Vuosi lähestyy loppuaan meidän perheen Israel-reissun suhteen. Reilun viikon päästä lennämme Suomeen ja 1.7. aloitan taas papin työt Mikaelin seurakunnassa. Israelista yksi asia hyppää silmille ja se on positiivinen asenne ja yrittäjähenkisyys. Tämän vuoden aikana olen nähnyt, kuullut ja kokenut niin paljon tässä maassa, etten osaa oikein kirjoittaa mitään kaikenkattavaa näkemystä. Voin vain koota hajanaisia havaintoja.
Kuten olen aiemmin todennut, Israelissa on väkilukuun suhteutettuna aivan poskettoman paljon start-up-yrityksiä. Ihmiset täällä ovat kekseliäitä ja keksinnöistä tehdään yrityksiä. Meidän kämppää kävi juuri katsomassa eräs nuori mies, joka vuokraisi tämän kolmion koulutuskeskuksensa toimistoksi. Kaverin “koulu” antaa lapsille (8-12 v.) matematiikan ja fysiikan erityisopetusta, joka on peruskoulun tason yläpuolella. Mies aloitti yrityksensä 8 vuotta sitten. Silloin hänellä oli 18 oppilasta, mutta nyt vuodessa oppilaita on 1500. Meidän pitäisi ajatella “boksin ulkopuolella” ja “lasikattoja” pitäisi rikkoa. Kuuluisassa kirjassa, jonka nimi on Israel, Start-up-nation: Israel's economic miracle, todetaan, että tässä maassa liikeideat toteutetaan tosi nopeasti. Siinä vaiheessa kun moni muu miettii, pohtii ja kokoustaa, niin israelilainen on jo pyörittämässä putiikkiaan: Jos hän saa idean, se toteutetaan viimeistään ensi viikolla. Viivyttely vain tuo ongelmia, koska ajan kanssa ihminen alkaa miettiä uhkakuvia.
Sananlaskut osuvat naulankantaan: “laiska sanoo – 'Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto', Snl. 26:13. Laiskimus näkee uhkakuvia eikä uskalla edes astua talostaan ulos: “Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska”... “Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä”, 26:14, 16. Laiska pelkää. Ja tämä pelko on kohtalokasta. Uskaltamatta astua ulos haasteiden keskelle, hän köyhtyy ja kurjistuu. Usein hänellä on, ikävä kyllä, vielä fiksun maine, kun hän on niin “kriittinen”. Kuitenkin Snl. 29:25 sanoo, että “joka pelkää, on pelkonsa vanki” - in english: “A man's fears become a trap for him, but he who trusts in the Lord shall be safeguarded.”
Lisää rohkeutta ja riskien ottoa, lisää vauhtia ja luottamusta. Helluntai on huomenna. On syytä muistaa, että kristityillä ei ole kritiikin ja uhkakuvien henkeä, vaan rohkeuden ja voittajan Henki.
lauantai 11. kesäkuuta 2011
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Ketef Hinnom ja Herran siunaus
Jerusalemin yliopiston kuuluisa ja legendaarinen arkeologi Gabriel Barkay kaivoi 1980-luvulla pyhän kaupungin hautaluolia ensimmäisen temppelin ajalta. Hänen kaivauksensa sijoittuivat Hinnomin laakson länsireunalla olevalle hautausmaalle. Tämän alueen nimi on Ketef Hinnom ja se sijaitsee muinaisen Jerusalemin länsipuolelle alle kilometrin päähän itse kaupungista. Jerusalemin ympäristöstä on löytynyt noin 140 ensimmäisen temppelin ajan hautaa, joista noin 50 sijaitsee Hinnomin laaksossa. Haudat ovat todella tärkeitä löytöjä, koska ne määrittävät osittain VT:n ajan Jerusalemin koon. Heprealaiset nimittäin hautasivat kuolleensa - kuninkaitaan lukuunottamatta - kaupunkiensa muurien ulkopuolelle. Ruumiiden lisäksi hautaluoliin laitettiin myös kaikenlaisia yleisiä tarvikkeita, joita ihminen elääkseen tarvitsee. Tämän vuoksi näiden kuolleiden joukosta löytyy elämän merkkejä: astioita, aseita, nuolenkärkiä, koruja...
