Kyrillos Jerusalemilainen

Viime vuonna julkaistiin suomenkielellä kirkkoisä Kyrillos Jerusalemilaisen katekeesiopetus. Tämän 320-sivuisen teoksen nimeksi on annettu Kyrillos. Jerusalemin uskontunnustus. Se on aina merkittävä asia, kun näitä kirkkoisien klassikkoja käännetään suomeksi. Kyrillos oli Jerusalemin piispa 350–380-luvuilla. Hänellä oli todella suuri vaikutus kirkkovuoden liturgian kehittämiseen, samoin pedagogisella viisaudellaan hän vaikutti siihen, mitä Raamatun kirjoituksia luettiin minäkin pyhänä. Hän oli mukana määrittelemässä sitä Konstantinopolin uskontunnustusta vuonna 381, johon mm. luterilaiset sanovat aamen. Kyrillos on yksi niistä maailmanlaajuisen kristinopin arkkitehdeistä. Katolinen kirkko on antanut hänelle kirkon opettajan statuksen.

Yleisvaikutelma tästä Kyrilloksen kirjasta on, että Jerusalemin piispa on tuntenut Raamatun todella kokonaisvaltaisesti. Tämä raamatullinen rikkaus on puhjennut kukkaansa seurakunnan jumalanpalveluksissa, saarnoissa ja liturgiassa. Teoksessaan Kyrillos sukeltaa syviin teologisiin vesiin opettaessaan Kristuksesta, Isästä Jumalasta, Pyhästä Hengestä, kirkosta, sakramenteista ja lopunajoista. Pitää muistaa, että tämä Kyrilloksen opetus on suunnattu kasteoppilaille eli tavallisille seurakuntalaisille. Näillä 350-luvun Jerusalemin kristityillä on ilmeisesti ollut varsin syvällinen ja perusteltu näkemys omasta uskostaan.

Johdannossaan piispa Kyrillos valaisee uusille kasteoppilaille, mihin he ovat joutuneet. Esikatekeesi, 5–6:

”Et ehkä tiedä, mihin tulet, etkä mikä nuotta sinut pyydystää. Olet joutunut kirkon verkkoihin. Antaudu saaliiksi äläkä karkaa, sillä Jeesus pyydystää sinua, ei tappaakseen vaan surmattuaan tehdäkseen eläväksi. Sinun pitää nimittäin kuolla ja nousta ylös. Olethan kuullut apostolin sanovan: Kuolleita synnistä, eläviä vanhurskaudelle. Kuole pois synneistä ja elä vanhurskaudelle. Elä tästä päivästä lähtien. Huomaa, kuinka suuren arvoaseman Jeesus sinulle lahjoittaa. Sinut valittiin opetettavaksi.. Sinussa asuva Henki tekee sinun mielesi jumalalliseksi huoneeksi..”

Kirjan sivuilta huokuu, kuinka piispa on innoissaan. Hän toivoo, että kasteelle valmistautuvat eivät loukkaannu sitä, että heistä ajetaan ulos pahoja henkiä – kaikki tämä koituu heidän parhaakseen. E. K. 9: ”Rientäköön jalkasi opetustilaisuuksiin. Ota innolla vastaan manaukset. Vaikka sinua puhalletaankin, vaikka sinua manataankin, se tapahtuu pelastukseksesi.” Kristillisessä kirkossa kasteen esivalmisteluihin on muuten aina kuulunut eksorkismit – pahojen henkien, Paholaisen pois ajaminen: ”Luvutko Saatanasta ja kaikista hänen teoistaan?” Luovun. Uskotko Kristukseen? Uskon.. Kyrillos kertoo, että kun ihminen kastetaan, niin Pyhä Henki toimii piispan ja pappien kautta. Taivaan sotaenkelit odottavat innolla sitä juhlaa, joka alkaa kun ihminen pelastuu. Kaste on Kyrilloksen mukaan (E. K. 16) ”vangeille lunastus, syntien anteeksiantaminen, synnin kuolema, sielun uudestisyntyminen, valoisa vaate, pyhä tuhoutumaton sinetti, taivaaseen kuljettavat vaunut, paratiisin nautinto, valtakunnan avaaja, lapseksiottamisen lahja..” Kasteessa sinä ”astut henkien Isän tykö” – mutta varo, sillä paha Lohikäärme (Saatana) pyrkii johtamaan sinut harhaan, pois pelastuksen tieltä. Pidä siis kiinni uskosta Kristukseen! Näin Kyrillos opettaa uskontielle astuvia.

Periaatteessa Kyrillos on sitä mieltä, että jos ihminen ei usko eikä elä saamansa kasteen arvon vastaavalla tavalla, niin kaste sinänsä ei häntä pelasta (XVII 34–36). Toisaalta Kyrillos opettaa, että kaste on välttämätön pelastukselle – vain uskonmarttyyrit voivat pelastua ilman kastetta. III 10:

”Jos ei saa kastetta, ei myöskään pelastu, paitsi marttyyrit, jotka saavat valtakunnan ilman vettäkin. Kun Vapahtaja lunasti maailman ristin kautta ja Hänen kylkensä lävistettiin, siitä vuosi verta ja vettä, niin että rauhan aikoina elävät kastettaisiin vedessä, mutta vainojen aikoina elävät omissa verissään. Kyllä Vapahtajakin kutsui marttyyriutta kasteeksi, kun sanoi: Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?”

