torstai 31. tammikuuta 2008

Job, osa I

Jobin kirja on yksi maailman kirjallisuuden kauneimmista helmistä, näin moni kommentaari sanoo. Tämä kirja on myös jonkinlainen vastaus pahuuden ongelmaan. Teos kertoo harvinaisen hurskaasta miehestä, jota kohtaa kaikenlainen mahdollinen paha: lasten kuolema, omaisuuden ja terveyden menetys, ystävien häviäminen jne.. Tässä teoksessa on pari vaikeaa asiaa, joita olen miettinyt pitkään: minkä takia Jobin lohduttajat kuvataan tekopyhiksi ilkimyksiksi?

Luin teoksen ajatuksella läpi ja luulen ratkaisseeni arvoituksen osittain omalta osaltani tällä erää.. Perusongelma Jobin lohduttajien lohdutuksessa on se, että heidän on pakko löytää Jobin kärsimykselle jokin syy, ja tämän syyn he ajattelevat olevan jokin Jobin tekemä synti. Ideana on, että ’sitä niittää, mitä kylvää’, kuten jakeissa 4:6 – 11 annetaan ymmärtää. Nämä tekopyhät ystävät myös ajattelevat, että ’toivosi perustana on oman vaelluksesi puhtaus’. Tämä loogisesti johtaa ajatukseen siitä, että epätoivosi perustana ovat hairahduksesi, 4:6.

Jobia kohtaa ensimmäisessä luvussa neljä onnettomuutta. Hän menettää yhtenä päivänä lapsensa onnettomuudessa, 1:18 – 19, 21 - 22. Vähän tämän jälkeen ystävä lohduttaa Jobia kertomalla tyhmyrin kohtalosta, 5:1 - 6: ’hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan.’ Tyhmäkin tajuaa, että tuollaiset lohdutuksen sanat ovat kuin miekka kunnon miehen sydämeen. Toinen kova asia on se, että Jobille kerrotaan, että kaikki kääntyy kohta parempaan suuntaan, hän saa omaisuutensa ja kaiken menettämänsä takaisin: 5:17 – 27. Tässä ei viitata mitenkään siihen, että ’Herra asuu niiden luona, joilla on murtunut mieli’, Ps 34:19. Ajatuksena on, 8:5 – 6, että ’jos sinä nyt etsit Jumalaa.., niin hän – jos sinä todella olet puhdas ja suora – tarttuu asiaasi ja korvaa sinulle kaiken..’ Jobin elämässä kaikki menee yhtä syöksykierrettä alaspäin. Onko tämä siis todiste siitä, että Jobi ei ole puhdas, ja että hän ei ole suora? Tämä on iso ongelma ja myöhemmin Job sanookin epätoivoisesti Jumalalle, 16:8, että ’minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.’

Viime sunnuntaina Mikaelin kirkossa saarnasi kirkkoherra Jouni Lehikoinen ja hän julisti lainaten erästä venäläistä kirjailijaa: 'mitä pimeämpi yö, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa.'

lauantai 26. tammikuuta 2008

Yhden yön juttu

Meillä on gg:llä yhden yön juttu, mikä tarkoittaa sitä, että olen viettänyt koko yön täällä gg:llä isohkon nuorisojoukon kanssa. Hävisin kaikki pingiksessä, mutta voitin kaikki biliksessä! Tässä vaiheessa, aamulla klo 5, ajatus ei enää juokse ollenkaan. Nuorisotyöstä voisin kirjoittaa jotain rakentavaa. Hienoa, jos muistatte tätä työalaa rukouksissanne.

sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Pahan sukupolven keskellä

Tämä teksi liittyy erääseen saarnaan, jonka pidin jokin aika sitten (katso tunniste: sukupolvi). Se käsitteli sitä, mitä Jeesus sanoi omasta sukupolvestaan, ja siitä sukupolvesta, joka on olemassa, kun hän palaa. Tässä muutama lisäajastus.

