiä:
Jakeissa 5:11 – 31 kerrotaan miten pitää toimia, jos mies epäilee vaimoaan aviorikoksesta. Jos on syytä epäillä naista uskottomuudesta, niin hänelle on juotettava ns. kirousvesi. Entä jos nainen tunnustaa, tai käy ilmi, että kirousvesi kiroaa hänet, niin että hän sen myötä osoittautuu syylliseksi, pitääkö hänet silloin myös tuomita aviorikoksesta kivitettäväksi? Olisiko Joosef voinut viedä Marian juomaan kirousvettä?
Jakeessa 5:3 kerrotaan, että spitaaliset, vuotoa sairastavat ja vainajan kohdanneet piti poistaa leiristä, ’jossa minä asun israelilaisten keskellä’. Jeesus kosketti ja auttoi kaikkia tuollaisia ”saastaisia”. Hän tuli ’heidän keskelleen.’ Tartutti heidät pyhyydellään, ja otti päälleen heidän saastaisuuden, sairaudet ja synnit. Miksi?

tiistai 23. joulukuuta 2008

Hyvää joulua kaikille!

Sain pariksi päivää vapaata. Torstaina hyppään takaisin kehään jouluaamun jumalanpalveluksen merkeissä. Siihen mennessä ehdin vähän rentoutua, ladata akkuja ja levähtää; eli käyn kävelyklenkeillä, katselen Bondeja ja lueskelen Paavi Benediktuksen uusinta kirjaa (Jesus of Nazareth) - niin olen taas iskussa. Hyvää ja siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Huligaaneille tarjotaan viisautta - kiinnostaako?

Kuluneella viikolla jouduin sattumalta teinityttöjen katutappelun todistajaksi. Noin parinkymmenen teinin porukka turhautui ja suuttui toisilleen. Siinä sitten kännissä alkoivat tapella. En tiedä mistä lie tytöt tappelivat, kolleista kai. Kuitenkin itkua väännettiin, hysteriaa oli ilmassa, ambulanssi pääsi paikalle sireenit ulvoen samoin kuin poliisit, ja siis allekirjoittanut pastori. Tiedän, että nuorena tekee kaikenlaista. Itsekin muistan käyttäytyneeni teininä, ja vieläkin, tosi hölmösti ja monesti.

Suomen kuvalehdessä oli iso artikkeli: kuuleeko kukaan? Juttu kertoi siitä, että kirkolta halutaan palveluita ja juhlantuntua. Häitä, kasteita, hautajaisia, mutta sanoma ei kiinnosta. Tämä on mun mielestä aika keljua, lähes loukkaavaa. Tiedän sen, että nuo teinitytöt tai –pojat eivät tarvitse minua juhlistamaan tunnelmaa, he eivät kaipaa kulisseja, vaan sitä sanomaa, mitä meillä on. Valtavirta ei kuitenkaan jaksa uskoa tähän ikivanhaan asiaan. Sääliksi käy nuoria. Heillä on paljon ennakkoluuloja. Kuitenkin esim. pappien sanoma vastaa mun mielestä parhaiten tämän päivän nuorten, ja tämän päivän ihmisen isoihin kysymyksiin. Sanoma on tosi ajankohtainen. Kuuleeko kukaan?

Siirakin kirjassa on kohta, joka tiukan puhuttelevasti kuvaa tätä meidän aikaa. Kyseinen teksti sopii myös joulun perusopetukseen ja jakeiden Joh. 1:1 – 12 sanoihin siitä, että ’hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan’, ja että ’heille ei ollut tilaa majatalossa.’ Luuk. 2.

Kannattaa lukea jakeet Joh. 1:1 – 12 ja heti perään Siirakin kirjan seuraavat jakeet 24:1 – 8, jotka ovat tässä:

1 Viisaus ylistää itseään,
puhuu ylpeästi oman kansansa keskellä.
2 Korkeimman kokouksessa se avaa suunsa
ja puhuu arvonsa tuntien hänen joukoilleen:
3 – Minä olen lähtöisin Korkeimman suusta,
usvan lailla minä verhosin maan.
4 Korkeuksiin minä pystytin asuntoni,
valtaistuimeni oli pilvipatsaassa.
5 Minä yksin kiersin ympäri taivaankaaren
ja kuljin syvyyksien syvimmillä pohjilla.
6 Meren aallot ja kaiken maan,
kaikki kansat ja kansakunnat minä otin hallintaani.
7 Niiden joukosta etsin pysyvää sijaa,
kansaa, jonka maille asettuisin.
8 Silloin sain kaiken luojalta käskyn,
hän, joka minut loi, antoi minulle rauhaisan sijan.
Hän sanoi: ”Asetu Jaakobin heimon pariin,
Israel olkoon sinun perintöosasi.”


Siirakin kirja on kirjoitettu noin 200-luvulla eKr. ja se kuuluu Vanhan testamentin apokryfeihin. Se ei ole meidän luterilaisten Raamatussa, mutta katolilaisten Raamatusta se löytyy liitteiden joukosta. Se löytyy myös kirkon nettisivuilta – juurikin tästä! Hieno homma. Puhuttelevaa tekstiä, jos sitä vähän miettii. Luovu ennakkoluuloista, laajenna mieletäsi, rakasta, niin ymmärrät.. ja sitten, mietippä seuraavia Jeesuuksen sanoja, Matt. 11:19:'Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!' Mutta viisauden teoista Viisaus tunnetaan.' Jeesus sanoo vähän myöhemmin, koettuaan tyrmäävän kielteisen vastaanoton, 11:25 - 28: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.'' Tämä sopii kuin hanska käteen.

Löysikö ”viisaus” sijansa Israelin luota Jeesuksen aikana? Onko tuo ”viisaus” tänään kuin muukalainen ymmärtämättömien ihmisten keskellä? Löytyykö hänelle sijaa meidän keskeltämme? Juu - löytyy!

lauantai 20. joulukuuta 2008

Nuorten joulujuhlan yleisöryntäys

Eiliseen joulujuhlaan illallinen oli katettu 70hengelle. Paikalle pamahti noin 110nuorta. Hieno homma. Itse epäilin todella, tuleeko paikalle edes 70nuorta, mutta sain yllättyä onnellisesti. Ruoka oli erittäin hyvää, ja ihme kyllä, sitä riitti kaikille, ja ylikin jäi.

Kyse oli matalan kynnyksen illasta. Olen puhunnut paljon tämän viikon aikana: lapsille, vanhuksille, ongelmanuorille, nuorille, koululaisille. Kaikkein rennoin ja kiitollisin tilaisuus oli tarhalaisten metsäkirkko. Seuraavaksi tulee Mikaelin koulujumalanpalvelus ja eläkeläisten senioritalon joulujuhla. Eilinen tilaisuus oli julistuksen kannalta ehdottomasti vaikein (ja epäonnistunein - ainakin mulle jäi siitä huono maku suuhun. Pidin itse kyseisen joulupuheen.) Miksi? Tähän on monta syytä. Lapsitilaisuus oli viikon kohokohta sen takia, että lapset eivät ole ennakkoluulojensa vankeja. Heillä ei ole kiveen hakattuja ennakkoluuljoa. He uskaltavat ja osaavat vielä viihtyä, jos heillä on oikeasti hyvä olla, he osaavat kiinnostua, he osaavat hämmästyä ja ihmetellä, ajatella uudella tavalla, he osaavat tunnistaa ihmeen. Se on pointti siinä, että 'olkaa lapsenkaltaisia'. Nuorilla on paljon ennakkoluuloja.

Haasteena on päästä tuon ennakkoluuloisen muurin läpi. Sinne voi yrittää murtautua yrittämällä olla tosi katu-uskottava yoyo-blinbliNg-nuokkaripastori, mutta toisaalta ei se toimi niin.. Olen täysin vakuuttunut, että mielyttämisen tie on loppumaton ja uppottava suo. Ei se tie vie heidän Korkeutensa sydämen luo. Jos Jeesus ei kiinnosta, niin hän jää taas majatalon ulkopuolelle, eläinten osastolle. Seimestä, eli lemhmien ja lampaiden syöttökupista hänelle saadaan nukkumapaikka.

Olen sitä mieltä, että Heidän korkeutensa on opittava kuuntelemaan vanhempia, opettajia, pastoreita - auktoriteettia (ei kaikenmaailman mielyttämiskikkoja), sitä tänään tarvitaan nuorisotyössä. Kunnioitus ja auktoriteetti takaisin kasvattajille! Tästä se joulun sanomakin puhuu. Jeesus tuli maailmaan hyvin koruttomasti. Ei hän tarvinnut erikoisefektejä, mutta siitä huolimatta, se joka uskoi, saattoi kuulla ja nähdä, että hänessä Jumalan Poika oli lasketunut meidän luoksemme.

Tulevaisuuden kannalta on erittäin olennaista toteutuuko nuorten elämässä virren sanat (Maa on niin kaunis): 'Sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Luojan, maassa nyt rauhan, kun Jeesus meille armon toi!' Löytyykö kunnioitusta? Se on surullista, jos ei löydy. Teen kaikkeni, nuorisopastorina se on tehtäväni, että tuo kaiku soi edellenkin sielusta sieluhun, sydämeltä sydämelle, lähimmäiseltä lähimmäiselle, sukupolvelta sukupolvelle jne.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Tänään klo 19 Mikaelin nuorten joulujuhla!




Tänään kannattaa ehdottomasti tulla Mikaelin nuorten joulujuhlaan. Kokkitiimimme on Coren johdolla loihtinut erittäin maukkaan ja herkullisen jouluillallisen. NUHA:lla on yllätysohjelmaa. Lisäksi luvassa on musiikkia ja joulupuhe. Kaikki tämä joulun sankarin kunniaksi.

ps. tuo ilmoittautumisvaatimus ei ole voimassa. Eli paikalle vaan, ei pidä ilmoittautua etukäteen.

torstai 18. joulukuuta 2008

Marttyyrit

Turkki eli raamatulliset Vähän-Aasian ja Galatian maakunat, olivat alueita, jonne kristinusko levisi ensimmäiseksi. Siellä oli Paavalin perustamia tai hänelle tuttuja seurakuntia kuten Efeso, Laodikea ja Kolossa. Nyt siellä vainotaan meikäläisiä.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Master and Commander

Nykyään vuosittain tehdyistä leffoista 90% saisi jäädä tekemättä. (by the way Mikaelin srk:n shakkimatsi kannatti tehdä!!, se löytyy Youtubesta) Katsoin äsken mainion leffan nimeltään Master and Commander - Maailman laidalla. Hieno seikkaluelokuva, joka kertoo meritaisteluista Englannin ja Ranskan välillä.

Jännä päivä. Kaksi puhetta, joista se suurempi tilaisuus, jossa oli yli 700kuulijaa, tuli extemporena! Hieno kokemus. Huominen aamu alkaa mukuloiden metsäkirkossa. Pääsen kertomaan parhainta sanomaa 1 1/2 - 6vuotiaille lapsille.

Tässä levyssä on sitä jotain - kiltteysperuste laillisuudelle



Joulukiireitä on. Se tarkoittaa joulujuhlia ja paljon puheiden kirjoitusta. Se on kivaa hommaa. Pastorin hommassa on se hyvä puoli, että tekstit ja aiheet, joista puhua, muuttuvat joka viikko. Olen viime aikoina lueskellut Mooseksen kirjoja oikein urakalla. Eilen sain päätökseen sen viidennen kirjan. Mietin, miten noissa kirjoissa annettu laki toimii.

