Miksi seurakuntaa tarvitaan?

Pidin tämän saarnan viime sunnuntaina. Se perustuu seuraaviin teksteihin, jotka messussa luettiin: Joh. 9:1-7, 39-41, 2. Kun. 5:1-15, Ps. 146:5-10


Rakkaat kristityt. Kaikissa päivän Raamatun kirjoituksissa nousee esiin kolme kysymystä: kuka auttaa, ketä auttaa ja miten auttaa? Päivän psalmissa, 146, sanotaan: ’älkää luottako maa mahtaviin, älkää luottako yhteenkään ihmiseen – ei ihmisestä ole auttajaksi.’ Siellä sanotaan myös: ’onnellinen on se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala.’ Kuninkaiden kirjassa kerrottiin, kuinka Israelin kuningas pelästyi kun häneltä odotettiin Herran tekoja. Ei hän pystyisi parantamaan spitaalisia. Kun me katsomme näitä kykenemättömiä ’maan mahtavia’, joista ei ole auttajiksi, näemme heissä omat kasvomme. Tämän vuoksi me voimme sanoa kuin Paavali, Room. 5:6, ’meistä ei ollut itseämme auttamaan.’ Me tarvitsemme apua.

Jos ihmiseltä odotetaan pelastusta, niin vaille pelastusta jäädään. Kuka on pelastuksen lähde? Joskus on niin, että pikkutytöt ovat fiksumpia kuin suurten valtakuntien kuninkaat. Näin kävi Kuninkaiden kirjassa. Pikkutyttö tiesi, että Israelin keskellä on profeetta, jonka kautta Jumala voi parantaa vaikka spitaalisen. Ihmisten oli tietysti vaikea uskoa tätä. Yleensä me otamme kuninkaan puheet vakavammin kuin pikkutyttöjen. Jumala toimii tänäänkin tällä tavalla. Hän valitsee heikkoja ja yksinkertaisia ihmisiä viemään viestiään eteenpäin. Kuninkaat ja muut oppineet voivat vähän naureskella heille, mutta heidän suussaan on totuus. Tämä aarre on kätketty saviastioihin. Lopulta tuon syyrialaisen spitaalisen sotapäällikön iho muuttui ’lapsen ihon kaltaiseksi’, 2. Kun. 5. Hänestä tuli myös yhtä viisas kuin tuo pikkutyttö. Hän oppi tietämään, että Israelin keskellä asuu elävä Jumala.

Meidän todellinen auttajamme on siis Jumala, ja hän asuu kansansa keskellä, niiden luona joilla on murtunut mieli ja särkynyt sydän. Hän asuu kansansa ylistyksen keskellä. Evankeliumissa me opimme, että tuo auttaja on laskeutunut meidän keskelle Jeesuksessa. Jumala kulki Jeesuksen askelissa heikkojen ihmisten luo. Hän auttaa ja parantaa. Hän näkee kansansa syntiset, heikot ja kipeät ihmiset. Hän näkee hullut ja eristetyt, yksinäiset ja arat.

Jumala toimii tänäänkin tässä maailmassa. Hän ei istu taivaassa pilven hattaralla eristettynä maan todellisuudesta. Jeesus opetti meidät rukoilemaan: ’tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaissa.’ Jumala toimii aina palvelijoiden kautta. Vt:ssä hänen palvelijanaan on Israel, juutalaiset. Israel on Jumalan pappisvaltakunta, josta Jesajan kirjassa, 49:3, sanotaan näin: ’Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni.’ Juutalaisilla on vieläkin paikkansa Jumalan suunnitelmissa. Myös kansallisessa Israelissa tulevat monet Herran työt julki, sen kohtaloissa, sen historiassa, sen hengellisessä sokeudessa, sen paatumuksessa ja sen uskossa. Vain Herran kosketus voi sen parantaa, niin kuin meidätkin. Mitä onkaan tapahtunut, niin myös juutalaisista voidaan sanoa: ’näin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.’

Tänään, uuden liiton aikana, Jumala toimii ennen kaikkea seurakunnan kautta. Niin tuttu juttu, kuin paikallisseurakunta, on Jaakobin Jumalan agentti maan päällä. Moni meistä ajattelee, niin kuin se muinainen Israelin kuningas, että ei meidän keskellä ole ketään, joka voisi oikeasti parantaa esimerkiksi spitaalista. Monet kuitenkin tietävät, tai ehkä aavistavat, niin kuin se pikkutyttö, että Herra toimii seurakunnan kautta, ja hän voi tehdä mitä vain. Jeesuksen toinen nimi on Immanuel, joka tarkoittaa Herra on meidän keskellämme.

Kyse ei ole siitä, että seurakunnassa olisi niin hienoja ihmisiä, niitä maan mahtavia, jotka omalla viisaudellaan ja pelisilmällään voisivat hoidella Herran hommia. Kukaan ihminen ei voi tehdä Herran hommia, mutta Herra on sitoutunut tekemään omia hommiaan meidän kauttaan, seurakunnan, Kristuksen ruumiin kautta. Efesolaiskirjeessä Paavali sanoo, että Kristus asuu kristityn sydämessä, ja niin ’koko Jumalan täyteys valtaa teidät’, 3:19. Seurakunta on Pyhän Hengen temppeli. Paavali on tästä käsittämättömästä asiasta niin innoissaan, että hän sanoo: ’en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.’ Gal. 2:20 Paavalin iskulauseet osuvat kuin naulankantaan: ’Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut ja uusi on tullut tilalle.’ 2. Kor. 5:17. Heti tämän jälkeen Paavali jatkaa nöyrästi mutta varmasti: ’Jumala puhuu teille meidän kauttamme.’ Jeesus itse sanoi: ’ilman minua te ette saa aikaan mitään’ ja toisessa kohdassa, ’te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki’, Matt. 10:20.

Herra ei ainoastaan tee meissä töitään, vaan hän tekee töitään meidän kauttamme ja meidän kanssa. Se on aivan ihmeellistä. Tämä ei koske vain palkattuja seurakunnan työntekijöitä, vaan kaikkia seurakuntalaisia. Kaikki seurakunnan jäsenet pitää varustaa palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, Ef. 4:12. Jokaiselle kristitylle on määrätty jokin paikka, jota kukaan muu ei voi täysin täyttää. Toinen hieno asia on se, että Herran työ ei ole koskaan turhaa työtä. Paavali käskee seurakuntalaisia: ’Tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.’ 1. Kor. 15:58. Ajatelkaa, miten Herra voi käyttää kaikkea sitä mitä me tehdään hänen kunniakseen. Miten hän käyttää pienen pyhäkoululaisen piirustusta, miten hän käyttää jonkun kristityn muusikon lauluja, miten hän käyttää kristittyjä rakennusmaalla, talon maalauksessa, keittiössä, autokorjaamossa? Usein se jää meille salatuksi, mutta Herra ei anna oman työnsä mennä hukkaan. Musiikin säveltäjänero Johann Sebastian Bach kirjoitti sävellystensä loppuun usein: Soli Deo Gloria, joka tarkoittaa Jumalalle ainoastaan kunnia. Tuo lause sopii kenen tahansa kristityn elämän ohjeeksi oli sitten kyseessä ojan kaivaminen tai ydinfysiikka taikka kirkkomusiikki, saarnaaminen tai mikä tahansa tehtävä. Soli Deo Gloria. Tee se, mitä ikinä teetkin Herran edessä, Herran kunniaksi. Kaikki seurakunnan työ tehdään Jumalan kunniaksi ja seurakunnan rakentamiseksi.

Jos jokin osa seurakunnasta on lamaantunut, niin ettei se voi toimia, niin silloin ’Herran teot’ eivät voi tulla siinä ilmi. Me voimme sanoa jokaisen kristityn kohdalla niin kuin päivän evankeliumitekstissä Jeesus sanoo, ’niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.’ Jos me haluamme olla Herran käytössä, niin meidän elämässä on aina mahdollisuuksia Herran töille.

