Ohessa on vähän kommenttia Tuomarin kirjasta ja sunnuntain vaaleista. Mielestäni Tuomarin kirja on yllättävän ajankohtainen.
Tuomarin kirjassa on masentava alku. Luvussa 1 vilisee toteamuksia Israelin kyvyttömyydestä ja häviäjä-mentaliteetista. Toistossa tulee asia selväksi: ”ei pystynyt kukistamaan”, ”ei pystynyt karkottamaan”, ”ei saanut haltuunsa”, ”ei pystynyt valloittamaan” ja ”eivät onnistuneet hävittämään”. Tuomarin kirjassa on kyse ihan eri meiningistä kuin edeltävässä Joosuan kirjassa, jossa kansa astuu Jordanin joen läpi luvattuun maahan, kukistaa ihmeen kautta Jerikon ja Ainin kaupungit, jonka jälkeen koko maan kaikki muut kaupungit kaatuvat heidän edessään kuin dominopalikat. Edellisen voittokulun sijaan nyt meille kuvataan realistinen tappiomeininki, jossa kansa marisee kuin nykysuomalaiset: ”ei pysty”, ”ei niin voi tehdä”, ”ei se ole mahdollista”, ”ei jaksa”, ”en osaa”, ”en ole saanut koulutusta” ja ”evvk”.
Joka tapauksessa eduskuntavaalit ovat tulossa ja maahanmuuttajat/pakolaiset ovat keskeisessä asemassa keskustelussa. Täältä Israelista katsottuna minulla on vähän erilainen perspektiivi. Ensinnäkin, kun Israelin valtio perustettiin 1948, täällä oli noin 800 000 asukasta. Nyt täällä asuu 7.5 miljoonaa ihmistä. Maahanmuutto on ollut järisyttävän kovaa. Kuitenkin juuri maahanmuuttajat, ”juutalaisten kansalliseen kotiin” saapuneet juutalaiset, ovat olleet äärimmäisen tärkeitä tämän maan rakentamisessa moderniksi johtavaksi valtioksi. Tuomarin kirjassa kerrotaan myös maahanmuuttajista ja heidän kyvystä sopeutua ja rakentaa uutta valtiota. He onnistuivat tosi huonosti, kuten luvun 1 ei-voi-asenne tekee selväksi.
Pakolaisissa ja maahanmuuttajissa on periaatteessa tosi kova mahdollisuus. Israelissa lähes jokainen on vähintään kolmannen polven maahanmuuttaja. Maahanmuuttaja lähtee nollasta, vaikka hänellä olisi ollut hieno ura ulkomailla. Hän on parhaillaan tosi luova ja sinnikäs. Heidän kauttaan Israeliin on syntynyt erittäin hyviä yrityksiä ja menestystarinoita kasapäin. Jos vertaamme esimerkiksi tyytyväistä, kohtalaisen menestyvää, turvallisessa virassa olevaa liikemiestä ja kohtalaisen koulutuksen saanutta maahanmuuttajaa toisiinsa, niin on todennäköistä, että juuri tuo maahanmuuttaja uskaltaa kokeilla jotain uutta ja hullua. Hänellä ei ole mitään hävittävää, kun taas tuolla virkaansa, palkkaansa ja maineeseensa sidotulla kantakansalaisella on paljon hävittävää. Maahanmuuttaja näkee vain sen, mitä hän voi voittaa, kun taas kantakansalainen näkee vain sen, mitä hän voi menettää ja hävitä, jos hän yrittää.
Taas Tuomarin kirjaan: Tuomarin kirja siis kertoo kansasta, kylläkin maahanmuuttajista, jotka olivat menettäneet vision. He elivät henkisessä ja hengellisessä rappiossa luvatussa maassaan. Luojan kiitos ajoittain Herra nosti tuon kansan rappiotilasta jonkun suunnannäyttäjän, jonkun riskejä ottavan kaverin, joka uskalsi yrittää ja taistella kansansa puolesta. Näihin sankareihin lukeutui miehiä ja naisia - tuomareita - kuten Ehud, Deborah, Gideon, Jefta ja Simson. Rukoilkaa te kaikki, että meidän henkisessä ja hengellisessä rappiossa olevalle Suomelle nousisi sunnuntaina hyviä tuomareita. Rukoilun lisäksi kannattaa käydä myös äänestämässä.
”Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla” – näin Jeesus, Matt. 9:36.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.