Juutalaisten pyhässä 200jKr kirjoitetussa Mishnassa on toteamus, Sanh. 10:3: ’Vedenpaisumuksen aikaisella sukupolvella ei ole osaa tulevassa maailmassa.’ (Mishna on siis 200-luvulla eläneen Judah ben Nasin ja muiden rabbien toimittama iso teos-järkäle, joka sisältää vanhaa isien perimätietoa jopa ajoilta ennen Jeesusta.) Jeesus vertasi oman aikansa sukupolvea ja oman takaisin tulonsa sukupolvea Nooan, eli tuon vedenpaisumuksen sukupolveen, ja myös Sodoman asukkaisiin: Matt 24:37 – 39; Luuk 17:26 - 32.
Mishanan traktaatissa nimeltään Sanhedrin ja sen luvussa 10, käydään läpi keille kuuluu ja keille ei kuulu osaa tulevassa maailmassa. Tässä luvussa käsitellään esimerkiksi sitä, mikä on Raamatun historian pahimpien sukupolvien osa. Tällaisia sukupolvia ovat vedenpaisumuksen, Baabelin, ja erämaavaelluksen sukupolvi. Kohdassa Sanh 10:1 sanotaan, että ’kaikilla israelilaisilla on osa tulevassa maailmassa.’ Sitten kuitenkin tarkennetaan, että harhaoppisilla ei ole tätä osaa, 10:1, ja että tietyillä pahoilla kuninkailla, ja tietyillä pahoilla ihmisillä, ja vedenpaisumuksen ja Baabelin sukupolvella ei ole tätä osaa. Osaa tulevassa maailmassa ei ole myöskään Sodoman kansalla, eikä erämaavaelluksen sukupolvella.
Josefus Flavius oli Jeesuksen aikalainen historioitsija ja hän kuvaa tuota Jeesuksen aikalaista sukupolvea, joka eli Jerusalemin tuhon kynnyksellä. Hän kuvaa tuota sukupolvea seuraavalla tavalla, Bell 5:422: ’lyhyesti sanoen ei.. mikään muu sukupolvi ole ikinä pystynyt moisiin hirmutekoihin.’ Jeesuksen sukupolvi teki siis Josefuksen ja Jeesuksen mukaan hirmutöissä siihen aikaisen maailman ja historian ennätyksen. Viime vuosisata oli maailmanhistorian verisin, eli vaikuttaa siltä, että tuo ennätys on, ikävä kyllä, rikottu. Lisäksi tämä vuosisata on alkanut aika huonosti: Ruanda, Sudan, Itä-Kongo, Irak..
Paavali oli juutalainen ja hän eli uskontonsa ankarimman suunnan mukaan, sillä hän oli kiivas fariseus, ja ylpeä siitä, Fil 3. Hän teki kaikkensa, jotta erottuisi niistä, joilla ei ole osaa tulevassa maailmassa, pelastuksessa. Hän kiivaili Jumalan puolesta, hän vainosi Jeesuksen seuraajia, tuolle tielle lähtijöitä. Hän nimittäin ajatteli, että Jeesuksen seuraajat ovat uusia kansan eksyttäjiä, jotka puhuvat lakia ja temppeliä vastaan. Hän vastusti heitä koska he asettivat Jeesuksen Kristuksen lain ja temppelin yläpuolelle, Jumalan tasolle – tieksi ja portiksi Jumalan valtakuntaan. Tämä Paavali teki siis kaikkensa vastustaakseen syntisiä ja erottautuakseen heistä. Tästä huolimatta elämänsä lopulla hän kirjoittaa, että, 1 Tim 1:15 ’Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.’ Paavali kirjoittaa, että ’mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.’ Jumala vakuuttaa meille Paavalin kautta Roomalaiskirjeessä, että ’meistä ei ollut itseämme auttamaan’. Paavali kirjoittaa, Room. 5:6 - 11, että Kristus on kuollut meidän puolestamme jotka olimme 1) jumalattomia, 2) meidän puolestamme, jotka olimme syntisiä, 3) meidän puolestamme, jotka olimme Jumalan vihollisia! Paavali syntisistä suurin sanoo toisessa kohtaa mihin hänen elämänsä perustuu, Gal 2:20: ’Elän Jumalan Pojan uskossa, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.’
Jumalattomilla, syntisillä saatikka Jumalan vihollisilla ei ole, omin avuin, osaa tulevassa maailmassa, pelastuksessa. Kristus on kuitenkin sovittanut meidän synnit (Room. 3:25), meidän, jotka olimme jumalattomia, syntisiä ja jopa Jumalan vihollisia. Ja tästä sovituksesta me olemme tulleet osallisiksi koska me uskomme. Paavali sanoo Jumalasta, Room. 3:26: ’hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Kristukseen.’ Tähän perustuu kristityn murtamaton toivo, täydellinen meille uskossa annettu Jumalan vanhurskaus, ikuinen ilo ja täydellinen rauha - meille annettu! Meidät toivottomat on tehty Jumalan valtakunnan perillisiksi, Jumalan perheen jäseniksi, kiviksi Herran temppeliin, Ef 2:12 - 22. Meille on annettu osallisuus tulevaan maailmaan. Kiitos.

