tiistai 30. joulukuuta 2008

Ajatuksia Franlinin kirjan pohjalta - onko sinulla mitään syytä elää?

Luin jokin aika sitten Viktor Franklin kirjan Livet måste ha mening. Suosittelen tuota lyhkästä 100sivun kirjasta varsinkin nuorisotyötä tekeville. Siinä on paljon tärkeää asiaa, josta kannattaa kertoa nuorille. Siitä saa vinkkejä kuinka selvitä elämästä.

Frankl aloitti monta istuntoa kuuntelemalla potilaiden epätoivoisia mietteitä. Tämän jälkeen hän kysyi, ’miksi et tapa itseäsi?’ Tällä tavalla hän sai potilaan miettimään, minkä takia hän elää, mikä on hänen elämän merkitys.

Frankl kehitti psykologisen suuntauksen nimeltään logoterapia. Logoterapia on perusnäkemyksiltään selkeästi erilainen kuin esim. Freudin kehittämä psykoanalyysi, jossa ihmisen ongelmiin haetaan syitä lapsuuden aikana koetuista traumoista, isäsuhteesta ja tyydyttämättömistä (seksuaalisista) tarpeista. Logoterapiassa ei katsota niin paljoa menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen: mistä unelmoit, mitä toivot? Mikä merkitys sinun elämällä on?

Frankl oli kesitysleirillä, josta vain joka kahdeskymmenes ihminen säilyi hengissä. Häneltä riistettiin kaikki. Hän menetti nuoren kaksikymppisen vaimonsa, vanhempansa, siskonsa ja lähes koko sukunsa kaasukammioissa. Hänen nimensä vaihdettiin numeroon 119 104. Näiden toivottomien kokemusten pohjalta ”psykologi” 119 104 sai perustuvanlaatuisen oivalluksen, jonka mukaan ihminen kestää lähes mitä vain, jos sillä, mitä hän tekee tai on, on jotain merkitystä. Kyllä, selviytyminen oli kiinni tuurista tai Jumalan ihmeestä, mutta Frankl väittää, että ne ihmiset jotka olivat keksineet jonkin syyn elää, selvisivät varmemmin. Tästä huolimatta 119 104 sanoo, että vangeista ’parhaimmat paloivat tuhkana tuuleen.’ Monet kulkivat kaasukammioihin lausuen ’Isä meidän, joka olet taivaissa..’ Isä meidän auttoi heitä.

Frankl lainaa usein Nietzchen sanoja: ’Se joka löytää yhdenkin syyn, löytää monia keinoja.’ Merkitys on äärimmäisen tärkeä asia. Frankl kertoo, että selvän enemmistön mukaan ihmisellä pitää olla jokin asia, minkä vuoksi elää, tai tarvittaessa jopa kuolla. Jos tuollaista asiaa tai syytä ei ole, niin sisälle jää jonkinlainen eksistentiaalinen tyhjiö, joka aiheuttaa paljon kipua, merkityksettömyyden tunnetta ja epätoivoa.

Tänään ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin ennen. Tänään ihmiset kokevat laajasti, että elämällä ei ole merkitystä, ja että sisällä on kuin jokin tyhjiö, joka kaipaisi vision, toivon, unelman, merkityksen.. Tuota tyhjiötä pyritään täyttämään eri tavoin. Yleisiä täyttökeinoja ovat vallanhalu, raha, seksi, ystävät, viina, huumeet, urheilu, työ, videopelit, leffat.. Keinoja on loputtomasti. Turhautuneet nuoret ajautuvat rikollisiksi, koska heillä on tylsää. Ei merkitystä, ei unelmaa, ei tehtävää, ei haasteita, ei jännitystä.

Raamatun suuret sankarit tekevät elämänsä isoimmat virheet, kun heillä on elämässä tyyni ja helppo kausi. Daavid päätti jäädä aloilleen palatsiinsa, kun armeija lähti sotaan. Hän oli ansainnut vähän lomaa. Viettäessään huoletonta luppoaikaa Daavidin silmiin osui erään sotilaansa kaunis vaimo Batseba.. 2. Sam. 11. Kuningas Salomo oli paiskinut 20vuotta riuskasti hommia rakennusprojektien kanssa: Herran temppeli ja Jerusalemin palatsi olivat valmistuneet. Mutta kun ’Salomo oli saanut valmiiksi (kaiken) ja.. kaiken muun, mitä hän oli suunnitellut..’, niin kohtapuolin jäi aikaa töppäyksille. 1. Kun. 9:1. Näistä kerrotaan luvussa 1. Kun. 11.

Se on juuri kuten HB laulaa: vasta vaivoissa uskova nousee - katsoo Herraan. Moni terveenä hukkuu.

torstai 25. joulukuuta 2008

Hallelujah, mikä biisi!



Englannin listan top 40 sisälsi 4eri versiota Leonardo Cohenin Hallelujah biisistä, joka on tehty joskus 80-luvulla! Hienoa! Tuossa biisissä on sanoitukset, jotka kertovat Raamatun tarinoista. Daavidista kerrotaan, että hän osaisi soittaa musiikkia, niin että 'pahat henget pakenivat.' 1. Sam. 18:10; 16:16. Daavid näppäili kitarastaan sointuja: 'herää harppuni, herää lyyrani. Minä tahdon laulaa, tahdon soittaa! Herätän aamuruskon!' Sitten tuo taisteleva runoilijamuusikko rakastui naiseen, Batsebaan, jonka hän näki kylpemässä, kuten tuossa Cohenin biisissä sanotaan. Mikään ei voinut pysäyttää rakastunutta Daavidia. 2. Sam. 11.