Mooseksen laki toimii ilmeisesti pikkusen eritavalla kuin vaikka Suomen laki. Mooseksen lain noudattamista perustellaan nimittäin kiitollisuuden ja kokemuksen pohjalta. Tässä tyypillinen esimerkki: 5. Moos. 24:18: 'muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä ja että Herra, teidän Jumalanne, lunasti teidät sieltä vapaiksi. Sen tähden teidän on noudettava näitä käskyjä.' Tällä perustellaan käskyjä, joiden mukaan israelilaisten tulee jättää köyhille, orvoille, leskille ja muukalaisille viljaa peltojensa reunoille. Samoin jälkikorjuuta ei saa suorittaa, vaan heikko-osaisi on muistettava. Heille pitää jättää osa sadosta. Jeesus sopii tähän sikäli, että hän kertoi vertauksen siitä kuinka kuningas antoi velalliselleen 10 000talentin velan anteeksi. Tuo summa vastasi 200 000miestyövuotta!

Armahdetun velallisen kiitollisuus oli aika pientä, tai sitten hänellä oli erittäin huono muisti tällaisissa asioissa, nimittäin kotiin palatessaan hän tapasi ystävänsä, joka oli hänelle kympin velkaa. Mies vaati nopeaa velanmaksua. Hän uhkaili oikeudella ja vankeudella ja vaikka millä. Kuningas kuuli tuosta tyhmästä, kovasydämisestä miehestä, ja heitti hänet vankilaan. Matt. 18:21 - 35. Antakaamme toisillemme anteeksi, niin kuin kuningas on antanut meille anteeksi. Olkaamme kuninkaan kaltaisia, Jumalan kuvia.

Toinen keskeinen esimerkki on se, että israelilaiset eivät saaneet ottaa kansalaisiaan orjiksi. Tätä perusteltiin sillä, että Jumala oli lunastanut kansansa vapaaksi orjuudesta. Tästä kiitollisena kenelläkään ei olisi oikeutta orjuuttaa lähimmäistään, jonka Herra oli lunastanut vapauteen.

Mooseksen laissa on myös jonkinlainen kiltteys-peruste. Israelilaisten tulee olla 'hyväsydämisiä' ja näin antaa heikko-osaiselle lähimmäiselleen lainaa, vaikka olisi todennäköistä, ettei hän saisi lainaansa ainakaan täysimääräisenä takaisin. 5. Moos. 15:7 - 10.

Kun kansa nodattaa (tai noudattaisi) tätä lakia, niin se nousee (nousisi) 'kansojen yläpuolelle, niin että se tuo ylistystä, mainetta ja kunniaa Jumalalle.' 5. Moos. 26:18 - 19. Jeesus sanoi vähän saman asian eri sanoin: 'te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella... Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.' Matt. 5:14, 16.

Joulu on tulossa. Se kertoo siitä, että meidän ei pidä nousta taivaaseen löytääksemme Jumala, vaan hän tuli Pojassaan meidän keskellemme. Hän otti meidän osamme ja tuli meidän tasollemme. Hän tarjoaa meille kaiken sen, mitä lakia noudattamalla emme voineet saavuttaa, koska emme ole luonostamme ihan niin kilttejä, hyvämuistisia tai 'hyväsydämisiä.' Herramme tehköön meidät sellaisiksi! Muistakaamme ikuisesti, että Herramme on lunastannut meidät kalleimmalla mahdollisella hinnalla synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Olkaamme siis kiitollisia, eläkäämme aina risti mielessä - näkyköön se siinä, miten kohtelemme lähimmäistämme.

ps. Tästä löytyy puhutteleva kirjoitus siitä, mitä vainoja kristityt kokevat Pohjois-Afrikassa muslimien osalta.

torstai 11. joulukuuta 2008

Miksi surullinen musiikki on niin pidettyä?

Kävin aamulla pitämässä aamunavauksen Topeliuksen koululla yläasteelaisille ja lukiolaisille. Tässä on puheeni. Nyt pitää kiiruhtaa riparitunnille opettamaan oppilaille, mikä on Raamattu.

Viime aikoina minua on mietityttänyt yksi asia. Miksi ihmisten mielestä surullisessa musiikissa on jotain hyvää, kivaa ja lohdullista? Lapsille sanotaan, että puhalletaan kipu pois, halataan pois paha mieli. Nuo konstit toimivat aika hyvin. Ehkä huonon olon voi myös laulaa pois – näin psalmimuusikko, runoilija ja taistelija Daavid muuten teki. Joidenkin mielestä pahan olon voi lenkkeillä pois, tai sen voi saada siten pois, että menee hakkaamaan halkoja. Ajatelkaa virsiä. Niissä on aika usein vähän surumielinen tunnelma. Niissä lauletaan esim. ’kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti. Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti. Kaikesta oi, Herra, sulle annan ikikiitoksen.’

Eppu Normaali, Juice Leskinen, Matti V. Vainio, Arja Koriseva, Him, Night Wish, Rasmus, Apulanta ja monet muut muusikot ovat tehneet suosituimmat laulunsa lähes tippa linssissä surullisista asioista. Varsinkin folkmusiikki ja kansanperinne sisältävät Suomessa, ja muualla maailmaa, monta surullista tarinaa. Raamatussa toistuu tämä sama piirre. Siellä itku ja ilo kulkevat usein lähes käsi kädessä. Jotkut sanovat, että ihminen ei voi kunnolla tuntea iloa ja riemua, jos hän ei osaa tuntea surua ja murhetta.

Aabrahamista kerrotaan yksi kummallinen yksityiskohta. Jumala teki hänen kanssaan liiton ja antoi hänelle koko maailmaan liittyviä lupauksia. Heti tämän jälkeen kerrotaan, että ’synkkä kauhu valtasi hänet.’ 1. Moos. 15:12. Olen aikoinaan miettinyt aika paljon tuota salaperäistä yksityiskohtaa: ’synkkä kauhu valtasi hänet’, kun hänet oltiin hetkeä aiemmin siunattu perinpohjaisesti. Miksi Jumala ei voi olla helppo? Miksi elämä ei voi olla niin helppoa ja kivutonta?

Joulun sanoma on siinä, että Jumala laskeutuu tänne meidän ihmisten tasolle. Hän sai kokea mitä on olla ihminen langenneessa maailmassa. Jumalan Poika syntyi pienenä vauvana Betlehemissä. Jeesuksen elämää tahdittivat kuitenkin muutkin virret kuin valitus- ja suruvirret. Hänen sydämessään soi perusvireenä kiitos. Meidän kristittyjen ei pidä tuijottaa vain maailman pahuutta, josta sensaatiomaiset uutiset meille kertovat joka päivä. Meidän ei pidä tuijottaa mahdottoman vaikeita olosuhteita, vaan me voimme suunnata uskon silmät Vapahtajaamme.

Tiesitkö, että hymy tarttuu? Jos kuljet kaupungilla aidosti iloisilla kasvoilla, niin kumma juttu, mutta ihmiset vastaavat sinun kauniiseen hymyysi hymyllä. Kiitolliselle ihmiselle on vaikea näyttää nyrpeää naamaa. Viime aikoina olen mietiskellyt psalmin sanoja: ’Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.’ Ps. 34:6. Ensimmäisenä jouluna väheksytyt paimenet saivat nähdä nuo kasvot – heistä tuli tosi iloisia. Joulun ihme toteutuu tänäänkin. Katso häneen.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Tuomiopäivästä

Toissa sunnuntaina oli kirkoissa tuomiosunnuntai. Olen postannut aiheesta jo pariin otteeseen. Tässä vielä pari ajatusta tuomiosunnuntain teksteistä.

Ensinnäkin Jeesus ei ainoastaan aseta itselleen arvoa, joka kuuluu VT:n ja juutalaisuuden mukaan vain Jumalalle, vaan hän antaa omille seuraajilleen, aivan käsittämättömän suuren arvon. Jeesus sanoi itsensä seuraamisesta asioita, joita juutalaisessa kulttuurissa ei voi vaatia kukaan muu kuin itse Korkein. Hän sanoi, ’Seuraa sinä minua – anna kuolleiden haudata kuolleensa.’ Tuo lause on ehkä radikaalein lause, jonka Jeesus sanoi. Oman rakkaan isänsä hautajaisten unohtaminen on pikkujuttu sen rinnalla, että ihminen kieltäytyisi Jeesuksen kutsusta: seuraa minua. Se olisi ja on skandaali.

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä sanotaan: ’kaiken minkä te olette tehneet/jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet/jättäneet tekemättä minulle.’ Matt. 25. Jeesuksen seuraajat ovat Jeesuksen mukaan kuin hän itse. Heidät on valtuutettu julistamaan Jeesuksen nimissä hänen sanomaansa Jumalan valtakunnasta, evankeliumia. Jos jossain kaupungissa opetuslapsia ei oteta vastaan, niin opetuslapset voivat olla varmoja, että ’Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.’ Luuk. 10:12. Jeesus jatkaa: ’Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt.’ Luuk. 10:16. Jeesus on seuraajissaan. Miten meidän pitää elää, kun meidän elämällä on näin suuri merkitys? Kristittyjen pitäisi vakavasti miettiä näitä asioita ennen tulevaa tuomiopäivää. Jos näin tekisimme, kohtelisimme niin lähimmäistämme kuin myös muukalaista kiltimmin.
Turussa ajaa busseja joiden seinissä on isoja mainoksia: Lapsivangit – rakkautesi on ihmeeni. Kts. linkki tästä.

Odetta Gordon

Löysin Odetta Gordonin musan vasta äskettäin. Tässä on tunnetta ja sanomaa, joka iskee syvälle. Pidän siitä. Jakeet Luuk. 18:1 - 8 sopivat tähän biisiin.

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Tuomiopäivä: usko ja teot

Tänään on kirkkovuodessa tuomiopäivä. Olin kirkossa ja mietin tuomiopäivää. Mietin, mitä minä teen hänelle, joka sanoo, 'minä olin (olen) koditon, minä olin sairas, minä olin vankilassa..' Matt. 25:31 - 46. Maailmassa on YK:n tekemän arvion mukaan vuonna 2030 2miljardia slummiaskusta, jotka elävät sellaisessa ympäristössä, että me rikkaat länsimaalaiset emme sallisi edes kissamme majailla siellä. Jakeiden Matt 25:31 - 46 pohjalta voidaan ajatella, että tuolta slummeista Jeesus sanoo, 'minä olin (siellä)'. Kiinnostaisiko se minua?

Moni pitää kyseisiä jakeita vaikeina, koska niissä Jeesus näyttää kannattavan käsitystä, jonka mukaan ihminen pelastuu tekojensa mukaan. Tämä ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoista. Paavali esim. sanoo suoraan, että 'Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän.' Room. 2:6 - 7. Paavali menee ihan yhtä pitkälle kuin Jeesus, kun hän kehottaa kristittyjä siunaamaan vihollisiaan: Room. 12:14. Kristittyjen rakkaus heikkoja kohtaan pitäisi olla yhtä kuin Jumalan rakkaus heitä kohtaan. Siis pitäisi.. Jokainen kristitty on liitetty Kristukseen: Gal. 3:28. Olipa hän alaston, köyhä, sivistymätön, tyhmä, koditon, vainottu tai vankilassa, niin hän kuuluu Kristukselle, joka elää hänessä. Tämä maailma muuttuisi hetkessä jos kristityt tulisivat siksi, miksi heidät on luotu ja suunniteltu.

Ennen tuota julistustaan, Matt. 25:31 - 46, Jeesus solmii uuden liiton, joka toteutui hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Silloin toteutuivat ennustukset: uskoville annettiin uusi sydän kivisydämen sijasta, heille annettiin uuteen sydämeen Pyhä Henki.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Nuoret miehet

Tässä on ajatuksia herättävä teksti Leif Nummelalta. Kyse on isosta asiasta. Nuorisotyössä näen jatkuvasti, että nuorilla miehillä, miehenaluilla, ei mene hyvin. Toisaalta huomaan myös, että ns. piirien ulkopuolella olevat pojat ja nuoret miehet ovat potentiaalinen porukka. Heissä on mahdollisuuksia. Heihin uppoaa suora puhe, selkeät sävelet. Ei mikään askartelukerho.

torstai 20. marraskuuta 2008

Minun julistusta Mikaelin iltamessussa

Tässä on eilisen iltamessun saarna, jonka pointti on tosi ajankohtainen. Puhuin jakeiden Matt. 25:31 - 46 pohjalta.

