Jännät arkkipiispanvaalit ovat nyt takana. Oma ehdokkaani, Miikka Ruokanen jäi muutamien äänien päähän voitosta. En näe tätä kuitenkaan minään kohtalokkaan huonona tilanteena. Miikkan nousu altavastaajan asemasta todelliseksi haastajaksi, joka jäi voitosta vain 6 äänen (11) päähän, voidaan pitää tosi hienona asiana. Kari Mäkisestä tulee arkkipiispa, ja siihen virkaan hän tarvitsee paljon Herran siunausta.
Kuitenkin Miikkan laaja kannattajajoukko ja hänen esiin nostamat teesit ’alati uudistuvasta kirkosta’ eivät häviä minnekään. Miikka nosti raikkaalla tavalla ja rohkeasti viisaita näkökulmia kirkon tulevaisuudesta. Toivottavasti kirkosta voisi tulla keskustelevampi. Äskeinen vaali osoitti, että vakiintuneille ajatuksille on vaihtoehtoja, ja niitä kannatetaan. Odotan aika paljoa tältä Miikkan ympärille kehittyneeltä kannattajaporukalta. Arto Antturi analysoi mielestäni näiden vaalien tulosta hyvin, ja yhdyn hänen näkemyksiinsä, ks. tästä. Siinä on paljon totta, että pelot ja arkuus ratkaisivat nämä vaalit Mäkisen eduksi. Minullekin Mäkinen edustaa enemmän pysyvyyttä kuin Miikka. Miikkan myötä kirkkoon olisi oikeasti tullut jotain uutta. Mäkisen valinnan myötä, moni epävarma valitsija tuumi, että vanhassa vara parempi, ja onhan hän linjoineen jo aika tuttu ja turvallinen. Veikkaisin, että monet vanhemmat papit, yhenäiskulttuurin kannattajat, antoivat epävarman äänensä pohdiskelevalle Mäkiselle. Hänelle menivät tietysti myös arvoliberaalien äänet. Heitä on jonkinverran nuorten pappien joukossa.
Kävin eilen taas Helsingin Raamattukoululla (HRK) luennoimassa. HRK:n Raamatun monimuotokurssilla oli reippaasti väkeä – ehkä 35 – 40 innokasta Sanan oppijaa. Aiheenani olivat Aikakirjat. Suosittelen tätä kurssia kaikille kristityille. Monelle Raamatun läpi lukeminen jää vain haaveeksi, ja kirja vieraaksi. Tämän HRK:n vuoden kestävällä kurssilla koko opus, Biblia, tulee luettua ja opiskeltua. Opiskelijoilla on lukusuunnitelma, inspiroivia tehtäviä Raamatun kirjoista, ja luentopäiviä parin kuukauden välein. Samoin mukava opiskelijaporukka opettajineen tulee vuoden mittaan tutuksi.
Motivoinniksi sopikoot vaikka jakeet Ps. 111:2 ja 2. Tim. 3:16-17.
’Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.’
’Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Niin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.’
Itse ainakin voin sanoa, että valmistellessani näitä opetuksia Aikakirjoista ja monista muista kirjoista, niistä on tullut eläviä ja haastavia. Ne haastavat minua, niin kuin tuossa Timoteuskirjeen kohdassa sanotaan, elämään, etsimään täydellisyyttä ja oppimaan tekemään kaikkea hyvää. Raamattu ei ole taantumuksen tavaramerkki, vaan inspiraation lähde, alati uudistuvan kirkon tärkein suunnannäyttäjä - Jumalan ulkoinen sana, jota ei voi ohittaa tai ylittää mikään kirkollinen tai papillinen hierarkia tai mikään hihhuliporukka 'Hengen' johdatuksessaan..
Aikakirjoista puheen ollen, kanttorimme, gospelbändimme, kuoromme ja ylistysjohtajamme voisivat lukaista Daavidin ohjeet ja nuotit papiston laulajille, joiden tehtävänä oli ’pyhässä hurmoksessa ylistää Jumalaa säestäen lauluaan lyyralla, harpulla ja symbaaleilla’, 1. Aik. 16 ja 25:1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.