Biisissä sanottaan, että nainen kaatoi valtaistuimen ja leikkasi (kuninkaan, tai sankarin) hiukset. Tavallaan näin kävi juurikin toiselle Raamatun taistelevalle sankariromantikolle eli Simsonille. Jumala oli kätkenyt hänen voimiensa salaisuuden hänen hiuksiinsa. Hän ei saanut leikata niitä, tai hänestä tulisi yhtä heikko kuin kaikista muista, Tuom. 13:5. Viimein hän pitkän taivuttelun jälkeen paljasti tämän voimiensa salaisuuden vaimolleen Delilalle. Vaimo suuttui miehelleen ja valitti: 'Kuinka voit väittää rakastavasi minua, kun et sydämessäsi luota minuun? Jo kolme kertaa sinä olet petkuttanut minua etkä ole kertonut minulle suurten voimiesi salaisuutta.' Tuom. 16:15. Simson antoi periksi, jolloin Delila petti hänen luottamuksensa ja kertoi hänen salaisuutensa miehensä vastustajille. Niin Simsonin hiukset leikattiin, ja hänestä tuli tavallinen, heikko mies.

Sain juuri yhden idean, minkä vuoksi tämä Hallelujah-biisi on vedonnut niin voimakkaasti tämän päivän ihmisiin. Syy on se, että ihmisellä on sisällään halu ylistää. Elämme kuitenkin maailmassa,jossa painotetaan niin paljon tieteellisyyttä, järkeä ja rationalisuutta, että sydämestä nousevalle voimakkaalle ylistykselle ei oikein ole jäänyt tilaa. Jumalan kuvana ihmisen luonnollisimpiin taipumuksiin kuuluu kuitenkin kiittäminen. Kenelle muulle kiitos ja ylistys kuuluisi, jos ei taivaan Isällemme? Hallelujah!

Raamatun suuri laulukirja eli Psalmit päättyvät ylistykseen, Ps. 150:

1 Halleluja!
Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään,
ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!
2 Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan,
ylistäkää häntä, hän on suuri!
3 Ylistäkää häntä raikuvin torvin,
ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!
4 Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden,
ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!
5 Ylistäkää häntä symbaalien helinällä,
ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!
6 Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa! Halleluja!

Jotain tolkkua Raamatusta - Numeri - Mooses

Tässä on taas yksi piiiitkä kirjoitus sarjaamme 'Jotain tolkkua Raamatusta'. Tarkoitus on helpottaa ihmisiä aukaisemaan tuo kirjojen kirja!

Numeri – vaeltava Jumalan kansa

Neljäs Mooseksen kirja on yksi suosikeistani. Sen pointti on pähkinänkuoressa, että Israel on marssiva Jumalan kansa (10:11 – 36). Marssivan kansan tavoitteena on päästä luvattuun maahan. Tuon päämäärän halveksiminen tai sen hylkääminen, tai orjuuteen takaisin kaipaaminen eli u-käännöksen tekeminen, ovat tämän kirjan kardinaalisyntejä. 14:1 - 38. Tähän päivään linkitettynä voidaan sanoa, että Numerissa kerrotaan 1) yhteen kuulumisesta ja 2) voiman lähteestä – yhteisö on tietysti Israel ja sen voiman lähteen on Jumala. Myös Jeesus opetti, että me olemme matkalla ja meillä on päämäärä: ’etsikää ennen kaikkea muuta Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.’ Jeesus on tie sinne.

Erämaamarssin kokemusten kautta piirtyy Israelin kiehtova ja uniikki identiteetti vaeltavana Jumalan kansana. Erämaamarssin aikana Egyptistä vapauteen lunastettu entisten orjien joukko, hitsautuu monien myötä- ja vastoinkäymisten kautta kansaksi, yhteisöksi. Todellisuus oli kuitenkin kaikkea muuta. Yhteen puhaltavasta porukasta ei oikein voida puhua, eikä päämäärääkään saavuteta. Jumalallisten visioiden vallankumouksellisesta marssista meinaa tulla nolo fiasko. Kukaan tuosta sukupolvesta, Joosuaa ja Kalebia lukuun ottamatta, ei pääse luvattuun maahan. Mooseskin saa vain ihailla luvattua maata vuorenkukkulalta, rajan väärältä puolelta.. 27:12 – 17. Päämäärään saavuttaa uusi sukupolvi. Mooseksen tehtävä on valmistaa tuo sukupolvi, ja sen johtaja, Joosua, maanvalloitukseen. 27:18 – 23. ’Viestikapulan’ siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on hänen viimeinen tehtävänsä.

Sanottakoon, että erämaamarssi eli Exodus on koko VT:n keskeisin kertomus. Siitä kertovat profeetat erittäin värikkäästä ja mielikuvituksellisesti (Hes. 36:24 – 31; 37), psalmien kirjoittajat (Ps. 105:26 – 45; 106) ja kaikki muutkin. Paavali kertoo, että myös me kristityt olemme tavallaan, hengellisessä mielessä, tuolla marssilla, 1. Kor. 10:1 – 13. Jos Genesiksen suuri ihme oli luominen, niin Exoduksen suuri ihme on lunastus Egyptin orjuudesta, erämaamarssi luvattuun maahan. Tuota missiota vastusti alussa kaikki: Mooses, faarao, heprealaiset.. Jumala kuitenkin pestasi Mooseksen toteuttamaan tuota suunnitelmaansa. Homma osoittautui erittäin vaikeaksi.

Herravihaa – yksinäinen johtaja
Matkan aikana Israel osoittautuu vaikeaksi porukaksi ja Jumalan rakkauden rajoja koetellaan todella paljon. Kansa valittaa milloin mistäkin, välillä se haluaa palata takaisin Egyptiin: 14:2 – 4. Kansa on vähällä kivittää Joosuan ja Kalebin, jotka innostavat sitä kulkemaan kohti todellista päämääräänsä eli luvattua maata: 14:10. Kansa hylkäsi myös Herran, Jumalansa: 11:20. Joka tapauksessa 40 vuoden surkuhupaisa marssi on meillekin hyvin opettavainen, koska kristitty on aina tien päällä. Jeesus sanoi: ’minä olen tie..’

