Usein mietitään sitä, onko kansoilla jokin erityinen kutsumus. Täällä Israelissa kysymys on aina pinnalla, koska Raamatun mukaan Israel, valittu kansa ei ole vain yksi kansa kaikkien kansojen joukossa. Myös suomalaiset ovat visioineet oman kansamme roolia maailmassa. Amerikan kansallinen visio on tosi mielenkiintoinen. Myös Saksalla, varsinkin natsi-johtoisella Saksalla oli selvä kansallinen ja rodullinen visio, samoin kuin Tsaarin Venäjällä. Sitten on vielä kansainväliset liikkeet kuten Islam ja kommunismi, joilla on selvät visiot.
Mitä mieltä tästä kaikesta pitäisi olla? Onko oikein, että kansoilla on omat erityisasemansa, kutsumuksensa ja tehtävänsä? Onko kansallisvaltio pohjimmiltaan rasistinen ja vanhanaikainen juttu? Näin moni ajattelee, vaan en minä. Lyhyesti: kansallisvaltioiden, kansojen erilliselle identiteetille löytyy luja tuki Raamatusta ja Jumalan käskystä. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala siunasi Nooan pojat: Seemin, Jafetin ja Haamin. Heistä polveutui sitten koko maailman väestö. Näille kansojen perustaja isille annettiin jumalallinen käsky: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, lisääntykää ja levitkää yli maan.” Gen. 9:7.
Luku Gen. 10 on otsikoitu osuvasti ja hyvin ”Nooan pojista polveutuvat kansat”. Tässä luvussa kerrotaan, kuinka Seemistä, Jafetista ja Haamista käytännössä polveutuivat kaikki kansat. Heidän piti levittäytyä, perustaa perheitä, klaaneja, kansoja, kulttuureja. Heidän piti kaikkien olla itsenäisiä mutta kuitenkin yhden ja saman Jumalan palvelijoita. Jokaisen kansan perustaja-isä sai Jumalan kutsun ja siunauksen.
Luvussa Gen. 11 kerrotaan kuuluisasta Babylonian tornista. Tuon tornin rakentaminen oli selvästi Jumalan tahtoa vastaan, mutta miksi? Usein ajatellaan, että koska ihmiset halusivat itselleen ”mainetta”, he astuivat harhateille. Maineen hankkimisessa ei kuitenkaan ole mitään sinänsä syntistä – sanoohan Jumala itse Aabrahamille seuraavassa luvussa, että ”sinun nimesi on oleva suuri”. Gen. 12:2. Jumala tekee palvelijastaan maineikkaan miehen. Sitä paitsi, kuka meistä ei haluaisi mainetta ja kunniaa – muistoa?
Babylonian synti on siinä, että ihmiset rikkoivat Jumalan käskyä ”levittäytyä yli koko maan”. He totesivat ”rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni.., sillä tavoin saamme mainetta ja kunniaa emmekä myöskään hajaannu yli koko maan.” Gen. 11:4 Babylonian synti oli siinä, että he halusivat yksinkertaisesti olla kaikki samanlaisia. Jumala taas haluaa, että suomalaiset ovat suomalaisia, venäläiset venäläisiä ja angolalaiset angolalaisia. Babyloniassa kaikki kansat puhuivat samaa kieltä, kuuntelivat samaa musiikkia, katselivat samoja sarjoja, ajattelivat samalla tavalla ja olivat samanlaisia - kaikki raja-aidat murrettiin, mutta se ei ollut hyvä juttu kuitenkaan.
Jumala rakastaa moninaisuutta, erilaisia kulttuureja, erilaisia perinteitä, erilaisia kieliä, erilaisia tyylejä jne. Tällainen rikastuttava erilaisuus syntyy luonnollisesti siitä, että eri kansat asuvat erilaisissa ympäristöissä. Yleismaallinen kulttuuri, joka hukuttaa alleen erilaiset kulttuurit, on siis Jumalan tahtoa vastaan. Erilaisuudesta syntyy erilaisia oivalluksia, ajatuksia ja ratkaisua - näin sen pitää olla.
Itse asiassa Jeesus ei ollut maailman kansalainen, kosmopoliitti, vaan Galilean juutalainen. Samalla Paavali puhuu kutsumuksestaan saattaa ”kaikki kansat uskoon ja kuuliaisuuteen”, Room. 16:26. Jumala haluaa antaa siunauksensa kaikille kansoille (Gen. 12:2-3) eikä millekään kasvottomalle maailman liitolle, joka murtaa alleen kansojen identiteetin.
Jos siis Suomi haluaa elää omaa kansallista kutsmustaan todeksi ja olla hyödyksi muillekin kansoille, jos haluamme tuoda maailmaan jotain erilaista ja aintulaatuista, meidän on oltava suomalaisia. Raamattu antaa meille kansallisen arvon. Olkaamme suomalaiset suomalaisia. Kunnioittakaamme muita kansoja ja kaikenmaalaisia ihmisiä – hyvää itsenäisyyspäivää.
