Huhhu, paljon hommia ja juoksemista joka paikassa. Tänään sain viimeisen Matteusillan historiaan. Keväällä tulee jatkoa. Osa illoista meni tosi hyvinkin, mutta nyt on ollut niin paljon projekteja työn alla, että en ole ehtinyt paneutua valmisteluihin enää niin hyvin. Joka tapauksessa, Jeesuksen lapsuuden, samoin kuin Herran vuorisaarnan kävin aika perusteellisesti läpi! Näistä jutuista on myös todella hyöytyä tulevaisuuttani ajatellen. Kuinka monta 'hartautta' olen näidenkin valmisteluiden pohjalta voinnut heittää puoliksi lonkalta? Aika monta. Se on kuulkaas julistajalle fiksua hommaa se Raamatun tutkiminen, ja seurakuntalaisetkin ovat ihan tykänneet. Keväällä mahdollisesti jatketaan ja aiheena on mahdollisesti Luukkaan kaksoisteos, eli Luukas ja Apostolien teot. Tuo jälkimmäinen on Raamatun 'seikkailukirja' - ehdottomasti Raamatun vauhdikkain teos.
Huomenna aamulla heti aamunavaus peruskoululaisille, sitten yksi siunaus, ja illaksi nuorten iltaan:) Ajatelkaas, tulevaisuus on jo kohta jalkojemme alla. Minne menemme, mitä teemme? Me teemme ratkaisuja niin mielivaltaisesti. Varmasti nämä Matteusillat ovat ainakin avanneet silmäni sille tosiasialle, että isot kysymykset löytävät vastauksen Raamatun kansien välistä. Ja kuinka nuo vastaukset voivatkaan olla erilaisia, kuin meidän mielijohteemme. Juuri tämän vuoksi, jos haluat elää merkityksellistä elämää, katso Jeesukseen, ota sanasta vaarin. Itse ainakin teen niin. Kysymys ei ole helppo, vaan mahdottoman vaikea. On paljon helpompi elää oman mielensä mukaan. Tänään puhuimme Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta. Silloin siellä Getsemanessa Jeesuskin joutui tahtojen taistoon - ehkä hän oli siihen valmis, sana oli sydämessä ja hän tiesi, mitä oli tekemässä. 'Herra, jos vain mahdollista, niin annan tämän maljan mennä ohitseni, mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä tahdot.'
torstai 29. lokakuuta 2009
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Junon teiniraskaus
Paljon on taas tapahtunut. Omassa henk. koht. elämässäni on ollut puolentoista vuoden sisällä enemmän käänteitä kuin monilla koko elämänsä aikana - Toni Halmea fraseeraten:) Paitsi tuo Juno taitaa nipin napin vetää voiton, kun se on vielä niin nuori, 16v. Tulin äsken hesasta, jossa pidin Paavalista ja Pietarista pari tuplatuntia Helsingin Raamattukoululla. Noh, noille kavereille, 'muutosagenteille', kyllä Juno ja minäkin, jäämme vielä aika kirkkaasti, mutta perässä tullaan. Hesan Raamattukoulun tilaisuudessa oli porukkaa noin 50! Aiheenani oli Apostolien teot. Nyt olen vapailla ja katsoin juuri leffan nimeltään Juno. Se on monella tavalla ajankohtainen leffa, joka kaikkien teinien ja niiden vanhempien ja opettajien kannattaa kattoa. Tässä traileri. Leffassa on hyvien näyttelijöiden ja juonen lisäksi hyvää musaa.
torstai 22. lokakuuta 2009
Kuinka selvitä kansanmurhasta - Immaculeen uskomaton selviytymistarina
Aloitin eilen Immaculeen kirjan lukemisen. Se on todella hyvä ja mukaansatempaiseva kirja: luin illan aikana sen lähes loppuun. Suosittelen. Nettisivut löytyvättästä. Immaculee säilyi Ruandan verilöylystä hengissä. 100 päivän aikana hutu-heimoon kuuluvat ruandalaiset teurastivat lähes miljoona tutsi-heimoon kuuluvaa ruandalaista.. Hänen tarinansa on osoitus uskon, toivon ja rakkauden voitosta. Tuon kauhena kokemuksen ja silmittömän vihan keskellä hän oppi tuntemaan ja luottamaan rakastavaan Jumalaan. Moni kysyy, miksi Jumala sallii tämän kaiken pahan. Immaculeen kaltaiset ihmiset ovat hyviä vastaamaan tuohon kysymykseen.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Elä lyö veljeä
Tuo video on ajankohtainen ja tärkeä. Joku sanoi, että siellä missä kaksi uskoivaista on koolla, niin kolmas on heidän hampaissaan. Jeesus sanoi: 'maailma tuntee teidät minun omikseni, jos te rakastatte toisianne.' Niin usein jään itsekin siitä kiinni kun todistelen kuinka huonoja nuo toiset krisitityt ovat. Ananaksen lailla vakuuttelen, että ei tuosta ole Herran hommiin, Ap. t. 9:13, ja sen vanhimman veljen lailla katson alta kulmain kun hulttio, tuo isäni poika, tulee katuvana syntisäkkinä mieronteiltä. Voisin kivittää, mutta isä ottaakin syliin.. Luuk. 15. Pitäisi unohtaa pikkujutut ja vetää yhtä köyttä. Rakastetaan Jeesusesta - hienoa, mennään etiäppäin.