Demokraattisilla vaaleilla Mooses olisi saanut kenkää saman tien (14:4). Hänen tilalleen olisi valittu todennäköisesti Mirjam, tai Aaron (12:1 - 2) tai ehkä Korah, Datan tai Abriam, joilla oli puolellaan kansan johtoeliitin tuki (16:1 - 3). Nämä kaverit sanoivat näkevänsä kansan vaikeudet, joihin he toisivat lohtua ja apua. Erämaavaellus olisi unohdettava ikävänä seikkailuna. Egyptiin olisi palattava, niin että lapsille ja vanhuksille saataisiin edes vähän ruokaa. Ei kukaan vastuuntuntuinen ihminen johda kokonaista kansaa vaeltelemaan erämaahan. Jos jonkun työryhmän olisi pitänyt suunnitella exodus luvattuun maahan, niin se työryhmä suunnittelisi matkaa varmasti vielä näinä päivinäkin. Joku on sanonut hauskasti, että saatana valitsee usein kollegion, työryhmän tai neuvoston hoitamaan jotain asiaa. Jumala taas valitsee yksilön, jolle hän sanoo: ’Mene siis, minä lähetän sinut.. Minä olen sinun kanssasi’, 2. Moos. 3:10, 12.

Mooses ei alkujaankaan halunnut kyseistä johtajan hommaan, vaan Herra määräsi sen hänelle, 2. Moos. 3 – 4. Mooses olisi mielellään jättänyt virkansa, mutta se ei sopinut Jumalan suunnitelmiin, Num. 11:11 – 15. Lopputiliä odottava Mooses tilittää: ’Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas. Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mielummin kuolla heti.’ 11:15. Tällaiset heikkohermoisuutta viestivät johtajan mietteet herättävät Mooseksen alaisissa entistä enemmän epäluuloja: ’Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta?’ 12:2. Jumalan silmissä Mooses on kuitenkin ainut oikea henkilö. Hän on Jumalan valitsema.

Mooses oli ’nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.’ 12:3. Ehkä tämän vuoksi Jumala käytti Moosesta. Jumalan käsissä voima tulee täydelliseksi vain heikkoudessa. Mooseksen kautta Raamattu kertoo, että Jumala haluaa asettaa maailmaan johtajia, jotka ovat toisenlaisia kuin maailmanhistorian suuret johtajat. Sakarian kirjan mukaan Messias tulee olemaan kuningas, joka ’on nöyrä, hän ratsastaa aasilla.’ Sak. 9:9. Jeesus sanoi, Matt. 11:29: ’minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.’

Helppohan se on valittaa
Moosekselle valitettiin lähes kaikesta: Mirjamin ja Aaronin mukaan hän oli ottanut väärän naisen vaimokseen, 12:1. He kysyivät, miksi Jumala muka puhuu ainoastaan Mooseksen kautta? 12:2. Kansan johtomiehet syyttivät Moosesta siitä, että hän yritti korottaa itsensä muun kansan yläpuolelle. Tasa-arvon nimissä: ’Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä!’ 16:3. He syyttivät Moosesta siitä, että hän oli tuonut kansan kuolemaan autiomaahan, ja siitä, että hän oli johdattanut kansan eksyksiin, ja siitä, että lupaukset eivät olleet täyttyneet. 16:13 – 14. Näiden syytöksen ristipaineessa Herran pinna loppui ja hän uhkasi tuhota koko kansan, joka oli noussut Moosesta vastaan. Aaron ja Mooses kuitenkin rukouksin ja uhrein saivat lauhdutettua Herran syttyneen pyhän vihan, 16:21 - 24. Tämän seurauksena ainoastaan Mooseksen johtavat syyttäjät, kapinan aloittajat kuolivat kun tuli taivaasta iski heihin, 16:35.

Tähän eivät kuitenkaan ongelmat lopu, vaan ’seuraavana päivänä israelilaiset nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat: te olette surmanneet Herran kansaa.’ 17:6. Nyt Herran viha todella syttyy. Hän uhkaa tuhota koko tuon kansa autiomaahan, mutta taas Mooses ja Aaron taistelevat, puhuvat, rukoilevat ja tekevät lähes kaiken voitavan pelastaakseen kansan, joka haluaisi viedä heidät oikeuteen ja tappaa heidät. Niinpä Herra taas säästää valitun kansansa, 17:10 – 14. Herran tuomion seurauksena kansaa kuoli kuitenkin 14 700 henkeä, 17:14. Myöhemmin kansan viisaimmat johtajat vielä hyökkäävät Moosesta vastaan tivaamalla häneltä jotain järkevämpää visiota kuin unelmaa luvatusta maasta: ’miksi te toitte Jumalan kansan tähän autiomaahan?’ 20:4. Mooseksen homma ei siis ollut mikään helppo. Hän joutui tai sai käytännössä toteuttaa vuorisaarnan ohjeita: ’rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.’ Matt. 5:44.

