Tuomiopäivästä

Toissa sunnuntaina oli kirkoissa tuomiosunnuntai. Olen postannut aiheesta jo pariin otteeseen. Tässä vielä pari ajatusta tuomiosunnuntain teksteistä.

Ensinnäkin Jeesus ei ainoastaan aseta itselleen arvoa, joka kuuluu VT:n ja juutalaisuuden mukaan vain Jumalalle, vaan hän antaa omille seuraajilleen, aivan käsittämättömän suuren arvon. Jeesus sanoi itsensä seuraamisesta asioita, joita juutalaisessa kulttuurissa ei voi vaatia kukaan muu kuin itse Korkein. Hän sanoi, ’Seuraa sinä minua – anna kuolleiden haudata kuolleensa.’ Tuo lause on ehkä radikaalein lause, jonka Jeesus sanoi. Oman rakkaan isänsä hautajaisten unohtaminen on pikkujuttu sen rinnalla, että ihminen kieltäytyisi Jeesuksen kutsusta: seuraa minua. Se olisi ja on skandaali.

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä sanotaan: ’kaiken minkä te olette tehneet/jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet/jättäneet tekemättä minulle.’ Matt. 25. Jeesuksen seuraajat ovat Jeesuksen mukaan kuin hän itse. Heidät on valtuutettu julistamaan Jeesuksen nimissä hänen sanomaansa Jumalan valtakunnasta, evankeliumia. Jos jossain kaupungissa opetuslapsia ei oteta vastaan, niin opetuslapset voivat olla varmoja, että ’Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.’ Luuk. 10:12. Jeesus jatkaa: ’Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt.’ Luuk. 10:16. Jeesus on seuraajissaan. Miten meidän pitää elää, kun meidän elämällä on näin suuri merkitys? Kristittyjen pitäisi vakavasti miettiä näitä asioita ennen tulevaa tuomiopäivää. Jos näin tekisimme, kohtelisimme niin lähimmäistämme kuin myös muukalaista kiltimmin.
Turussa ajaa busseja joiden seinissä on isoja mainoksia: Lapsivangit – rakkautesi on ihmeeni. Kts. linkki tästä.