Leviticus: Ota tolkkua Raamatusta, Mooses

Eli tässä on toinen osa sarjassamme 'Ota tolkkua Raamatusta', ja nyt on vuorossa Leviticus. Enää 68osaa jäljellä:) Tarkoitus on käydä kaikki kirjat läpi tässä vuosien mittaan..

Levitikusta eli Kolmatta Mooseksen kirjaa pidetään nykylukijan näkökulmasta tosi vaikeana, koska se käsittelee niin vieraita asioita kuten esimerkiksi spitaalilainsäädäntöä ja temppelipalvelukseen liittyviä asioita.. Joka tapauksessa Levitucuksessa on paljon viisautta – jos sitä sattuu arvostamaan. Sitä paitsi tämä on tosi keskeinen kirja, ainakin sen luvut 16 – 17, jos haluaa ymmärtää Heprealaiskirjettä.

’Olkaa pyhät!’
Tässä kirjassa valitulle kansalle annetaan toistuvasti käsky: ’Olkaa pyhät, niin kuin minä olen pyhä’, 11:45; 19:1 - 2; 20:7 – 8. Jumala on erottanut itselleen entisistä orjista kansan, jonka hän haluaa olevan pyhä, kuten hän itse. Tuo kansa on Herran valitsema, hänen pyhittämänsä, ja se on erotettu kaikkien muiden kansojen joukosta, 20:24 – 26. Erottautuminen on tosi keskeinen asia. Vähän niin kuin kansan tulee erottaa lain mukaan saastaiset eläimet syötävistä eläimistä, niin Jumala erottaa itselleen ne, jotka hän pyhittää: 18:2 – 5, 24 – 25; 20:23 – 26; 27:14 – 27. ’Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen valinnut teidät ja tehnyt eron teidän ja muiden kansojen välillä.’ ’Älkää eläkö vieraiden kansojen tapojen mukaan.’ Paavali sanoo vähän vastaavanlaiseen tyyliin, että hän on kutsuttu apostoli ja, että hänet on ’erotettu Jumalan evankeliumille’, Room. 1:1. Se tarkoittaa erottavaa elämäntyyliä, vastavirtaan kulkemista. Jeesus meni tässäkin muita pidemmälle: ’Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.’ Matt. 5:48. Jeesus puhui anteeksiantamisesta ja ihollistensa rakastamisesta ja heidän puolestaan rukoilemisesta!

Herra haluaa olla kansansa keskellä pyhä, 22:31 – 33. Tämä pyhyys on vakava asia. Luvussa 10 kerrotaan, kuinka pari huolimatonta pappia sählää pyhäkössä. Jumalan pyhyys surmaa heidät saman tien.. Kommenttina annettaan taivaasta, ’Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan minun valtani ja voimani.’ 10:3.

Pyhän Jumalan eteen, pyhäkköön, saa astua vain ylipappi ja hänkin vain tiettynä päivänä ja silloin hänellä on oltava syntiuhri mukanaan, 16:3. Ylipappi joutuu tai saa edustaa koko kansaa Herran edessä. Hänen pitää kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, toimittaa kaikkien israelilaisten kaikkien syntien sovitus, 16:3. Tässä kirjassa esiintyy 60kertaa sanat ’Herran edessä.’ Ideana on, että Herran eteen ei voi mennä miten vain. UT:ssa pyhäkköön, Jumalan kasvojen eteen, kaikkein pyhimpään voi jokainen kristitty tulla Kristuksen kanssa. ’Meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkein pyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä, ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien..’ Hepr. 10:19.


Laki
Käskyistä puhutaan tässä kirjassa paljon. Käskyt, ohjeet ja opetukset ovat Siinain vuorelle solmitun Jumalan ja kansan välisen liiton ehtoja, 26:46. Niitä noudattamalla kansa vastaa Jumalan kutsuun ja liittoon. Käskyt antavat sillä, joka niitä noudattaa, elämän, 18:5.

Luvut 1 – 17 sisältävät ns. kulttilain eli lakeja uhreista, suuresta sovituspäivästä, teurastamisesta jne. Luvut 18 – 27 sisältävät moraalilain. Tässä pari esimerkkiä: ’kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä niin kuin itseänne.’ 19:33 – 34. Moraalilain päämääränä on se, että kansa on pyhä elämän kaikilla osa-alueilla. Pyhän elämän kaksi peruspilaria ovat oikeus (hammas hampaasta, silmä silmästä jne.) ja rakkaus (17 - 26). ’Hammas hampaasta, ruhje ruhjeesta, silmä silmästä, pässi pässistä jne.. ja rakasta lähimmäistäsi, jopa muukalaista, niin kuin itseäsi.’ Jeesus kiristi tasoa: ’rakastakaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa niitä, jotka teitä vihaavat.’ ’Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.’

Kuinka kohtelen muita ihmisiä?
’Rakasta lähimmäisiäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra’. 19:18. ’Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne.’ 19:11. Ja kaikille hyvä tiimityöhön sopiva ohje: ’älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään.’ 19:17. Muukalaista tulee kohdella kuin he olisivat omia heimolaisianne, 19:33 – 34.

