Arkkipiispan vaalista ja muista kuulumisista

Jännät arkkipiispanvaalit ovat nyt takana. Oma ehdokkaani, Miikka Ruokanen jäi muutamien äänien päähän voitosta. En näe tätä kuitenkaan minään kohtalokkaan huonona tilanteena. Miikkan nousu altavastaajan asemasta todelliseksi haastajaksi, joka jäi voitosta vain 6 äänen (11) päähän, voidaan pitää tosi hienona asiana. Kari Mäkisestä tulee arkkipiispa, ja siihen virkaan hän tarvitsee paljon Herran siunausta.

Kuitenkin Miikkan laaja kannattajajoukko ja hänen esiin nostamat teesit ’alati uudistuvasta kirkosta’ eivät häviä minnekään. Miikka nosti raikkaalla tavalla ja rohkeasti viisaita näkökulmia kirkon tulevaisuudesta. Toivottavasti kirkosta voisi tulla keskustelevampi. Äskeinen vaali osoitti, että vakiintuneille ajatuksille on vaihtoehtoja, ja niitä kannatetaan. Odotan aika paljoa tältä Miikkan ympärille kehittyneeltä kannattajaporukalta. Arto Antturi analysoi mielestäni näiden vaalien tulosta hyvin, ja yhdyn hänen näkemyksiinsä, ks. tästä. Siinä on paljon totta, että pelot ja arkuus ratkaisivat nämä vaalit Mäkisen eduksi. Minullekin Mäkinen edustaa enemmän pysyvyyttä kuin Miikka. Miikkan myötä kirkkoon olisi oikeasti tullut jotain uutta. Mäkisen valinnan myötä, moni epävarma valitsija tuumi, että vanhassa vara parempi, ja onhan hän linjoineen jo aika tuttu ja turvallinen. Veikkaisin, että monet vanhemmat papit, yhenäiskulttuurin kannattajat, antoivat epävarman äänensä pohdiskelevalle Mäkiselle. Hänelle menivät tietysti myös arvoliberaalien äänet. Heitä on jonkinverran nuorten pappien joukossa.

Kävin eilen taas Helsingin Raamattukoululla (HRK) luennoimassa. HRK:n Raamatun monimuotokurssilla oli reippaasti väkeä – ehkä 35 – 40 innokasta Sanan oppijaa. Aiheenani olivat Aikakirjat. Suosittelen tätä kurssia kaikille kristityille. Monelle Raamatun läpi lukeminen jää vain haaveeksi, ja kirja vieraaksi. Tämän HRK:n vuoden kestävällä kurssilla koko opus, Biblia, tulee luettua ja opiskeltua. Opiskelijoilla on lukusuunnitelma, inspiroivia tehtäviä Raamatun kirjoista, ja luentopäiviä parin kuukauden välein. Samoin mukava opiskelijaporukka opettajineen tulee vuoden mittaan tutuksi.

Motivoinniksi sopikoot vaikka jakeet Ps. 111:2 ja 2. Tim. 3:16-17.

’Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.’

’Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Niin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.’

Itse ainakin voin sanoa, että valmistellessani näitä opetuksia Aikakirjoista ja monista muista kirjoista, niistä on tullut eläviä ja haastavia. Ne haastavat minua, niin kuin tuossa Timoteuskirjeen kohdassa sanotaan, elämään, etsimään täydellisyyttä ja oppimaan tekemään kaikkea hyvää. Raamattu ei ole taantumuksen tavaramerkki, vaan inspiraation lähde, alati uudistuvan kirkon tärkein suunnannäyttäjä - Jumalan ulkoinen sana, jota ei voi ohittaa tai ylittää mikään kirkollinen tai papillinen hierarkia tai mikään hihhuliporukka 'Hengen' johdatuksessaan..

Aikakirjoista puheen ollen, kanttorimme, gospelbändimme, kuoromme ja ylistysjohtajamme voisivat lukaista Daavidin ohjeet ja nuotit papiston laulajille, joiden tehtävänä oli ’pyhässä hurmoksessa ylistää Jumalaa säestäen lauluaan lyyralla, harpulla ja symbaaleilla’, 1. Aik. 16 ja 25:1.

You've got a friend

Julkaisen tässä taas aamunavauksen.



Huomenta hyvät klassikot! Tuossa soi Carol Kingin hitti, you’ve got a friend. Usein nuorilla on edessään monia muuttoja ja muutoksia. Joku lähtee armeijaan, joku sivariin, joku opiskelemaan, joku töihin. Moni muuttaa jollekin toiselle paikkakunnalle. Näissä kuviossa moni ystävä jää taakse. Facebook ei voi korvata tosi ystävää. Tosi ystävä on sellainen, joka pitää sinusta, joku joka soittaa ja tulee käymään. Kutsuu mukaan juttuihin ja auttaa kaikenlaisissa asioissa. Joillain nuorilla ei ole ollenkaan ystäviä. On monia yksinäisiä aikuisia ja vanhuksia. Monilla on vain niitä hyvän päivän tuttuja, joilla voi sanoa, että hyvää kuuluu. Hyvälle ystävälle voi sanoa, miten oikeasti menee. Sellaisesta ystävästä tuo Carol King laulaa.

Valistuksen aikana viisaat miehet sanoivat, että ’cognito ergo sum’, ajattelen, olen siis olemassa. Kristinuskossa totuus ja oleminen lepäävät vähän toisella perustalla. Kristityt voivat sanoa ’amor ergo sum’, olen rakastettu, olen siis olemassa. Viime aikoina olen itse huomannut kuinka totta tämä on.

Kun edessäsi on joku haastava tehtävä, niin kaipaat rohkaisua ja tukea. Kukaan meistä ei täysin tiedä, minne tie vie. Mitä sinusta tulee isona? Uskallatko edes ajatella sitä tuntematonta tietä? Minua on tosi paljon puhutellut ne ensimmäiset sanat, jotka Jeesus evankeliumien mukaan kuuli Isältään. Nuo sanat kuuluivat: ’Sinä olet minun rakas Poikani.’ Moni kuulee omilta isiltään ja auktoriteeteiltaan ihan eri asioita elämän isoissa risteyskohdissa.

Sitten huonon palautteen lannistamana ei uskalleta tarttua elämän mahdollisuuksiin, tai sitten tartutaan niihin lähes raivokkaalla näyttämisen vimmalla. Yritetään itse löytää oikeutus omalle olemassaololle tekemällä jotain tosi hyvää tai olemalla tosi hyvä. Itse ainakin olen ihmisenä niin onneton sählä, että mieluiten jätän elämäni taivaan Isän käsiin. Luotan lupaukseen, ja niihin sanoihin, jotka kuuluvat taivaasta. Silloin saan rohkeuden elää, rohkeuden kohdata tuntemattoman tulevaisuuden.

Toivon, että sinua ei johda tässä elämässä pelko, kateus tai viha, vaan taivaan Isän rakkaus, niin kuin se viitoitti Vapahtajan tietä – sinun vuoksesi. Sinulla on ystävä.
Lopuksi haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää viikonjatkoa!