torstai 8. lokakuuta 2009
Lammaslauma ilman paimenta?
Olen jotenkin pettynyt tähän nykymenoon. Vaikuttaa siltä, että meidän kulttuuri ui henkisessä taantumassa. Näen paljon totta niiden yhteiskunnallisten vahtikoirien haukuissa, joita viime aikoina on saanut kuulla. Eräs professori Helsingin yliopistosta totesi äskettäin hesarin haastattelussa karuja totuuksia. Hänen ’ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.’
Jep, näin on. Eikä tämä ole vain yhden rohkean ja rempseän professorin näkemys, vaan ihan vakavasti otettava vaarallinen arvio. Pekka Himanen, ehkä aikamme fiksuimpia suomalaisia ajattelijoita, kirjoittaa Suomalainen Unelma-kirjasessaan, että kansamme tarvitsee kulttuurisen renessanssin, uudelleen heräämisen, jollei haluta marssia ’hyristen hautaan.’
Tein vähän kenttätutkimusta. Kävin viime perjantain jututtamassa nuoria kaupungilla. Randomilla eksyin erääseen jengiin, jossa 17vuotiaat hörppivät pussikaljaa. Itse siemailin jääteetä. Rotevat ja reippaan oloiset nuoret miehet kertoivat surullista tarinaa: koulukiusaamista vuosikausia, rankkaa perheväkivaltaa pikkuvauvasta asti, avioeroperhe jne. Sitten tietty kyselivät, miksi uskon Jumalaan ja Jeesukseen – oli käynyt ilmi, että olen pappi. Selitin jotain. He kuittasivat selitykseni jollain nokkelalla huomautuksella (=itsepetoksella).
Periaatteessa he kaikki, tytöt ja pojat, kielsivät uskon sillä perusteella, että heitä oli kohdeltu niin julmalla tavalla, kaveripiirissä oli tapahtunut nuoren pojan itsemurha, ja muutenkin elämä oli potkinut päähän vähän liian usein. Siis heidän karusta taustasta, johon kuului väkivaltaisia vanhempia, traumatisoivia koulukiusaajia ja pitkä liuta epäonnistumisia, oli tullut heidän vankilansa. He vetivät taustaansa perässään kuin vankipalloa. Ehkä siitä vankipallosta oli tullut heille jopa rakas – pysyvyyden ja luotettavuuden perusta. Kaikki on niin tutun ja turvallisen inhottavaa. He rankaisivat itse itseään toisten heihin kohdistuvista synneistä. Tämä on tosi tyypillistä. Saivat vähän nauraa Jeesus-jutuille, mutta luulen, että hymy hyytyy. Tuo tie ei vie valoisaan tulevaisuuteen.
Olen huolestunut nuorista, ja entistä vakuuttuneempi siitä, että he tarvitsevat elämälleen kunnon pohjan. Suomalaisilla nuorilla miehillä on isoja ongelmia. Jokainen voi todeta, että tällä hetkellä kristillinen perintö - usko Jumalaan ja Kristukseen - ei siirry seuraavalla sukupolvelle. Muu arvopohja, se, johon jo kerran viittasin, välittyy.
Pidin juuri raamattuluennon Matteuksen evankeliumin pohjalta (Matt. 8-12). Siinä Jeesus kohtaa paatuneen kansan. ’Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ’’satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.’’ Matt. 9:36-37. Näitä sadonkorjaajia tarvitaan paljon, joten pyydetään.
Jep, näin on. Eikä tämä ole vain yhden rohkean ja rempseän professorin näkemys, vaan ihan vakavasti otettava vaarallinen arvio. Pekka Himanen, ehkä aikamme fiksuimpia suomalaisia ajattelijoita, kirjoittaa Suomalainen Unelma-kirjasessaan, että kansamme tarvitsee kulttuurisen renessanssin, uudelleen heräämisen, jollei haluta marssia ’hyristen hautaan.’