Burnoutin partaalla olevalle Moosekselle annetaan vähän helpotusta. Hän delegoi tuomarin tehtäviään seitsemällekymmenelle viisaalle miehelle. Herra siirsi ’Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen.’ 11:25. Tuota hurmosta katsellessaan Mooses toivoi: ’kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!’ 11:29.
Nämä kaikki kertomukset osoittavat sen, että me olemme usein sokeita huomaamaan mitä, miten ja kenen kautta Herra palvelee meitä. Tästä ehkä yksi selkeimpiä esimerkkejä ovat luvut 4. Moos. 23 – 24, joissa Herra käskee pakanaprofeetta Bileamia siunaamaan Israelia, joka kulkee alhaalla laaksossa. Bileam nousee vuorelle, josta hän voi nähdä koko tuon kansan, joka ’pysyy muista erillään.’ 23:9. Koko ajan Bileamin vierellä on Moabin kuningas Balak, joka taivuttelee Bileamia kiroamaan Israelin. Bileam kertoo rukoilevansa vain sitä, mitä Herra tahtoo. Rukoillessaan hän aina tuntee voimakkaasti, että hän ei saa kirota tuota kansaa, vaan hänen pitää siunata sitä. Näin hän tekee kolme kertaa. Samaan aikaan Balak on raivoissaan: ’minä kutsuin sinut tänne, jotta kiroaisit viholliseni, mutta nyt sinä olet jo kolme kertaa siunannut heidät! Painu sinne mistä tulit!’ 24:10 - 11. Bileam siunaa Israelia ja näkee sitä koskevan ennustuksen: ’Minä näen tämän, mutta se ei vielä ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista.. Jaakobista polveutuu hallitsija, joka tuhoaa vihollisensa.’ 24:17, 19. Samaan aikaan näistä kamppailuista autuaan tietämättömät israelilaiset majailevat alhaalla laaksossa. He eivät tiedä, että heidän kohtalostaan on juuri taisteltu: kirous vai siunaus. Tuona samana hetkenä ’he luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin.. ja miehet kumarsivat heidän jumaliaan. Näin israelilaiset antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, ja siksi Herra vihastui heihin.’ 25:1 – 3. Kansa siis taas hylkäsi Hänet, joka oli koko ajan taistellut ”salaa” sen puolesta ja taivuttanut pakanaprofeetankin siunaamaan kansaansa. Tuossa oli sokean kiitos.

Identiteetti
Israelin identiteettiä sivusin Genesiksessä jakeissa Gen. 32:29. Israel kantaa siunausta, se kamppailee aina Jumalan kanssa ja se näkee Hänen kasvonsa, niin kuin vain voi nähdä. Tämä näkyy selvimmin Herran siunauksessa, joka löytyy luvusta 4. Moos. 6. Käsittelen tätä siunausta myöhemmin. Jakeen Jes. 43:10 mukaisesti Israelin tehtävä on nähdä, kuulla, uskoa ja ymmärtää, että Herra on Jumala. Sen tulee toimia peilinä, joka loistaa Herran valoa pakanuuden pimeyteen, sen tulee olla avoin kirje, jota maailma voi lukea (2. Kor. 3:3). Sen tulee levittää Herran tuntemisen tuoksua, Sir. 24. Myös Numerissa kerrotaan olennaisia asioita siitä kuka ja miksi Israel on olemassa. Tuossa identiteetissä on kaksi puolta: kansallinen ja uskollinen. Kansallinen = Egyptistä vapautettuja heprealaisia, uskollinen = heidän lunastajansa (vapauttajansa) on Jumala, jota he palvelevat. He ovat kansa, josta Herra sanoo: ’minä asun israelilaisten keskellä’, 5:3. Tällainen kaksiosainen identiteetti on aika yleisesti esillä VT:ssa. Israel on sekä kansallinen että uskonnollinen porukka.

Jaotus:
Lapset pääsevät perille, vanhukset kaatuvat matkalle
Numeri pitää jakaa kahteen isoon jaksoon. Ensimmäinen jakso kertoo matkaan lähteneestä sukupolvesta, toinen jakso kertoo heidän lapsistaan. Ensimmäinen porukka ei pääse perille, mutta heidän lapsensa pääsevät. Ensimmäinen porukka tuntuu tekevän kaikki mahdolliset virheet ja toinen porukka on vähän viisaampi. Tätä sukupolviin perustuva jaotus tulee ilmi esim. väestönlaskun pohjalta tehdyissä sukuluetteloissa, joita esitellään marssin alussa ja lopussa eli luvuissa 1 ja 26. Näiden väestönlaskujen välissä on 40 vuotta.

Toisen väestölaskun lopussa on sanat: ’tässä joukossa ei ollut ainoatakaan niistä israelilaisista, jotka Mooses ja Aaron olivat laskeneet ja merkinneet sukuluetteloihin Siinain autiomaassa toimittamassaan väestönlaskussa.’ 26:64 – 65. Tuo porukka ei saanut astua yli rajan ja syy siihen selviää mm. jakeista 14:20 – 35. ’Yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni. He eivät saa nähdä sitä maata..’ Jumalan kerrotaan olleen todella kypsynyt valitsemaansa kansaan: ’kuinka kauan minun vielä pitää sietää tätä pahaa kansaa, joka alati nurisee minua vastaan.’ 14:27.

Kaikki kirjan 36 lukua voidaan jakaa kolmeen isoon osaan. Luvut 1 – 10 kuvaavat sitä, kuinka Israelin tulee vaeltaa liitonarkin ympärillä, Herran kansana. Luvut 11 – 25 kertovat, kuinka tämä vaellus oikeasti meni. Luvut 26 – 36 kertovat kuinka uusi, erämaassa syntynyt sukupolvi nousee vastuunkantajiksi vanhusten siirtyessä eläkkeelle. Tämä sukupolvi astuu myös lopulta rajan yli, erämaasta luvattuun maahan. Tätä rajanylitystä ei kuitenkaan kerrota vielä Numeruksessa, vaan vasta Joosuan kirjassa. Luvuissa 26 – 35 vasta valmistaudutaan tuohon luvattuun maahan asettumiseen, vähän samalla tavalla kuin luvuissa 1 – 10 oli kerrottu kuinka vanhempi sukupolvi oli saanut marssinalussa ohjeet siitä, miten vaeltaa erämaassa.

Lyhyesti: Luvut 1 – 25 kertovat vanhasta sukupolvesta, luvut 26 – 36 kertovat heidän lapsistaan. Erämaasta tulee vanhan sukupolven hautausmaa. Tämä sen takia, että he kapinoivat niin paljon: 11 – 12; 13 – 14; 16, 17, 20, 21, 25. Kirjassa kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinasta. Näiden kapinoiden rangaistuksena kansa kohtaa kuoleman ja se menettää vapaalippunsa luvattuun maahan. 1) Kansa kapinoi, 14:1 – 38. 2) Papisto eli leeviläiset kapinoivat, 16:1 - 35. 3) Johtajat kapinoivat, 20:1 – 13.

