Saarna Pahan vallan voittajasta ja pari kuvaa Paraisten kirkosta

Saarna Paraisten kirkossa 3. paastonajan sunnuntai, 28.2. Tekstit: Sak. 3:1–5; Ef. 5:1–11; Luuk. 11:14–23. Aihe: Jeesus, Pahan vallan voittaja.

Rakkaat kristityt, tänään on jo kolmas paastonajan sunnuntai. Jos olette käyneet messuissa ja kuunnelleet päivän evankeliumitekstejä, olette ehkä huomanneet, että kaikissa näissä kolmessa ensimmäisessä paastonajan pyhässä, puhutaan Jeesuksen lisäksi myös hänen vastustajastaan ja vihollisestaan eli Saatanasta. Ensimmäisenä paastonajan sunnuntaina muistelimme, kuinka Jeesus oli 40 päivää autiomaassa Paholaisen kiusattavana.  Viime viikon sunnuntaina kuulimme, kuinka kanaanilainen äiti anoi ja vaati Jeesukselta apua riivatulle tyttärelleen. Tänään on aiheenamme Jeesus Pahan vallan voittajana.

                      Nykyään Saatanasta ja henkivalloista usein vaietaan. Ajatellaan, että manaukset, paholaisten pois ajamiset, Saatanan houkutukset, ovat takapajuisia juttuja, muinaiseen Raamatun maailmaan sidottuja, ja meille, nykyajan ihmisille vieraita. Näin ajatteli yksi 1950-luvun vaikutusvaltaisimmista raamatuntutkijoista, saksalainen Rudolf Bultmann. Tämä herra Bultmann kirjoitti materialisesta, maallistuneesta maailmankuvasta kumpuavan lausahduksen: ”On mahdotonta käyttää sähkövaloa ja langatonta lennätintä ja hyötyä uusista lääketieteen ja kirurgian löydöistä ja samaan aikaan uskoa Uuden testamentin maailmaan, jossa on henkiä ja ihmeitä.” (Bultmann 1961, 5.)

                      Kun me luemme evankeliumit läpi, huomaamme, että niissä Jeesuksen kerrotaan tehneen valtavasti ihmeitä. Mutta kaikkein yleisin ihme, jonka Jeesus teki – kun katsomme evankeliumeja – oli pahojen henkien pois ajaminen. Evankeliumeista löytyy yhteensä neljä eri kertomusta, joissa Jeesus ajaa eri ihmisistä ulos pahoja henkiä. Eli jos nykypäivän materialistille on vaikea ymmärtää Saatanan ja demonien todellisuutta, niin Jeesuksen missiossa nuo pimeät henkivallat eivät olleet sivuosassa. Päinvastoin Jeesus piti pimeyden henkivaltoja suurimpana vastustajanaan. Hän hyökkäsi perkelettä vastaan.

                      Kuten päivän evankeliumista näemme, pahan hengen pois ajaminen ei ollut ihmeen pääasia. Tuo ihme viittaa johonkin paljon suurempaan. Ihme oli kaikille ilmeinen. Kukaan ei epäile Jeesuksen tekoa. Meillä ei ole UT:ssa kohtia, joissa epäiltäisiin Jeesuksen ihmetekoja. Jeesuksen ihmeteot olivat niin selviä, että ihmiset alkoivat pohtia, mikä on se voima, joka Jeesuksessa vaikuttaa, ja miksi Jeesus tekee näitä ihmeitä. Tuo ihme – pahan hengen pois ajaminen – on kuin ponnahduslauta, jolta Jeesus ja hänen kuulijansa hyppäävät valtavan suurten kysymysten keskelle. ”Muutamat kuitenkin sanoivat: Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.” On aivan selvää, että alkukristityt eivät ikinä olisi keksineet, että juutalaiset esittivät Jeesusta vastaan tuollaisen syytöksen. Tämän vuoksi on varsin selvää, että jotkut Jeesuksen kuulijoista todella väittivät, että hän tekee suuria ihmeitä, ajaa ulos pahoja henkiä, itsensä perkeleen avulla. Tämä vuorostaan todistaa, että Jeesus oli ihmeiden tekijänä todella vaikuttava. Mikään pieni ja harmaa henkivalta ei riittänyt selitykseksi – vastustajien piti turvautua järeimpään syytteeseen, Perkele-selitykseen.

                      Myös Jeesus antaa selityksen ihmeilleen. ”Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on tullut teidän luoksenne.” Mihin tuo Jumalan sormi viittaa? Jumala sormi mainitaan koko Vanhassa testamentissa ainoastaan yhden kerran. Nimittäin siinä kertomuksessa kun Jumala vapauttaa Israelin kansan Egyptin orjuudesta. Egyptissä tapahtui vitsauksia, joihin vain Jumalan sormi kykeni. Näistä vitsauksista ja Jumalan sormesta kuulemme jakeissa 2. Moos. 8:12–15:

Aaron ojensi kätensä ja löi sauvallaan maata, ja syöpäläisiä tuli sekä ihmisiin että karjaan. Maan tomu muuttui syöpäläisiksi kaikkialla Egyptissä. Myös loitsijat koettivat taioillaan saada aikaan syöpäläisiä, mutta eivät osanneet, Ja kun syöpäläiset vaivasivat ihmisiä ja karjaa, loitsijat sanoivat faaraolle: ”Yksin Jumalan sormi voi tehdä tämän.”