Nyt kun tiedämme, että Jumala on avun lähde, ja että hän toimii seurakunnan kautta, niin menemme siihen toiseen kysymykseen: Kenelle Jumalan apu kuuluu? Päivän Raamatunteksteissä kerrotaan, että se kuuluu jopa silloisen Israelin arkkivihollisen eli Syyrian spitaaliselle sotapäällikölle. Se kuuluu sokeille, tien vieressä istuville kerjäläisille. Päivän psalmissa sanotaan, että ’Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja.’ Minua puhutteli paljon se, että sokea mies istui tien sivussa ja ihmiset kulkivat hänen ohitseen.

Jeesus kuitenkin näki hänet ja paransi hänen silmänsä. Jeesus näki hänet, joka ei voinut itse nähdä. Kuka on niin sokea kuin minun palvelijani ja kuitenkin hän saa näkökykynsä takaisin. Hän saa nähdä Herran.
Hesekielin kirjassa, 16, kerrotaan vertauskuvallisesti Jerusalemista niin puhuttelevalla tavalla, että minun on pakko lukea siitä pari jaetta: ’Kun synnyit, ei napanuoraasi katkaistu, vedellä ei sinua pesty, suolalla ei sinua hierottu eikä sinua kääritty kapaloihin. Sen vertaa ei kukaan sinua säälinyt eikä armahtanut.

Sinut vietiin ulos ja jätettiin heitteille, niin vähäarvoisena henkeäsi pidettiin, kun synnyit. "Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin sinut veressäsi potkimassa, ja kun makasit siinä veressäsi, minä sanoin sinulle: 'Jää eloon ja kasva suureksi!' Ja minä tein sinusta kuin niityn kukan. Sinä kasvoit ja vartuit, kehityit täydeksi naiseksi, sinun rintasi kaartuivat kiinteinä ja hiuksesi kasvoivat ja tuuheutuivat. Mutta sinä olit alaston ja paljas. "Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin, että oli tullut aikasi, rakkauden aika.’


Herra auttaa tällaisia avuttomia ja unohdettuja rääpäleitä, orpoja. Olennaista on se, että Herra kulkee ohi ja näkee. Hän näkee sen, mitä kukaan muu ei huomaa. Jeesus näkee tien viereen unohdetun sokean, joka ei näe edes itseään. Muut näkevät hänet vain pahana ja onnettomana, Jumalankin hylkäämänä raukkana. Herran apu koskee siis eritoten onnettomia ihmisiä, niitä, jotka maailman silmissä ovat mitättömiä. Sen Jumala valitsee. Näiden pelastamiensa palvelijoiden kanssa Herra toteuttaa suunnitelmiaan. Silloin alkaa rakkauden aika. Tuo elämän täyttävä ensirakkaus on myös se viimeinen rakkaus, se viitottaa koko elämää.


Kolmas ja viimeinen kysymys: mitä Herra tekee? Hän parantaa sairaita, hän vaatettaa alastomat, hän ruokkii nälkäiset, käy katsomassa vankeja, hän käy sairaalassa murtuneiden luona lohduttamassa heitä, hän antaa ihmisille töitä ja työpaikan, hän herättää unelmia, hän antaa tulevaisuuden ja toivon niille, joiden elämästä puuttuu kaikki tulevaisuuden näkymät. Hän tekee näitä kaikkia asioita meidän eli kristillisen seurakunnan kautta. Ne ovat Herran töitä. Nämä ovat niitä rakkauden ajan töitä. Palvelemme lähimmäistämme, annamme 77 kertaa anteeksi. Paavali kertoo, että hän ja Timoteus tekevät Herran töitä, ja niin kuin muistamme, hän innostaa meitäkin tekemään Herran töitä. Joskus näyttää käytännössä siltä, että me kristityt kuvittelemme, että Herran töitä tehdään vain sunnuntaiaamupäivisin kirkossa. Ei se niin mene. Tämä kirkko on lähtöruutu lähimmäisen palveluun. Se on meidän nykykristittyjen suuri synti, että me niin usein kavennamme Jumalan toimenkuvan tässä maailmassa. Maailma kaipaa niin paljon sitä kokonaisvaltaista auttajaa, josta evankeliumit ja psalmit, koko Raamattu kertoo.