lauantai 27. syyskuuta 2008
perjantai 26. syyskuuta 2008
Ei pidä olla kummempi profeetta nähdäkseen..
Parit otetta Jacobsonin kolumnista:
'Suomen taloudelle erityisen ongelman asettaa väestön ikääntyminen. Suomi ikääntyy nopeammin kuin mikään muu EU-maa. Työikäinen väestö alkaa supistua jo vuonna 2010, jolloin ensimmäinen suuri ikäluokka, eli 1945 syntyneet, täyttää 65 vuotta.
Seniori-ikäisten lukumäärä kasvaa jyrkästi. Vuoteen 2050 mennessä 65 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyy noin 700 000 hengellä. Vanhushuoltosuhde – eli 65 vuotta täyttäneiden suhde työikäiseen väestöön – kaksinkertaistuu.
Väestön nopea ikääntyminen ei aiheudu pelkästään suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkkeelle, vaan taustalla on myös jatkuva eliniän piteneminen. Tämän seurauksena yli 85-vuotiaiden lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimmin. Vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan jo 290 000, kun heitä on nyt 100 000.'
'Ikääntymisen aiheuttamiin menopaineisiin on varauduttu. Mutta kun ikääntyvän väestön määrä vuodesta toiseen kasvaa ja työikäisten kansalaisten lukumäärä supistuu, miten ongelma ratkaistaan? '
Kuka tämän kaiken maksaa? Minun sukupolveni! Voitaisiin ajatella, että nyt on ne 7hyvää vuotta menossa. Sitten alkaa 7huonoa vuotta. Nyt on tehtävä paljon töitä, jotta niistä selvitään.
Tämän ikäytymiskehityksen myötä on myös pakko katsoa kaikkia muita uhkatekijöitä uudelta kantilta: jos suomalaiset ovat voittopuolisesti yli 65vuotiaita, niin itänaapurimme sotilaallinen uhka saattaa muuttua todelliseksi aika nopeasti. Entä maailman talous, lama, ilmastonmuutos ym..
tiistai 23. syyskuuta 2008
Kauhajoen koulusurmasta
Herää Suomi!
lauantai 20. syyskuuta 2008
Kuulumisia - joskus hommat jää kesken, ja niin on tarkoituskin.
Mitenköhän on tuon pyhän suksession laita. Se on jännä juttu, että raamatussa hommat jäävät usein, kuten myös seurakunnan todellisuudessa ja omassa elämässäni, kesken. Punasessa laulukirjassa on Martin Luther Kingin laulu, joka päättyy sanoihin: 'en ehkä itse pääse mä sinne, silti en oo levoton. Oonhan mä nähnyt viimeinkin minne, kansani kulkeva on. Uudenmaan minä näin, eessäpäin kultakaupunki hohtaa..'
VT:n suurimmat johtajat Mooses ja Daavid reputtavat molemmat tavoitteissaan. Mooses ei pääse luvattuun maahan. Hän kuolee rajalle ja uusi sukupolvi, uuden johtajan johdossa saa astua rajan yli. Toinen tekee kovan työn, toinen saa saapua maaliin. Epäreilua? Ei. Kyllä Joosuakin sai kohdata haasteita.
Toinen esimerkki on Daavid. Hänen elämänsä koostui Samuelin kirjojen mukaan kahdesta isosta pakomatkasta. Hän oli suurimmaksi osaksi vainottu mies, tuleva kuningas. Hänkään ei onnistunut täysin. Hänellä oli unelma siitä, että hän rakentaisi Jerusalemiin Herran huoneen, temppelin. Tämän unelman sai toteuttaa hänen poikansa Salomo, joka seurasi häntä Israelin kuninkaana.
Ehkä tässä on joku ajatus viestikapulan vaihdosta. Seurakunnan historiassa viestikapula siirtyy aina seuraavalle sukupolvelle ja me täytetään jollain lailla edellisen sukupolven unelmia, vähän uudella tavalla ja me rakennetaan aina vanhalle perustalle jotain uutta.
Tässä on kyse luottamuksesta. Vanhemman sukupolven on vain pakko hyväksyä se tosiasia, että he eivät voi juosta ikuisesti. Heidän on pakko luovuttaa tehtävä uudelle sukupolvelle. Heidän on pakko luottaa. Tämä pakottaa meitä seurakunnassa silloittamaan sukupolvien välisen kuilun. Nuoren sukupolven on otettava haaste vastaan.
maanantai 15. syyskuuta 2008
McManusin hyvä kirja
Seurakuntaan liittyy tällä hetkellä niin paljon toiveita. Yksi aikamme merkittävimmistä Jeesus-tutkijoista, N.T. Wright, on jotenkin sanonut, että ’seurakunta on kutsuttu olemaan maailmalle sitä, mitä Jeesus oli Israelille.’ Tätä perustellaan mm. jakeella Joh. 20:21, jossa on sanat ’niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.’
maanantai 8. syyskuuta 2008
Seikkiskirkko Mikaelin kirkossa
perjantai 5. syyskuuta 2008
Turungg.net avattu!
tiistai 2. syyskuuta 2008
Uusi järjestys: syniset ja hyvikset viimeisellä tuomiolla
Oletko koskaan miettinyt, että onko viimeisellä tuomiolla jotain syntiä, jota ei voi saada anteeksi? Mitä Jeesus vastaisi jos häneltä kysyttäisiin, onko anteeksiantamatonta syntiä olemassa? Mielestäni yksi sellainen löytyy.
