Uusi projekti! Ota tolkkua Raamatusta: Genesis - Jaakob, Israel

Aloitan yhden uuden projektin tämän blogin kanssa, jonka toivon auttavan sinua, hyvä lukijani ihastumaan biblokseen, ja minua itseäni oppimaan opettamalla ja jäsentämällä ajatuksiani. Luen Raamattua aika paljon. Mulla on ihan lukujärjestys. Jos luet 10sivua päivässä molempia testamentteja, niin tulet lukeneeksi Raamatun läpi monta kertaa vuodessa. Pysyn tässä lukujärjestyksessä vaihtelevalla menestyksellä. Suosittelen kaikille tämän kirjan lukemista. Se auttaa. Ihmiset ovat hyvin monimutkaisia ja ristiriitaisia olentoja. Maailmasta ja elämästä on tosi vaikea saada mitään tolkkua. Jollain lailla tuo minussa elävä levoton, ristiriitainen, monimutkainen ja yksinkertainen ihminen löytää rauhan Raamatun äärellä. En ymmärrä Raamatusta paljoa, mutta jotain, ja tarpeeksi laittaakseni toivoni Kristukseen. Opin tästä kirjasta jatkuvasti jotain uutta.

Toivon, että otat osaa tähän projektiin!
Tee se niin, että luet kyseisiä kirjoja ja kommentoit tiivistelmiäni. Kysele, anna palautetta rohkeasti.

Aion kirjoittaa jokaisesta Bibloksen kirjasta pienen tiivistelmän tässä ajan mittaan. Kirjoitan lyhennelmän aina luettuani vuorossa olleen kirjan. Nämä ovat omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Mikä kirjoissa kolahti minuun? Ehkä tästä voisi olla hyötyä sellaiselle tyypille, joka haluaisi lukea näitä kirjoja, mutta ei oikein ymmärrä niitä.

Ensimmäinen kirja: 1. Moos.

Yksi kielioppivirhe ja pari sanan selitystä
Aloitetaan alusta eli 1. Moos. Kirja alkaa sanalla ”alussa” ja se sana on avain koko kirjaan, ja tavallaan koko Raamattuun. Hepreaksi sana alussa on bereshit – Raamatun ensimmäinen sana. Tuossa sanassa on alussa prepositio (-ssa = be), jonka jälkeen on sana alku eli resh. Resh tarkoittaa hepreassa alun lisäksi myös päätä ja esikoista. Jumalasta käytetään tässä nimeä Elohim, mikä on monikossa. Niin tarkka ja vapaa käännös 1. jakeesta voisi olla ’Esikoisessa Jumalat loi taivaan ja maan..’ Siinä on kirjoitusvirhe! Subjekti on monikossa, verbi yksikössä. Tällaisia virheitä Raamattu on täynnä. Tätä ja muita vastaavia subjektin ja verbin ristiriitoihin liittyviä virheitä voi tulkita monella tavalla. Tällä ”virheellä” voi esim. selittää kolminaisuusoppia ja monia muita asioita. Jumala ei sitoudu ja rajoittaudu meidän luomiin kielioppisääntöihin. Sana bereshit on synnyttänyt paljon erilaisia ajatuksia juutalaisten ja kristittyjen parissa. Tämä näkyy jo Raamatussa jakeissa kuten Sanl. 8:22 – 31, joissa Jumalan esikoinen on ollut olemassa ennen maailman luomista. Ennen maailman luomista esikoinen oli leikkimässä luojan edessä, hänen ilonaan.. Tässäkin yhdistetään alku ja esikoinen ja luominen. UT:ssa tämä tulee ilmi selvimmin Johanneksen evankeliumin alussa, joka alkaa samalla tavalla kun 1. Moos. 1:1 eli ”alussa” oli sana ja sana oli Jumalan luona.. Joh. 1:1. Jakeessa Kol. 1:18 kerrotaan samassa lauseessa, jossa puhutaan maailman luomisesta ja lunastamisesta, että Jeesus on pää ja alku (=resh).


Kaikkien juttujen alku
Luther sanoi jotenkin, että 1. Moos. on Raamatun ensimmäinen evankeliumi, ja että se sisältää jo kaiken. Kaikki muu on sen selittämistä, ja perustuu siihen. Tämä johtuu siitä, että 1. Moos. on alkujen kirja. Siellä esitellään kaikki Raamatun keskeisimmät teemat. Tässä alkujen kirjassa historian näyttämölle hissataan kaikki suuret asiat. Luvuissa 1 – 12 sanotaan aivan uskomattoman paljon: maailma ja ihminen luodaan, syntiin langetaan, lupaus pelastuksesta ja siunauksesta saadaan, maa kirotaan. Sitten tapahtuu kohtalokas veljesmurha, joka enteilee ihmiskunnan valitsemaa syyllisyyden ja koston tietä, jota hallitsee pelko ja pahat ajatukset ’syntymästä saakka’. Pahuuden lisääntyessä estradille nousee Nooa, joka pelastaa maailman ”jäännöksen” arkissa, kun muu maailma hukkuu vedenpaisumuksessa. Nooan kautta siunaus menee eteenpäin hänen poikansa Seemin siemenessä (vrt. seemiläiset). Tämän jälkeen kaikki menee taas vain huonoon suuntaan. Kansat rakentavat Baabelin tornin omaksi kunniakseen. Kaikki puhuvat yhtä kieltä ja ovat yhtä. Tästä seuraa kielten sekoittuminen ja eri kansojen ja heimojen erottautuminen. Sitten näyttämölle astuu Abraham, josta tulee Jumalan valitsema siunauksen kanava koko maailmalle. Hänen siemenessään siunaus menee eteenpäin, hänessä kaikki kansat yhdistyvät - tulevaisuudessa. 1. Moos. kertoo siis maailma ja ihmisen synnyn, mutta myös Israelin synnyn. Israel ja Jaakob kuuluvat yhteen. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa ja heistä syntyisi Israelin 12heimoa. Kirja loppuu siihen, että näille heimoille luetaan Jumalan siunaukset. Heidän kohtalonsa on olla maailman ”pappisvaltakunta”, valo pimeydessä, siunauksen kantajia ja välittäjiä.