Arkeologia:
Vuonna 1986 löytyi Jerusalemin alueella sijaitsevasta muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi hopeista amulettia, joihin oli kirjoitettu Herran siunaus, Num. 6:22 – 26. Arkeologit ovat ajoittaneet amuletit 600 – 700-luvulle eKr. Tämä maailman tunnetuin tai toiseksi tunnetuin rukous on siis erittäin vanha. Kyseinen siunaus löytyy jakeista Num. 6:22 – 26, ja tuon siunauksen muunneltu versio löytyy Psalmista 67. Tämä siunaus kertoo siitä, että Jumalan tunteminen antaa rauhan ja täyteyden elämään. Jos Jumala kääntää kansalle selkänsä autiomaassa, tai muualla, niin kansa joutuu paniikkiin – 5. Moos. 31:18; Ps. 30:8; 44:25; 104:29. Tuolla siunauksella pappien käskettiin siunata Israel, 6:23. Niin tehdään tänäänkin.

Leeviläiset:
Heti erämaamarssin alussa suoritettiin väestönlasku, 1:45 – 46. Sotakelpoisia yli 20-vuotiaita miehiä oli noin 600 000. Leeviläisiä oli noin 22 000, 3:39. Leeviläiset hoitivat telttamajaa ja he asuivat sen ympärillä. Jos joku muu puuttui telttamajan hoitoon, hänet piti surmata, 1:49 – 51, 53; 3:38 – 39. Leeviläiset piti erottaa Jumalalle israelilaisten esikoisten sijasta, 3:41, 45. Tämän myötä jokaisella Israelin perheellä, jokaisella sisarusryhmällä oli oma leeviläinen edustaja Jumalan edessä. Heidät pyhitetään Herralle: 8:5 – 26. ’Erota näin israelilaisten joukosta leeviläiset minun omikseni.’ 8:14. ’Heidät on luovutettu minulle.’ 8:16. Ennen palvelukseen astumista, heidän puolestaan on suoritettava syntien sovitus. 8:11, 15, 21 – 22. Papiston rooli oli siis todella suuri. UT:ssa ei puhuta erillisestä papistosta, vaan siitä, että kaikki kristityt kuuluvat pyhään papistoon, 1. Piet. 2:9, joka on ’määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan.’

Kysymyksiä:
Jakeissa 5:11 – 31 kerrotaan miten pitää toimia, jos mies epäilee vaimoaan aviorikoksesta. Jos on syytä epäillä naista uskottomuudesta, niin hänelle on juotettava ns. kirousvesi. Entä jos nainen tunnustaa, tai käy ilmi, että kirousvesi kiroaa hänet, niin että hän sen myötä osoittautuu syylliseksi, pitääkö hänet silloin myös tuomita aviorikoksesta kivitettäväksi? Olisiko Joosef voinut viedä Marian juomaan kirousvettä?
Jakeessa 5:3 kerrotaan, että spitaaliset, vuotoa sairastavat ja vainajan kohdanneet piti poistaa leiristä, ’jossa minä asun israelilaisten keskellä’. Jeesus kosketti ja auttoi kaikkia tuollaisia ”saastaisia”. Hän tuli ’heidän keskelleen.’ Tartutti heidät pyhyydellään, ja otti päälleen heidän saastaisuuden, sairaudet ja synnit. Miksi?

tiistai 23. joulukuuta 2008

Hyvää joulua kaikille!

Sain pariksi päivää vapaata. Torstaina hyppään takaisin kehään jouluaamun jumalanpalveluksen merkeissä. Siihen mennessä ehdin vähän rentoutua, ladata akkuja ja levähtää; eli käyn kävelyklenkeillä, katselen Bondeja ja lueskelen Paavi Benediktuksen uusinta kirjaa (Jesus of Nazareth) - niin olen taas iskussa. Hyvää ja siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Huligaaneille tarjotaan viisautta - kiinnostaako?

Kuluneella viikolla jouduin sattumalta teinityttöjen katutappelun todistajaksi. Noin parinkymmenen teinin porukka turhautui ja suuttui toisilleen. Siinä sitten kännissä alkoivat tapella. En tiedä mistä lie tytöt tappelivat, kolleista kai. Kuitenkin itkua väännettiin, hysteriaa oli ilmassa, ambulanssi pääsi paikalle sireenit ulvoen samoin kuin poliisit, ja siis allekirjoittanut pastori. Tiedän, että nuorena tekee kaikenlaista. Itsekin muistan käyttäytyneeni teininä, ja vieläkin, tosi hölmösti ja monesti.

Suomen kuvalehdessä oli iso artikkeli: kuuleeko kukaan? Juttu kertoi siitä, että kirkolta halutaan palveluita ja juhlantuntua. Häitä, kasteita, hautajaisia, mutta sanoma ei kiinnosta. Tämä on mun mielestä aika keljua, lähes loukkaavaa. Tiedän sen, että nuo teinitytöt tai –pojat eivät tarvitse minua juhlistamaan tunnelmaa, he eivät kaipaa kulisseja, vaan sitä sanomaa, mitä meillä on. Valtavirta ei kuitenkaan jaksa uskoa tähän ikivanhaan asiaan. Sääliksi käy nuoria. Heillä on paljon ennakkoluuloja. Kuitenkin esim. pappien sanoma vastaa mun mielestä parhaiten tämän päivän nuorten, ja tämän päivän ihmisen isoihin kysymyksiin. Sanoma on tosi ajankohtainen. Kuuleeko kukaan?

Siirakin kirjassa on kohta, joka tiukan puhuttelevasti kuvaa tätä meidän aikaa. Kyseinen teksti sopii myös joulun perusopetukseen ja jakeiden Joh. 1:1 – 12 sanoihin siitä, että ’hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan’, ja että ’heille ei ollut tilaa majatalossa.’ Luuk. 2.

