Meidän jengi - puhe KRS:n nuorten Turskassa

Tässä on puheeni, jonka pidin Kansan raamattuseuran nuortenillassa. Aiheeksi oli annettu meidän jengi. Päätin vertailla Qumrania ja Jeesus-porukkaa.. Qumranista olen aijemmin kirjoittanut jotain, joka löytyy tästä. Ajattelin vetää tällaisen tavanomaisesta poikkevan puheen, kun olin osittain vieraassa paikassa. Vähemmän tuttuja ihmisiä kun voi käyttää koekaniineina tällaisissa asioissa.. Joka tapauksessa tässä se on. Tulen varmaan pitämään tämän jossain muodossa myös Mikaelin seurakunnan jutuissa..

Meidän Jengi

Tässä puheessa yritän esittää kaksi jengiä, jotka molemmat kuuluvat varmaan historian villeimpien hihhuleiden raskaimpaan sarjaan. Kyse on Qumranin yhteisöstä ja Jeesuksen ensimmäisistä, ja nykyisistä, seuraajista. Haluan vertailla näitä kahta jengiä, näyttääkseni, miten ne olivat tosi erilaisia, vaikka niissä oli tosi paljon samaoja asioita. Vertailemalla niitä, voimme paremmin ymmärtää, mikä on se radikaali, vallankumouksellinen ja Raamatun lupauksien pohjalle syntynyt jengi, jonka Jeesus perusti.

Jokainen kuuluu johonkin jengiin. Me synnytään tähän maailmaan kahden ihmisen suhteesta, ja synnymme suoraan suhteeseen. Elämä on täynnä suhteita kehdosta hautaan: perhesuhteita, leikkikaverisuhteita, ystävyyssuhteita, seurustelusuhteita, työsuhteita, aviosuhde... Yhdessä oleminen on luonnollista.

Tietyissä rikosjengeissä on tosi kovat pääsyvaatimukset. Joihinkin jengeihin ei pääse sisään, jos taustalla ei ole henkirikosta, murhaa tai tappoa (NBK). Yksinäiset ihmiset ovat valmiita tekemään aivan uskomattomia tekoja, maksamaan todella kovan hinnan päästäkseen johonkin tiettyyn porukkaan sisälle.

Raamatun mukaan kristitty kuuluu tiettyyn suhteeseen. Hän on pyhä ja valittu, Ef. 1:4. Hänet on siunattu aivan erityisesti, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa, Ef. 1:3. Hänet on ennalta määrätty Jumalan yhteyteen, Ef. 1:5. Hänen elämässään kaiken on tarkoitus tapahtua Jumalan tahdon ja päätöksen mukaisesta, Ef. 1:11. Joskus tätä on helpompi uskoa, joskus vaikeampi, mutta totta se on ilossa ja itkussa.

Qumranin valon lapset vastaan Belialin pimeyden lapset

Jeesuksen aikana oli sellainen superhurskas jengi joita kutsuttiin ’valon lapsiksi’ ja essealaisiksi. Heidän tukikohtansa oli Kuolleen meren rannalla. He pukeutuivat valkoisiin viittoihin. Tuota paikkaa kutsutaan Qumraniksi. Näitä kavereita oli Jeesuksen aikana Israelissa noin 4000. Tuohon piiriin otettiin jäseneksi vain sellaisia henkilöitä, joiden mielenlujuus ja usko voitiin todistaa pitkien ja tiukkojen kuulusteluiden, kuoleman uhalla lausuttujen valojen ja kolme vuotta kestävän koeajan myötä, 1QS6:14 - 23. Vuonna 1948 Qumranin löytyi 11Qumranin luolaa ja näistä luolista löytyi 800kirjakääröä, jotka oli kätketty saviruukkuihin. Tuo löytö on viime vuosisadan merkittävin arkeologinen löyty, ja tietyn mutkan kautta se liittyy olennaisesti myös Jeesus-tutkimukseen, vaikka Jeesus ei kuulunnut kyseiseen lahkoon, ja vaikka Jeesusta ei kyseisissä kirjakääröissä mainitakkaan. Tässä on yksi sivusto tuosta jengistä, Qumranin kiehtovasta lahkosta.

