Lauantain väitöstilaisuutta odotellessa

Suuri päivä on tulossa. Lauantaina 1.12 klo 12 alkaa tohtorinväitöstilaisuus, jossa väitöskirjani Jeesuksen suhteesta ei-juutalaisiin laitetaan tiukkaan arviointiin. Tervetuloa osallistumaan. Paikkana on Åbo Akademin Arken, Auditorium Armfelt. Väittely käydään englanniksi.

Aamulehti teki tutkimuksestani jo jutun, joka löytyy tästä.

Jeesuksen autuaaksijulistukset

Tässä Mikaelin kirkossa pitämäni saarna pyhäinpäivänä. Saarnatekstinä on autuaaksijulistukset eli Matt. 5:1–12.

Rakkaat kristityt. Jeesus aloittaa maailman historian kuuluisimman puheen autuaaksi julistuksilla. Hän paljastaa meille, millaiset ihmiset saavat osakseen täydellisen onnellisuuden. Jeesus oli juu­ta­lai­nen, samoin hänen kuulijansa olivat juutalaisia. He ovat ymmärtäneet Jeesuksen autuaak­si­ju­lis­tuk­set aivan eri tavalla kuin 2000-luvun turkulainen kadunmies. Jeesuksen aikalaiset kuulivat Jee­suk­sen puhuvan Israelin profetiallisesta täyttymyksestä – osallisuudesta taivasten valta­kuntaan, ju­ma­lal­lisesta lohdutuksesta, luvatun maan perinnästä, yltäkylläisyyden ja armon ajasta, Jumalan nä­ke­mi­sestä ja hänen lapsekseen pääsemisestä. Nämä päämäärät piirtävät eteemme Israelin toivon pe­las­tuksesta. Niihin tiivistyy VT:n toivo, juutalaisten toivo, näissä päämäärissä näemme Moo­sek­sen, Jesajan ja kaikkien profeettojen vision pelastuksesta. Kenelle tämä pelastus, tuo autuus kuuluisi, sen kansa halusi tietää.

Kansan keskeltä ja uskonnollisista liikkeistä nousi aina välillä miehiä, joilla oli vastaus. Soti­laal­listen nationalistien vastaus oli, että selootit, Herran kiivaat palvelijat, perivät maan ja voit­ta­vat roo­ma­laiset. Tämä seloottien henki ajoi juutalaisia sotaan Roomaa vastaan, mutta Jeesus sanoi, ”autuaat ovat nöyrät, sillä he perivät maan.” Tuo sana nöyrä (prauj) on mielenkiintoinen. Saka­rian kirjan luku 9 profetoi, 

”Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sota­vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kan­soille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.”

Tämä Messias kuningas on kummallinen. Hän ei tule sotaratsuilla, itse asiassa, hän tuhoaa heti ensi­töikseen ”sotavaunut Efraimista”. Hän ratsastaa nöyrästi aasilla, ja silti hän perii maan, eikä vain Jeru­salemia ja Israelia, vaan hänen valtansa ulottuu koko maailmaan. Mutta hän ei alista maailmaa mie­kallaan ja sotavoimalla, vaan hän julistaa rauhaa kansoille. Tällainen Messias on kyllä aivan erilainen kuin maailmanhistorian kuuluisat valloittajakuninkaat.

Mooseksesta, joka johdatti koko kansan luvattuun maahan, sanotaan, että hän ”oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” 4. Moos. 12:3. Jumala arvostaa nöyryyttä. Paa­vali kirjoittaa, että nöyryys (prauthj) on yksi Pyhän Hengen seitsemästä hedelmästä, Gal. 5:22–23. Samoin Jeesus sanoo meille, ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.” Matt. 11:29. Jeesus ratsastaa pääsiäisenä Jerusalemiin nöyrästi aasilla. Samoihin aikoihin toisaalla, roomalainen prokuraattori saapui Jerusalemiin suuressa sotilas­ratsu­vaunu-saattueessaan. Hän ei halunnut tulla nöyrästi, vaan suurella kunnialla.  Englantilainen John Henry Newman kirjoitti jo 1800-luvulla erittäin ajankohtaisesti meidän aikamme epä­jumalankuvista:

”Rikkauden edessä kaikki lankeavat polvilleen; sille väkijoukot, ihmismassat osoittavat vaistomaisesti kunnioitustaan. He mittaavat onnea omaisuudella, ja omaisuudella he mittaavat arvostusta… Tämä kaikki johtuu siitä vakaumuksesta, että rikkaus avaa kaikki mahdollisuudet. Rikkaus on eräs tämän päivän epäjumalista ja kuuliaisuus on toinen… Kuuluisuus, se että nimi on kaikkien huulilla ja panee väen liikkeelle on nyt tullut joksikin itseään suureksi ja hyväksi ja kunnioituksen aiheeksi.”

Tunnemmeko me tänään Herran nöyrät ja kärsivät palvelijat? Meillä voi olla usein väärä käsitys siitä, kuka on autuas ja kuka ei. Luukkaan evankeliumin alussa Herran äitiä, tuiki tuntematonta tyttöä, kutsutaan autuaaksi. Elisabet sanoo hänelle, ”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä.” Maria itse ylistää Herraa sanoen, ”Minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapah­tajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.” Luuk. 1. Tämä neito jäi syrjään aikansa prinsessoilta, mutta kuitenkin hän on ”naisista siunatuin”, jonka kohdussa itse Jumalan Poika kasvoi. Jeesus sanoo puheessaan viimeisestä tuomiosta, Matt. 25, että ”minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Nuo Kristuksen vähäisimmät veljet ovat vankilassa, ilman vaatteita, he ovat sairaita, heillä on jano ja nälkä, he ovat kodittomia. Eivätkö nämä Jeesuksen vähäiset veljet ja siskot ole juuri niitä autuaita, niitä, joita meidän pitäisi rakastaa kuin itse Kristusta?