Siunauksen välittäjät
Yksi asia mikä pisti silmääni tässä kirjassa, on se, miten ja keiden kautta Jumalan lupaama siunaus vuotaa ja välittyy tähän ”kirottuun” maahan ja maailmaan. Tähän maailmaan, jossa ihmiset kulkevat pahaan taipuvaisen sydämensä halujen orjina, pelokkaina ja muukalaisina, paratiisista pois ajautuneina. Siunaus on yksi kirjan isoimmista teemoista. Alussa Jumala siunasi miehen ja naisen elämän ja tehtävän paratiisissa, maailmassa, 1:28. Syntiinlankeemuksen myötä kirous tulee maailmaan. Pelastus (siunaus) tulee kuitenkin naisen ”siemenen” kautta, 3:15. Nainen tulee synnyttämään tuskien kautta pelastajan tähän kirottuun maailmaan. Pelastaja tuo siunauksen tänne, ja kukistaa paholaisen, lyö sen pään murskaksi. Ei ole kuitenkaan kyse naisesta kuin naisesta, vaan juuri tietystä yhdestä. Vedenpaisumuksessa maailma tuhoutuu. Nooa jää perheensä kanssa henkiin. Hänellä on kolme poikaa: Seem, Jafet ja Haam. Raamatullisen näkemyksen mukaan heistä periytyy kaikki maailman kansat. Siunaus pysyy ja välittyy nyt juuri Seemin kautta, 9:26 – 27. Tämän ajattelun mukaan seemiläiset kansat ovat Seemin jälkeläisiä. Sitten tapahtuu taas rajaus. Siunaus kulkee nimenomaan seemiläisen Aabrahamin kautta, 12:2 – 3. Hänen kauttaan kansat siunataan ja hänen jälkeläisiään tulee olemaan yhtä paljon kuin taivaalla on tähtiä.


Israel ja siunaus: valehtelee, pettää ja taistelee – siunaus on kaiken arvoinen
Kenen kautta siunaus nyt välittyy? Kuka on siunattu? Kuka on kirottu? Kirjan maineikas kolmikko Aabraham, Iisakki ja Jaakob kantavat sitä. He kaikki saavat Jumalalta lupauksen henkilökohtaisesti. Tuo lupaus on sama ja se koskee koko maailman siunausta.

Jaakob on tosi jännä tapaus. Hänen elämänsä kertoo, kuinka periksi antamattoman tärkeä asia tämä siunaus on. Jaakobilla on isoveli Eesau, jolle iän puolesta kuuluisi siunaus – perinteen mukaan. Jaakob ei kunnioita tuota perinnettä. Hän huijaa ja ostaa veljeltään hänen esikoisen oikeutensa yhdellä keitolla. Käyttää hyväkseen veljensä heikkoa hetkeä. Sitten hän äitinsä kannustamana hankkii isältään Iisakilta siunauksen kun tämä on kuolinvuoteellaan puolisokeana. Jaakob valehtelee isälleen olevansa Eesau, saadakseen perinteen mukaan veljelleen kuuluvan siunauksen. Tämän jälkeen tämä siunattu mies pakenee kotoaan. Hän kulkee yksin, kohtaa Raakelin, suutelee häntä ja purskahtaa itkuun. Jabbokin joella Jaakob taistelee salaperäisen Penuelin kanssa. Hän sanoo, ’en päästä sinua, ellet siunaa minua.’ 32:27. Tuossa paikassa Jaakob kohtaa Herransa. Hän sanoo taistelun ja siunauksen jälkeen: ’minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja silti olen elossa.’ 32:31. Herra nyrjäyttää Jaakobin lonkan sijoiltaan – hänet murretaan. Häneltä kysytään hänen nimeään, ja hän joutuu katsomaan omaa identiteettiään kasvoista kasvoihin. Hän joutuu tunnustamaan olevansa pettäjä-Jaakob. Jaakobin nimi juontuu heprean sanasta ”kantapää” ja verbistä ’pettää’, 27:36; 25:26. Myös me joudumme Jumalan edessä kohtaamaan oman syntisyytemme, joudumme tunnustamaan syntimme, että voimme kääntyä. Sen jälkeen meille annetaan uusi nimi, uusi identiteetti. Jaakob sai uuden nimen. Penuel sanoi hänelle, ’Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.’ 32:29. Israel on hän, joka taistelee, joka näkee Herran, kuulee hänen sanansa, murtuu Herran lyömänä, on valmis kieltämään kaikki läheisimmät ihmisensä saadakseen siunauksen. Israel on hän, joka välittää siunausta, kantaa lupauksen siementä. Näin syntyi Israel. Tämä on ensimmäinen kerta kun Raamattu mainitsee nimen tai sanan Israel.