Pastori David Wilkerson oli kova rukoilemaan. Kerran rukoillessaan hän sai puhelun USA:n presidentiltä. Hänen vaimonsa vastasi puhelimeen ja pyysi presidenttiä soittamaan myöhemmin. Presidentti sai odottaa, koska pastorilla oli juuri tapaaminen kuninkaan kanssa. Me kristityt roikumme kaikenlaisissa paikoissa ja tehdään usein kaikenlaisia turhuuksia. Me istumme kokouksissa, kerhoissa, johtokunnissa, komiteoissa, neuvostoissa, puhumme puhelimessa pitkiä puheluita. Olemme oravanpyörässä. Pyörimme netissä, facebookissa, galleriassa, tiedämme satoja ihmisiä, mutta emme tunne ehkä edes itseämme. Samaan aikaan Jeesus sanoo: minä olin alasti, minä olin koditon, minä olin nälissäni, minä olin yksin vankilassa. Jeesus kysyy, tunnetko minut? Tunnenko minä sinut?

Kuka tai mikä voi olla niin tärkeä asia, että meillä ei ole aikaa Jeesukselle, joka sanoo, ’minä olen’? Kaikki muu voi odottaa, jos Jeesus sanoo ’minä seison ovella ja kolkutan.’

Me elämme odotuksen aikaa. Odotamme Kristuksen paluuta. Odotamme sitä päivää, kun hän tulee kirkkaudessa kaikkien enkeliensä kanssa, ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Silloin hän kokoaa eteensä kaikki kansat ja silloin hän jakaa kaikki ihmiset kahteen joukkoon. Hän erottaa heidät toisistaan niin kuin lampaat vuohista. Ne lampaan kaltaiset ihmiset, ne Jeesuksen Isän siunaamat, he saavat nyt periä Jumalan valtakunnan, joka on ollut valmiina heitä varten maailman luomisesta asti. Nämä ihmiset kohtaavat Jeesuksen, he saavat Jeesukselta iloisen onnen täyttymyksen vastauksen. He saavat tulla Jeesuksen luo, hänen luo, jonka luona he ovat eläneet koko elämänsä. He eivät ole olleet Jeesuksesta erossa, ja nyt toiveen täydellisessä täyttymyksessä, he saavat jälleen olla hänen kanssaan, he saavat Jeesukselle kuuluvan, Jumalan lapsille kuuluvan perinnön.

Ne ihmiset, jotka eivät ole olleet Jeesuksen kanssa tämän maailman keskellä, he tulevat olemaan ilman häntä myös ikuisuudessa. Jeesus sanoo, että he ovat kirouksen alla. He joutuvat saatanan kanssa tuomittavaksi ikuiseen tuleen, kadotukseen.
Jeesuksen lopunajan puheet ovat järkyttäviä. Jeesus kysyi: löytääkö Ihmisen Poika uskoa, kun hän tulee kuin varas yöllä. Onko monien rakkaus kylmennyt? Ovatko väärät profeetat ja väärät messiaat ’johtaneet valittujakin harhaan’? Ahdingon aikana ihmiset ovat taipuvaisia etsimään heiltä toivoa ja apua, ennemmin kuin meidän Herralta Jeesukselta, joka kulkee glamourin täyttämän menestyksen tien ulkopuolella, varjoisilla kujilla, Herran käden varjossa, ristien tiellä.

Lopunaikana Jeesus ei ole kaukana. Hän ei ole jättänyt meitä yksin ahdingon keskelle. Jeesus opetti, että lopunaikana ’ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan.’ Tuon ahdingon aikana ei pidä tuijottaa kalenteria, vaan Kristusta. Jeesus sanoo, että ’valittujen tähden tuota (ahdistuksen) aikaa lyhennetään.’ Valittuja varten, taivaallisen perinnön saajia varten taivaan valtakunta on luotu, ja heitä varten, heitä varjellakseen, Jumala rajoittaa ahdistuksen aikaa. Jeesus kutsuu valittuja Isän siunaamiksi. Kristus siunaa meitä koko ajan.

Ajattele, sitä enemmän sinä annat, sitä enemmän sinä saat. Ne kodittoman, hyljätyn lapsen kädet siunaavat sinua, joka autat tuota avutonta lasta. Vangit rakastavat sinua, niin paljon kuin voi. Kodittomat kiittäisivät sinua, jos voisivat, mutta ei heillä ole millä kiittää sinua, paitsi siunaus. Sinä saat salaisen kiitoksen. Eikä kyse ole loppujen lopuksi vangeista, köyhistä, alastomista ja nälkäänäkevistä ihmisistä, vaan kyse on Jeesuksesta, joka sanoo, kaiken sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Minun oli jano, minun oli nälkä, minä olin yksin, minä olin koditon. Jeesus samaistuu jokaiseen vähäiseen veljeensä, jokaiseen vähäiseen siskoonsa niin läheisesti, ettei heitä voi erottaa. Me kristityt voidaan sanoa: en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.

Kyse ei ole siitä, kuka minä olen, vaan kyse on siitä, kuka on Jeesus, Jeesuksen minä, joka asuu minun sydämessäni. Näin me olemme yksi. Kristinusko on käytännössä sitä, että uskovainen elää jumalallisessa rakkauden hurmoksessa. Silloin minä ja Kristus menee sekaisin. Kristus haluaa olla veljiensä kanssa, hän haluaa olla siskojensa kanssa. Kristus, meidän ylkämme, meidän sulhasemme haluaa olla rakkaan morsiamensa kanssa. Hän haluaa, että yhä useampi ihminen löytää Jeesuksessa syvimmän rakkautensa, oikeimman vastauksen, totuuden ja elämän. Jeesus sanoo, ’minä olen ovella ja kolkutan.’ Jeesus sanoi, ’hei, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.’ Halleluja.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Aamunavaus vangitusta hauesta

Terve! Kerran eräät kaverit tekivät julman mutta opettavaisen eläinkokeen. He laittoivat hauen akvaarioon herkullisten pikkukalojen keskelle. Heti kun hauen tuli nälkä, hän meni ja söi pikkukaloja. Näin se eli tyytyväisenä ja kylläisenä, kunnes kaverit menivät tutkimuksensa toiseen vaiheeseen. Hauen nukkuessa he laittoivat akvaarioon läpinäkyvän lasiseinän, joka jakoi akvaarion kahteen osaan. Osa pikkukaloista jäi hauen puolelle, osa lasiseinän toiselle puolelle.

Viimein kun hauki heräsi unesta, se meni taas vanhasta tottumuksesta ja nappasi pari pikkukalaa suihinsa. Ajan myötä se söi omalta puoleltaan kaikki pikkukalat, joita uiskenteli sen ympärillä.

Tästä eteenpäin, aina kun se yritti syödä pikkukalan, niin sen pää kopsahti johonkin näkymättömään esteeseen. Se ei tajunnut mistä tämä johtui. Se yritti ja yritti napata pikkukaloja suihinsa, mutta epäonnistui aina. Lopulta sen pää jomotti kivusta ja vatsa huusi nälästä. Sen hermot olivat riekaleina ja se puski päin lasia, kunnes luovutti turhautuneena ja surullisena. Se makasi apaattisena akvaarion pohjalla. Sitten ne kaverit tulivat ja poistivat hauen huomaamatta lasiseinän akvaariosta. Nyt pikkukaloja alkoi uida väsyneen hauen ympärillä, mutta hauki ei nostanut evääkään. Se oli luovuttanut toivosta liian monen epäonnistumisen vuoksi. Lopulta hauki kuoli nälkään akvaariossa ruokien keskelle.

Moni meistä on joutunut omassa elämässään vähän samanlaisen huijauksen kohteeksi kuin tuo hauki. Tänään suomalaisten suurin ongelma ei ole ruoan puute tai köyhyys. Paljon suurempi ongelma on se, että moni nuori ei usko, että hänen elämällä on joku merkitys. Puhutaan siitä, että meidän aikamme ihmisillä on yhä useammin sisällään jonkinlainen tyhjiö. Elämästä puuttuu todellinen sisältö. Ei uskota, että millään on mitään merkitystä. Ei uskota, ei toivota, ei rakasteta. Sitten tuota sydämessä olevaa tyhjiötä yritetään täyttää kaikella mahdollisella rihkamalla.

Elämä on monelle ihmiselle vähän niin kuin hammaslääkärillä käynti, vähän niin kuin sen jännittävän porauksen odotus. Sitä odottaa koko ajan, että kohta se tapahtuu, ja sitten se onkin jo ohi. Elämä meni ohi. Oho.

Jeesus sanoi, että sinun elämällä on äärimmäisen suuri merkitys. Jokainen hiuksesi on laskettu. Jumala on kirjoittanut sinun nimesi omiin käsiinsä. Hän tuntee sinun ajatuksesi, sinun tarpeesi, ennen kuin edes kerrot niistä äidillesi tai parhaalle ystävällesi. Sinä olet uniikki ihme, Jumalan lapseksi kutsuttu. Aikoinaan sellainen raamatun profeetta kuin Jesaja kirjoitti: ’Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastuvat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.’

Älä siis luovuta, vaan etsi ja kolkuta: ’kolkuttavalle avataan’ ja ’etsivä löytää’. Älä lukitse itseäsi ennakkoluulojen vankilaan niin kuin se hölmö hauki, vaan usko ja toivo, ja nouse siivillesi kuin kotka. Ehkä elämän avain, toivon lähde onkin tässä, sinulle tarjottuna, ikivanha avain autuuteen, ristin muotoinen, Jeesus. Ei kannata missata mahdollisuutta, niin kuin se onneton hauki.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Seurakunnan tulevaisuus

MN-festarit päättyivät eilen. Olin mukana osan ajasta. Sami Aspin ja Mikko Nikulan kitaraduetto, Tärinää hittiputkessa-konsertti oli tosi hyvä. Samoin monet puheet jäivät mieleen. Tilaisuuden järjestäjien lupaus, että MN-festareilta voi löytää jotain tärkeätä, tuli lunastetuksi. Mikaelin nuoria oli paljon talkootyöläisinä soppaa jakamassa. Heille superiso kiitos.

Viikko sitten postiluukustani tipahti Kirkon tiedotuskeskuksen kirja Monikasvoinen Kirkko. Tuossa kirjassa arvioidaan kirkon tilaa vuosina 2004 - 2007. Kirjan pohjalta on arvioitu kirkon tulevaisuutta monessa blogissa. Tässä yksi. Luen itsekin tuon opuksen kunhan ehdin, ja postaan siitä jotain. Arto Antturi, Helsingin Tuomiokirkon pastori, sanoi ikävän osuvasti SANA-lehdessä jokin aika sitten jotenkin niin, että luterilaisuudella tarkoitetaan kansan keskuudessa sitä, että ei käy kirkossa ja suhtautuu kriittisesti Raamattuun. Rosoisen Raamatun ei anneta enää puhua itselleen, sitä ei tunneta, ja ennakkoluuloisesti sitä pidetään 'taantumuksen tavaramerkkinä.'

tiistai 11. marraskuuta 2008

Meidän jengi - puhe KRS:n nuorten Turskassa

Tässä on puheeni, jonka pidin Kansan raamattuseuran nuortenillassa. Aiheeksi oli annettu meidän jengi. Päätin vertailla Qumrania ja Jeesus-porukkaa.. Qumranista olen aijemmin kirjoittanut jotain, joka löytyy tästä. Ajattelin vetää tällaisen tavanomaisesta poikkevan puheen, kun olin osittain vieraassa paikassa. Vähemmän tuttuja ihmisiä kun voi käyttää koekaniineina tällaisissa asioissa.. Joka tapauksessa tässä se on. Tulen varmaan pitämään tämän jossain muodossa myös Mikaelin seurakunnan jutuissa..