Ketef Hinnomin hautaluola nro. 25 piti sisällään jymy-yllätyksen, joka järisytti VT:n tutkijoiden käsityksiä. Esittelen tämän jymylöydön kohta, mutta ensin kerron vähän yleistä ensimmäisen temppelin ajan (900-587eKr.) haudoista. Ensinnäkin tuona aikana hautaaminen koostui kolmesta osasta. 1) Valittajaiset, joissa itketään ja muistellaan vainajaa. 2) Vainaja viedään ja kätketään hautaluolaan: laverille makaamaan. 3) Vuoden kuluttua vainajan luut kerätään hautaluolassa olevaan erilliseen kokoamishuoneeseen.
VT:ssa mainitaan useita hautajaisia. Aabrahamin vaimon, Saaran, hautajaiset on selostettu aika tarkkaan, Gen. 23. Tässä luvussa mainitaan kuinka ”Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä”, 23:2. Tämän jälkeen hän osti maan sukuhautaa – hautaluolaa – varten. Sinne hän kätki vaimonsa. Tässä puhutaan myös sukuhaudasta. Tuohon aikaan, siis VT:n aikaan, perheillä oli omat sukuhaudat. Perheen/suvun perustajan, eli jonkun merkittävän isä-papan, viimeinen leposija oli hautaluolan keskuslaverilla. Hänen ympärilleen koottiin vuosikymmenien saatossa hänen perheensä ja sukunsa. Tästä sai alkuunsa raamatullinen ilmaus: ”hän meni/hänet koottiin lepoon isiensä luo”. Aabraham oli tietysti tällainen suuri isä, jonka ympärille koottiin hänen suuri sukunsa. Myös Jeesus kertoi köyhästä Lasaruksesta, joka koottiin hänen kuoltuaan Aabrahamin helmaan, Luuk. 16:22. Hän oli Aabrahamin poika.
Jeremian kirjassa julistetaan, että jumalaton kansa kohtaa häpeällisen kohtalon. Heitä ei haudata arvokkaasti. Jakeissa Jer. 16:4, 6-7 toistuu käänteisessä muodossa ne kolme hautajaisvaihetta.
”He kuolevat tuskallisiin tauteihin! Ei kukaan itke heitä, niin kuin kuolleita itketään, eikä kukaan hautaa heitä, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan. He kuolevat miekkaan ja nälkään ja joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi." Herra sanoi minulle vielä: "Älä mene surutaloon, älä valittajaisiin, älä itke kenenkään kohtaloa! Minä otan tältä kansalta pois rauhan, jonka olen sille antanut. Tämä kansa ei enää saa tuntea uskollisuuttani eikä rakkauttani, sanoo Herra. Tässä maassa kuolevat kaikki, niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Kukaan ei hautaa heitä, ei kukaan heitä itke, ei kukaan heidän takiaan viileskele itseään eikä ajele otsalta päätään paljaaksi. Kuolleitaan surevalle ei kukaan tuo leipää, isäänsä ja äitiään itkevälle ei anneta juotavaa. Kukaan ei lohduta heitä.”
Jeesuksen aikana edellisen sukupolven arvokas hautaaminen oli nuoremman sukupolven velvollisuus. Jos poika ei järjestänyt isälleen ja äidilleen hautajaisia, hän syyllistyi todella kovaan häpäisyyn. Tämän asian tärkeys toistuu monissa kohdissa toisen temppelin ajan kirjallisuudessa samoin kuin rabbien kirjoissa. Jeesus kuitenkin sanoi, että hänen seuraaminen on tärkeämpää kuin kuolleiden, jopa oman isän, hautaaminen, Matt. 8:21-22.
Takaisin Ketef Hinnomille: vuonna 1986 Gabi Barkay löysi yllättäen, puolivahingossa, hautaluolasta nro. 25 hautasäilön, joka oli jäänyt huomaamatta niin tutkijoilta kuin myös vuosituhansien mittaan useilta haudanryöstäjiltä. Kautta linjan tällaiset hautasäilöt on rosvottu tyhjiksi, mutta tämän Ketef Hinnomin hautaluolan katto oli varhaisessa vaiheessa romahtanut haudan päälle. Romahtanut katto oli sulkenut lattian rajassa olevan oviaukon aarrekammioon. Nyt kuitenkin tuo aarrekammio löytyi. Sieltä kaivettiin esiin yli 1000 esinettä, joiden joukossa oli nuolenkärkiä, ruukkuja, hopea- ja kultakoruja... Kaikkein merkittävimpänä löytönä oli kaksi pientä (4x5cm) puhtaasta hopeasta tehtyä ”kirjakääröä”. Nämä hopearullat olivat tosi pieniä ja ilmeisesti niitä on käytetty ripustettuna esim. kaulaketjuun tai rannerenkaaseen.
