Sain äskettäin päätökseen Jeremian kirjan ja kirjoitan siitä joitain pointteja, jotka kiinnittävät huomioni tällä kertaa. Keskityin Jeremian henkilökohtaisiin avautumisiin ja siihen, mitä Jeremia sanoo muista profeetoista, ja mitä muuta profeetat, oikeat ja väärät, sanovat ja tekevät hänelle. Jeremia on sympaatiinen ja kiehtova hahmo. Hänen elämänsä oli rikas ja rankka. Kirjoitin hänen kutsumusnäystään joskus aikoinaan hesassa opiskellessani eksegeettisen analyysin.
Jeremia sai kutsun hyvin nuorena, ehkä 12 – 16vuotiaana nuorukaisena. Vaikka hän kuinka vastusteli kutsumustaan, niin silti Jumala oli valmistanut juuri hänet tähän suureen tehtävään, Jer 1:4 – 10. Häntä oli nimittäin jo äidinkohdusta asti valmisteltu tähän tehtävään. Hänet oli pyhitetty Herran omaksi, määrätty kansojen profeetaksi, ennen syntymäänsä. Hän rakasti Jumalan sanaa, hän ahmi sitä kuin parasta herkkua, 15:16. Välillä hän iloitsi saamastaan kutsusta ja välillä hän itki sitä.
Jeremia julisti, että monet profeetat julistavat pelkkiä satuja, pelkkää ilmaa ja valhetta, omia uniaan ja he tulkitsevat ne Jumalan puheeksi, 5:13, 31. Ehkä osittain tästä syystä profeettamme ei ollut mitenkään kovin pidetty kaveri muiden 'profeettojen' seurassa. Jeremia ei tyytynyt mihinkään pikkumediohin tai piireihin, vaan hän julisit suurimmalla näyttämöllä eli temppelin porteilla ja eritoten suurten juhlien aikan, jolloin porukkaa oli koolla paljon, 7:2; 19:14 – 15. Tätä samaa strategiaa käyttivät apostolit aikoinaan kun he julistivat evankeliumia, Ap. t. 2. Myös Jeesuksella oli sama strategia: suuret juhlat ja Jerusalemin temppelin ympäristö! Voimakas yhdistelmä. Siellä Jeesus innosti kansaa, ja raivostutti ylipapit ja hallitusmiehet, Mark 11.
Kuten jo aiemmin mainitsin, Jeremia sai paljon vihollisia. Jeremia vertaa Jerusalemin profeettoja Sodoman asukkaisiin, 23:13 – 17. Tosin ei Jeremiallekaan mitään ruusuja, tai 'vuoden pappi-titteleitä' jaettu. ’Kaikki kiroavat’ häntä, 15:10, jopa hänen omat veljensä puhuvat pahaa hänestä hänen selkänä takana, 12:6. Kaikki pilkkaavat ja nauravat hänelle, 20:7, hänen ystävänsä vaanivat häntä, tarkkailevat häntä hänen heikkona hetkenään, 20:10. Papit, profeetat ja koolla oleva väki sanoivat hänelle: ’nyt sinä kuolet!’, 26:8. Tästä huolimatta jotkut vaikutusvaltaiset ihmiset uskaltavat puhua hänen puolestaan ja saavat pelastettua tällä tavalla hänen henkensä, 26:16 – 19. Jeremian kohtalontoveri profeetta Uria julistaa samanlaista sanomaa ja hänet otetaan kiinni Egyptissä, jonka jälkeen hänet tapettiin, 26:20 – 24.
Jeremian julistus raivostutti muut profeetat, ne profeetat, jotka julistivat vähän mitä sattuu, mitä ihmiset halusivat kuulla, ja mitä he toivoivat. Jeremian julistuksen tiukka sanoma oli se, että Jerusalem ja sen temppeli tuhotaan - toivoi kansa mitä tahansa. Samaan aikaan 500–600-luvun taitteessa Babylonian ja Egyptin armeijat pyörivät Juudean rajoilla. Vuonna 587 Babylonian armeija tuhosi Jerusalemin temppelin ja kaupungin, suuri osa kansasta vietiin pakkosiirtolaisuuteen 70vuodeksi. Juutalaisen kansan historiassa tätä katastrofia pidetään yhtenä pahimmista juutalaisten koskaan kokemista katastrofeista. Tämä katastrofi nähdään sellaisten katastrofien rinnalla kuin toisen temppelin tuho vuonna 70jKr ja holokausti (IIMS). Jeremia oli oikeassa.
Joka tapauksessa, Jeremiaa kutsuttiin ”hulluksi” ja ”hurmahengeksi”, 29:26 – 27. Hänet ammuttiin alas ja hänet ajettiin aika lailla niille rajoille, joita ihmismieli juuri ja juuri kestää, jos kestää (20:14 - 18). Jeremiasta tehtiin koekaniini, jolla testattiin ihmismielen lujuutta. Häntä ymmärrettävästi syytettiin tappiomielialan lietsomisesta ja jopa babylonialaisten kätyriksi, 38:4. Jeremialta ymmärrettävästi kiellettiin pääsy temppeliin, jonka tulevaa tuhoa hän julisti (36:5). Samaan aikaan salonkikelpoinen profeetta Hananja julisti temppelissä, ettei sitä mikään tuho kohtaisi (28:1 – 4).
Jeremiaa kutsutaan usein ’itkeväksi profeetaksi’, koska hänellä oli erityisen vaikea ja epäkiitollinen homma. Ei Jeremia kuitenkaan ollut pelkästään tiukka tuomionjulistaja ja ’yhteiskuntakriitikko’, vaan hän julisti myös ratkaisun Israelin ongelmiin. Ratkaisu oli uusi liitto, uusi sydän, syntien anteeksi anto, 30 – 34. Jeremialla on tosi luja toivon sanoma, Jer 23:5 - 6 jne. Hän julisti uutta exodusta, kansallista pelastusta ja täydellisen rauhan aikakautta. Sitä hän varmasti kaipasi, siinä missä kansakin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.