Meidän Jengi

Tässä puheessa yritän esittää kaksi jengiä, jotka molemmat kuuluvat varmaan historian villeimpien hihhuleiden raskaimpaan sarjaan. Kyse on Qumranin yhteisöstä ja Jeesuksen ensimmäisistä, ja nykyisistä, seuraajista. Haluan vertailla näitä kahta jengiä, näyttääkseni, miten ne olivat tosi erilaisia, vaikka niissä oli tosi paljon samaoja asioita. Vertailemalla niitä, voimme paremmin ymmärtää, mikä on se radikaali, vallankumouksellinen ja Raamatun lupauksien pohjalle syntynyt jengi, jonka Jeesus perusti.

Jokainen kuuluu johonkin jengiin. Me synnytään tähän maailmaan kahden ihmisen suhteesta, ja synnymme suoraan suhteeseen. Elämä on täynnä suhteita kehdosta hautaan: perhesuhteita, leikkikaverisuhteita, ystävyyssuhteita, seurustelusuhteita, työsuhteita, aviosuhde... Yhdessä oleminen on luonnollista.

Tietyissä rikosjengeissä on tosi kovat pääsyvaatimukset. Joihinkin jengeihin ei pääse sisään, jos taustalla ei ole henkirikosta, murhaa tai tappoa (NBK). Yksinäiset ihmiset ovat valmiita tekemään aivan uskomattomia tekoja, maksamaan todella kovan hinnan päästäkseen johonkin tiettyyn porukkaan sisälle.

Raamatun mukaan kristitty kuuluu tiettyyn suhteeseen. Hän on pyhä ja valittu, Ef. 1:4. Hänet on siunattu aivan erityisesti, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa, Ef. 1:3. Hänet on ennalta määrätty Jumalan yhteyteen, Ef. 1:5. Hänen elämässään kaiken on tarkoitus tapahtua Jumalan tahdon ja päätöksen mukaisesta, Ef. 1:11. Joskus tätä on helpompi uskoa, joskus vaikeampi, mutta totta se on ilossa ja itkussa.

Qumranin valon lapset vastaan Belialin pimeyden lapset

Jeesuksen aikana oli sellainen superhurskas jengi joita kutsuttiin ’valon lapsiksi’ ja essealaisiksi. Heidän tukikohtansa oli Kuolleen meren rannalla. He pukeutuivat valkoisiin viittoihin. Tuota paikkaa kutsutaan Qumraniksi. Näitä kavereita oli Jeesuksen aikana Israelissa noin 4000. Tuohon piiriin otettiin jäseneksi vain sellaisia henkilöitä, joiden mielenlujuus ja usko voitiin todistaa pitkien ja tiukkojen kuulusteluiden, kuoleman uhalla lausuttujen valojen ja kolme vuotta kestävän koeajan myötä, 1QS6:14 - 23. Vuonna 1948 Qumranin löytyi 11Qumranin luolaa ja näistä luolista löytyi 800kirjakääröä, jotka oli kätketty saviruukkuihin. Tuo löytö on viime vuosisadan merkittävin arkeologinen löyty, ja tietyn mutkan kautta se liittyy olennaisesti myös Jeesus-tutkimukseen, vaikka Jeesus ei kuulunnut kyseiseen lahkoon, ja vaikka Jeesusta ei kyseisissä kirjakääröissä mainitakkaan. Tässä on yksi sivusto tuosta jengistä, Qumranin kiehtovasta lahkosta.

Tämän yhteisön jäsenet uskoivat edustavansa uutta Israelia, joka oli erottautunut Belialin eli perkeleen lapsista. Nämä kaverit uskoivat olevansa uuden liiton kansalaisia, ja he ajattelivat muodostavansa pyhän jäännöksen, jonka olemassaolo kuuluisi Jumalan ihmeellisiin suunnitelmiin. Heidän mielestään kaikki yhteisön ulkopuolella olevat olivat perkeleen lapsia, joille kuului ikuinen kirous ja Jumalan viha, 1QS2:5 - 10. Qumranin yhteisön jäsenien eli valon lapsien piti vihata pimeyden lapsia, 1QS1:9 – 10. Yhteisön jäsenten välinen uskollisuus, rakkaus ja hyvyys toisiaan kohtaan oli aivan uskomatonta, 1QS1:10: ’heidän tulee rakastaa kaikkia valon lapsia.’ Yhteisön jäsenien piti ’erottautua kaikista eksytyksen miehistä, jotka vaeltavat vääryyden tiellä’, 1QS5:11.

Nämä ns. valon lapset, uuden liiton kansalaiset uskoivat olevansa perustettu totuuteen, se oli ’pyhä istutus’, ’Israelin pyhä huone’. He uskoivat olevansa ’Jumalan tahdosta valittuja, jotta he toisivat maalle sovituksen ja maksaisivat syyllisille heidän rangaistuksensa.’ Tämä yhteisö ja sen pyhin neuvosto ajatteli olevansa ’koeteltu muuri, kallis kulmakivi’, ’se on pyhistä pyhin asumus.’ 1QS8:5 – 10. Jännää on se, että alkukristityt olivat tosi erilaisia kuin nämä Qumranin jäsenet, mutta kuitenkin alkuseurakunnalla ja Qumranin yhteisöllä on tosi paljon yhteisiä asioita. Molemmat ajattelivat esim. edustavansa Jumalan, Pyhän Hengen temppeliä maan päällä.

Me kristityt uskomme, että meidät on perustettu rakentajien hylkäämälle kivelle, josta tulikin pelastuksen kulmakivi. Me uskomme olevamme ’kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi’, ’pyhäksi papistoksi, pyhäksi heimoksi ja valituksi suvuksi..’ Ef. 2:19 – 21; 1. Piet. 2:4 - 10. Seurakunta on kaikkea tätä. Paikallisseurakunta on maailman toivo. Tätä se on, jos uskoo, mitä siitä Raamatussa sanotaan. Sen kautta Jumala pääasiassa toimii ja puhuu maan päällä.

Tämä on siis se jengi johon kristitty kuuluu. Nyt meidän pitää miettiä, miten me tähän suhtaudutaan. Me voidaan ottaa sellainen kanta, että me ei uskota siihen. Me voidaan myös ottaa se tosissaan ja uskoa siihen. Jos me otetaan se tosissaan, mikä on äärimmäisen mielenkiintoinen ratkaisu, niin pitää miettiä, mitä se tarkoittaa, että Jumala liittää meidät elävinä kivinä yhteen kaikkien pyhien kanssa, niin että meistä tulee Herran pyhä temppeli.

Ei pakenemista omiin ghettoihin: portsari vai sisäänheittäjä?

Tarkoittaako se sitä, että meidän pitää erottautua kaikista syntisistä, kaikista ulkopuolisista ja keskittyä vain oman pyhän piirin puhtauteen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä oli Qumranin jäsenien ratkaisu. He perustivat luostarinomaisen yhteisön, vähän niin kuin jonkinlaisen superpyhien minimaailman. Tuota pyhien ghettoa vartioitiin todella kovalla portsarimentaliteetilla, sitä varjeltiin maailman pahuudelta. Ongelmana on se, että Jeesus ei oikein sovi tuhon muottiin, hän ei sovi portsarin virkaan. Jeesus hyökkäsi portsarimentaliteetilla varustettuja fariseuksia vastaan sanomalla, että ’te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.’ Matt. 23:13.

Jeesuksen missiona oli avata taivasten valtakunnan ovet juuri kaikille. Hän esitti kutsun kaikille. Hän tuli etsimään kadonneita lampaita, narkkareita, salasyntisiä, julkisyntisiä, publikaaneja jne. Hän haastoi kaikkia ihmisiä uskomaan evankeliumiin ja tekemään elämässään, ajattelumaailmassaan u-käännöksen eli parannuksen.
Sitä paitsi Jeesus ei uskonut mihinkään kolmen vuoden sisäänajo-ohjelmiin, vaan hän sanoi: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin! Ja tehkää se heti, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Jeesus ei vaatinut vaikeita valoja. Hän kielsi omiltaan vannomisen kokonaan. Hän yksinkertaisesti sanoi: seuraa minua. Älä katso taakse, vaan seuraa minua.

Usko ja tule. Se, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole valmis. Jos et voi tänään päättää, et voi päättää. Miettimisaikaa ei anneta tällaisissa tarjouksissa. Jätä isän hautaaminen muille, seuraa sinä minua. Kuolleet hautaavat kuolleensa. Näin radikaali puhe on vertaansa vailla, mutta se kuului Jeesukselle. Hänellä oli varaa kutsua ketä vain, koska vain, miten vain. Kyllä-vastaus oli ja on ainut oikea vastaus.

Qumranin kaverit julistivat muulle maalle ja maailmalle, joka oli yhteisön ulkopuolella: ’kirottu ole sinä kaikkien väärien ja syyllisten tekojesi tähden. Antakoon Jumala sinun kokea kauhua kaikkien kostajien käsissä.. Kirottu olet sinä ikuisen tulen pimeyteen.’ 1QS2:5 – 10. Jeesus kutsui ulkopuolella olevia sisäpuolelle. Hän uskoi, että Jumalan avulla jopa kivistä voi tulla Aabrahamin lapsia, ja kivistä voi tulla ylistyskuoro. Jeesus uskoi, ettei kukaan ihminen ole Jumalan käsissä toivoton tapaus. Tämän takia meidän kristittyjen tehtävä ei ole tänään muurautua jengiemme sisäpiireihin, joiden keskeltä huudamme maailmalle tuomioita, vaan meidän tehtävä on mennä kaikkien kansojen, kaikkien ihmisryhmien, kaikkien ikä- ja sosiaaliluokkien luo ja julistettava heille kaikin tavoin, Kristuksen antamalla kaikella valtuutuksella ja Pyhän Hengen kaikella voimalla kaikki, mitä evankeliumiin kuuluu. Meidän tehtävänä on julistaa maailmalle sovintoa, 2. Kor. 5:20 - 21. Kuka muu voi sitä tarjota kuin me? Ei kukaan muu.

Jotenkin se menee niin, että Jumalan todellisuus tulee todeksi meidän elämässä kun me uskomme. Jumala tulee lihaksi meissä. Jumala inkarnoituu tänäänkin vähimpien palvelijoittensa kautta tähän maailmaan. Kristus astuu meidän kauttamme tämän maailman pelikentälle, ja jos hän tulee tänne, niin tuskin hän hakee paikkaansa katsomosta. Jos taivaan Isä on sellainen, jollaiseksi hänet Raamatussa kuvataan, niin ei hän voi katsoa vierestä kun nuoret masentuvat, menettävät toivonsa, kun joka kolmas nuori aikuinen sairastuu johonkin mielenterveyshäiriöön. Ei hän halua eristäytyä jonnekin ghettoon, vaan hän haluaa toimia siellä missä tämän maailman kovimmat kivut ovat, siellä missä ovat ne sokeat ja kuurot, verenvuototautia sairastavat naiset, spitaaliset ja hiv-potilaat, yksinäiset ja työnarkomaanit, työttömät ja perheväkivallan uhrit. Jumala ei tänäänkään suostu siihen, että hänet eristetään taivaaseen, niin että maan pelikenttä, tai ennemminkin sotatanner, jää pelkästään ihmisten haltuun. Jumala toimii tässä maailmassa seurakunnan kautta. Jos sinä kuulut tähän jengiin, niin kuulut Paavalin mukaan Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät, Ef. 2:19.