Tutkijoilla meni todella pitkä aika näiden rullien avaamiseen, mutta kun ne viimein saatiin auki, paljastui, että molempiin rulliin oli kaiverrettu mikroskooppisen pienellä sama teksti, joka koostui 15 sanasta. Teksti on Herran siunaus, joka löytyy myös jakeista 4. Moos. 6:24-26. Näiden hopeakääröjen Herran siunaukset vastaavat täysin sitä, mikä löytyy Raamatusta. Kääröt ajoitettiin 600-luvulle eKr. Näin ollen ne muodostavat vanhimman löydetyn Raamatun kirjoituksen.
Herran siunauksen löytö oli ja on vallankumouksellinen. Ensinnäkin nämä todistavat, että Herran siunaus on ollut tunnettu ja tärkeä siunaus jo todella varhain. Toisaalta, Wellhausenin ja muiden liberaalin koulukunnan mukaan, 4. Mooseksen kirja on kaikkein nuorin osa koko Mooseksen lakia. Tässä koulukunnassa on väitetty, että 4. Mooseksen kirja on kirjoitettu ja koottu vasta 400-300-luvuilla eKr. Ketef Hinnomin löytö osoittaa kiistattomasti, että 4. Mooseksen kirjan kuuluisin kohta, Herran siunaus, on ollut kovassa käytössä jo 600-luvulla eKr!
Oheiset valokuvat on otettu Ketef Hinnomin hautaluolista. Huomautan, että näissä on ollut katot, mutta ne ovat sortuneet ja hävinneet. Vaimoni on pitkällään yhdessä kohtaa, jossa näkyy rivissä selkeästi vainajien ”päätuet” (head-sets). Näille lavereille ruumiit siis koottiin. Vaimoni näyttää tuossa toisessa kuvassa löydettyyn haudan aarrekammioon, josta löytyi tuo jymy-yllätys.
Ps. Osallistuin viime syksyllä Barkayn Jerusalemin arkeologian -kurssille, jossa hän myös esitteli paikan päällä tämän Ketef Hinnomin löydön.
Ketef Hinnomin hautaluola nro. 25 piti sisällään jymy-yllätyksen, joka järisytti VT:n tutkijoiden käsityksiä. Esittelen tämän jymylöydön kohta, mutta ensin kerron vähän yleistä ensimmäisen temppelin ajan (900-587eKr.) haudoista. Ensinnäkin tuona aikana hautaaminen koostui kolmesta osasta. 1) Valittajaiset, joissa itketään ja muistellaan vainajaa. 2) Vainaja viedään ja kätketään hautaluolaan: laverille makaamaan. 3) Vuoden kuluttua vainajan luut kerätään hautaluolassa olevaan erilliseen kokoamishuoneeseen.
VT:ssa mainitaan useita hautajaisia. Aabrahamin vaimon, Saaran, hautajaiset on selostettu aika tarkkaan, Gen. 23. Tässä luvussa mainitaan kuinka ”Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä”, 23:2. Tämän jälkeen hän osti maan sukuhautaa – hautaluolaa – varten. Sinne hän kätki vaimonsa. Tässä puhutaan myös sukuhaudasta. Tuohon aikaan, siis VT:n aikaan, perheillä oli omat sukuhaudat. Perheen/suvun perustajan, eli jonkun merkittävän isä-papan, viimeinen leposija oli hautaluolan keskuslaverilla. Hänen ympärilleen koottiin vuosikymmenien saatossa hänen perheensä ja sukunsa. Tästä sai alkuunsa raamatullinen ilmaus: ”hän meni/hänet koottiin lepoon isiensä luo”. Aabraham oli tietysti tällainen suuri isä, jonka ympärille koottiin hänen suuri sukunsa. Myös Jeesus kertoi köyhästä Lasaruksesta, joka koottiin hänen kuoltuaan Aabrahamin helmaan, Luuk. 16:22. Hän oli Aabrahamin poika.
Jeremian kirjassa julistetaan, että jumalaton kansa kohtaa häpeällisen kohtalon. Heitä ei haudata arvokkaasti. Jakeissa Jer. 16:4, 6-7 toistuu käänteisessä muodossa ne kolme hautajaisvaihetta.