Maa ja kansa
Yhtenä isona teemana koko Raamatussa ja varsinkin VT:ssa on maa eli luvattu maa. Kenelle kuuluu Israel tai Palestiina? Kenen luvattu maa se on? Yksinkertainen vastaus on, että ’maa on Herran’, ja ihmiset ovat tavallaan siirtolaisia ja muukalaisia, 25:23. Maa on Herran omaisuutta ja samoin jokainen israelilainen on Herran omaisuutta, jota ei saa kohdella miten sattuu, 25:42. Jakeiden 25:54 – 55 mukaan israelilaiset ovat Herran orjia, He kuuluvat hänelle. He ovat minun. Herra ei väsy heihin. Hän asuu heidän keskellään, 26:11. Tavallaan kolmannen Mooseksen kirjan pohjalta jokaisen israelilaisen tulisi ajatella, että luvattu maa ja heidän kansallinen erityisasema on heille annettu lahja. Kyse ei ole siitä, että he olisivat muita kansoja parempia, tai että he olisivat ansainneet maan ja erikoisasemansa. Kaikki on armosta. Kumpaakaan he eivät ole ansainneet.

Maa ja kansa yhdistetään luvussa 25 aika jännällä tavalla. Sapattivuosi koskee peltoja, karjaeläimiä. Maan pitää saada olla levossa. Riemuvuosi koskee ihmisiä. Joka 50vuosi jokaiselle velalliselle pitää antaa kaikki hänen velkansa anteeksi. Tämä on aika kova juttu. ’Julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo.’ 25:10. Tällainen toiminta kitkee varmasti eriarvoisuuden ihmisten väliltä.

Kansan merkitys oli se, että se on valittu, pyhitetty ja erotettu kaikkien kansojen joukosta Jumalalle. Tämän takia kukaan israelilainen ei saa myydä kansalaistaan orjuuteen. Jokainen israelilainen on Herran omaisuutta eli ketään ei saa myydä orjaksi tai kohdella arvottomasti. Joka tapauksessa, jos kansa tekee syntiä niin sekä maa että kansa ajautuu tuhoon – ainakin väliaikaisesti. Maa autioituu, kansa joutuu pahimpien tyrannien orjiksi.. Silloin tulee siunauksen sijasta kirouksen ajat.

Synnistä maa aavikoituu ja kansa joutuu maanpakoon
Yksi Raamatun perusjuttuja on, että syntiä seuraa eksyminen. Aatami ja Eeva ajetaan ulos Eedenistä, ja luvattu maa ”oksentaa” teidät pois päältään, jos te teette syntiä. Jos kansa tekee syntiä, niin maa tulee saastaiseksi, ja pikkuhiljaa kansa kaikkoaa siitä, ja se autioituu, 18:25. Maa oksentaa saastaisen kansan pois sen päältä. Ideana on osittain se, että kun kansa ajetaan maanpakoon, niin maa saa levätä ja viettää sapattivuosia, joita se ei ole huonojen hallitsijoiden alaisuudessa voinut viettää, 26:35. Eli jos tekee syntiä, niin maa jää autioksi. Kansa: joutuu vieraiden kansojen orjiksi. Maalle ei ole annettu lepoa, lähimmäistä on sorrettu. Ehkä mekin olemme tuhlailleet maan voimia ja saastuttaneet sen. Ja niinpä nyt ’koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi’, Room. 8:23. Olemme myös ikävä kyllä rasittaneet lähimmäisiämme kovilla taakoilla. Tehokkuuden kulttuuri kuluttaa nuoria, ja moni ei yksinkertaisesti jaksa juosta tässä rumbassa, jossa ei armoa tunneta. Olemme myyneet Herran lunastamia uniikkeja ihmisiä orjiksi pikkurahasta. Olemme mitätöineet koko ihmisarvon. Tätä vastaan Jeesus hyökkäsi: ’te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella.’ Luuk. 11:46. Jeesuksen tarjous on, ’tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien rasittamat, minä annan teille levon.’ Matt. 11:25 – 30.

Siunaus – Kirous - Siunaus
Tällainen kaava (siunaus – kirous – siunaus) löytyy VT:sta, ja se on esimerkiksi luvussa 26: siunaus (26:3 – 13), kirous (26:14 - 39) ja lopullinen messiaaninen siunauksen aika (26:40 – 46). Synnin seurakuset ovat kovia: ’Teistä jäljelle jääneet, jotka asuvat vihollismaassa, minä teen niin aroiksi, että kun he kuulevat selkänsä takaa lehden kahinan, he karkaavat pakoon kuin miekan tieltä ja kaatuvat, vaikka kukaan ei aja heitä takaan.’ 26:36. Syntiin langennut Aatami ei löydä lepoa ’viikunapuun lehtien suojasta’. Synnin seurakusena kansa menettää maansa ja heidät ajetaan maanpakoon, jossa he tulevat hulluiksi ja elävät aina uhattuina. 26:32 – 39. Tätä seuraa synnin tunnustus ja uusi alku, siunauksen ajat. ’Minä en hylkää heitä.’ Viides Mooseksen kirja ja profeetat kertovat, että tuolloin Jumala antaa kansalleen uuden sydämen, ja kätkee sanansa heidän sydämiin, 5. Moos. 30:14.

UT:n luova sovellutus:
3. Moos. 6:6 sanotaan, että ’alttarilla palakoon aina tuli; se ei saa sammua.’ UT:n mukaan kristillinen seurakunta on ’Kristuksen ruumis’ ja kristitty on Pyhän Hengen temppeli, ja ilmeisesti sielläkin pitää aina liekin palaa. Apostolien teot alkavat kuvauksella, kuinka seurakunta syntyi, kun Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen opetuslasten päälle liekkeinä. Heihin laskeutui tuli taivaasta, ei ihmisen tekemä, vaan Herran tuli, liekki, Ap. t. 2:3. Jakeen 3. Moos. 10:1 – 2 tuli ei saa missään nimessä olla väärin tehtyä. Laulujen laulun mukaan rakkaus on Herran liekki, jota mikään ei voi sammuttaa, Laul. 8:6. Paavali kertoo, että ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5.