Inspiraation hurauttama jengi
Seurakunta on hänen jenginsä, jonka kautta ja jota varten koko maailmankaikkeus on luotu. Kuka tietää mitä tarkoittaa inspiraatio? Se muodostuu kahdesta latinalaisesta sanasta: in = sisällä, spirit = henki. Paavali sanoo: ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5. Jumalan on antanut meidän sydämiimme Hengen. Kristittyinä me voidaan sanoa, että me ollaan Jumalan inspiroimia. Tämän takia meidän ei pidä huolehtia siitä, että emme keksi oikeita sanoja kiperissä tilanteissa. Voimme luottaa inspiraatioon, kuten Jeesus vakuutti, Matt. 10:20; ’Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.’ Kuka tietää, mitä tarkoittaa englantilainen sana enthusiasm? Se tarkoittaa innokkuutta, intohimoisuutta jne. Se muodostuu kahdesta kreikan kielen sanasta: en = sisällä, th(e)ou = Jumala. Kristillinen seurakunta on Jumalan hengen vallassa, Jumalan valtaama talo, temppeli.

Tällaista jengiä ei voi pysäyttää mikään, koska kukaan ei voi pysäyttää Jumalaa.
Lopuksi pari sanaa siitä, miltä Jumalan voittokulku voi näyttää Turussa, Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa. Aikoinaan 3000 vuotta sitten eli sellainen kaveri kuin Daavid. Hän oli se nuorukainen, joka voitti valiosotureiden aatelin Goljatin pikkukivellä. Tämän seurauksena hänestä tuli hetkessä nuori kansallissankari, jonka perässä juoksi cheerleadertyttöporukka. Tytöt hurrasivat ja ihailivat häntä koko ajan, 1. Sam. 18:6 - 7. Daavid sai muutakin kuin ihailua. Israelin kuningas Saul oli Daavidille vihreä kateudesta. Tämän takia Saul kokosi 3000 Israelin parasta valiosotilasta, ja antoi heille tehtävän pidättää ja tappaa Daavid, 1. Sam. 24:3.

Mitä Daavid nyt teki kun hänet oli ajettu nurkkaan? Hän ’tekeytyi mielipuoliseksi, riehui heidän edessään, piirteli portin oviin ja kuolasi parralleen.’
Joku voi nähdä tuossa Daavidissa ja tämän päivän nuoressa jotain samaa. Tämän tempun myötä Daavid sai usutettua ongelmia ja kateutta kylvävän cheerleaderporukan ympäriltään. Samalla Daavidin viholliset luulivat, että Daavidin menestys oli vain hullun tuuria, koska hän käyttäytyi kuin hullu. Hullun papereilla, hullun kulisseissa Daavid sai hetken huilahtaa.


Kristuksen jengi toimii vähän samalla tavalla tänään täällä maan päällä. Me ei ehkä olla mitään maailman valiojoukkoa, eliittiä, kuten se Goljat tai ne 3000 Saulin supersotilasta. Meille ei kovin usein levitellä punaisia mattoja, eivätkä cheerleadertytöt aina juokse onnesta kirkuen ja viuhkojaan heilutellen perässämme. Tämän sijasta meille usein huudetaan BUUUUUU!! Mutta aika usein meitä pidetään vähän hulluina, ja joillain meistä on ihan aidotkin hullun paperit. Niin, ettei tarvitse edes teeskennellä.

Kulisseissa kulkeva jengi

Se lavea ja sileä tie, mikä vie kadotukseen, sisältää paljon enemmän glamouria kun kaita ja kuoppainen ristin tie, joka vie Jumalan valtakuntaan. Ristin tiellä on kuitenkin paljon hauskempaa, sillä kulkee jumalallisesti inspiroitu kansa. Daavidista kerrotaan, että hänen, 1. Sam. 22:2, ’luo kokoontui myös joukoittain pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä, ja hänestä tuli heidän johtajansa.’ Jeesuksen jengi koostuu vähän samanhenkisestä porukasta. Mutta heikkous ei ole koko totuus, se on usein vain silmälumetta. Aika usein Jumalan suunnitelma toteutuu tavalla, jota kukaan ei olisi voinut arvata. Se, mikä näyttää hullulta ja mielipuoliselta, saattaa kätkeä sisäänsä Jumalan nerokkaan suunnitelman. Herramme on heikoissa väkevä.

Elämän arvo ja abortti

Kannattaa katsoa tämä video. Tuo nainen on rautaa ja kultaa. Jeesus ei sanonut, 'autuaita olette te, kun teistä minun tähteni pidetään, arvostetaan ja rakastetaan', vaan hän sanoi 'autaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.'





Eräs vanhan ajan rabbi toteaa Mishnassa, että 'Se, joka suhtautuu Jumalan sanaa niin kuin se olisi ei mitään, lopulta ihmiset päätyvät suhtautumaan häneen, niin kuin hän olisi ei mitään.' Ihmisen arvon vahvin pohja löytyy Raamatusta. Riipumatta siitä, mikä on sosiaalinen statuksesi, taloudellinen tilanteesi, ihonvärisi, ikäsi, sukupuolesi, ammattisi tai sukutaustasi, niin olet Jumalan rakastama. Maailmankaikkeuden Luoja on maksanut sinusta täysin saman hinnan kuin kenestä tahansa muusta. Meidät on kaikki luotu samasta tomusta, lunastettu samalla hinnalla, Kristuksen verellä, sinetöity samalla Hengellä.

'Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja'; sanoi Jeesus. Matt. 18:10.

Suomessa tehdään vuosittain muistaakseni noin 10 000 aborttia. Ruotsissa luku on rutkasti suurempi. Samaan aikaan Raamattua pidetään taantumuksen tavaramerkkinä ja pieniä puolustuskyvyttömiä ihmisiä riesana. Ajattelenpahan vain.

torstai 6. marraskuuta 2008

Puheen rippeitä

Pidin aamulla päivänavauksen Klassikon koulussa. Laitan tähän puheeni pääpointit. Alkuun soitin Dylanin biisin Ring Them Bells, jonka tubi-versio on tässä.

Heipähei. Kuten varmaan tiedät pastorit ja seurakunnan työntekijät tekevät m. m. sielunhoitotyötä. Se tarkoittaa sitä, että me jutellaan ihmisten kanssa, joilla on elämässä vaikeata. Haluaisin jakaa sinun kansasi erään ahdistuneen ihmisen mietteitä.
Hän sanoi jotenkin näin:

’Mä oon ihan maassa, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan mä kuljen surusta synnkänä. Mun lanteet ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa. Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta. Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu. Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla. Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Minä en enää tajua mistään mitään, en voi sanoa sanaakaan vastaan.’

Tietyissä tilanteissa on normaalia käyttäytyä epänormaalisti. Joidenkin tosi vaikeiden ongelmien edessä normaalin ihmisen reaktio on epänormaali, hallitsematon ja odottamaton. Joku on sanonut osuvasti, että ihminen, joka ei tietyissä epänormaaleissa tilanteissa menetä malttiaan, ei omaa malttia, jota menettää.

Tuo lukemani ahdistuneen ihmisen vuodatus on peräisin, pienin muunteluin suoraan Psalmista 38. Veikkaisin, että tuo vuodatus kuvaa jotenkin myös meidän tämän päivän ihmisten salaisia ajatuksia, jotka kertovat siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Avautuminen on joskus tosi terveellistä. Jossain tilanteissa se on terveen ihmisen merkki, että reagoi rajusti, odottamattomalla tavalla odottamattomiin ja rajuihin tapahtumiin. Minusta se on tosi vapauttavaa, että Raamatun henkilöt itkevät, valittavat, kadottavat elämänhallintansa, nolostuvat, raivostuvat, menettävät malttinsa, rakastuvat jne.

Vapaasti suomennettuna ja vähän tulkiten tuossa Dylanin kappaleessa lauletaan: soittakaa kelloja uneliaalle morsiamelle, soittakaa kelloja, niin että kansa kuulee ja tuntee, että Jumala on. Soittakaa kelloja, kun paimen on unessa, ja vuoret ovat täynnä eksyneitä lampaita, itkevien tuulien keskellä. Soittakaa kelloja sokeille ja kuuroille, jälkeen jäänneille, niille harvoille valituille, jotka tulevat hallitsemaan enemmistöä kun peli päättyy. Soittakaa kelloja itkevälle lapselle, syyttömänä tuomitulle.

Psalmeissa näkyy se, että ihminen on aika heikko ja elämä on vaikeata. Kuitenkin tuo kirja päättyy suoranaiseen ylistyksen tykitykseen. Itse pidän näistä jakeista, Ps. 118: ’He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni. Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut. Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Minä en kuole vaan elän. Avatkaa minulle vanhurskauden portit.’

ps. oon innostunut siitä, miten osuvia Psalmit ovat. Tämän päivän nuori/vanha voi varmasti löytää niistä ihan omia tuntemuksiaan vaikka kuinka paljon.

perjantai 31. lokakuuta 2008

Kokeus 08 ja Dylanin Tell Tale Signs

Eilen oli Kokemus 08 ja paikalla oli monta nuorta. En tiedä kuinka monta, koska en laskenut, mutta veikkaan, että 200 – 300, tai ehkä vähän enemmänkin. Samoin eilinen Samuli Eedelmanin konsertti oli tietääkseni vetänyt Mikaelin kirkon täyteen. Hienoa. Kokemus meni paljon paremmin kuin viime vuonna. Kiitos kaikesta tästä kuuluu Taivaan Isälle ja Jeesukselle! Meillä oli kaksi bändiä: Aurum ja Bass’n Hellen. Molemmat soittivat tosi hyvin. Mielestä varsinkin bändivalinta oli mennyt putkeen. Illassa oli myös meidän Shakkivideomme ensi-ilta.. Sekin sai aplodit. Aurum on tosi mielenkiintoinen, nuorista turkulaisista koostuva bändi, joka laulaa rakkaudesta Jeesukseen ja musiikkiin. Vahvoja sanoituksia, hienoja melodioita, hyvää musiikkia: viulua, sähköpianoa, kitaraa, rumpuja, bassoa. Heidän MySpace -sivuilta voit kuunnella heidän musiikkiaan.

Pari viikkoa sitten julkaistiin Dylanin albumi: Tell Tale Signs. Tämä on Bootleg julkaisu, eli se koostuu ennen julkaisemattomista biiseistä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Puhujana täytyy sanoa, että Dylanin erikoisuus on osittain siinä, että hän on pysynyt luovana niin kauan. Hyväkin evankelista alkaa toistaa itseään aika nopeasti, koska jutut loppuvat kesken. Se vaatii todellista luovuutta, rohkeutta ja hengen paloa, että pysyy aina tuoreena. Papin ja evankelistan pitäisi pysyä sellaisena koska ’Herran armo on aina uusi’, ja joka päivä pitää ’laulaa uusi laulu’ Herralle. Dylan on ollut jatkuvasti liikkeellä. Hän ei ole jäänyt puolustamaan nuorena valloittamiaan asemiaan musiikin legendojen joukossa. Dylan ei soittele vain vanhoja hittejään. Vielä noin 70vuotiaana hän vetää ehkä 100keikkaa vuodessa, julkaisee levyjä, esiintyy elokuvissa, kirjoittaa kirjaa ja runoja.. Mielestä Dylanin viimeisimmän kymmenen vuoden tuotanto on yhtä ajankohtaista kun hänen biisinsä aikoinaan 60luvulla. Uusimman albumin biisi Dreamin of you kuvaa Dylanin uraa hauskasti: ’For years they had me locked in a cage/Then they trew me onto the stage/Some things just last longer than you thought they woud, and they never ever explain.’

Usko, tiede ja evoluutio - Tapio Puolimatka - Vuoden kristillinen kirja

Tapio Puolimatkan kirja, Usko, tiede ja evoluutio, on äänestetty tämän vuoden parhaaksi kristilliseksi kirjaksi. Onneksi olkoon! Tästä aukeaa linkki haastatteluun, jossa hän kertoo erittäin haastavista näkemyksistään. Kannattaa kuunella, jos uskaltaa ajatella ja kyseenalaistaa tosina pidettyjä asioita.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Leviticus: Ota tolkkua Raamatusta, Mooses

Eli tässä on toinen osa sarjassamme 'Ota tolkkua Raamatusta', ja nyt on vuorossa Leviticus. Enää 68osaa jäljellä:) Tarkoitus on käydä kaikki kirjat läpi tässä vuosien mittaan..