Jeesus osoitti sanoillaan ja teoillaan, että Jumala voi antaa anteeksi todella paljon. Paljon enemmän kuin ihminen ymmärtää edes olettaa. Hän sanoi syntisestä naisesta: ’joka on paljon saanut anteeksi, se paljon rakastaa’. Hän sai maineen ’syntisten ja publikaanien’ ystävänä, ’syömärinä ja juomarina’. Hän armahti murhamiehen ristillä ja lupasi hänelle paratiisin. Vertauksissa Jeesus vahvistaa tätä kuvaa – Jumala on aivan valmis armahtamaan kaikkein pahimpiakin syntisiä, Matt. 18:21 - 35. Lähetyskentiltä aina kuulee kaikenlaisia hulluja tarinoita siitä, kuinka tyyliin sarjamurhaajat kyselevät evankelistoilta, voivatko he ihan oikeasti saada kaiken anteeksi. Tuollaisista kavereista tulee aika usein seurakunnan parhaimpia palvelijoita – joka eniten saa anteeksi, se eniten..
Jeesus veti magneetin lailla puoleensa ja itseensä kaiken maailman synnin roikkuessaan kaikkien puolesta kirottuna ristillä, Gal. 3:13. Hän ei ’pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan’ ja ’otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi’, Fil. 2:6 – 7. Luther kirjoitti, että ’kaikki profeetat näkivät Hengessä, että Kristus oli oleva kaikkein suurin rosvo, murhaaja, avionrikkoja, varas, pyhän häpäisiä, Jumalan pilkkaaja jne., jota suurempaa maailmassa ei koskaan ole ollut… Kristuksella on lyhyesti kaikkien ihmisten kaikki synnit ja hän kantaa ne ruumiissaan. Ei niin, että hän itse olisi ne tehnyt, vaan siten, että hän otti omaan ruumiiseensa meidän tekemämme synnit.’ Profeetta Jesaja kirjoitti noin 600vuotta eKr., Jes. 53:6: ’Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.’
Periaatteessa kaikki synnit ovat anteeksiannettavia, yhtä lukuun ottamatta. Kieltäytyminen Jumalan anteeksiannosta on anteeksiantamaton synti: Matt. 12:31 – 32. Tässä tapauksessa ihminen kieltää ilosanoman ja sanoo sitä surusanomaksi, hän kutsuu valkoista mustaksi ja oikeaa vääräksi, Jumalaa pääpaholaiseksi. Kun Jeesus ajoi ulos pahoja henkiä, niin hänen arkkivihollisensa syyttivät häntä siitä, että 'itsensä Belsbulin, pääpaholaisen avulla, hän pahoja henkiä karkoittaa', Mark. 3:22 - 27.
Siihen, että joku kieltää anteeksiannon voi varmaan olla ainakin kaksi syytä: 1) ihminen ei tunnusta tarvitsevansa tuota anteeksiantoa, tai 2) ihminen kuvittelee olevansa liian paha, jotta Jumala voisi armahtaa hänet. Ensimmäisessä tapauksessa ihminen kuvittelee itsestään kohtuuttomia. Näille tapauksille (1) Jeesus kertoo, että he ovat ’tekopyhiä kyykäärmeen sikiöitä ja kalkilla valkaistuja hautoja eli kaiken saastaisuuden lähteitä!!’, Matt. 23.
Monilla Jeesuksen tapaamilla ihmisillä, näillä ns. hyviksillä, oli kova tarve vakuuttaa Jeesus siitä, että he ovat periaatteessa, verraten esim. Jeesuksen opetuslapsiin ja seuraajiin, aika kelvollista ja hyvää porukkaa. Nämä kaverit esimerkiksi viihtyivät Jeesusta paremmassa seurassa (Matt. 9:11), he paastosivat opetuslapsia ahkerammin (Matt. 9:14) ja he noudattivat paremmin sapattia (Matt. 12:2), samoin he noudattivat isien tradition mukaisia käskyjä (Matt. 15:2), samoin kuin kymmentä käskyä ja Raamatun muita käskyjä (Matt. 19:20). Jeesuksen vastustajat olivat aika hyviä ihmisiä. Jeesus sanoi kuitenkin, ettei se riitä: ’Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu’, Mark. 10:18.
Noiden toisten tapauksessa (2): Jeesus teki kaikkensa vakuuttaakseen supersyntisille haluavansa kutsua heidät yhteyteensä ja antaa heille kaikki synnit anteeksi – tätä varten hän ylipäätänsä oli maailmaan/Israeliin tullut: ’en minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä’, Matt. 9:13.
Tuolla ensimmäisellä porukalla on suurempi riski ajautua pelastuksen ulkopuolelle. Heidän ylpeys ei taivu hyväksymään anteeksiantoa. ’Portot ja publikaanit’ tarttuvat paljon hanakammin tuohon tarjoukseen.
Dylan - Nettie Moore - Modern Times:
'I'm the oldest son of a crazy man. I'm in a cowboy band. Got a pile of sins to pay for, and I ain't got time to hide. I'd walk through a blazing fire, baby if I knew, you where on the other side.'