Mikä on sitten pienten kastamattomien lasten kohtalo? Heidät jätetään Jumalan käsiin ja toivo laitetaan Jumalan armollisuuteen. 

Raamatusta jakamattomana kokonaisuutena

Kyrillos opettaa pyhiä kirjoituksia erittäin monipuolisesti. Hän myös sanoo, että kaikkien dogmien on pohjauduttava Raamatun sanaan. Eli piispan sana ei voi olla uskon ja oppien perusta, jos sitä ei tue Jumalan sana (IV 17; XII 5). Näin Kyrillos opettaa uskontunnustuksen synnystä. V 12:

”Eihän uskontunnustusta ole laadittu ihmisten mielipiteiden mukaan, vaan koko kirjoituksesta on koottu tärkein, ja se muodostaa uskontunnustuksen opin. Niin kuin sinapinsiemen sisältää pienessä jyväsessä monia lehtiä, samoin tämä uskontunnustukin käsittää muutamissa sanoissa koko Vanha ja Uuden testamentin hurskauden tuntemisen. Veljet, huomatkaa ja pitäkää kiinni siitä opetuksesta, jonka nyt saatte. Kirjoittakaa se sydämenne tauluun.”

Kyrillokselle on tärkeää, että koko Raamatun hurskauden tunteminen tiivistyy uskontunnustukseen. Näin siis Kyrillos opettaa kirkkaasti, että Vanhaa ja Uutta testamenttia ei voida erottaa toisistaan. Vanhan ja Uuden testamentin Jumala on yksi ja sama. Israelin tuntema kiivas Herra Sebaot on Jeesuksen tuntema Abba, Isä. Markiolaisuus – tuo sitkeä ja suosittu harhaoppi 140-luvulta – opetti, että Vanhan testamentin Jumala on tuomion ja koston Jumala, kun taas Uuden testamentin Jumala, Jeesuksen Isä, on rakkauden ja armon Jumala. Katolinen kirkko tuomitsi kyseisen opin harhaopiksi ja potki sen kannattajat ulos kirkosta. Kyrillos opettaa Raamatun jakamattomasta ykseydestä näin (XVI 4):

”Älköön siis kukaan erottako Vanhaa Uudesta testamentista. Älköön kukaan sanoko, että siellä on toinen henki ja täällä toinen, sillä sellainen iskisi Isän ja Pojan kanssa kunnioitettua Pyhää Henkeä vastaan..”

Kyrilloksen suhde Markion kannattajiin on tiukka (XVI 4, 7:

”Tukittakoon markionistien suu..” ”Vihattakoon markionisteja, jotka ovat poistaneet Vanhan testamentin sanat Uudesta. Kun tuo mitä jumalattomin Markion, joka ensimmäisenä puhui kolmesta jumalasta, näki, että Uuteen sisältyy profeettojen todistuksia Kristuksesta, hän poisti Vanhan testamentin todistukset, niin että Kuningas jäi vaille todistuksia..”

Kyrilloksen omissa saarnoissa Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Mooses, Psalmit, Kuninkaiden kirjat ja kaikki Vanhan testamentin kirjat näyttelevät suurta osaa. Kyrillos ei voinut hyväksyä, että katolisessa kirkossa sallittaisiin markionistien, gnostilaisten tai muidenkaan harhaoppisten näkemyksiä. Kyrillos viittaa Paavalin sanoihin jakeessa 1. Tim. 3:15 ja toteaa, että katolinen kirkko on ”totuuden pylväs ja perusta” (XVIII 25).

Vielä Kyrilloksen aikana, 350-luvulla, oli pientä epäselvyyttä siitä, mitkä kirjoitukset lasketaan Raamatun kansien väliin. Mielenkiintoisesti Kyrillos ei laske apokryfejä – deuterokanonisia kirjoituksia – Raamattuun. Näin hän opettaa: ”Lue niitä kahtakymmentäkahta kirjaa, mutta älä ole missään yhteydessä apokryfeihin.” Toisaalta useat muut kirkkoisät pitivät apokryfejä Jumalan sanana. Asia oli vielä auki. Kyrillos luettelee kaikki Raamatun kirjat ja toteaa, että Uudessa testamentissa on vain neljä evankeliumia (IV 35–36), ”muut ovat valheellisin otsikoin varustettuja ja vahingollisia.” 

Mainittakoon vielä, että kyseinen kirkkoisä ja kirkon opettaja ajettiin kolmesti maanpakolaisuuteen. Ei elämä ollut hänellä aina helppoa. Kyrillos on pitänyt nämä katekeesiopetuksensa, joista koko kirja muodostuu, Jerusalemin Pyhän Haudan kirkossa. Puitteet ovat siis olleet hulppeat ja historialliset! Kiitos Perussanomille tämän kristillisen klassikkoteoksen suomentamisesta!