perjantai 11. tammikuuta 2008

Ammattirikolliset

Arto Antturin blogiin viitaten pari ajatusta rikollisista.. Mulla on ollut ilo tuntea jo nyt edesmennyt Reijo 'Klinu' Loikkanen, rauha hänen sielulleen. Klinu oli entinen ammattirikollinen. Hän karkasi monesti vankiloista ja hän oppi avaamaan kaikenlaisia lukkoja, koska ammattitaitoisena miehenä hän oli vankilassa lusiessaan jatkokouluttanut itseään muun muassa peltisepän ja lukkomestarin opinnoilla. Klinu sai pitkähön uran päätteeksi täysin ansaitun elinkautisen, josta hänet kuitenkin, hänen omista vastustuksistaan huolimatta, armahdettiin presidentti Koiviston aikana. Klinun ja parin muun kaverin kautta olen kurkistanut ammattirikollisten maailmaan.
Se maailma, todellinen alamaailma, on jollain lailla järkyttävä, koska se on olemassa, mutta se on niin verhottu, niin suojeltu, mutta kuitenkin se on totisinta totta. Kyse ei ole mistään reppanoista, vaan usein älykkäistä ihmisistä, joilla saattaa olla moitteeton julkisivu perheineen ja tavallisine harrastuksineen. Minusta näiden ihmisten mielessä on jotain tosi jännää ja jopa kiehtovaa. Jeesuskin vertasi itseään varkaaseen, joka tulee arvaamatta yöllä kun talon isäntä nukkuu, hän sitoo isännän (Luuk 12:39). Hän tulee kuin varas yöllä: Matt 24:43; 1 Tess 5:2, Ilm 3:3; 16:15. Tällaisilta ammattirikollisilta on paljon opittavaa monessa asiassa kuten vaikka tavoitteellisuudessa, kurinalaisuudessä, suunnitelmallisuudessa jne. Varmasti Jeesuksen ympärillä pyöri jonkun verran ihmisiä, jotka olivat olleet ainakin jonkin sortin rikollisia. Sitä paitsi se toinen mies ristillä oli rikollinen.

Ajatuksen poikanen: it takes a thief to catch a thief.
Rokotteen idea on käisttääkseni se, että elimistöön laitetaan pieni määrä tiettyä virusta, niin että elimistön luonnolliset vastustusmekanismit lähtevät rullaamaan, sillä lailla, että keho kehittää vastamyrkyn tuota virusta vastaan. Vastamyrkyn muodustuttua keho pystyy myöhemmin torjumaan niitä oikeita viiruksia, joita maailmassa liikkuu. Sama periaate toimii tietokoneen virusohjelmissa, eli virusohjemassa on jo niitä 'viiruksia' joita se sitten tunnistaa, ja joita se voi sittemmin torjua. Ehkä tämän takia meidän parhaat rahvaan kansan evankelistat ovat usein itse entisiä lavean tien reppanoita. Entinen alkoholisti ymmärtää alkoholistia, entinen rikollinen ymmärtää rikollisen ajatuksen juoksua. Ehkä tämän takia Jeesus valitsi 12opetuslapsen joukkoon juuri niin kirjavan joukon miehiä.