Levitikusta eli Kolmatta Mooseksen kirjaa pidetään nykylukijan näkökulmasta tosi vaikeana, koska se käsittelee niin vieraita asioita kuten esimerkiksi spitaalilainsäädäntöä ja temppelipalvelukseen liittyviä asioita.. Joka tapauksessa Levitucuksessa on paljon viisautta – jos sitä sattuu arvostamaan. Sitä paitsi tämä on tosi keskeinen kirja, ainakin sen luvut 16 – 17, jos haluaa ymmärtää Heprealaiskirjettä.

’Olkaa pyhät!’
Tässä kirjassa valitulle kansalle annetaan toistuvasti käsky: ’Olkaa pyhät, niin kuin minä olen pyhä’, 11:45; 19:1 - 2; 20:7 – 8. Jumala on erottanut itselleen entisistä orjista kansan, jonka hän haluaa olevan pyhä, kuten hän itse. Tuo kansa on Herran valitsema, hänen pyhittämänsä, ja se on erotettu kaikkien muiden kansojen joukosta, 20:24 – 26. Erottautuminen on tosi keskeinen asia. Vähän niin kuin kansan tulee erottaa lain mukaan saastaiset eläimet syötävistä eläimistä, niin Jumala erottaa itselleen ne, jotka hän pyhittää: 18:2 – 5, 24 – 25; 20:23 – 26; 27:14 – 27. ’Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen valinnut teidät ja tehnyt eron teidän ja muiden kansojen välillä.’ ’Älkää eläkö vieraiden kansojen tapojen mukaan.’ Paavali sanoo vähän vastaavanlaiseen tyyliin, että hän on kutsuttu apostoli ja, että hänet on ’erotettu Jumalan evankeliumille’, Room. 1:1. Se tarkoittaa erottavaa elämäntyyliä, vastavirtaan kulkemista. Jeesus meni tässäkin muita pidemmälle: ’Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.’ Matt. 5:48. Jeesus puhui anteeksiantamisesta ja ihollistensa rakastamisesta ja heidän puolestaan rukoilemisesta!

Herra haluaa olla kansansa keskellä pyhä, 22:31 – 33. Tämä pyhyys on vakava asia. Luvussa 10 kerrotaan, kuinka pari huolimatonta pappia sählää pyhäkössä. Jumalan pyhyys surmaa heidät saman tien.. Kommenttina annettaan taivaasta, ’Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan minun valtani ja voimani.’ 10:3.

Pyhän Jumalan eteen, pyhäkköön, saa astua vain ylipappi ja hänkin vain tiettynä päivänä ja silloin hänellä on oltava syntiuhri mukanaan, 16:3. Ylipappi joutuu tai saa edustaa koko kansaa Herran edessä. Hänen pitää kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, toimittaa kaikkien israelilaisten kaikkien syntien sovitus, 16:3. Tässä kirjassa esiintyy 60kertaa sanat ’Herran edessä.’ Ideana on, että Herran eteen ei voi mennä miten vain. UT:ssa pyhäkköön, Jumalan kasvojen eteen, kaikkein pyhimpään voi jokainen kristitty tulla Kristuksen kanssa. ’Meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkein pyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä, ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien..’ Hepr. 10:19.


Laki
Käskyistä puhutaan tässä kirjassa paljon. Käskyt, ohjeet ja opetukset ovat Siinain vuorelle solmitun Jumalan ja kansan välisen liiton ehtoja, 26:46. Niitä noudattamalla kansa vastaa Jumalan kutsuun ja liittoon. Käskyt antavat sillä, joka niitä noudattaa, elämän, 18:5.

Luvut 1 – 17 sisältävät ns. kulttilain eli lakeja uhreista, suuresta sovituspäivästä, teurastamisesta jne. Luvut 18 – 27 sisältävät moraalilain. Tässä pari esimerkkiä: ’kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä niin kuin itseänne.’ 19:33 – 34. Moraalilain päämääränä on se, että kansa on pyhä elämän kaikilla osa-alueilla. Pyhän elämän kaksi peruspilaria ovat oikeus (hammas hampaasta, silmä silmästä jne.) ja rakkaus (17 - 26). ’Hammas hampaasta, ruhje ruhjeesta, silmä silmästä, pässi pässistä jne.. ja rakasta lähimmäistäsi, jopa muukalaista, niin kuin itseäsi.’ Jeesus kiristi tasoa: ’rakastakaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa niitä, jotka teitä vihaavat.’ ’Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.’

Kuinka kohtelen muita ihmisiä?
’Rakasta lähimmäisiäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra’. 19:18. ’Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne.’ 19:11. Ja kaikille hyvä tiimityöhön sopiva ohje: ’älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään.’ 19:17. Muukalaista tulee kohdella kuin he olisivat omia heimolaisianne, 19:33 – 34.

Maa ja kansa
Yhtenä isona teemana koko Raamatussa ja varsinkin VT:ssa on maa eli luvattu maa. Kenelle kuuluu Israel tai Palestiina? Kenen luvattu maa se on? Yksinkertainen vastaus on, että ’maa on Herran’, ja ihmiset ovat tavallaan siirtolaisia ja muukalaisia, 25:23. Maa on Herran omaisuutta ja samoin jokainen israelilainen on Herran omaisuutta, jota ei saa kohdella miten sattuu, 25:42. Jakeiden 25:54 – 55 mukaan israelilaiset ovat Herran orjia, He kuuluvat hänelle. He ovat minun. Herra ei väsy heihin. Hän asuu heidän keskellään, 26:11. Tavallaan kolmannen Mooseksen kirjan pohjalta jokaisen israelilaisen tulisi ajatella, että luvattu maa ja heidän kansallinen erityisasema on heille annettu lahja. Kyse ei ole siitä, että he olisivat muita kansoja parempia, tai että he olisivat ansainneet maan ja erikoisasemansa. Kaikki on armosta. Kumpaakaan he eivät ole ansainneet.

Maa ja kansa yhdistetään luvussa 25 aika jännällä tavalla. Sapattivuosi koskee peltoja, karjaeläimiä. Maan pitää saada olla levossa. Riemuvuosi koskee ihmisiä. Joka 50vuosi jokaiselle velalliselle pitää antaa kaikki hänen velkansa anteeksi. Tämä on aika kova juttu. ’Julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo.’ 25:10. Tällainen toiminta kitkee varmasti eriarvoisuuden ihmisten väliltä.

Kansan merkitys oli se, että se on valittu, pyhitetty ja erotettu kaikkien kansojen joukosta Jumalalle. Tämän takia kukaan israelilainen ei saa myydä kansalaistaan orjuuteen. Jokainen israelilainen on Herran omaisuutta eli ketään ei saa myydä orjaksi tai kohdella arvottomasti. Joka tapauksessa, jos kansa tekee syntiä niin sekä maa että kansa ajautuu tuhoon – ainakin väliaikaisesti. Maa autioituu, kansa joutuu pahimpien tyrannien orjiksi.. Silloin tulee siunauksen sijasta kirouksen ajat.

Synnistä maa aavikoituu ja kansa joutuu maanpakoon
Yksi Raamatun perusjuttuja on, että syntiä seuraa eksyminen. Aatami ja Eeva ajetaan ulos Eedenistä, ja luvattu maa ”oksentaa” teidät pois päältään, jos te teette syntiä. Jos kansa tekee syntiä, niin maa tulee saastaiseksi, ja pikkuhiljaa kansa kaikkoaa siitä, ja se autioituu, 18:25. Maa oksentaa saastaisen kansan pois sen päältä. Ideana on osittain se, että kun kansa ajetaan maanpakoon, niin maa saa levätä ja viettää sapattivuosia, joita se ei ole huonojen hallitsijoiden alaisuudessa voinut viettää, 26:35. Eli jos tekee syntiä, niin maa jää autioksi. Kansa: joutuu vieraiden kansojen orjiksi. Maalle ei ole annettu lepoa, lähimmäistä on sorrettu. Ehkä mekin olemme tuhlailleet maan voimia ja saastuttaneet sen. Ja niinpä nyt ’koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi’, Room. 8:23. Olemme myös ikävä kyllä rasittaneet lähimmäisiämme kovilla taakoilla. Tehokkuuden kulttuuri kuluttaa nuoria, ja moni ei yksinkertaisesti jaksa juosta tässä rumbassa, jossa ei armoa tunneta. Olemme myyneet Herran lunastamia uniikkeja ihmisiä orjiksi pikkurahasta. Olemme mitätöineet koko ihmisarvon. Tätä vastaan Jeesus hyökkäsi: ’te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella.’ Luuk. 11:46. Jeesuksen tarjous on, ’tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien rasittamat, minä annan teille levon.’ Matt. 11:25 – 30.

Siunaus – Kirous - Siunaus
Tällainen kaava (siunaus – kirous – siunaus) löytyy VT:sta, ja se on esimerkiksi luvussa 26: siunaus (26:3 – 13), kirous (26:14 - 39) ja lopullinen messiaaninen siunauksen aika (26:40 – 46). Synnin seurakuset ovat kovia: ’Teistä jäljelle jääneet, jotka asuvat vihollismaassa, minä teen niin aroiksi, että kun he kuulevat selkänsä takaa lehden kahinan, he karkaavat pakoon kuin miekan tieltä ja kaatuvat, vaikka kukaan ei aja heitä takaan.’ 26:36. Syntiin langennut Aatami ei löydä lepoa ’viikunapuun lehtien suojasta’. Synnin seurakusena kansa menettää maansa ja heidät ajetaan maanpakoon, jossa he tulevat hulluiksi ja elävät aina uhattuina. 26:32 – 39. Tätä seuraa synnin tunnustus ja uusi alku, siunauksen ajat. ’Minä en hylkää heitä.’ Viides Mooseksen kirja ja profeetat kertovat, että tuolloin Jumala antaa kansalleen uuden sydämen, ja kätkee sanansa heidän sydämiin, 5. Moos. 30:14.

UT:n luova sovellutus:
3. Moos. 6:6 sanotaan, että ’alttarilla palakoon aina tuli; se ei saa sammua.’ UT:n mukaan kristillinen seurakunta on ’Kristuksen ruumis’ ja kristitty on Pyhän Hengen temppeli, ja ilmeisesti sielläkin pitää aina liekin palaa. Apostolien teot alkavat kuvauksella, kuinka seurakunta syntyi, kun Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen opetuslasten päälle liekkeinä. Heihin laskeutui tuli taivaasta, ei ihmisen tekemä, vaan Herran tuli, liekki, Ap. t. 2:3. Jakeen 3. Moos. 10:1 – 2 tuli ei saa missään nimessä olla väärin tehtyä. Laulujen laulun mukaan rakkaus on Herran liekki, jota mikään ei voi sammuttaa, Laul. 8:6. Paavali kertoo, että ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Eilinen GG-ilta, nuortenilta

Eilen illalla pyörin taas nuorisokahvilassamme vähän yli klo 23 asti, jolloin laitoin putiikin kiinni. Nuorisotyö on ihanaa ja vaikeata työtä. Välillä ottaa päähän, että miksi nyt ei voi olla samanlainen nuorisoherätys kuin silloin 60-luvulla. Ajat ovat muuttuneet ja jotain uutta on tulossa. Eilen GG-ilta meni loppujenlopuksi hyvin. Puhuin ja keskustelimme ennakkoluuloista. Saatan julkaista opetuksen jossain vaiheessa..

