’Turha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Mitä tämä edes tarkoittaa ja miksi ylösnoussut Jeesus sanoi Saulille nämä sanat? Usein ajatellaan, että Sana tuo ihmiselle lohtua ja rauhaa. Kuitenkin, kun luetaan evankeliumit läpi, huomataan, että Jeesuksen sanat ajoivat usein lainopettajat, fariseukset ja saddukeukset selkä seinään vasten. He yrittivät potkia pistintä vastaan, mutta lopulta he vain satuttivat itsensä. Tuo pistin riisui vastustajansa aseista, se riisui tekopyhät alastomiksi. Se aiheutti hämmennystä ja pelkoa.
Luukas kertoo, että Jeesuksen vastustajat olivat usein hänen tarkimpia kuulijoita. He lähettivät ’hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita’ kyselemään Jeesukselta kaikenlaista, niin että he voisivat saada hänet sanoistaan syytteelle, Luuk. 20:20. Raamattu kertoo paljon siitä, että fariseukset tulivat kuuntelemaan Jeesusta, Luuk. 11:54; 15:1-2. ’He kuuntelivat valppaasti saadakseen hänet kiinni hänen omista sanoistaan.’
Jeesuksen opetukset luvuissa kuten Luuk. 11:37–52 ja 20:1–47 saivat hänen vastustansa valppaiksi ja paniikkiin. Jeesuksen sanat eivät olleet kompromissihakuisia ja sovittelevia, kuten nykypappien saarnat. Sanoissa oli miekan pistin. Hänen vastustajansa kyselivät häneltä tarkentavia kysymyksiä, joiden tarkoituksena oli saada hänet sanomaan jotain, mikä olisi johtanut hänet syytteeseen. Kuitenkin, kävi juuri päinvastoin, sitä enemmän hänen vastustajansa puheillaan hyökkäsivät Jeesusta vastaan, sitä rajummin he puhuivat itsensä ahtaalle todellisen tuomarin edessä. Tämä tulee selvästi esille luvussa Luuk. 20.
USA:n poliisit sanovat leffojen mukaan pidätetyille, että ’teidät on pidätetty, ja teillä on oikeus vaieta, sillä teidän sanojanne voidaan käyttää oikeudessa teitä vastaan.’
Luukas todella korostaa Jeesuksen sanojen merkitystä. Luvuissa Luuk. 4-9 on 13 ihmettä, kun taas luvuissa 9-19 ihmeitä on vain 6, mutta näissä luvuissa 9-19 on yhteensä 17vertausta. Luvuissa 9-19 keskitytään siis Jeesuksen opetukseen. Jakeissa 9:43-45 on selventävä kohta.
’Kun kaikki hämmästelivät Jeesuksen tekoja, hän sanoi opetuslapsilleen: painakaa mieleenne, mitä teille sanon.. Opetukset eivät ymmärtäneet mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti. Se jäi heiltä salaan, niin että he eivät käsittäneet hänen puhettaan.’
Kokemuksesta tiedän ja tunnen, että evankeliumeissa sykkii Jeesuksen sydän, hänen persoona joka sanassa. Kun Albert Einsteinilta kysyttiin, oliko Jeesus olemassa, hän vastasi: ’Aivan varmasti! Kukaan ei voi lukea evankeliumeja tuntematta Jeesuksen todellista läsnäoloa. Hänen personalisuutensa sykkii joka sanassa. Mikään myytti ei ole niin täynnä elämää.’ Välillä kun Jeesusta kuuntelee evankeliumia lukiessa, voi kuulla ’hiljaista huminaa’, jossa Jumala on läsnä, 1. Kun. 19:12. Tuo huomina ja hiljaisuus voi soida kovemmin ja selvemmin kuin mikään meteli. Jumala puhuu ja ihminen on ahtaalla paikalla Herransa edessä. On turha potkia pistintä vastaan. Hänen edessä olemme alastomia ja aseettomia.