maanantai 7. tammikuuta 2008

Itkevä profeetta

Sain äskettäin päätökseen Jeremian kirjan ja kirjoitan siitä joitain pointteja, jotka kiinnittävät huomioni tällä kertaa. Keskityin Jeremian henkilökohtaisiin avautumisiin ja siihen, mitä Jeremia sanoo muista profeetoista, ja mitä muuta profeetat, oikeat ja väärät, sanovat ja tekevät hänelle. Jeremia on sympaatiinen ja kiehtova hahmo. Hänen elämänsä oli rikas ja rankka. Kirjoitin hänen kutsumusnäystään joskus aikoinaan hesassa opiskellessani eksegeettisen analyysin.

Jeremia sai kutsun hyvin nuorena, ehkä 12 – 16vuotiaana nuorukaisena. Vaikka hän kuinka vastusteli kutsumustaan, niin silti Jumala oli valmistanut juuri hänet tähän suureen tehtävään, Jer 1:4 – 10. Häntä oli nimittäin jo äidinkohdusta asti valmisteltu tähän tehtävään. Hänet oli pyhitetty Herran omaksi, määrätty kansojen profeetaksi, ennen syntymäänsä. Hän rakasti Jumalan sanaa, hän ahmi sitä kuin parasta herkkua, 15:16. Välillä hän iloitsi saamastaan kutsusta ja välillä hän itki sitä.

Jeremia julisti, että monet profeetat julistavat pelkkiä satuja, pelkkää ilmaa ja valhetta, omia uniaan ja he tulkitsevat ne Jumalan puheeksi, 5:13, 31. Ehkä osittain tästä syystä profeettamme ei ollut mitenkään kovin pidetty kaveri muiden 'profeettojen' seurassa. Jeremia ei tyytynyt mihinkään pikkumediohin tai piireihin, vaan hän julisit suurimmalla näyttämöllä eli temppelin porteilla ja eritoten suurten juhlien aikan, jolloin porukkaa oli koolla paljon, 7:2; 19:14 – 15. Tätä samaa strategiaa käyttivät apostolit aikoinaan kun he julistivat evankeliumia, Ap. t. 2. Myös Jeesuksella oli sama strategia: suuret juhlat ja Jerusalemin temppelin ympäristö! Voimakas yhdistelmä. Siellä Jeesus innosti kansaa, ja raivostutti ylipapit ja hallitusmiehet, Mark 11.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Jeremia sai paljon vihollisia. Jeremia vertaa Jerusalemin profeettoja Sodoman asukkaisiin, 23:13 – 17. Tosin ei Jeremiallekaan mitään ruusuja, tai 'vuoden pappi-titteleitä' jaettu. ’Kaikki kiroavat’ häntä, 15:10, jopa hänen omat veljensä puhuvat pahaa hänestä hänen selkänä takana, 12:6. Kaikki pilkkaavat ja nauravat hänelle, 20:7, hänen ystävänsä vaanivat häntä, tarkkailevat häntä hänen heikkona hetkenään, 20:10. Papit, profeetat ja koolla oleva väki sanoivat hänelle: ’nyt sinä kuolet!’, 26:8. Tästä huolimatta jotkut vaikutusvaltaiset ihmiset uskaltavat puhua hänen puolestaan ja saavat pelastettua tällä tavalla hänen henkensä, 26:16 – 19. Jeremian kohtalontoveri profeetta Uria julistaa samanlaista sanomaa ja hänet otetaan kiinni Egyptissä, jonka jälkeen hänet tapettiin, 26:20 – 24.