Tämän yhteisön jäsenet uskoivat edustavansa uutta Israelia, joka oli erottautunut Belialin eli perkeleen lapsista. Nämä kaverit uskoivat olevansa uuden liiton kansalaisia, ja he ajattelivat muodostavansa pyhän jäännöksen, jonka olemassaolo kuuluisi Jumalan ihmeellisiin suunnitelmiin. Heidän mielestään kaikki yhteisön ulkopuolella olevat olivat perkeleen lapsia, joille kuului ikuinen kirous ja Jumalan viha, 1QS2:5 - 10. Qumranin yhteisön jäsenien eli valon lapsien piti vihata pimeyden lapsia, 1QS1:9 – 10. Yhteisön jäsenten välinen uskollisuus, rakkaus ja hyvyys toisiaan kohtaan oli aivan uskomatonta, 1QS1:10: ’heidän tulee rakastaa kaikkia valon lapsia.’ Yhteisön jäsenien piti ’erottautua kaikista eksytyksen miehistä, jotka vaeltavat vääryyden tiellä’, 1QS5:11.

Nämä ns. valon lapset, uuden liiton kansalaiset uskoivat olevansa perustettu totuuteen, se oli ’pyhä istutus’, ’Israelin pyhä huone’. He uskoivat olevansa ’Jumalan tahdosta valittuja, jotta he toisivat maalle sovituksen ja maksaisivat syyllisille heidän rangaistuksensa.’ Tämä yhteisö ja sen pyhin neuvosto ajatteli olevansa ’koeteltu muuri, kallis kulmakivi’, ’se on pyhistä pyhin asumus.’ 1QS8:5 – 10. Jännää on se, että alkukristityt olivat tosi erilaisia kuin nämä Qumranin jäsenet, mutta kuitenkin alkuseurakunnalla ja Qumranin yhteisöllä on tosi paljon yhteisiä asioita. Molemmat ajattelivat esim. edustavansa Jumalan, Pyhän Hengen temppeliä maan päällä.

Me kristityt uskomme, että meidät on perustettu rakentajien hylkäämälle kivelle, josta tulikin pelastuksen kulmakivi. Me uskomme olevamme ’kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi’, ’pyhäksi papistoksi, pyhäksi heimoksi ja valituksi suvuksi..’ Ef. 2:19 – 21; 1. Piet. 2:4 - 10. Seurakunta on kaikkea tätä. Paikallisseurakunta on maailman toivo. Tätä se on, jos uskoo, mitä siitä Raamatussa sanotaan. Sen kautta Jumala pääasiassa toimii ja puhuu maan päällä.

Tämä on siis se jengi johon kristitty kuuluu. Nyt meidän pitää miettiä, miten me tähän suhtaudutaan. Me voidaan ottaa sellainen kanta, että me ei uskota siihen. Me voidaan myös ottaa se tosissaan ja uskoa siihen. Jos me otetaan se tosissaan, mikä on äärimmäisen mielenkiintoinen ratkaisu, niin pitää miettiä, mitä se tarkoittaa, että Jumala liittää meidät elävinä kivinä yhteen kaikkien pyhien kanssa, niin että meistä tulee Herran pyhä temppeli.

Ei pakenemista omiin ghettoihin: portsari vai sisäänheittäjä?

Tarkoittaako se sitä, että meidän pitää erottautua kaikista syntisistä, kaikista ulkopuolisista ja keskittyä vain oman pyhän piirin puhtauteen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä oli Qumranin jäsenien ratkaisu. He perustivat luostarinomaisen yhteisön, vähän niin kuin jonkinlaisen superpyhien minimaailman. Tuota pyhien ghettoa vartioitiin todella kovalla portsarimentaliteetilla, sitä varjeltiin maailman pahuudelta. Ongelmana on se, että Jeesus ei oikein sovi tuhon muottiin, hän ei sovi portsarin virkaan. Jeesus hyökkäsi portsarimentaliteetilla varustettuja fariseuksia vastaan sanomalla, että ’te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.’ Matt. 23:13.