Saul tarsoalainen lopetti potkimisen, jolla hän olisi rikkonut vain itsensä. Tuosta monien hylkäämästä kivestä tuli hänen elämänsä kulmakivi, rauhan ja pelastuksen perusta. Mikä on sinun tilasi? Istutko Marian lailla Jeesuksen jalkojen juureen kuullaksesi Jumalan äänen (Luuk. 10:38–42) vai ’kuunteletko häntä valppaasti’ vain siksi, että saisit hänet hänen omista sanoistaan kiinni (Luuk. 11:54)?
torstai 27. toukokuuta 2010
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Elämän kaikkein tärkein asia on..
Usein sanotaan, että tärkein asia on pitää pääasia pääasiana. Katekismuksessa todetaan, että elämämme tärkein asia on Jumalan ja Kristuksen tunteminen. Aikoinaan Suomen suuri herättäjä Löyhkä-Paavo kävi tapaamassa puuseppää, jonka nimi oli Jakob Högman. Tämä historiallinen tapaaminen tapahtui Jyväskylässä lähistöllä yli 200 vuotta sitten. Historia tietysti tuntee Löyhkä-Paavon asiallisemmin hänen oikealla nimellään, joka on Paavo Ruotsalainen. Högman totesi Paavolle, yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Olennaista on, se yksi asia on, Kristuksen sisäinen tunteminen. Siitä samasta salaisuudesta puhuu katekismus, kun se tiivistää koko kristinukon ytimen. Samasta asiasta puhui Jeesus, vähän eri sanoin, kun hän sanoi, etsikää ensiksi Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämä muukin.
Voidaan varmasti sanoa, että meidän aikanamme näiden puuseppien opetukset ovat monelta unohtuneet. Tänään ihmiset etsivät tätä kaikkea Jumalan sijasta – tätä kaikkea pidetään elämän kaikkein tärkeimpänä asiana. Kun suomalailta kysytään, mikä on elämäsi tärkein asia, niin vastaukseksi saadaan usein perhe ja terveys. Siinä on se kaikki muu mennyt sen olennaisimman edelle.
Huomauttaisin, että Suomessa on miljoona yksineläjää, vuosittain 25 000 aikuista käy läpi avioeron, tuossa samassa rumbassa pyörii vuosittain saman verran lapsia. Monessa perheessä nuorilla ja vanhemmilla on jatkuva mykkäkoulu. Onko tämä kaikki todellakin kestävän onnen täyttymys? Ja terveys. Työssäni olen tavannut 90vuotiaita vanhuksia, jotka toteavat, että terveys on se, mihin uskotaan, vaikka uskon kohde – terveys – lahoaa silmissä. Ihmisen terveys ei kestä loppuun asti. On olemassa jotain parempaa kuin ruumis ja sen ilot. Elämän tosiasioita voi miettiä vaikka sairaalassa tai vanhainkodissa, kun näkee, miten ihminen menettää voimansa ja terveytensä.
Tätä kaikkea on meillä enemmän kuin koskaan aikaisemmin – Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta silti, onnea se ei ole tuonut. Henkinen pahoinvointi on tosi yleistä, yksinäisyys riivaa ihmisiä, mikään ei tunnu riittävän. Voisiko olla, että ne puusepät olivat oikeassa. Itse uskon, että he olivat aivan oikeassa. Tärkeintä on Kristuksen sisäinen tunteminen. Etsikää ensiksi Jumalan valtakuntaa. ’Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon. Katsokaa minua, minä olen sielultani lempeä ja nöyrä’, näin sanoi Jeesus meille tavallisille ihmisille. Hän voi antaa meille todellisen ja kestävän rauhan ja ilon.
Voidaan varmasti sanoa, että meidän aikanamme näiden puuseppien opetukset ovat monelta unohtuneet. Tänään ihmiset etsivät tätä kaikkea Jumalan sijasta – tätä kaikkea pidetään elämän kaikkein tärkeimpänä asiana. Kun suomalailta kysytään, mikä on elämäsi tärkein asia, niin vastaukseksi saadaan usein perhe ja terveys. Siinä on se kaikki muu mennyt sen olennaisimman edelle.