Tässä me astumme lunastuksen ja vapauttamiskertomuksen keskelle. Jumalan sormi osoittaa tuonne exodukseen, Jumalan kansan vapautukseen. ”Yksin Jumalan sormi voi tehdä tämän.” Jeesuksen kautta Jumala oli tekemässä jotain aivan ainutlaatuista. Niin kuin Jeesus selittää: ”Jumalan valtakunta on tullut teidän luoksenne.” Jumalan valtakunnalla tarkoitetaan Jumalan valtaherruutta. Nyt Jeesus ajoi Jumalan sormella Saatanan valtaherruuden pois ja niin Jumalan valtaherruus tuli ihmisten keskelle. Jeesus puhuu väkevästä miehestä, joka vartioi linnaansa ase kädessä. Tuo väkevä mies on Paholainen, tämän maailman ruhtinas, joka pitää ihmisiä valtaherruudessaan. Tuo väkeä mies on kuin Egyptin farao, joka piti Israelin kansaa orjanaan, eikä päästänyt heitä vapauteen. Kukaan muu ei ollut pystynyt murtautumaan tuon väkevän miehen linnaan. Mutta nyt tuli toinen vielä väkevämpi.

                      Luukkaan evankeliumin alussa, luvussa 3, Johannes Kastaja esittelee Jeesuksen näin: ”Minä kastan vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Tuo Väkevämpi murtautui nyt Paholaisen linnaan. Jumalan sormi on taas toiminnassa. Nyt faraon loitsijat ja henkivallat saavat kohdata elävän Jumala, jonka edessä he eivät voi mitään. Tuo väkevämpi vapauttaa Israelin kansan, ei tällä kertaa Egyptin orjuudesta, vaan Paholaisen, synnin ja kuoleman vallasta. Apostolien tekojen luvussa 26 Paavali kertoo, mihin Jeesus Kristus on hänet kutsunut: ”Minä.. lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.”

                      Tämä on suuri kuva missioon. Tuo päivän evankeliumin sokea riivattu mies on kuin mallikuva, yksilön näkökulma, siihen mitä tarkoittaa, kun Jumalan sormi pelastaa, kun Väkevämpi tunkeutuu Väkevän miehen linnaan ja vapauttaa vangin, kun Hyvä Paimen astuu susien keskelle ja repii niiltä lampaat turvaan. Efesolaiskirjeen luvussa 4 Paavali kuvaa tätä tapahtumaa näin: ”Kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa. Kirjoituksissa sanotaankin: – Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin.”  

                      Pahan vallan voittajana Jeesus, tuo Väkevämpi mies, on murtautunut väkevän linnaan, ”hän on laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin” ja alimpiin tyrmiin demonien joukkoon. Hän on murtautunut sinne vapauttaakseen riivattuja ja Saatanan alistamia ihmisraukkoja, ihmisiä, joita kukaan muu ei ole pystynyt auttamaan. Gerasan riivatusta evankeliumi sanoo, että hänessä oli legioonan verran, eli tuhansia pahoja henkiä, ja että ”kukaan ei pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä” (Mark.5). Ainoastaan Jeesus pystyi astumaan tuon miehen tasolle, niin alas. Tuo mies oli kuin ”tulesta temmattu kekäle”, demonien ja Saatanan vallasta pelastettu mies. (Sak. 3:2.) Tuollaisia perkeleen käräyttämiä tapauksia, palavia kekäleitä, Vapahtaja pelastaa.

                      Jeesus, Vapahtaja, aloittaa exoduksen, pimeydestä valoon, Saatanan vallan alta Jumalan luo taivaaseen. Meidän kristittyjen puhe Saatanasta on vakavaa puhetta. Lopulta on kyse sielun pelastuksesta. On kyse ikuisesta autuudesta taivaassa tai ikuisesta tuomiosta helvetissä. Jeesus ei jätä meille ei-kenenkään maata, ei ole mitään puolueetonta maata. Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Kristityksi tullaan siten, että tuo Väkevämpi vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta. Tämä tapahtuu aivan ensiksi kasteessa. Niin kuin tässä kirkossa on vanha, 1400-luvulta oleva Krusifiksi ja saman ikäinen kasteallas. Ne ovat tuossa vierekkäin. Siinä on Vapahtaja, Väkevämpi Herra, joka on kutsunut meidät kasteessa eksoduksen tielle. Siitä kasteelta lähdetään orjuudesta vapauteen, pimeydestä valoon, kuolemasta elämään, Saatanan vallan alta Jumalan luo. Tällä tielle me olemme, tiellä matkalla taivaaseen. Tällä tiellä meidän turvanamme on Väkevämpi Herra. Häneen voimme luottaa kaikissa tilanteissa. 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Paraisten keskiaikainen kivikirkko on vaikuttava!
Tässä pari kuvaa Paraisten kirkon seinämaalauksista. Paraisten kirkko on 1300-luvulta. Tuo kuvassa oleva krusifiksi on 1400-luvulta. Sen edessä on samalta ajalta oleva kivinen kasteallas, siitä on lähdetty vesien halki kristityn vaellukselle, taivasmatkalle. Krusifiksin yllä on hienoja seinämaalauksia (ilmeisesti) 1400-luvulta. Kuvassa näemme ruoskitun ja lävistetyn Kristuksen. 
Hänen oikealla puolellaan on kuva neitsyt Mariasta, jonka helman alla on koko seurakuntaväki. Kuvassa näkyy kuinka nuo kristityt uskoivat, että neitsyt Maria ei ole vain Jeesuksen äiti vaan myös kaikkien kristittyjen äiti. Tämä perustuu nyt ainakin siihen, että Jeesus on lunastanut meidät omiksi veljikseen - jos olemme Jeesuksen veljiä, olemme luonnollisesti Marian lapsia. 

Kuvassa Maria rukoilee Jeesukselta apua hänen perheelleen siis koko Kristuksen kirkolle, kaikille Jumalan lapsille.