Jeesuksen missiona oli avata taivasten valtakunnan ovet juuri kaikille. Hän esitti kutsun kaikille. Hän tuli etsimään kadonneita lampaita, narkkareita, salasyntisiä, julkisyntisiä, publikaaneja jne. Hän haastoi kaikkia ihmisiä uskomaan evankeliumiin ja tekemään elämässään, ajattelumaailmassaan u-käännöksen eli parannuksen.
Sitä paitsi Jeesus ei uskonut mihinkään kolmen vuoden sisäänajo-ohjelmiin, vaan hän sanoi: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin! Ja tehkää se heti, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Jeesus ei vaatinut vaikeita valoja. Hän kielsi omiltaan vannomisen kokonaan. Hän yksinkertaisesti sanoi: seuraa minua. Älä katso taakse, vaan seuraa minua.

Usko ja tule. Se, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole valmis. Jos et voi tänään päättää, et voi päättää. Miettimisaikaa ei anneta tällaisissa tarjouksissa. Jätä isän hautaaminen muille, seuraa sinä minua. Kuolleet hautaavat kuolleensa. Näin radikaali puhe on vertaansa vailla, mutta se kuului Jeesukselle. Hänellä oli varaa kutsua ketä vain, koska vain, miten vain. Kyllä-vastaus oli ja on ainut oikea vastaus.

Qumranin kaverit julistivat muulle maalle ja maailmalle, joka oli yhteisön ulkopuolella: ’kirottu ole sinä kaikkien väärien ja syyllisten tekojesi tähden. Antakoon Jumala sinun kokea kauhua kaikkien kostajien käsissä.. Kirottu olet sinä ikuisen tulen pimeyteen.’ 1QS2:5 – 10. Jeesus kutsui ulkopuolella olevia sisäpuolelle. Hän uskoi, että Jumalan avulla jopa kivistä voi tulla Aabrahamin lapsia, ja kivistä voi tulla ylistyskuoro. Jeesus uskoi, ettei kukaan ihminen ole Jumalan käsissä toivoton tapaus. Tämän takia meidän kristittyjen tehtävä ei ole tänään muurautua jengiemme sisäpiireihin, joiden keskeltä huudamme maailmalle tuomioita, vaan meidän tehtävä on mennä kaikkien kansojen, kaikkien ihmisryhmien, kaikkien ikä- ja sosiaaliluokkien luo ja julistettava heille kaikin tavoin, Kristuksen antamalla kaikella valtuutuksella ja Pyhän Hengen kaikella voimalla kaikki, mitä evankeliumiin kuuluu. Meidän tehtävänä on julistaa maailmalle sovintoa, 2. Kor. 5:20 - 21. Kuka muu voi sitä tarjota kuin me? Ei kukaan muu.

Jotenkin se menee niin, että Jumalan todellisuus tulee todeksi meidän elämässä kun me uskomme. Jumala tulee lihaksi meissä. Jumala inkarnoituu tänäänkin vähimpien palvelijoittensa kautta tähän maailmaan. Kristus astuu meidän kauttamme tämän maailman pelikentälle, ja jos hän tulee tänne, niin tuskin hän hakee paikkaansa katsomosta. Jos taivaan Isä on sellainen, jollaiseksi hänet Raamatussa kuvataan, niin ei hän voi katsoa vierestä kun nuoret masentuvat, menettävät toivonsa, kun joka kolmas nuori aikuinen sairastuu johonkin mielenterveyshäiriöön. Ei hän halua eristäytyä jonnekin ghettoon, vaan hän haluaa toimia siellä missä tämän maailman kovimmat kivut ovat, siellä missä ovat ne sokeat ja kuurot, verenvuototautia sairastavat naiset, spitaaliset ja hiv-potilaat, yksinäiset ja työnarkomaanit, työttömät ja perheväkivallan uhrit. Jumala ei tänäänkään suostu siihen, että hänet eristetään taivaaseen, niin että maan pelikenttä, tai ennemminkin sotatanner, jää pelkästään ihmisten haltuun. Jumala toimii tässä maailmassa seurakunnan kautta. Jos sinä kuulut tähän jengiin, niin kuulut Paavalin mukaan Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät, Ef. 2:19.