Joka tapauksessa illan mittaan paikalle ilmaantui isohko joukko Lausteen ja Topeliuksen kouluja käyviä teinejä. Meininki oli aika värikästä, kuten teinien parissa on tapana. Juteltiin, pelailtiin bilistä, pingistä ja aliasta, ja vähän shakkia. Nuoret ovat aitoja. Käydään läpi murroksia: seurustelut, koulut, vanhemmat, maine. Halutaan tukea, kapinoidaan, podetaan angstia, pidetään hauskaa, kyseenalaistetaan.. Kivaahan tuollaisen porukan keskellä pääsääntöisesti on. Nuoret ovat myös avoimia ja aika radikaaleja. Tämän takia heidän kanssaan on aika helppo puhua uskonasioista. Eräs kollegani sanoi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut tosi merkittävä muutos sen suhteen antavatko vanhemmat lapsilleen kristillisen kasvatuksen. Nykyään se on aika harvinaista, että lapselle annetaan kotona kristillinen kasvatus. Tämä on pienen ajan sisällä tapahtunut tosi iso muutos. Kristillinen perintö on Suomessa siirtynyt seuraavalle sukupolvelle ennen kaikkea perheen kautta. Enää tämä linkki ei tunnu toimivan. Tämä näkyy kentällä nuorisotyössä. Aika harva on saanut kristillisen kasvatuksen. Kun kasvatuskristillisyys vähenee koko ajan, niin ainoaksi mahdollisuudeksi taitaa jäädä herätyskristillisyys.

Sain juuri luettua I.B. Singerin kirjan Orja. Orja on aika raskas rakkausromaani, joka käsittelee tosi laajoja teemoja syyllisyydestä, rakkaudesta, perinteen kieltämästä suhteesta, oikean löytämisestä, yhteen kuulumisesta, oikeudesta ja Jumalan johdatuksesta. Jokainen on jonkun orja ja narri. Tunnetusti 'Jaakob joutui orjaksi naisen tähden', Hoos. 12:13; 1. Moos. 27:43. Orja-kirja on vaikuttava. Kirja on vähän kafkamaisen pelottava. Siitä herää tunne, että elämme maailmassa, joka on aika kolkko paikka. Oikeus kuitenkin lopulta voittaa. On uskottava johdatukseen ja rakkauteen. Se on varmaan yksi romaanin sanomistakin.

torstai 23. lokakuuta 2008

Mikaelin kirkkoherran blogi Turkulaisessa!!

Kotiseurakuntani kirkkoherra Jouni Lehikoisen blogi löytyy Turkulaisen nettisivuilta. Tässä on siihen linkki. Jounilla on paljon mielenkiintoisia juttuja. Varsinkin viime viikon kolme positiivista suurtapahatumaa (Papiston päivät, Asunnottomien yö, Kristus-päivä), joista hän kirjoittaa, herättävät toivoa kun olemme viime aikoina lähes tottuneet masentaviin uutsiin koulusurmista jne.. Valtamedia ei juuri uutisoi näistä hienoista tapahtumista, jotka kertovat, että Suomessa tapahtuu koko ajan myös paljon kaikenlaista hyvää.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Kristus-päivä Turkuhallissa

Kristus-päivä oli eilen Turkuhallissa. Olin paikalla. Hieno tilaisuus. Toivottavasti tämä tilaisuus enteili jonkinlaista kansallista hengellistä heräämistä.

Rukouksen merkitys on äärettömän suuri. Palaan aiheeseen paremmalla ajalla. Herätystä odotellessa. Ehkä se on jo täällä.

Uusi projekti! Ota tolkkua Raamatusta: Genesis - Jaakob, Israel

Aloitan yhden uuden projektin tämän blogin kanssa, jonka toivon auttavan sinua, hyvä lukijani ihastumaan biblokseen, ja minua itseäni oppimaan opettamalla ja jäsentämällä ajatuksiani. Luen Raamattua aika paljon. Mulla on ihan lukujärjestys. Jos luet 10sivua päivässä molempia testamentteja, niin tulet lukeneeksi Raamatun läpi monta kertaa vuodessa. Pysyn tässä lukujärjestyksessä vaihtelevalla menestyksellä. Suosittelen kaikille tämän kirjan lukemista. Se auttaa. Ihmiset ovat hyvin monimutkaisia ja ristiriitaisia olentoja. Maailmasta ja elämästä on tosi vaikea saada mitään tolkkua. Jollain lailla tuo minussa elävä levoton, ristiriitainen, monimutkainen ja yksinkertainen ihminen löytää rauhan Raamatun äärellä. En ymmärrä Raamatusta paljoa, mutta jotain, ja tarpeeksi laittaakseni toivoni Kristukseen. Opin tästä kirjasta jatkuvasti jotain uutta.

Toivon, että otat osaa tähän projektiin!
Tee se niin, että luet kyseisiä kirjoja ja kommentoit tiivistelmiäni. Kysele, anna palautetta rohkeasti.

Aion kirjoittaa jokaisesta Bibloksen kirjasta pienen tiivistelmän tässä ajan mittaan. Kirjoitan lyhennelmän aina luettuani vuorossa olleen kirjan. Nämä ovat omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Mikä kirjoissa kolahti minuun? Ehkä tästä voisi olla hyötyä sellaiselle tyypille, joka haluaisi lukea näitä kirjoja, mutta ei oikein ymmärrä niitä.

Ensimmäinen kirja: 1. Moos.

Yksi kielioppivirhe ja pari sanan selitystä
Aloitetaan alusta eli 1. Moos. Kirja alkaa sanalla ”alussa” ja se sana on avain koko kirjaan, ja tavallaan koko Raamattuun. Hepreaksi sana alussa on bereshit – Raamatun ensimmäinen sana. Tuossa sanassa on alussa prepositio (-ssa = be), jonka jälkeen on sana alku eli resh. Resh tarkoittaa hepreassa alun lisäksi myös päätä ja esikoista. Jumalasta käytetään tässä nimeä Elohim, mikä on monikossa. Niin tarkka ja vapaa käännös 1. jakeesta voisi olla ’Esikoisessa Jumalat loi taivaan ja maan..’ Siinä on kirjoitusvirhe! Subjekti on monikossa, verbi yksikössä. Tällaisia virheitä Raamattu on täynnä. Tätä ja muita vastaavia subjektin ja verbin ristiriitoihin liittyviä virheitä voi tulkita monella tavalla. Tällä ”virheellä” voi esim. selittää kolminaisuusoppia ja monia muita asioita. Jumala ei sitoudu ja rajoittaudu meidän luomiin kielioppisääntöihin. Sana bereshit on synnyttänyt paljon erilaisia ajatuksia juutalaisten ja kristittyjen parissa. Tämä näkyy jo Raamatussa jakeissa kuten Sanl. 8:22 – 31, joissa Jumalan esikoinen on ollut olemassa ennen maailman luomista. Ennen maailman luomista esikoinen oli leikkimässä luojan edessä, hänen ilonaan.. Tässäkin yhdistetään alku ja esikoinen ja luominen. UT:ssa tämä tulee ilmi selvimmin Johanneksen evankeliumin alussa, joka alkaa samalla tavalla kun 1. Moos. 1:1 eli ”alussa” oli sana ja sana oli Jumalan luona.. Joh. 1:1. Jakeessa Kol. 1:18 kerrotaan samassa lauseessa, jossa puhutaan maailman luomisesta ja lunastamisesta, että Jeesus on pää ja alku (=resh).


Kaikkien juttujen alku
Luther sanoi jotenkin, että 1. Moos. on Raamatun ensimmäinen evankeliumi, ja että se sisältää jo kaiken. Kaikki muu on sen selittämistä, ja perustuu siihen. Tämä johtuu siitä, että 1. Moos. on alkujen kirja. Siellä esitellään kaikki Raamatun keskeisimmät teemat. Tässä alkujen kirjassa historian näyttämölle hissataan kaikki suuret asiat. Luvuissa 1 – 12 sanotaan aivan uskomattoman paljon: maailma ja ihminen luodaan, syntiin langetaan, lupaus pelastuksesta ja siunauksesta saadaan, maa kirotaan. Sitten tapahtuu kohtalokas veljesmurha, joka enteilee ihmiskunnan valitsemaa syyllisyyden ja koston tietä, jota hallitsee pelko ja pahat ajatukset ’syntymästä saakka’. Pahuuden lisääntyessä estradille nousee Nooa, joka pelastaa maailman ”jäännöksen” arkissa, kun muu maailma hukkuu vedenpaisumuksessa. Nooan kautta siunaus menee eteenpäin hänen poikansa Seemin siemenessä (vrt. seemiläiset). Tämän jälkeen kaikki menee taas vain huonoon suuntaan. Kansat rakentavat Baabelin tornin omaksi kunniakseen. Kaikki puhuvat yhtä kieltä ja ovat yhtä. Tästä seuraa kielten sekoittuminen ja eri kansojen ja heimojen erottautuminen. Sitten näyttämölle astuu Abraham, josta tulee Jumalan valitsema siunauksen kanava koko maailmalle. Hänen siemenessään siunaus menee eteenpäin, hänessä kaikki kansat yhdistyvät - tulevaisuudessa. 1. Moos. kertoo siis maailma ja ihmisen synnyn, mutta myös Israelin synnyn. Israel ja Jaakob kuuluvat yhteen. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa ja heistä syntyisi Israelin 12heimoa. Kirja loppuu siihen, että näille heimoille luetaan Jumalan siunaukset. Heidän kohtalonsa on olla maailman ”pappisvaltakunta”, valo pimeydessä, siunauksen kantajia ja välittäjiä.


Siunauksen välittäjät
Yksi asia mikä pisti silmääni tässä kirjassa, on se, miten ja keiden kautta Jumalan lupaama siunaus vuotaa ja välittyy tähän ”kirottuun” maahan ja maailmaan. Tähän maailmaan, jossa ihmiset kulkevat pahaan taipuvaisen sydämensä halujen orjina, pelokkaina ja muukalaisina, paratiisista pois ajautuneina. Siunaus on yksi kirjan isoimmista teemoista. Alussa Jumala siunasi miehen ja naisen elämän ja tehtävän paratiisissa, maailmassa, 1:28. Syntiinlankeemuksen myötä kirous tulee maailmaan. Pelastus (siunaus) tulee kuitenkin naisen ”siemenen” kautta, 3:15. Nainen tulee synnyttämään tuskien kautta pelastajan tähän kirottuun maailmaan. Pelastaja tuo siunauksen tänne, ja kukistaa paholaisen, lyö sen pään murskaksi. Ei ole kuitenkaan kyse naisesta kuin naisesta, vaan juuri tietystä yhdestä. Vedenpaisumuksessa maailma tuhoutuu. Nooa jää perheensä kanssa henkiin. Hänellä on kolme poikaa: Seem, Jafet ja Haam. Raamatullisen näkemyksen mukaan heistä periytyy kaikki maailman kansat. Siunaus pysyy ja välittyy nyt juuri Seemin kautta, 9:26 – 27. Tämän ajattelun mukaan seemiläiset kansat ovat Seemin jälkeläisiä. Sitten tapahtuu taas rajaus. Siunaus kulkee nimenomaan seemiläisen Aabrahamin kautta, 12:2 – 3. Hänen kauttaan kansat siunataan ja hänen jälkeläisiään tulee olemaan yhtä paljon kuin taivaalla on tähtiä.


Israel ja siunaus: valehtelee, pettää ja taistelee – siunaus on kaiken arvoinen
Kenen kautta siunaus nyt välittyy? Kuka on siunattu? Kuka on kirottu? Kirjan maineikas kolmikko Aabraham, Iisakki ja Jaakob kantavat sitä. He kaikki saavat Jumalalta lupauksen henkilökohtaisesti. Tuo lupaus on sama ja se koskee koko maailman siunausta.