Kannattaa lukea jakeet Joh. 1:1 – 12 ja heti perään Siirakin kirjan seuraavat jakeet 24:1 – 8, jotka ovat tässä:

1 Viisaus ylistää itseään,
puhuu ylpeästi oman kansansa keskellä.
2 Korkeimman kokouksessa se avaa suunsa
ja puhuu arvonsa tuntien hänen joukoilleen:
3 – Minä olen lähtöisin Korkeimman suusta,
usvan lailla minä verhosin maan.
4 Korkeuksiin minä pystytin asuntoni,
valtaistuimeni oli pilvipatsaassa.
5 Minä yksin kiersin ympäri taivaankaaren
ja kuljin syvyyksien syvimmillä pohjilla.
6 Meren aallot ja kaiken maan,
kaikki kansat ja kansakunnat minä otin hallintaani.
7 Niiden joukosta etsin pysyvää sijaa,
kansaa, jonka maille asettuisin.
8 Silloin sain kaiken luojalta käskyn,
hän, joka minut loi, antoi minulle rauhaisan sijan.
Hän sanoi: ”Asetu Jaakobin heimon pariin,
Israel olkoon sinun perintöosasi.”


Siirakin kirja on kirjoitettu noin 200-luvulla eKr. ja se kuuluu Vanhan testamentin apokryfeihin. Se ei ole meidän luterilaisten Raamatussa, mutta katolilaisten Raamatusta se löytyy liitteiden joukosta. Se löytyy myös kirkon nettisivuilta – juurikin tästä! Hieno homma. Puhuttelevaa tekstiä, jos sitä vähän miettii. Luovu ennakkoluuloista, laajenna mieletäsi, rakasta, niin ymmärrät.. ja sitten, mietippä seuraavia Jeesuuksen sanoja, Matt. 11:19:'Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!' Mutta viisauden teoista Viisaus tunnetaan.' Jeesus sanoo vähän myöhemmin, koettuaan tyrmäävän kielteisen vastaanoton, 11:25 - 28: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.'' Tämä sopii kuin hanska käteen.

Löysikö ”viisaus” sijansa Israelin luota Jeesuksen aikana? Onko tuo ”viisaus” tänään kuin muukalainen ymmärtämättömien ihmisten keskellä? Löytyykö hänelle sijaa meidän keskeltämme? Juu - löytyy!

lauantai 20. joulukuuta 2008

Nuorten joulujuhlan yleisöryntäys

Eiliseen joulujuhlaan illallinen oli katettu 70hengelle. Paikalle pamahti noin 110nuorta. Hieno homma. Itse epäilin todella, tuleeko paikalle edes 70nuorta, mutta sain yllättyä onnellisesti. Ruoka oli erittäin hyvää, ja ihme kyllä, sitä riitti kaikille, ja ylikin jäi.

Kyse oli matalan kynnyksen illasta. Olen puhunnut paljon tämän viikon aikana: lapsille, vanhuksille, ongelmanuorille, nuorille, koululaisille. Kaikkein rennoin ja kiitollisin tilaisuus oli tarhalaisten metsäkirkko. Seuraavaksi tulee Mikaelin koulujumalanpalvelus ja eläkeläisten senioritalon joulujuhla. Eilinen tilaisuus oli julistuksen kannalta ehdottomasti vaikein (ja epäonnistunein - ainakin mulle jäi siitä huono maku suuhun. Pidin itse kyseisen joulupuheen.) Miksi? Tähän on monta syytä. Lapsitilaisuus oli viikon kohokohta sen takia, että lapset eivät ole ennakkoluulojensa vankeja. Heillä ei ole kiveen hakattuja ennakkoluuljoa. He uskaltavat ja osaavat vielä viihtyä, jos heillä on oikeasti hyvä olla, he osaavat kiinnostua, he osaavat hämmästyä ja ihmetellä, ajatella uudella tavalla, he osaavat tunnistaa ihmeen. Se on pointti siinä, että 'olkaa lapsenkaltaisia'. Nuorilla on paljon ennakkoluuloja.

Haasteena on päästä tuon ennakkoluuloisen muurin läpi. Sinne voi yrittää murtautua yrittämällä olla tosi katu-uskottava yoyo-blinbliNg-nuokkaripastori, mutta toisaalta ei se toimi niin.. Olen täysin vakuuttunut, että mielyttämisen tie on loppumaton ja uppottava suo. Ei se tie vie heidän Korkeutensa sydämen luo. Jos Jeesus ei kiinnosta, niin hän jää taas majatalon ulkopuolelle, eläinten osastolle. Seimestä, eli lemhmien ja lampaiden syöttökupista hänelle saadaan nukkumapaikka.

Olen sitä mieltä, että Heidän korkeutensa on opittava kuuntelemaan vanhempia, opettajia, pastoreita - auktoriteettia (ei kaikenmaailman mielyttämiskikkoja), sitä tänään tarvitaan nuorisotyössä. Kunnioitus ja auktoriteetti takaisin kasvattajille! Tästä se joulun sanomakin puhuu. Jeesus tuli maailmaan hyvin koruttomasti. Ei hän tarvinnut erikoisefektejä, mutta siitä huolimatta, se joka uskoi, saattoi kuulla ja nähdä, että hänessä Jumalan Poika oli lasketunut meidän luoksemme.

Tulevaisuuden kannalta on erittäin olennaista toteutuuko nuorten elämässä virren sanat (Maa on niin kaunis): 'Sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Luojan, maassa nyt rauhan, kun Jeesus meille armon toi!' Löytyykö kunnioitusta? Se on surullista, jos ei löydy. Teen kaikkeni, nuorisopastorina se on tehtäväni, että tuo kaiku soi edellenkin sielusta sieluhun, sydämeltä sydämelle, lähimmäiseltä lähimmäiselle, sukupolvelta sukupolvelle jne.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Tänään klo 19 Mikaelin nuorten joulujuhla!