Inspiraation hurauttama jengi
Seurakunta on hänen jenginsä, jonka kautta ja jota varten koko maailmankaikkeus on luotu. Kuka tietää mitä tarkoittaa inspiraatio? Se muodostuu kahdesta latinalaisesta sanasta: in = sisällä, spirit = henki. Paavali sanoo: ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5. Jumalan on antanut meidän sydämiimme Hengen. Kristittyinä me voidaan sanoa, että me ollaan Jumalan inspiroimia. Tämän takia meidän ei pidä huolehtia siitä, että emme keksi oikeita sanoja kiperissä tilanteissa. Voimme luottaa inspiraatioon, kuten Jeesus vakuutti, Matt. 10:20; ’Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.’ Kuka tietää, mitä tarkoittaa englantilainen sana enthusiasm? Se tarkoittaa innokkuutta, intohimoisuutta jne. Se muodostuu kahdesta kreikan kielen sanasta: en = sisällä, th(e)ou = Jumala. Kristillinen seurakunta on Jumalan hengen vallassa, Jumalan valtaama talo, temppeli.

Tällaista jengiä ei voi pysäyttää mikään, koska kukaan ei voi pysäyttää Jumalaa.
Lopuksi pari sanaa siitä, miltä Jumalan voittokulku voi näyttää Turussa, Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa. Aikoinaan 3000 vuotta sitten eli sellainen kaveri kuin Daavid. Hän oli se nuorukainen, joka voitti valiosotureiden aatelin Goljatin pikkukivellä. Tämän seurauksena hänestä tuli hetkessä nuori kansallissankari, jonka perässä juoksi cheerleadertyttöporukka. Tytöt hurrasivat ja ihailivat häntä koko ajan, 1. Sam. 18:6 - 7. Daavid sai muutakin kuin ihailua. Israelin kuningas Saul oli Daavidille vihreä kateudesta. Tämän takia Saul kokosi 3000 Israelin parasta valiosotilasta, ja antoi heille tehtävän pidättää ja tappaa Daavid, 1. Sam. 24:3.

Mitä Daavid nyt teki kun hänet oli ajettu nurkkaan? Hän ’tekeytyi mielipuoliseksi, riehui heidän edessään, piirteli portin oviin ja kuolasi parralleen.’
Joku voi nähdä tuossa Daavidissa ja tämän päivän nuoressa jotain samaa. Tämän tempun myötä Daavid sai usutettua ongelmia ja kateutta kylvävän cheerleaderporukan ympäriltään. Samalla Daavidin viholliset luulivat, että Daavidin menestys oli vain hullun tuuria, koska hän käyttäytyi kuin hullu. Hullun papereilla, hullun kulisseissa Daavid sai hetken huilahtaa.


Kristuksen jengi toimii vähän samalla tavalla tänään täällä maan päällä. Me ei ehkä olla mitään maailman valiojoukkoa, eliittiä, kuten se Goljat tai ne 3000 Saulin supersotilasta. Meille ei kovin usein levitellä punaisia mattoja, eivätkä cheerleadertytöt aina juokse onnesta kirkuen ja viuhkojaan heilutellen perässämme. Tämän sijasta meille usein huudetaan BUUUUUU!! Mutta aika usein meitä pidetään vähän hulluina, ja joillain meistä on ihan aidotkin hullun paperit. Niin, ettei tarvitse edes teeskennellä.

Kulisseissa kulkeva jengi

Se lavea ja sileä tie, mikä vie kadotukseen, sisältää paljon enemmän glamouria kun kaita ja kuoppainen ristin tie, joka vie Jumalan valtakuntaan. Ristin tiellä on kuitenkin paljon hauskempaa, sillä kulkee jumalallisesti inspiroitu kansa. Daavidista kerrotaan, että hänen, 1. Sam. 22:2, ’luo kokoontui myös joukoittain pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä, ja hänestä tuli heidän johtajansa.’ Jeesuksen jengi koostuu vähän samanhenkisestä porukasta. Mutta heikkous ei ole koko totuus, se on usein vain silmälumetta. Aika usein Jumalan suunnitelma toteutuu tavalla, jota kukaan ei olisi voinut arvata. Se, mikä näyttää hullulta ja mielipuoliselta, saattaa kätkeä sisäänsä Jumalan nerokkaan suunnitelman. Herramme on heikoissa väkevä.