Kuluneella viikolla jouduin sattumalta teinityttöjen katutappelun todistajaksi. Noin parinkymmenen teinin porukka turhautui ja suuttui toisilleen. Siinä sitten kännissä alkoivat tapella. En tiedä mistä lie tytöt tappelivat, kolleista kai. Kuitenkin itkua väännettiin, hysteriaa oli ilmassa, ambulanssi pääsi paikalle sireenit ulvoen samoin kuin poliisit, ja siis allekirjoittanut pastori. Tiedän, että nuorena tekee kaikenlaista. Itsekin muistan käyttäytyneeni teininä, ja vieläkin, tosi hölmösti ja monesti.
Suomen kuvalehdessä oli iso artikkeli: kuuleeko kukaan? Juttu kertoi siitä, että kirkolta halutaan palveluita ja juhlantuntua. Häitä, kasteita, hautajaisia, mutta sanoma ei kiinnosta. Tämä on mun mielestä aika keljua, lähes loukkaavaa. Tiedän sen, että nuo teinitytöt tai –pojat eivät tarvitse minua juhlistamaan tunnelmaa, he eivät kaipaa kulisseja, vaan sitä sanomaa, mitä meillä on. Valtavirta ei kuitenkaan jaksa uskoa tähän ikivanhaan asiaan. Sääliksi käy nuoria. Heillä on paljon ennakkoluuloja. Kuitenkin esim. pappien sanoma vastaa mun mielestä parhaiten tämän päivän nuorten, ja tämän päivän ihmisen isoihin kysymyksiin. Sanoma on tosi ajankohtainen. Kuuleeko kukaan?
Siirakin kirjassa on kohta, joka tiukan puhuttelevasti kuvaa tätä meidän aikaa. Kyseinen teksti sopii myös joulun perusopetukseen ja jakeiden Joh. 1:1 – 12 sanoihin siitä, että ’hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan’, ja että ’heille ei ollut tilaa majatalossa.’ Luuk. 2.
Kannattaa lukea jakeet Joh. 1:1 – 12 ja heti perään Siirakin kirjan seuraavat jakeet 24:1 – 8, jotka ovat tässä:
1 Viisaus ylistää itseään,
puhuu ylpeästi oman kansansa keskellä.
2 Korkeimman kokouksessa se avaa suunsa
ja puhuu arvonsa tuntien hänen joukoilleen:
3 – Minä olen lähtöisin Korkeimman suusta,
usvan lailla minä verhosin maan.
4 Korkeuksiin minä pystytin asuntoni,
valtaistuimeni oli pilvipatsaassa.
5 Minä yksin kiersin ympäri taivaankaaren
ja kuljin syvyyksien syvimmillä pohjilla.
6 Meren aallot ja kaiken maan,
kaikki kansat ja kansakunnat minä otin hallintaani.
7 Niiden joukosta etsin pysyvää sijaa,
kansaa, jonka maille asettuisin.
8 Silloin sain kaiken luojalta käskyn,
hän, joka minut loi, antoi minulle rauhaisan sijan.
Hän sanoi: ”Asetu Jaakobin heimon pariin,
Israel olkoon sinun perintöosasi.”
Siirakin kirja on kirjoitettu noin 200-luvulla eKr. ja se kuuluu Vanhan testamentin apokryfeihin. Se ei ole meidän luterilaisten Raamatussa, mutta katolilaisten Raamatusta se löytyy liitteiden joukosta. Se löytyy myös kirkon nettisivuilta – juurikin tästä! Hieno homma. Puhuttelevaa tekstiä, jos sitä vähän miettii. Luovu ennakkoluuloista, laajenna mieletäsi, rakasta, niin ymmärrät.. ja sitten, mietippä seuraavia Jeesuuksen sanoja, Matt. 11:19:'Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!' Mutta viisauden teoista Viisaus tunnetaan.' Jeesus sanoo vähän myöhemmin, koettuaan tyrmäävän kielteisen vastaanoton, 11:25 - 28: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.'' Tämä sopii kuin hanska käteen.
Löysikö ”viisaus” sijansa Israelin luota Jeesuksen aikana? Onko tuo ”viisaus” tänään kuin muukalainen ymmärtämättömien ihmisten keskellä? Löytyykö hänelle sijaa meidän keskeltämme? Juu - löytyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.