Jeremian julistus raivostutti muut profeetat, ne profeetat, jotka julistivat vähän mitä sattuu, mitä ihmiset halusivat kuulla, ja mitä he toivoivat. Jeremian julistuksen tiukka sanoma oli se, että Jerusalem ja sen temppeli tuhotaan - toivoi kansa mitä tahansa. Samaan aikaan 500–600-luvun taitteessa Babylonian ja Egyptin armeijat pyörivät Juudean rajoilla. Vuonna 587 Babylonian armeija tuhosi Jerusalemin temppelin ja kaupungin, suuri osa kansasta vietiin pakkosiirtolaisuuteen 70vuodeksi. Juutalaisen kansan historiassa tätä katastrofia pidetään yhtenä pahimmista juutalaisten koskaan kokemista katastrofeista. Tämä katastrofi nähdään sellaisten katastrofien rinnalla kuin toisen temppelin tuho vuonna 70jKr ja holokausti (IIMS). Jeremia oli oikeassa.

Joka tapauksessa, Jeremiaa kutsuttiin ”hulluksi” ja ”hurmahengeksi”, 29:26 – 27. Hänet ammuttiin alas ja hänet ajettiin aika lailla niille rajoille, joita ihmismieli juuri ja juuri kestää, jos kestää (20:14 - 18). Jeremiasta tehtiin koekaniini, jolla testattiin ihmismielen lujuutta. Häntä ymmärrettävästi syytettiin tappiomielialan lietsomisesta ja jopa babylonialaisten kätyriksi, 38:4. Jeremialta ymmärrettävästi kiellettiin pääsy temppeliin, jonka tulevaa tuhoa hän julisti (36:5). Samaan aikaan salonkikelpoinen profeetta Hananja julisti temppelissä, ettei sitä mikään tuho kohtaisi (28:1 – 4).

Jeremiaa kutsutaan usein ’itkeväksi profeetaksi’, koska hänellä oli erityisen vaikea ja epäkiitollinen homma. Ei Jeremia kuitenkaan ollut pelkästään tiukka tuomionjulistaja ja ’yhteiskuntakriitikko’, vaan hän julisti myös ratkaisun Israelin ongelmiin. Ratkaisu oli uusi liitto, uusi sydän, syntien anteeksi anto, 30 – 34. Jeremialla on tosi luja toivon sanoma, Jer 23:5 - 6 jne. Hän julisti uutta exodusta, kansallista pelastusta ja täydellisen rauhan aikakautta. Sitä hän varmasti kaipasi, siinä missä kansakin..

lauantai 5. tammikuuta 2008

Jalon Soturin uusi tapa olla ihminen

Luin juuri loppuun Jasu Markkasen kirjan nimeltään Jalo Soturi. Olen innostunt. Jasu on hyvin sanoittanut kansankielelle sen, mitä moni haluaisi kristillisyyden olevan. Kirja innostaa radikaaliin, yltäykkäiseen ja rikkaaseen elämään, elämään kuuliaisena maailmankaikkeuden kuninkaalle. Minkälaista olisi elämäsi, jos eläisit todeksi identiteettisi Jumalan lapsena? 'Become who you were born to be.'

Jasu on lukennut Raamatun tutkija N. T. Wrightin kirjoja aika ahkerasti. Hän nimittäin lainaa Wrightia aika paljon. Vaikuttaa siltä, että Wrightin näkemyksillä on tosi iso vaikutus evankelisiin piireihin, ja tämä on minun mielestäni ihan hyvä juttu.