Tänään kannattaa ehdottomasti tulla Mikaelin nuorten joulujuhlaan. Kokkitiimimme on Coren johdolla loihtinut erittäin maukkaan ja herkullisen jouluillallisen. NUHA:lla on yllätysohjelmaa. Lisäksi luvassa on musiikkia ja joulupuhe. Kaikki tämä joulun sankarin kunniaksi.

ps. tuo ilmoittautumisvaatimus ei ole voimassa. Eli paikalle vaan, ei pidä ilmoittautua etukäteen.

torstai 18. joulukuuta 2008

Marttyyrit

Turkki eli raamatulliset Vähän-Aasian ja Galatian maakunat, olivat alueita, jonne kristinusko levisi ensimmäiseksi. Siellä oli Paavalin perustamia tai hänelle tuttuja seurakuntia kuten Efeso, Laodikea ja Kolossa. Nyt siellä vainotaan meikäläisiä.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Master and Commander

Nykyään vuosittain tehdyistä leffoista 90% saisi jäädä tekemättä. (by the way Mikaelin srk:n shakkimatsi kannatti tehdä!!, se löytyy Youtubesta) Katsoin äsken mainion leffan nimeltään Master and Commander - Maailman laidalla. Hieno seikkaluelokuva, joka kertoo meritaisteluista Englannin ja Ranskan välillä.

Jännä päivä. Kaksi puhetta, joista se suurempi tilaisuus, jossa oli yli 700kuulijaa, tuli extemporena! Hieno kokemus. Huominen aamu alkaa mukuloiden metsäkirkossa. Pääsen kertomaan parhainta sanomaa 1 1/2 - 6vuotiaille lapsille.

Tässä levyssä on sitä jotain - kiltteysperuste laillisuudelle



Joulukiireitä on. Se tarkoittaa joulujuhlia ja paljon puheiden kirjoitusta. Se on kivaa hommaa. Pastorin hommassa on se hyvä puoli, että tekstit ja aiheet, joista puhua, muuttuvat joka viikko. Olen viime aikoina lueskellut Mooseksen kirjoja oikein urakalla. Eilen sain päätökseen sen viidennen kirjan. Mietin, miten noissa kirjoissa annettu laki toimii.

Mooseksen laki toimii ilmeisesti pikkusen eritavalla kuin vaikka Suomen laki. Mooseksen lain noudattamista perustellaan nimittäin kiitollisuuden ja kokemuksen pohjalta. Tässä tyypillinen esimerkki: 5. Moos. 24:18: 'muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä ja että Herra, teidän Jumalanne, lunasti teidät sieltä vapaiksi. Sen tähden teidän on noudettava näitä käskyjä.' Tällä perustellaan käskyjä, joiden mukaan israelilaisten tulee jättää köyhille, orvoille, leskille ja muukalaisille viljaa peltojensa reunoille. Samoin jälkikorjuuta ei saa suorittaa, vaan heikko-osaisi on muistettava. Heille pitää jättää osa sadosta. Jeesus sopii tähän sikäli, että hän kertoi vertauksen siitä kuinka kuningas antoi velalliselleen 10 000talentin velan anteeksi. Tuo summa vastasi 200 000miestyövuotta!

Armahdetun velallisen kiitollisuus oli aika pientä, tai sitten hänellä oli erittäin huono muisti tällaisissa asioissa, nimittäin kotiin palatessaan hän tapasi ystävänsä, joka oli hänelle kympin velkaa. Mies vaati nopeaa velanmaksua. Hän uhkaili oikeudella ja vankeudella ja vaikka millä. Kuningas kuuli tuosta tyhmästä, kovasydämisestä miehestä, ja heitti hänet vankilaan. Matt. 18:21 - 35. Antakaamme toisillemme anteeksi, niin kuin kuningas on antanut meille anteeksi. Olkaamme kuninkaan kaltaisia, Jumalan kuvia.

Toinen keskeinen esimerkki on se, että israelilaiset eivät saaneet ottaa kansalaisiaan orjiksi. Tätä perusteltiin sillä, että Jumala oli lunastanut kansansa vapaaksi orjuudesta. Tästä kiitollisena kenelläkään ei olisi oikeutta orjuuttaa lähimmäistään, jonka Herra oli lunastanut vapauteen.

Mooseksen laissa on myös jonkinlainen kiltteys-peruste. Israelilaisten tulee olla 'hyväsydämisiä' ja näin antaa heikko-osaiselle lähimmäiselleen lainaa, vaikka olisi todennäköistä, ettei hän saisi lainaansa ainakaan täysimääräisenä takaisin. 5. Moos. 15:7 - 10.

Kun kansa nodattaa (tai noudattaisi) tätä lakia, niin se nousee (nousisi) 'kansojen yläpuolelle, niin että se tuo ylistystä, mainetta ja kunniaa Jumalalle.' 5. Moos. 26:18 - 19. Jeesus sanoi vähän saman asian eri sanoin: 'te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella... Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.' Matt. 5:14, 16.

Joulu on tulossa. Se kertoo siitä, että meidän ei pidä nousta taivaaseen löytääksemme Jumala, vaan hän tuli Pojassaan meidän keskellemme. Hän otti meidän osamme ja tuli meidän tasollemme. Hän tarjoaa meille kaiken sen, mitä lakia noudattamalla emme voineet saavuttaa, koska emme ole luonostamme ihan niin kilttejä, hyvämuistisia tai 'hyväsydämisiä.' Herramme tehköön meidät sellaisiksi! Muistakaamme ikuisesti, että Herramme on lunastannut meidät kalleimmalla mahdollisella hinnalla synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Olkaamme siis kiitollisia, eläkäämme aina risti mielessä - näkyköön se siinä, miten kohtelemme lähimmäistämme.

ps. Tästä löytyy puhutteleva kirjoitus siitä, mitä vainoja kristityt kokevat Pohjois-Afrikassa muslimien osalta.

torstai 11. joulukuuta 2008

Miksi surullinen musiikki on niin pidettyä?

