Tuhkatuuli vai Herran Henki?

Islannin tulivuorenpurkaus on saanut koko Euroopan lentoliikenteen sekaisin, ja niin teiltäkin eräs luokka jäi joksikin aikaa Roomaan. Oma siskoni on perheensä kanssa vieläkin Saksan matkallaan, vaikka heidän piti tulla Suomeen jo eilen. Viime sunnuntain raamatuntekstit sopivat aika ajankohtaisella tavalla tähän tilanteeseen. Niissä puhuttiin hyvästä paimenesta, ja lampaista, jotka eksyivät ja ajautuivat harhateille. He uupuivat matkalle ja rikkoivat jalkansa. Hyvästä paimenesta kerrotaan, että hän etsii kadonneen, ottaa uupuneen syliinsä ja sitoo katkenneen jalan. Niin lampaat pääsevät lepäämään.

Luonto on taas näyttänyt voimansa. On hyvä muistaa, että meidän maapallomme on tässä maailmankaikkeudessa pieni kuin pölyhiukkanen, ja ihminen, muiden miljardien ihmisten joukossa, on vielä pienempi, aivan käsittämättömän pieni. NASA:n avaruustutkimuskeskuksen mukaan avaruudessa on 10 potenssiin 21 tähteä eli 1000 triljoonaa tähteä.

Luonnonvoimat, ihmisen oma pahuus, poliittiset muutokset, sodat ja sairaudet voivat laittaa koko maailman, ja pienen ihmisen elämän ylösalaisin. Pieni ihminen miettii, onko olemassa joku joka voi laittaa tämän kaiken oikeinpäin. Voiko joku johdattaa lepoon, sitoa murtuneen jalan, antaa voimaa uupuneelle?

Luomiskertomus on ollut sellainen kuuma peruna meille länsimaalaisille jo ainakin 200 vuotta. Jotkut lukevat sitä täysin kirjaimellisesti, toiset eivät usko siihen ollenkaan. En nyt ota sen kummemmin kantaa näihin asioihin, koska aamunavaus ei saa olla kovin pitkä.

Luomiskertomuksessa kuitenkin sanotaan, että ’pimeys ja tyhjyys peittivät syvyydet, ja Jumalan Henki liikkui vetten yllä’. Olipa kyse mistä tahansa alkulimasta, niin olennaista oli, että Henki liikkui sen yllä. Joskus maailma näyttää juuri tuolta – pimeys ja kaaos täyttävät maan ja elämän, hallitsematon tuhkapilvi on maan yllä – leijaileeko Jumalan Henki sen yllä? Hallitseeko korkein tämän tilanteen? Leijaileeko Henki vieläkin pimeyden ja tyhjyyden yllä, tai onko tuhkapilvessä koko totuus?
Sitten voidaan ajatella, että tyhjyys ja pimeys eivät koske vain luomakuntaa, vaan myös ihmisen elämän pimeitä puolia – suruja, murheita, syntiä, pelkoja ja ahdistuksia. Leijaileeko Henki niiden yllä? Voiko Henki koskettaa nuoren narkomaanin elämän tyhjyyttä ja pimeyttä, johon huumeet tuovat ainoan sisällön.

Luomiskertomuksen edessä ihmiseltä kysytään, uskooko hän, että on olemassa Luoja, joka voi Hengellään ja sanallaan laittaa tämän elämän järjestykseen. Islannin tulivuori muistuttaa meitä siitä, että ihminen on luonnon armoilla voimaton, ja avaruuden mittapuussa käsittämättömän pieni. Onneksi ihminen voi tyhjyyden ja pimeyden keskelläkin turvautua Henkeen ja Luojan sanaan. ’’Tulkoon valo!’’ Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää koulupäivää ja viikon jatkoa!

Naisen kivitys

Meneekö kirkon paiment harhaan, pakenevatko palkkapaimenet? Miten käy lampaiden?

Viime aikoina on ollut vähän kiirettä. Oikein mukava nuortenleiri oli viikonloppuna. Tässä on aika hätkähdyttävä blogikirjoitus. Kannattaa lukea.