Huomauttaisin, että Suomessa on miljoona yksineläjää, vuosittain 25 000 aikuista käy läpi avioeron, tuossa samassa rumbassa pyörii vuosittain saman verran lapsia. Monessa perheessä nuorilla ja vanhemmilla on jatkuva mykkäkoulu. Onko tämä kaikki todellakin kestävän onnen täyttymys? Ja terveys. Työssäni olen tavannut 90vuotiaita vanhuksia, jotka toteavat, että terveys on se, mihin uskotaan, vaikka uskon kohde – terveys – lahoaa silmissä. Ihmisen terveys ei kestä loppuun asti. On olemassa jotain parempaa kuin ruumis ja sen ilot. Elämän tosiasioita voi miettiä vaikka sairaalassa tai vanhainkodissa, kun näkee, miten ihminen menettää voimansa ja terveytensä.
Tätä kaikkea on meillä enemmän kuin koskaan aikaisemmin – Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta silti, onnea se ei ole tuonut. Henkinen pahoinvointi on tosi yleistä, yksinäisyys riivaa ihmisiä, mikään ei tunnu riittävän. Voisiko olla, että ne puusepät olivat oikeassa. Itse uskon, että he olivat aivan oikeassa. Tärkeintä on Kristuksen sisäinen tunteminen. Etsikää ensiksi Jumalan valtakuntaa. ’Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon. Katsokaa minua, minä olen sielultani lempeä ja nöyrä’, näin sanoi Jeesus meille tavallisille ihmisille. Hän voi antaa meille todellisen ja kestävän rauhan ja ilon.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Jeesus ja kulta
Nykyään monet tutkijat ovat sitä mieltä, että pääsyy Jeesuksen teloitustuomioon oli se, että hän horjutti jotain todella 'pyhää' eli kaatoi temppelin rahanvaihtajien pöydät. Ohessa on Liftariin menevä teksti, jossa Jeesus syyttää ihmisiä siitä, että he luottavat enemmän rahaan kuin Jumalaan. Tämäkin on ajankohtainen asia kirkossa. Mitä Jeesus sanoisi tänään kirkon ja uskovien rahankäytöstä? Kaatelisiko hän veropöytiä?
Matt. 23:16-28
Jeesuksen aikana Jerusalemin temppeli oli yhtä aikaa juutalaisten pyhin ja rahakkain paikka maailmassa. Sen rahavarastoihin oli koottu rikkaiden juutalaisten omaisuus, kuten tuon ajan historioitsija Josefus kertoo. Temppeli oli päällystetty massiivisilla kultalaatoilla, jotka kimaltelivat auringossa. Monen mielen salaisissa sopukoissa tuon temppelin kulta kimalteli kirkkaampana kuin Herran kirkkaus. Moni laittoi turvansa ennemmin temppelin kultavarastoon, kun Jumalaan. Tästä väärästä luottamuksesta Jeesus ärähtää: Voi teitä! Te luotatte enemmän rahaan kuin Jumalaan! He syyllistyivät epäjumalanpalvelukseen itsensä Jumalan asuinpaikassa eli temppelissä!
Ihmiset usein katsovat ja luottavat ulkokuoreen, joka kuitenkin hämää. Temppelin arvo ei perustunut sen rahavarastoihin, vaan siihen, että se oli Jumalan läsnäolon paikka. Jeesus sanoi, että julkihurskaiden fariseusten kulissit olivat kunnossa, mutta sisin täynnä pahuutta. Heran palvelija voi kulkea matalalla profiililla, lompakko tyhjänä ja ilman vaikutusvaltaisia ystäviä, mutta silti hymysuin. Olennaista on, että hänen sisimmässään on Herran asuinpaikka. Katso Ef. 3:17-20
Matt. 23:16-28
Jeesuksen aikana Jerusalemin temppeli oli yhtä aikaa juutalaisten pyhin ja rahakkain paikka maailmassa. Sen rahavarastoihin oli koottu rikkaiden juutalaisten omaisuus, kuten tuon ajan historioitsija Josefus kertoo. Temppeli oli päällystetty massiivisilla kultalaatoilla, jotka kimaltelivat auringossa. Monen mielen salaisissa sopukoissa tuon temppelin kulta kimalteli kirkkaampana kuin Herran kirkkaus. Moni laittoi turvansa ennemmin temppelin kultavarastoon, kun Jumalaan. Tästä väärästä luottamuksesta Jeesus ärähtää: Voi teitä! Te luotatte enemmän rahaan kuin Jumalaan! He syyllistyivät epäjumalanpalvelukseen itsensä Jumalan asuinpaikassa eli temppelissä!