Kävin aamulla pitämässä aamunavauksen Topeliuksen koululla yläasteelaisille ja lukiolaisille. Tässä on puheeni. Nyt pitää kiiruhtaa riparitunnille opettamaan oppilaille, mikä on Raamattu.

Viime aikoina minua on mietityttänyt yksi asia. Miksi ihmisten mielestä surullisessa musiikissa on jotain hyvää, kivaa ja lohdullista? Lapsille sanotaan, että puhalletaan kipu pois, halataan pois paha mieli. Nuo konstit toimivat aika hyvin. Ehkä huonon olon voi myös laulaa pois – näin psalmimuusikko, runoilija ja taistelija Daavid muuten teki. Joidenkin mielestä pahan olon voi lenkkeillä pois, tai sen voi saada siten pois, että menee hakkaamaan halkoja. Ajatelkaa virsiä. Niissä on aika usein vähän surumielinen tunnelma. Niissä lauletaan esim. ’kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti. Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti. Kaikesta oi, Herra, sulle annan ikikiitoksen.’

Eppu Normaali, Juice Leskinen, Matti V. Vainio, Arja Koriseva, Him, Night Wish, Rasmus, Apulanta ja monet muut muusikot ovat tehneet suosituimmat laulunsa lähes tippa linssissä surullisista asioista. Varsinkin folkmusiikki ja kansanperinne sisältävät Suomessa, ja muualla maailmaa, monta surullista tarinaa. Raamatussa toistuu tämä sama piirre. Siellä itku ja ilo kulkevat usein lähes käsi kädessä. Jotkut sanovat, että ihminen ei voi kunnolla tuntea iloa ja riemua, jos hän ei osaa tuntea surua ja murhetta.

Aabrahamista kerrotaan yksi kummallinen yksityiskohta. Jumala teki hänen kanssaan liiton ja antoi hänelle koko maailmaan liittyviä lupauksia. Heti tämän jälkeen kerrotaan, että ’synkkä kauhu valtasi hänet.’ 1. Moos. 15:12. Olen aikoinaan miettinyt aika paljon tuota salaperäistä yksityiskohtaa: ’synkkä kauhu valtasi hänet’, kun hänet oltiin hetkeä aiemmin siunattu perinpohjaisesti. Miksi Jumala ei voi olla helppo? Miksi elämä ei voi olla niin helppoa ja kivutonta?

Joulun sanoma on siinä, että Jumala laskeutuu tänne meidän ihmisten tasolle. Hän sai kokea mitä on olla ihminen langenneessa maailmassa. Jumalan Poika syntyi pienenä vauvana Betlehemissä. Jeesuksen elämää tahdittivat kuitenkin muutkin virret kuin valitus- ja suruvirret. Hänen sydämessään soi perusvireenä kiitos. Meidän kristittyjen ei pidä tuijottaa vain maailman pahuutta, josta sensaatiomaiset uutiset meille kertovat joka päivä. Meidän ei pidä tuijottaa mahdottoman vaikeita olosuhteita, vaan me voimme suunnata uskon silmät Vapahtajaamme.

Tiesitkö, että hymy tarttuu? Jos kuljet kaupungilla aidosti iloisilla kasvoilla, niin kumma juttu, mutta ihmiset vastaavat sinun kauniiseen hymyysi hymyllä. Kiitolliselle ihmiselle on vaikea näyttää nyrpeää naamaa. Viime aikoina olen mietiskellyt psalmin sanoja: ’Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.’ Ps. 34:6. Ensimmäisenä jouluna väheksytyt paimenet saivat nähdä nuo kasvot – heistä tuli tosi iloisia. Joulun ihme toteutuu tänäänkin. Katso häneen.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Tuomiopäivästä

Toissa sunnuntaina oli kirkoissa tuomiosunnuntai. Olen postannut aiheesta jo pariin otteeseen. Tässä vielä pari ajatusta tuomiosunnuntain teksteistä.

Ensinnäkin Jeesus ei ainoastaan aseta itselleen arvoa, joka kuuluu VT:n ja juutalaisuuden mukaan vain Jumalalle, vaan hän antaa omille seuraajilleen, aivan käsittämättömän suuren arvon. Jeesus sanoi itsensä seuraamisesta asioita, joita juutalaisessa kulttuurissa ei voi vaatia kukaan muu kuin itse Korkein. Hän sanoi, ’Seuraa sinä minua – anna kuolleiden haudata kuolleensa.’ Tuo lause on ehkä radikaalein lause, jonka Jeesus sanoi. Oman rakkaan isänsä hautajaisten unohtaminen on pikkujuttu sen rinnalla, että ihminen kieltäytyisi Jeesuksen kutsusta: seuraa minua. Se olisi ja on skandaali.

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä sanotaan: ’kaiken minkä te olette tehneet/jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet/jättäneet tekemättä minulle.’ Matt. 25. Jeesuksen seuraajat ovat Jeesuksen mukaan kuin hän itse. Heidät on valtuutettu julistamaan Jeesuksen nimissä hänen sanomaansa Jumalan valtakunnasta, evankeliumia. Jos jossain kaupungissa opetuslapsia ei oteta vastaan, niin opetuslapset voivat olla varmoja, että ’Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.’ Luuk. 10:12. Jeesus jatkaa: ’Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt.’ Luuk. 10:16. Jeesus on seuraajissaan. Miten meidän pitää elää, kun meidän elämällä on näin suuri merkitys? Kristittyjen pitäisi vakavasti miettiä näitä asioita ennen tulevaa tuomiopäivää. Jos näin tekisimme, kohtelisimme niin lähimmäistämme kuin myös muukalaista kiltimmin.
Turussa ajaa busseja joiden seinissä on isoja mainoksia: Lapsivangit – rakkautesi on ihmeeni. Kts. linkki tästä.

Odetta Gordon

Löysin Odetta Gordonin musan vasta äskettäin. Tässä on tunnetta ja sanomaa, joka iskee syvälle. Pidän siitä. Jakeet Luuk. 18:1 - 8 sopivat tähän biisiin.