Kävin aamulla pitämässä aamunavauksen Topeliuksen koululla yläasteelaisille ja lukiolaisille. Tässä on puheeni. Nyt pitää kiiruhtaa riparitunnille opettamaan oppilaille, mikä on Raamattu.
Viime aikoina minua on mietityttänyt yksi asia. Miksi ihmisten mielestä surullisessa musiikissa on jotain hyvää, kivaa ja lohdullista? Lapsille sanotaan, että puhalletaan kipu pois, halataan pois paha mieli. Nuo konstit toimivat aika hyvin. Ehkä huonon olon voi myös laulaa pois – näin psalmimuusikko, runoilija ja taistelija Daavid muuten teki. Joidenkin mielestä pahan olon voi lenkkeillä pois, tai sen voi saada siten pois, että menee hakkaamaan halkoja. Ajatelkaa virsiä. Niissä on aika usein vähän surumielinen tunnelma. Niissä lauletaan esim. ’kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti. Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti. Kaikesta oi, Herra, sulle annan ikikiitoksen.’
Eppu Normaali, Juice Leskinen, Matti V. Vainio, Arja Koriseva, Him, Night Wish, Rasmus, Apulanta ja monet muut muusikot ovat tehneet suosituimmat laulunsa lähes tippa linssissä surullisista asioista. Varsinkin folkmusiikki ja kansanperinne sisältävät Suomessa, ja muualla maailmaa, monta surullista tarinaa. Raamatussa toistuu tämä sama piirre. Siellä itku ja ilo kulkevat usein lähes käsi kädessä. Jotkut sanovat, että ihminen ei voi kunnolla tuntea iloa ja riemua, jos hän ei osaa tuntea surua ja murhetta.
Aabrahamista kerrotaan yksi kummallinen yksityiskohta. Jumala teki hänen kanssaan liiton ja antoi hänelle koko maailmaan liittyviä lupauksia. Heti tämän jälkeen kerrotaan, että ’synkkä kauhu valtasi hänet.’ 1. Moos. 15:12. Olen aikoinaan miettinyt aika paljon tuota salaperäistä yksityiskohtaa: ’synkkä kauhu valtasi hänet’, kun hänet oltiin hetkeä aiemmin siunattu perinpohjaisesti. Miksi Jumala ei voi olla helppo? Miksi elämä ei voi olla niin helppoa ja kivutonta?
Joulun sanoma on siinä, että Jumala laskeutuu tänne meidän ihmisten tasolle. Hän sai kokea mitä on olla ihminen langenneessa maailmassa. Jumalan Poika syntyi pienenä vauvana Betlehemissä. Jeesuksen elämää tahdittivat kuitenkin muutkin virret kuin valitus- ja suruvirret. Hänen sydämessään soi perusvireenä kiitos. Meidän kristittyjen ei pidä tuijottaa vain maailman pahuutta, josta sensaatiomaiset uutiset meille kertovat joka päivä. Meidän ei pidä tuijottaa mahdottoman vaikeita olosuhteita, vaan me voimme suunnata uskon silmät Vapahtajaamme.
Tiesitkö, että hymy tarttuu? Jos kuljet kaupungilla aidosti iloisilla kasvoilla, niin kumma juttu, mutta ihmiset vastaavat sinun kauniiseen hymyysi hymyllä. Kiitolliselle ihmiselle on vaikea näyttää nyrpeää naamaa. Viime aikoina olen mietiskellyt psalmin sanoja: ’Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.’ Ps. 34:6. Ensimmäisenä jouluna väheksytyt paimenet saivat nähdä nuo kasvot – heistä tuli tosi iloisia. Joulun ihme toteutuu tänäänkin. Katso häneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.