Ihmiset usein katsovat ja luottavat ulkokuoreen, joka kuitenkin hämää. Temppelin arvo ei perustunut sen rahavarastoihin, vaan siihen, että se oli Jumalan läsnäolon paikka. Jeesus sanoi, että julkihurskaiden fariseusten kulissit olivat kunnossa, mutta sisin täynnä pahuutta. Heran palvelija voi kulkea matalalla profiililla, lompakko tyhjänä ja ilman vaikutusvaltaisia ystäviä, mutta silti hymysuin. Olennaista on, että hänen sisimmässään on Herran asuinpaikka. Katso Ef. 3:17-20
lauantai 15. toukokuuta 2010
Syytöspuhe
Tässä taas pieni kirjoitus nuorten Liftar-raamattulukuoppaaseen. Pohjatekstinä Jeesuksen aina ajankohtainen tulenkatkuinen syytöspuhe. Matt. 23:1–15 Jokaisen meistä on syytä ottaa siitä oppia.
Pieni mainos: kävin seurakuntaporukan kanssa katsomassa Martin kirkossa olevaa Torinon kääriliina-näyttelyä. Suosittelen kaikkia tutustumaan tähän näyttelyyn nyt kun on mahdollisuus!
Tässä tiukassa syytöspuheessaan Jeesus hyökkää aikansa hengellisiä johtajia vastaan. Jeesus suuntasi tämän puheensa kuitenkin opetuslapsilleen eli meille. Varokaamme ettemme syyllistyisi fariseusten virheisiin. He ’tekevät kaiken vain siksi, että heidät huomattaisiin’. Heidän hyvien tekojensa motiivina ei ollut rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen, vaan oma kunniankipeys ja oman arvostetun aseman turvaaminen. Oi, jospa kaikki ihailisivat minun hurskauttani ja hyvyyttäni.. Seurakuntaelämästä ei saa tulla oman egon pönkittämisen paikkaa, vaan paikka, jossa syntinen löytää taivaan ja levon, ja Jumala saa kunnian ja kiitoksen.
Nykyään 1/3 nuorista unelmoi julkkiksen urasta. Tämä farisealaisilta tuttu itsensä pönkittämisen meininki on tänään voimissaan. Itsensä turha korostaminen on hengelliselle johtajalle iso kiusaus. Opetuslasten joukossa ei pitäisi tuijottaa siihen kenellä on kiiltävimmät mitalit, hienoimmat tittelit, parhaimmat paikat ja kuka saa suurimman kiitoksen. Kunnia kuuluu yksin taivaan Isälle, Matt. 5:16. Sitä pienemmäksi ihminen tulee, sitä suuremmaksi Kristus voi tulla hänessä. Fariseus Paavali tiesi tämän hyvin, Fil. 2:20.
Ps. Tässä Jeesus viittaa ’Mooseksen istuimeen’, joka oli tuomarinistuin. Galileassa sijaitsevasta Korasinin kylästä, jossa Jeesuskin kävi (Matt. 11:20–21), on löytynyt vanhan synagogan rauniot. Näiden raunioiden keskeltä löytyi myös basalttikivestä hakattu iso ’Mooseksen istuin’, jollaisesta Jeesus tässä puhuu.
Pieni mainos: kävin seurakuntaporukan kanssa katsomassa Martin kirkossa olevaa Torinon kääriliina-näyttelyä. Suosittelen kaikkia tutustumaan tähän näyttelyyn nyt kun on mahdollisuus!
Tässä tiukassa syytöspuheessaan Jeesus hyökkää aikansa hengellisiä johtajia vastaan. Jeesus suuntasi tämän puheensa kuitenkin opetuslapsilleen eli meille. Varokaamme ettemme syyllistyisi fariseusten virheisiin. He ’tekevät kaiken vain siksi, että heidät huomattaisiin’. Heidän hyvien tekojensa motiivina ei ollut rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen, vaan oma kunniankipeys ja oman arvostetun aseman turvaaminen. Oi, jospa kaikki ihailisivat minun hurskauttani ja hyvyyttäni.. Seurakuntaelämästä ei saa tulla oman egon pönkittämisen paikkaa, vaan paikka, jossa syntinen löytää taivaan ja levon, ja Jumala saa kunnian ja kiitoksen.