Kaiken kaikkiaan Jasu haluaa kiinnittää huomiota kristityn identiteettiin Jumalan lapsena, Kuningas Jeesukseen kastettuna ja häneen liiettynä. Tämä Kuninkaan päälle pukeminen antaa ihmiselle mahdollisuuden elää, Jeesuksen kuoleman ja ylösnusemuksen kautta, uudistetun ihmiskunnan jäsenenä. Kristitty saa elää osittain jo nyt tulevan aikauden, ikuisen elämän, todellisuudessa. Ihmisellä on nyt mahdollisuus olla Jeesuksen tähden 'uudella tavalla ihminen.' Kyse on siitä, että ihmisestä tulee ihminen sanan syvimmässä merkityksessä. Tämä kaikki sen takia, että uusi liitto on solmittu (Jer 31:31), meille on annettu Pyhä Henki, uusi sydän, synnit on annettu anteeksi, meidät on luotu uudeksi Kristuksessa (2 Kor 5:17), meissä vakuttaa 'hänen mittaamaton voimansa', joka herätti Jeesuksen kuolleista (Ef 1:19 - 20). Tätä listaa meidän identeteetin perusteista voisi jatkaa aika kauan.. Kristityt ovat olleet monesti pihalla näiden 'identiteetti kysymysten' kanssa, koska kaikista hienoista edellä luetelluista asioista huolimatta kristityt elävät usein ihan normaalia elämää.

Mutta mitenkäs sen elämän muutoksen kanssa? Pitäisikö sen jollain lailla näkyä, että kristitty edustaa sitä uutta ihmisyyttä Kristuksessa? Pitäiskö tuntea paineita jos muutoksia, muista erottavia tekijöitä, hengen hedelmiä, ei ala näkymään? Paavali kehottaa kristittyä muuttumaan ja uudistumaan, niin että elämme Jumalan mielen mukaisesti, Room 12:2. Tässä Paavali käyttää muuttumisesta kreikkalaista sanaa metamorfoo. Tuosta sanasta on kehittynyt biologinen termi, jota wikipedia määrittelee seuraavasti:

'Metamorfoosi on sanana peräisin kreikasta ja se tarkoittaa yleisesti ottaen muodonmuutosta. Sillä on myös seuraavia erityisiä merkityksiä:
Täydellinen muodonvaihdos tai osittainen muodonvaihdoseläintieteellinen tapahtumasarja, jossa eläimen toukka muuttuu aikuiseksi joko suoraan tai välivaiheiden (esimerkiksi kotelon) kautta.'

Elikkä tällä lailla toukasta tulee perhonen ja jotenkin vastaavasti kaikkien muutosvaiheiden kautta kristitystä tulee lopulta Kristuksen kaltainen. Muutoksesta ei pidä ottaa paineita, siinä menee oma aikansa ja valmiita ollaan vasta taivaassa. Jokaisella meistä on muutosprosessi, metamorfoosi, kovasti kesken. Olennaista on, että meissä on 'perhosen geenit' tai siis, että olemme Kristuksessa. Tämän tosiasian pohjalta muutos tapahtuu. Ymmärrämme koko asian ihan väärin, jos näemme taas 'sen pahan lain' hiipimässä mieleemme. Kyse on iloisesta asiasta ja itse ainakin haluan muuttua entistä enemmän uuden luomuksen kaltaiseksi tämän vanhan maailman keskellä. Se on hieno asia.

Suosittelen Jasun kirjaa kaikille. Erityisen hyvin se sopii pienryhmien käyttöön.

tiistai 1. tammikuuta 2008

Kristus-päivä Turussa

Muutoksen tuulet ulvovat ja niinpä Turussa tapahtuu kaikenlaista. Tosi mielenkiintoinen prosessi, jossa itsekin olen löyhästi mukana on ns. Kristus-päivä, joka on tarkoitus järjestää Turku-hallissa lokakuussa 2008. Tämä Kristus-päivä kuuluu isompaan prosessiin, jota luotsaa KRS (Kansan Raamattuseura) ja eri kristilliset seurakunnat Suomessa. Turun Mikaelin srk:sta, eli omasta kotiseurakunnastani, tämän prosessiin kanssa työskentelee esim pastori Pasi Jaakkola. Kristus-päivän operatiivisena johtajana on Hannu Hatanpää.

Paina tästä, niin pääset Kristus-päivän nettisivuille. Kannattaa katsoa myös esittelyvideot, jotka löytyvät tästä. Uskon, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Uskon, että tämä on hyvä juttu Jumalan ylistykseksi, kansamme parhaaksi.