Ps. ensi sunnuntain messun aiheena on Hyvä Paimen. Teksteinä on taas niin ajankohtaista asiaa. Hes. 34:11-16 ja Joh. 10:11-16. Minulla on muuten saarnavuoro.

Jepjep

Taisteleva räpätäti ja rakastava äiti pitää lastensa puolta

Hyvää huomenta! Vuosien mittaan kunnioitukseni ja rakkauteni naisia kohtaan on vain kasvanut. Minun ympärillä on aina ollut vahvoja, arvokkaita, luonteeltaan äidillisen lämpimiä, hienoja naisia, lasten tarhan ajoista lukioon, puhumattakaan omasta äidistäni tai vaimostani. Monien yllätykseksi Raamatussa naisista puhutaan tosi kauniilla tavalla. Esimerkiksi VT:n Kuninkaiden kirjoissa suurimmatkin miessankarit tunaroivat, mutta monesti naiset pelastavat päivän. Tamaran vanhurskaus oli hänen miestään suurempaa, Jerikosta löytyi portto nimeltään Rahab kansan pelastajaksi. Batsebasta Raamattu ei sano edes poikkipuolista sanaa, pelkkää hyvää. UT:ssa naiset ovat Jeesuksen seuraajia, siinä missä miehetkin. Neitsyt Maria on Kristuksen kantaja, naiset olivat ensimmäisiä, jotka saivat kuulla pääsiäisen sanoman, Jeesus on noussut kuolleista. Voisin jatkaa tätä listaa vaikka koko aamupäivän.

Jean Calvin sanoi aikoinaan, että se, jolle Jumala on Isä, seurakunta on äiti. Näin on, mutta seurakunta ei ole mikään viimeisimmän muodin mukainen menevä pimu, vaan vanha ruttuinen äiti, viisas nainen, jonka silmissä loistaa rakkaus, syvä usko ja periksi antamaton toivo. Sydämessään hän tuntee ja kantaa Kristuksen. Raamattu kertoo, että Kristuksen tähden tuon äidin lapset ovat lupauksen lapsia. Äitiä ahdistaa kun lapset eksyvät, lähtevät pois hänen luotaan – eroavat kirkosta, joko virallisesti tai henkisesti ja hengellisesti.

Jeesus kertoi vertauksen sisukkaasta rukoilijasta, sorretusta leskinaisesta, joka oli todellinen räpätäti taistellen vääryyttä vastaan. Tuossa vertauksessa leski taistelee oikeudestaan ilkeän tuomarin edessä. Mikä onkaan parempi vertauskuva sisukkuudesta, kuin äiti joka taistelee lapsensa puolesta. Tuossa Jeesuksen vertauksessa tuomari lopulta tajuaa, että nainen ei tule hellittämään. Hän vaatii oikeutta.

Myös tuo nainen tajuaa, että tuo epäoikeudenmukaisen tuomarin päätä ei käännä oikeus, eikä empatia eikä edes yleinen mielipide. Häntä liikuttaa vain lahjonta tai kiristys - raha ja rauta. Kumpaankaan köyhällä leskinaisella ei ole varaa – lopulta lesken sinnikkyyden vuoksi, kun ilkeä tuomari on menettänyt kaikki hermonsa naisen tähden, hän taipuu. Ja niin leskinainen saa oikeuden.

Tämä oli Jeesuksen vertaus rukouksesta – jos tämän maailman kierot ketkutuomarit voidaan käännyttää oikeuden puolelle sisukkaalla vaatimisella, niin totta kai hyvä ja oikeudenmukainen Jumala hoitaa omiensa asioita. Seurakuntaäiti puhuu tuomarille tänäänkin lapsiensa puolesta. Jesajan kirjassa on kauniit sanat.

'Niin te saatte imeä, tulla kylläisiksi lohtua antavista rinnoista, saatte nauttia, juoda yltäkyllin sen voiman ja mahdin nisistä. Näin sanoo Herra: -- Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran. Sen imeväisiä kannetaan sylissä ja keinutellaan polvien päällä. Niin kuin äiti lohduttaa lastaan,
niin minä teitä lohdutan.’ Jes. 66

Haluan toivottaa kaikille äidin pikku kullan muruille, kaikille Isän lapsille oikein hyvää päivän jatkoa ja hyvää viikonloppua!