Jaakob on tosi jännä tapaus. Hänen elämänsä kertoo, kuinka periksi antamattoman tärkeä asia tämä siunaus on. Jaakobilla on isoveli Eesau, jolle iän puolesta kuuluisi siunaus – perinteen mukaan. Jaakob ei kunnioita tuota perinnettä. Hän huijaa ja ostaa veljeltään hänen esikoisen oikeutensa yhdellä keitolla. Käyttää hyväkseen veljensä heikkoa hetkeä. Sitten hän äitinsä kannustamana hankkii isältään Iisakilta siunauksen kun tämä on kuolinvuoteellaan puolisokeana. Jaakob valehtelee isälleen olevansa Eesau, saadakseen perinteen mukaan veljelleen kuuluvan siunauksen. Tämän jälkeen tämä siunattu mies pakenee kotoaan. Hän kulkee yksin, kohtaa Raakelin, suutelee häntä ja purskahtaa itkuun. Jabbokin joella Jaakob taistelee salaperäisen Penuelin kanssa. Hän sanoo, ’en päästä sinua, ellet siunaa minua.’ 32:27. Tuossa paikassa Jaakob kohtaa Herransa. Hän sanoo taistelun ja siunauksen jälkeen: ’minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja silti olen elossa.’ 32:31. Herra nyrjäyttää Jaakobin lonkan sijoiltaan – hänet murretaan. Häneltä kysytään hänen nimeään, ja hän joutuu katsomaan omaa identiteettiään kasvoista kasvoihin. Hän joutuu tunnustamaan olevansa pettäjä-Jaakob. Jaakobin nimi juontuu heprean sanasta ”kantapää” ja verbistä ’pettää’, 27:36; 25:26. Myös me joudumme Jumalan edessä kohtaamaan oman syntisyytemme, joudumme tunnustamaan syntimme, että voimme kääntyä. Sen jälkeen meille annetaan uusi nimi, uusi identiteetti. Jaakob sai uuden nimen. Penuel sanoi hänelle, ’Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.’ 32:29. Israel on hän, joka taistelee, joka näkee Herran, kuulee hänen sanansa, murtuu Herran lyömänä, on valmis kieltämään kaikki läheisimmät ihmisensä saadakseen siunauksen. Israel on hän, joka välittää siunausta, kantaa lupauksen siementä. Näin syntyi Israel. Tämä on ensimmäinen kerta kun Raamattu mainitsee nimen tai sanan Israel.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Julkaistaanpa isoskoulutukseen tekemäni opetusmatsku

Tänään puhutaan eettisistä asioista, eli siitä, mitä sinun pitäisi tehdä, jotta eläisit niin kuin kunnon kristitty nuori. Tarkoitukseni ei ole esittää meille pitkää listaa käskyistä ja kielloista, joita pitää tehdä, miten pitää käyttäytyä, ja mitä ei saa missään nimessä tehdä ja missä ei saa olla mukana. VT:stä löytyy 618 käskyä ja kieltoa, jotka kertovat kuinka kulkea Herran tiellä. Kuitenkin varmaan Raamatun yleisin käsky kuuluu, ’älä pelkää’. Joku on laskenut, että se esiintyy Raamatussa yhteensä 366kertaa, eli vuoden jokaisena päivänä Jumala sanoo meille, ’älä pelkää’. (Tähän se sarjakuva)


Käskylistan esittelemisen sijasta kysyn, millainen toiminta sopii sinulle. Millaisissa jutuissa toteutat itseäsi? Milloin olet elementissäsi kuin kala vedessä? On turha vaatia ihmisiltä asioita, joita he eivät voi tehdä. Oletko kuin kala vedessä, vai kuin kala kuivalla maalla? Uimarin pitää saada uida, laulajan laulaa, maalarin maalata, julistajan julistaa, johtajan johtaa, muurarin muurata, lapsen leikkiä jne. Mitä sinun pitää tehdä?


On aivan turha vaatia esim. sumopainijaa tanssimaan kuin ballerina. Siinä loukataan balettia ja sumopainia turhautuu. Jos ihminen on paha, tai jos hänellä on tosi paha olo, niin voiko hän käyttäytyä hyvin? Jos olet hyvä, niin voitko käyttäytyä huonosti? Kokeile raivostua joskus kun olet tosi iloinen ja rauhallinen. Se on mahdotonta. Miksi joku etsisi omenapuusta mansikoita? Pitääkö sinun siis muuttua joksikin ihan ihmeelliseksi ja luonnottomaksi pyhimykseksi ollaksesi hyvä kristitty? Tämän takia katsotaan ensiksi, millaisia me olemme, millaisiksi meidät on luotu ja suunniteltu.


Raamatun mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hänelle on annettu tehtäväksi ’olla hedelmällisiä, lisääntyä’.. ja ottaa maa haltuun, vallita luomakuntaa, niin että se voi hyvin, 1. Moos. 1:27 – 28. Jos tällainen missio-koodi on ohjelmoitu ihmisen sydämeen, niin onko hän tyytyväinen työttömänä tai tyhjän panttina. Ei, vaan jokainen haluaa tehdä jotain, jolla on merkitystä. Kukaan ihminen ei ole elementissään tyhjän panttina, sohvaperunana. Sellainen ihminen ei ole ’ansainnut aivojaan’. Moni nuori ei tee tänään oikeastaan mitään. Jotkut taas tekevät ihan tolkuttoman paljon. Harrastavat, opiskelevat, seurustelevat, lukevat, bilettävät, ovat isosia ja tekevät kaiken sen ohessa töitä. Jotkut ovat tollaisessa oravanpyörässä jo tosi varhain. Moni ajattelee, että elämällä ei ole tarkoitusta, ei unelmaa, ei tavoitetta. Suomessa on tänään noin 45 000 syrjäytynyttä nuorta, jotka eivät käy koulussa, eivätkä töissä, eivätkä he ole kotona sen takia, että heillä olisi siellä nuori perhe. He eivät myöskään ole intissä tai sivarissa. He eivät tee mitään, paitsi ehkä kittaavat olutta. On iso riski, että jossain vaiheessa tuollaiset nuoret tilttaavat.


Mitä kalalle tapahtuu, jos sen heittää veneen pohjalle? Se räpiköi hetken kunnes kuolee. Minulla on villi veikkaus, että moni ihminen kulkee hyristen hautaan kuten tuo kala. Ihmiset kompuroivat ihan elämän perusjutuissa. He tuntevat olonsa vieraiksi omassa maailmassaan ja omassa elämässään. Moni tuntee yksinäisyyttä, merkityksettömyyttä ja ikävää. Toissa päivänä juttelin kaupungilla kahden nuoren pojan kanssa, jotka tapaisin istumassa torin laidalla. Jossain vaiheessa kerroin heille, että olen nuorisopastori ja kysyin, mihin seurakuntaan he kuuluvat. Pojilla ei ollut harmainta aavistusta. Monet nuoret ovat myös vieraantuneet Jumalasta.


Jotkut sanovat, että elämän tärkeimmät totuudet opitaan lastentarhassa. Nyt esitän kolme asiaa, joita jokainen ihminen, minun mielestäni, tarvitsee.
1) halausta, välittämistä, arvostusta, kauniita sanoja, tukea – rakkautta
2) unelmia, merkitystä, visiota – toivoa
3) hengellistä elämää, yhteyttä korkeimpaan, rukousta - uskoa


Luomiskertomuksessa kerrotaan muun muassa sellaisia isoja totuuksia siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Ja yllättäen nämä kaikki kolme asiaa löytyy sieltä alusta! Jumala sanoi, ’ei ole ihmisen hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänelle avuksi.’ Mies jättää vanhempansa ja liittyy vaimoonsa ja heistä tulee yksi liha. Suhteeseen toisten kanssa meitä ajaa rakkaus. Kaipaamme ja tarvitsemme toisiamme. 1. Moos. 2:18, 23 – 25. Toisekseen ihmiselle annetaan tehtävä, haaste ja visio hallita maailmaa Jumalan tyylillä – 1. Moos. 1:28 – 29. Sitä tarkoittaa olla Jumalan kuva. Ajattele, että sinun sisimpääsi on koodattu jonkinlainen jumalallinen visio, jonka voi toteuttaa vain Jumalan yhteydessä. Tämä liittyy toivoon. Kolmanneksi, Jumalan kuvana oleminen tarkoittaa myös, että meidät on luotu elämään yhteydessä luojamme kanssa, 1. Moos. 1:27. Usko, toivo ja rakkaus ovat yhdessä jakeissa kuten 1. Kor. 13:13; 1. Tess. 1:3; 5:8; Kol. 1:4 - 5.

Nykyään monilta nuorilta ja myös vanhemmilta puuttuu noita kaikkia kolmea asiaa. Koulukiusaaminen yleistyy koko ajan ja joka kymmenes yläasteen oppilas elää ilman ainuttakaan ystävää – monella ei ole luotettavia ja hyviä ihmissuhteita. Tästä kaikesta seuraa se, että monella on huono olo. Sitä huonoa oloa sitten puretaan johonkin.


Yksi helppo, mutta toimimaton tapa on viina. Toinen on se, että vedät jonkun onnellisen ihmisen maskin naamallesi, ja olet niin kuin kaikki olisi kunnossa. Jäädytät kaikki ilot ja surut sydämestäsi niin sinusta tulee käytännössä tunteeton, sisäisesti kylmä ihminen, joka ei osaa luottaa, rakastaa, uskoa tai toivoa. Tuollaisesta ihmisestä voi tulla kalkkis, joihin sopii Jeesuksen kovat sanat aika hyvin, Matt. 23:27; ’Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä.’ Mitenkäs tällainen ihminen, joka on ’sisältä täynnä vääryyttä’ voisi olla erittäin sydämellinen ja hyvä ihminen, joka kääntää toisen posken, rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, rukoilee vihollistensa puolesta ja antaa vaikka 77kertaa sortajilleen ja pettäjilleen anteeksi? Eikö tuollaisen ihmisen ole luonnollisempaa olla vaikka koulukiusaaja, koulumurhaaja, itsemurhaaja, terroristi tai paatunut roisto? Eikö hän ole toteuttamassa itseään, kun hän särkee toisen sydämen ja pettää lähimpiä ihmisiään, kun hän puhuu ystävistään pahaa selän takana ja valehtelee?


Tällaisten ihmisten takia turvallismarkkinat ovat tulevaisuuden uusi kukoistava bisnes. (Näytä tässä se lehtijuttu) Tällaisten ihmisten takia ihmiset pelkäävät. Freud on sanonut jotenkin niin, että ’ihmismielen olohuoneissa laulaa enkelikuoro, mutta vintillä ulvovat sudet.’ Jos sudille ei ole tiukka kun ne ovat pieniä, niin jossain vaiheessa ne voivat vallata koko talon. (Laita tähän juttua siitä Jacobsonin kirjasta, jossa hän kertoo, että tänään monet viisaat perustelevat suursodan mahdottomuutta samoin perustein kuin viisaat ennen 1. ja 2. Maailmansotaa) Raamatun mukaan ihmisessä on syntiinlankeemuksen myötä taipumus pahaan. Meillä on sydämessä ongelma, ja tähän ongelmaan pitäisi saada ratkaisu ennen kuin tuhoamme toinen toisemme, itsemme, luontomme ja suhteemme Jumalaan kokonaan.


Raamatun mukaan Jumala on antanut jo meille ratkaisun – pelastuksen, jonka nimi on Jeesus. Raamattu sisältää lupauksia siitä, että Herra antaa ihmisille synnit anteeksi, uuden sydämen ja uuteen sydämeen Jumalan hengen. Hän pesee meidät puhtaiksi. Hän ottaa pahuuden pois ja antaa sen tilalle oman vanhurskautensa.
Tämän myötä sinun ei pidä enää kärsiä kaikista synnin ja pahuuden hajottavista seurauksista kuten häpeästä, pelosta ja syyllisyydestä, vaan saat nauttia pelastuksen seurauksista eli ilosta ja rauhasta. Jumala on ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiin antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5. ’Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan.’ Room. 7:6.