Tein vähän kenttätutkimusta. Kävin viime perjantain jututtamassa nuoria kaupungilla. Randomilla eksyin erääseen jengiin, jossa 17vuotiaat hörppivät pussikaljaa. Itse siemailin jääteetä. Rotevat ja reippaan oloiset nuoret miehet kertoivat surullista tarinaa: koulukiusaamista vuosikausia, rankkaa perheväkivaltaa pikkuvauvasta asti, avioeroperhe jne. Sitten tietty kyselivät, miksi uskon Jumalaan ja Jeesukseen – oli käynyt ilmi, että olen pappi. Selitin jotain. He kuittasivat selitykseni jollain nokkelalla huomautuksella (=itsepetoksella).
Periaatteessa he kaikki, tytöt ja pojat, kielsivät uskon sillä perusteella, että heitä oli kohdeltu niin julmalla tavalla, kaveripiirissä oli tapahtunut nuoren pojan itsemurha, ja muutenkin elämä oli potkinut päähän vähän liian usein. Siis heidän karusta taustasta, johon kuului väkivaltaisia vanhempia, traumatisoivia koulukiusaajia ja pitkä liuta epäonnistumisia, oli tullut heidän vankilansa. He vetivät taustaansa perässään kuin vankipalloa. Ehkä siitä vankipallosta oli tullut heille jopa rakas – pysyvyyden ja luotettavuuden perusta. Kaikki on niin tutun ja turvallisen inhottavaa. He rankaisivat itse itseään toisten heihin kohdistuvista synneistä. Tämä on tosi tyypillistä. Saivat vähän nauraa Jeesus-jutuille, mutta luulen, että hymy hyytyy. Tuo tie ei vie valoisaan tulevaisuuteen.
Olen huolestunut nuorista, ja entistä vakuuttuneempi siitä, että he tarvitsevat elämälleen kunnon pohjan. Suomalaisilla nuorilla miehillä on isoja ongelmia. Jokainen voi todeta, että tällä hetkellä kristillinen perintö - usko Jumalaan ja Kristukseen - ei siirry seuraavalla sukupolvelle. Muu arvopohja, se, johon jo kerran viittasin, välittyy.
Pidin juuri raamattuluennon Matteuksen evankeliumin pohjalta (Matt. 8-12). Siinä Jeesus kohtaa paatuneen kansan. ’Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ’’satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.’’ Matt. 9:36-37. Näitä sadonkorjaajia tarvitaan paljon, joten pyydetään.
maanantai 5. lokakuuta 2009
Arkeologin lapio ja siivilä Raamatun tietojen kimpussa
Opiskelukaverini Helsingin ajoilta bloggailee aina ajoittain arkeologisista löydöistä. Tässä taas yksi mielenkiintoinen kirjoitus siitä, että Egyptistä on löytynyt muinaisia kolikoita, joihin on kaiverrettu Joosefin nimi (1. Moos. 44). Joissain kolikoissa on myös lehmän kuva. Ks. juttu tästä.
Toinen todella innostava löytö esitellään tässä. Kyse on sineteistä, jotka ovat peräisin 2600vuoden takaa Jerusalemista. Yhdessä Jerusalemin palatsista löytyneessä sinetissä lukee 'Gedalja Pashurin poika' ja eräässä toisessa sinetissä on nimi 'Jehukal Selemjan poika'. Kyseiset henkilöt mainitaan Jeremian kirjassa, Jer. 38:1-6. He kuuluivat vaikutusvaltaisiin Juudean päämiehiin, jotka halusivat vaientaa tuhoa ennustavan Herran profeetan, Jeremian.
Näin arkeologian siivilä ja lapio voi tuoda jotain todella arvokasta tietoa vuosituhansien takaa tähän päivään! Hienoa, että Pasi jaksaa raportoida näistä löydöistä!
Ja sitten kotimaan uutisiin. Tässä sitä mietittävää itse kullekin. Lue linkki, niin tiedät, mistä kuuluisi vaieta.
Toinen todella innostava löytö esitellään tässä. Kyse on sineteistä, jotka ovat peräisin 2600vuoden takaa Jerusalemista. Yhdessä Jerusalemin palatsista löytyneessä sinetissä lukee 'Gedalja Pashurin poika' ja eräässä toisessa sinetissä on nimi 'Jehukal Selemjan poika'. Kyseiset henkilöt mainitaan Jeremian kirjassa, Jer. 38:1-6. He kuuluivat vaikutusvaltaisiin Juudean päämiehiin, jotka halusivat vaientaa tuhoa ennustavan Herran profeetan, Jeremian.
Näin arkeologian siivilä ja lapio voi tuoda jotain todella arvokasta tietoa vuosituhansien takaa tähän päivään! Hienoa, että Pasi jaksaa raportoida näistä löydöistä!
Ja sitten kotimaan uutisiin. Tässä sitä mietittävää itse kullekin. Lue linkki, niin tiedät, mistä kuuluisi vaieta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)