”He kuolevat tuskallisiin tauteihin! Ei kukaan itke heitä, niin kuin kuolleita itketään, eikä kukaan hautaa heitä, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan. He kuolevat miekkaan ja nälkään ja joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi." Herra sanoi minulle vielä: "Älä mene surutaloon, älä valittajaisiin, älä itke kenenkään kohtaloa! Minä otan tältä kansalta pois rauhan, jonka olen sille antanut. Tämä kansa ei enää saa tuntea uskollisuuttani eikä rakkauttani, sanoo Herra. Tässä maassa kuolevat kaikki, niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Kukaan ei hautaa heitä, ei kukaan heitä itke, ei kukaan heidän takiaan viileskele itseään eikä ajele otsalta päätään paljaaksi. Kuolleitaan surevalle ei kukaan tuo leipää, isäänsä ja äitiään itkevälle ei anneta juotavaa. Kukaan ei lohduta heitä.”
Jeesuksen aikana edellisen sukupolven arvokas hautaaminen oli nuoremman sukupolven velvollisuus. Jos poika ei järjestänyt isälleen ja äidilleen hautajaisia, hän syyllistyi todella kovaan häpäisyyn. Tämän asian tärkeys toistuu monissa kohdissa toisen temppelin ajan kirjallisuudessa samoin kuin rabbien kirjoissa. Jeesus kuitenkin sanoi, että hänen seuraaminen on tärkeämpää kuin kuolleiden, jopa oman isän, hautaaminen, Matt. 8:21-22.
Takaisin Ketef Hinnomille: vuonna 1986 Gabi Barkay löysi yllättäen, puolivahingossa, hautaluolasta nro. 25 hautasäilön, joka oli jäänyt huomaamatta niin tutkijoilta kuin myös vuosituhansien mittaan useilta haudanryöstäjiltä. Kautta linjan tällaiset hautasäilöt on rosvottu tyhjiksi, mutta tämän Ketef Hinnomin hautaluolan katto oli varhaisessa vaiheessa romahtanut haudan päälle. Romahtanut katto oli sulkenut lattian rajassa olevan oviaukon aarrekammioon. Nyt kuitenkin tuo aarrekammio löytyi. Sieltä kaivettiin esiin yli 1000 esinettä, joiden joukossa oli nuolenkärkiä, ruukkuja, hopea- ja kultakoruja... Kaikkein merkittävimpänä löytönä oli kaksi pientä (4x5cm) puhtaasta hopeasta tehtyä ”kirjakääröä”. Nämä hopearullat olivat tosi pieniä ja ilmeisesti niitä on käytetty ripustettuna esim. kaulaketjuun tai rannerenkaaseen.
Tutkijoilla meni todella pitkä aika näiden rullien avaamiseen, mutta kun ne viimein saatiin auki, paljastui, että molempiin rulliin oli kaiverrettu mikroskooppisen pienellä sama teksti, joka koostui 15 sanasta. Teksti on Herran siunaus, joka löytyy myös jakeista 4. Moos. 6:24-26. Näiden hopeakääröjen Herran siunaukset vastaavat täysin sitä, mikä löytyy Raamatusta. Kääröt ajoitettiin 600-luvulle eKr. Näin ollen ne muodostavat vanhimman löydetyn Raamatun kirjoituksen.
Herran siunauksen löytö oli ja on vallankumouksellinen. Ensinnäkin nämä todistavat, että Herran siunaus on ollut tunnettu ja tärkeä siunaus jo todella varhain. Toisaalta, Wellhausenin ja muiden liberaalin koulukunnan mukaan, 4. Mooseksen kirja on kaikkein nuorin osa koko Mooseksen lakia. Tässä koulukunnassa on väitetty, että 4. Mooseksen kirja on kirjoitettu ja koottu vasta 400-300-luvuilla eKr. Ketef Hinnomin löytö osoittaa kiistattomasti, että 4. Mooseksen kirjan kuuluisin kohta, Herran siunaus, on ollut kovassa käytössä jo 600-luvulla eKr!
Oheiset valokuvat on otettu Ketef Hinnomin hautaluolista. Huomautan, että näissä on ollut katot, mutta ne ovat sortuneet ja hävinneet. Vaimoni on pitkällään yhdessä kohtaa, jossa näkyy rivissä selkeästi vainajien ”päätuet” (head-sets). Näille lavereille ruumiit siis koottiin. Vaimoni näyttää tuossa toisessa kuvassa löydettyyn haudan aarrekammioon, josta löytyi tuo jymy-yllätys.
Ps. Osallistuin viime syksyllä Barkayn Jerusalemin arkeologian -kurssille, jossa hän myös esitteli paikan päällä tämän Ketef Hinnomin löydön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)