Nykyään 1/3 nuorista unelmoi julkkiksen urasta. Tämä farisealaisilta tuttu itsensä pönkittämisen meininki on tänään voimissaan. Itsensä turha korostaminen on hengelliselle johtajalle iso kiusaus. Opetuslasten joukossa ei pitäisi tuijottaa siihen kenellä on kiiltävimmät mitalit, hienoimmat tittelit, parhaimmat paikat ja kuka saa suurimman kiitoksen. Kunnia kuuluu yksin taivaan Isälle, Matt. 5:16. Sitä pienemmäksi ihminen tulee, sitä suuremmaksi Kristus voi tulla hänessä. Fariseus Paavali tiesi tämän hyvin, Fil. 2:20.
Ps. Tässä Jeesus viittaa ’Mooseksen istuimeen’, joka oli tuomarinistuin. Galileassa sijaitsevasta Korasinin kylästä, jossa Jeesuskin kävi (Matt. 11:20–21), on löytynyt vanhan synagogan rauniot. Näiden raunioiden keskeltä löytyi myös basalttikivestä hakattu iso ’Mooseksen istuin’, jollaisesta Jeesus tässä puhuu.
maanantai 10. toukokuuta 2010
Hesekiel - the Prophet
Pidän perjantaina taas opetuksen Hesekielin kirjasta. Tein tällaisen johdannonomaisen runoelman, joka käy läpi kirjan sanomaa.
Lankeemuksen jälkeen Jumala kulki ihmisen ohi ja kutsui, missä sinä olet. Jumalan edessä alaston ihminen vastasi, olen tässä. Hän pakkasi tavaransa ja joutui poistumaan paratiisista, harhailemaan maailmaan.
’Kun synnyit, ei napanuoraasi katkaistu, vedellä ei sinua pesty, suolalla sinua ei hierottu eikä sinua kääritty kapaloihin. Sinut vietiin ulos ja jätettiin heitteille, niin vähäarvoisena henkeäsi pidettiin, kun synnyit..’
’Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin sinut veressäsi potkimassa, ja kun makasit siinä veressäsi, minä sanoin sinulle. Jää eloon ja kasva suureksi! – Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin, että oli tullut aikasi, rakkauden aika. Minä levitin sinun yllesi viittani liepeen ja verhosin alastomuutesi. Minä vannoin sinulle valan ja solmin liiton kanssasi, ja sinä tulit minun omakseni – näin sanoo Herra Jumala.’ Hes. 16
Ihminen kasvoi, kehittyi kauniiksi, vahvaksi ja viisaaksi. Hän kulki omia teitään ja unohti pelastajansa, luojansa ja Jumalansa. Hyvä paimen kulki ihmisten ohi. Minä olen tullut etsimään kadonneita, pelastamaan syntisiä ja parantamaan sairaita. Minä kuljin erään porton ohi. Isä tunsi tyttärensä, neitsyt tytär Siionin. Tytär ihmetteli, kuka kutsuu minua ja miksi. Likainen portto voiteli kyynelillään jalat Jeesuksen.
’Minä muistan liittoni, sen, jonka kanssasi tein, kun vielä olit nuori, ja minä vahvistan välillemme liiton, joka kestää ikuisesti.. Minä annan anteeksi kaiken, minkä olet tehnyt.’ Hes. 16
Kutsussa kuului hyvän paimenen ääni, josta profeetat kertoivat. Missä sinä olet? Minne olet eksynyt synkkänä ja sumuisena päivänä?
’Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa.’ Hes. 34
Sama ääni, vuosituhansien takaa, kuuluu eksyneen korviin. Samoille langenneen teille on hävinnyt tytär Siion. Kaiken on menettänyt tuhlaajapoika. Onko kukaan kiinnostunut täydellisestä epäonnistujasta? Kutsuuko kukaan? Kuuleeko kukaan? Voimani ovat loppu.
Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut.
Hän tulee luoksesi ja tuhoaa syntisen sydämesi. Hän antaa sinulle uuden sydämen. Hän antaa sydämeesi uuden Hengen, puhdistaa sinut vedellä kaikesta saastasta. Sinun syntisi hävitetään – ’ei enää koskaan’, toistuu lupaus, ei enää koskaan tarvitse eksyä, ei enää koskaan tarvitse nilkuttaa yksin ilman kotia. Jumala itse kantaa eksyneen takaisin kotiin. Maa, jolla nyt seisot, on pyhää maata, ja kaupunkisi nimenä, Herra on täällä. Ei enää koskaan. Tuomio on jo täysin täytetty sinun puolestasi. Jolla on korvat se kuulkoon, missä sinä olet? Muista nuoruutesi aika, viimeistään nyt tytär Siion.
Lankeemuksen jälkeen Jumala kulki ihmisen ohi ja kutsui, missä sinä olet. Jumalan edessä alaston ihminen vastasi, olen tässä. Hän pakkasi tavaransa ja joutui poistumaan paratiisista, harhailemaan maailmaan.
’Kun synnyit, ei napanuoraasi katkaistu, vedellä ei sinua pesty, suolalla sinua ei hierottu eikä sinua kääritty kapaloihin. Sinut vietiin ulos ja jätettiin heitteille, niin vähäarvoisena henkeäsi pidettiin, kun synnyit..’
’Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin sinut veressäsi potkimassa, ja kun makasit siinä veressäsi, minä sanoin sinulle. Jää eloon ja kasva suureksi! – Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin, että oli tullut aikasi, rakkauden aika. Minä levitin sinun yllesi viittani liepeen ja verhosin alastomuutesi. Minä vannoin sinulle valan ja solmin liiton kanssasi, ja sinä tulit minun omakseni – näin sanoo Herra Jumala.’ Hes. 16
Ihminen kasvoi, kehittyi kauniiksi, vahvaksi ja viisaaksi. Hän kulki omia teitään ja unohti pelastajansa, luojansa ja Jumalansa. Hyvä paimen kulki ihmisten ohi. Minä olen tullut etsimään kadonneita, pelastamaan syntisiä ja parantamaan sairaita. Minä kuljin erään porton ohi. Isä tunsi tyttärensä, neitsyt tytär Siionin. Tytär ihmetteli, kuka kutsuu minua ja miksi. Likainen portto voiteli kyynelillään jalat Jeesuksen.
’Minä muistan liittoni, sen, jonka kanssasi tein, kun vielä olit nuori, ja minä vahvistan välillemme liiton, joka kestää ikuisesti.. Minä annan anteeksi kaiken, minkä olet tehnyt.’ Hes. 16
Kutsussa kuului hyvän paimenen ääni, josta profeetat kertoivat. Missä sinä olet? Minne olet eksynyt synkkänä ja sumuisena päivänä?
’Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa.’ Hes. 34
Sama ääni, vuosituhansien takaa, kuuluu eksyneen korviin. Samoille langenneen teille on hävinnyt tytär Siion. Kaiken on menettänyt tuhlaajapoika. Onko kukaan kiinnostunut täydellisestä epäonnistujasta? Kutsuuko kukaan? Kuuleeko kukaan? Voimani ovat loppu.
Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut.
Hän tulee luoksesi ja tuhoaa syntisen sydämesi. Hän antaa sinulle uuden sydämen. Hän antaa sydämeesi uuden Hengen, puhdistaa sinut vedellä kaikesta saastasta. Sinun syntisi hävitetään – ’ei enää koskaan’, toistuu lupaus, ei enää koskaan tarvitse eksyä, ei enää koskaan tarvitse nilkuttaa yksin ilman kotia. Jumala itse kantaa eksyneen takaisin kotiin. Maa, jolla nyt seisot, on pyhää maata, ja kaupunkisi nimenä, Herra on täällä. Ei enää koskaan. Tuomio on jo täysin täytetty sinun puolestasi. Jolla on korvat se kuulkoon, missä sinä olet? Muista nuoruutesi aika, viimeistään nyt tytär Siion.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)