Eilen illalla pyörin taas nuorisokahvilassamme vähän yli klo 23 asti, jolloin laitoin putiikin kiinni. Nuorisotyö on ihanaa ja vaikeata työtä. Välillä ottaa päähän, että miksi nyt ei voi olla samanlainen nuorisoherätys kuin silloin 60-luvulla. Ajat ovat muuttuneet ja jotain uutta on tulossa. Eilen GG-ilta meni loppujenlopuksi hyvin. Puhuin ja keskustelimme ennakkoluuloista. Saatan julkaista opetuksen jossain vaiheessa..
Joka tapauksessa illan mittaan paikalle ilmaantui isohko joukko Lausteen ja Topeliuksen kouluja käyviä teinejä. Meininki oli aika värikästä, kuten teinien parissa on tapana. Juteltiin, pelailtiin bilistä, pingistä ja aliasta, ja vähän shakkia. Nuoret ovat aitoja. Käydään läpi murroksia: seurustelut, koulut, vanhemmat, maine. Halutaan tukea, kapinoidaan, podetaan angstia, pidetään hauskaa, kyseenalaistetaan.. Kivaahan tuollaisen porukan keskellä pääsääntöisesti on. Nuoret ovat myös avoimia ja aika radikaaleja. Tämän takia heidän kanssaan on aika helppo puhua uskonasioista. Eräs kollegani sanoi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut tosi merkittävä muutos sen suhteen antavatko vanhemmat lapsilleen kristillisen kasvatuksen. Nykyään se on aika harvinaista, että lapselle annetaan kotona kristillinen kasvatus. Tämä on pienen ajan sisällä tapahtunut tosi iso muutos. Kristillinen perintö on Suomessa siirtynyt seuraavalle sukupolvelle ennen kaikkea perheen kautta. Enää tämä linkki ei tunnu toimivan. Tämä näkyy kentällä nuorisotyössä. Aika harva on saanut kristillisen kasvatuksen. Kun kasvatuskristillisyys vähenee koko ajan, niin ainoaksi mahdollisuudeksi taitaa jäädä herätyskristillisyys.
Sain juuri luettua I.B. Singerin kirjan Orja. Orja on aika raskas rakkausromaani, joka käsittelee tosi laajoja teemoja syyllisyydestä, rakkaudesta, perinteen kieltämästä suhteesta, oikean löytämisestä, yhteen kuulumisesta, oikeudesta ja Jumalan johdatuksesta. Jokainen on jonkun orja ja narri. Tunnetusti 'Jaakob joutui orjaksi naisen tähden', Hoos. 12:13; 1. Moos. 27:43. Orja-kirja on vaikuttava. Kirja on vähän kafkamaisen pelottava. Siitä herää tunne, että elämme maailmassa, joka on aika kolkko paikka. Oikeus kuitenkin lopulta voittaa. On uskottava johdatukseen ja rakkauteen. Se on varmaan yksi romaanin sanomistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.