Mutta olemmeko itse autuaita? Autuaaksijulistukset eivät ole vaatimuksia ja käskyjä. Ne eivät ole ehtoja, joi­den edessä huomaamme jäävämme syntisinä autuaiden ulkopuolelle. Autuaaksijulistukset sa­tut­tavat ja parantavat yhtä aikaa. Ne paljastavat meidän syntimme samoin kuin Jeesuksen kauniit kasvot. Jeesus on todella mieleltään lempeä ja nöyrä. Hän on surullinen. Hän itkee Lasaruksen, ystävänsä, hau­dalla. Hän on myötätuntoinen (Matt. 26:36–46). Hän säälii kansaa, joka kulkee kuin lauma ilman pai­menta. Säälinsä vuoksi hän auttaa sairaita, köyhiä ja heikkoja. Hänellä on pohjaton vanhurskauden nälkä ja jano. Hän täytti kaiken vanhurskauden (Matt. 3:15, 27:4, 19). Jeesus oli rauhantekijä (Matt. 9:27, 15:22, 17:15; 20:30–31). Häntä vainottiin ja pilkattiin hänen itsensä tähden (Matt. 26–27). Hän oli ko­diton omiensa keskellä, hänellä ei ollut paikkaa, mihin päänsä painaa levolle (Matt. 8:20). Joseph Ratzinger, nykyinen paavi, toteaa kirjassaan Jeesus Nasaretilainen: 

”Jokainen, joka lukee Matteuksen tekstiä huolellisesti, havaitsee, että autuaaksi­ju­lis­tukset esittävät ikään kuin hunnutetun kuvan Jeesuksesta, eräänlaisen muotokuvan hänen hahmostaan… Autuaaksi julistuksissa paljastuu Kristuksen itsensä salaisuus, ja ne kutsuvat meidät hänen yhteyteensä.^"

Näin on. Juuri Jeesus, joka meille autuaaksi julistuksissa kirkastuu, antaa meille armon ja autuuden. Ilman Jeesusta autuaaksijulistukset jäävät ahdistavaksi laiksi, tiukoiksi ehdoiksi, joita kukaan meistä ei täytä omassa voimassaan. Luther julisti, että autuaiden edessä näemme oman syntimme ja kaipaamme armollista Kristusta. Autuaaksi julistuksilla on siis kaksi suurta tarkoitusta. Toisaalta ne ovat kuin synnin peili. Mutta Luojan kiitos, on niillä muukin kuin tällainen kielteinen rooli syyllis­täjänä. Ne ovat ennen kaikkea muotokuva Jeesuksesta ja hänen rakkaudestaan. Juuri siksi, että ne ovat kuva Jeesuksesta, ne koskevat myös meitä. Me olemme Kristuksen ruumis maan päällä, Kristus haluaa elää meidän kauttamme. Hän kutsuu sinua ja minua autuuden tielle. Juuri ennen autuaaksi julistuksia meille kerrotaan, että Jeesus ”paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat”. Hänen luo tuotiin sairaita ja riivattuja, ja hän paransi heidät – kaikki potilaat. Matt. 4 Evankelista Matteus tekee meille kristallinkirkkaasti selväksi, että Kristuksen armo tulee ennen käskyjä. Hän parantaa ja julistaa autuaaksi, ennen kuin käskee.

Lopuksi, meidän autuutemme perustuu yksin Kristuksen lahjaan. Hän on autuas ja kansanjoukot nousivat vuorelle hänen luo (Matt. 5:1). Jeesus ottaa meidät kaikki vastaan kun tulemme hänen luo. Hän kätkee meidät itseensä, omaan autuuteensa, niin kuin kanaemo poikasensa siipiensä suojiin. Meistä monista tulee vain yksi, yksi Kristuksen ruumis, yksi seurakunta. Autuaaksijulistukset ovat meille lahjaa, ne kertovat siitä, mitä me olemme Kristuksessa saaneet. Lisäksi ne haastavat meitä elämään niiden mukaan, todella janoamaan Herran vanhurskautta, olemaan nöyriä ja rauhantekijöitä. Ennen kaikkea sen, joka haluaa kulkea autuuden tietä, tulee janota Kristusta ja kulkea hänen kanssaan. Yhdeksi tullaan Kristuksen kanssa ennen kaikkea, kun syömme Herran aterian, leivän ja viinin, otamme Herran vastaan. Voidaan sanoa, että meillä on tänään mahdollisuus tulla lähemmäs Jeesusta kuin niillä kansanjoukoilla, jotka nousivat kuulemaan Jeesuksen autuaaksi julistuksia ja vuori­saar­naa Galileassa 2000 vuotta sitten. Kristus kutsuu meitä elämään autuuden tiellä, Kristuksen tiellä. Paavali kirjoittaa meille näin:

”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydä­mel­li­seen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.” Kol. 3:12

Rakas kristitty, ole autuas eläen Kristuksen kanssa. Kulje hänen kanssaan monien itkujen ja ilo­jen tietä kohti luvattua maata, silloin saat taivasten valtakunnan, lohdutuksen, sinut armah­de­taan, ravitaan, saat Jumalan lapsen nimen ja viimein saat nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin.