Ketef Hinnomin hautaluola nro. 25 piti sisällään jymy-yllätyksen, joka järisytti VT:n tutkijoiden käsityksiä. Esittelen tämän jymylöydön kohta, mutta ensin kerron vähän yleistä ensimmäisen temppelin ajan (900-587eKr.) haudoista. Ensinnäkin tuona aikana hautaaminen koostui kolmesta osasta. 1) Valittajaiset, joissa itketään ja muistellaan vainajaa. 2) Vainaja viedään ja kätketään hautaluolaan: laverille makaamaan. 3) Vuoden kuluttua vainajan luut kerätään hautaluolassa olevaan erilliseen kokoamishuoneeseen.
VT:ssa mainitaan useita hautajaisia. Aabrahamin vaimon, Saaran, hautajaiset on selostettu aika tarkkaan, Gen. 23. Tässä luvussa mainitaan kuinka ”Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä”, 23:2. Tämän jälkeen hän osti maan sukuhautaa – hautaluolaa – varten. Sinne hän kätki vaimonsa. Tässä puhutaan myös sukuhaudasta. Tuohon aikaan, siis VT:n aikaan, perheillä oli omat sukuhaudat. Perheen/suvun perustajan, eli jonkun merkittävän isä-papan, viimeinen leposija oli hautaluolan keskuslaverilla. Hänen ympärilleen koottiin vuosikymmenien saatossa hänen perheensä ja sukunsa. Tästä sai alkuunsa raamatullinen ilmaus: ”hän meni/hänet koottiin lepoon isiensä luo”. Aabraham oli tietysti tällainen suuri isä, jonka ympärille koottiin hänen suuri sukunsa. Myös Jeesus kertoi köyhästä Lasaruksesta, joka koottiin hänen kuoltuaan Aabrahamin helmaan, Luuk. 16:22. Hän oli Aabrahamin poika.
Jeremian kirjassa julistetaan, että jumalaton kansa kohtaa häpeällisen kohtalon. Heitä ei haudata arvokkaasti. Jakeissa Jer. 16:4, 6-7 toistuu käänteisessä muodossa ne kolme hautajaisvaihetta.
”He kuolevat tuskallisiin tauteihin! Ei kukaan itke heitä, niin kuin kuolleita itketään, eikä kukaan hautaa heitä, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan. He kuolevat miekkaan ja nälkään ja joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi." Herra sanoi minulle vielä: "Älä mene surutaloon, älä valittajaisiin, älä itke kenenkään kohtaloa! Minä otan tältä kansalta pois rauhan, jonka olen sille antanut. Tämä kansa ei enää saa tuntea uskollisuuttani eikä rakkauttani, sanoo Herra. Tässä maassa kuolevat kaikki, niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Kukaan ei hautaa heitä, ei kukaan heitä itke, ei kukaan heidän takiaan viileskele itseään eikä ajele otsalta päätään paljaaksi. Kuolleitaan surevalle ei kukaan tuo leipää, isäänsä ja äitiään itkevälle ei anneta juotavaa. Kukaan ei lohduta heitä.”
Jeesuksen aikana edellisen sukupolven arvokas hautaaminen oli nuoremman sukupolven velvollisuus. Jos poika ei järjestänyt isälleen ja äidilleen hautajaisia, hän syyllistyi todella kovaan häpäisyyn. Tämän asian tärkeys toistuu monissa kohdissa toisen temppelin ajan kirjallisuudessa samoin kuin rabbien kirjoissa. Jeesus kuitenkin sanoi, että hänen seuraaminen on tärkeämpää kuin kuolleiden, jopa oman isän, hautaaminen, Matt. 8:21-22.
Takaisin Ketef Hinnomille: vuonna 1986 Gabi Barkay löysi yllättäen, puolivahingossa, hautaluolasta nro. 25 hautasäilön, joka oli jäänyt huomaamatta niin tutkijoilta kuin myös vuosituhansien mittaan useilta haudanryöstäjiltä. Kautta linjan tällaiset hautasäilöt on rosvottu tyhjiksi, mutta tämän Ketef Hinnomin hautaluolan katto oli varhaisessa vaiheessa romahtanut haudan päälle. Romahtanut katto oli sulkenut lattian rajassa olevan oviaukon aarrekammioon. Nyt kuitenkin tuo aarrekammio löytyi. Sieltä kaivettiin esiin yli 1000 esinettä, joiden joukossa oli nuolenkärkiä, ruukkuja, hopea- ja kultakoruja... Kaikkein merkittävimpänä löytönä oli kaksi pientä (4x5cm) puhtaasta hopeasta tehtyä ”kirjakääröä”. Nämä hopearullat olivat tosi pieniä ja ilmeisesti niitä on käytetty ripustettuna esim. kaulaketjuun tai rannerenkaaseen.
Tutkijoilla meni todella pitkä aika näiden rullien avaamiseen, mutta kun ne viimein saatiin auki, paljastui, että molempiin rulliin oli kaiverrettu mikroskooppisen pienellä sama teksti, joka koostui 15 sanasta. Teksti on Herran siunaus, joka löytyy myös jakeista 4. Moos. 6:24-26. Näiden hopeakääröjen Herran siunaukset vastaavat täysin sitä, mikä löytyy Raamatusta. Kääröt ajoitettiin 600-luvulle eKr. Näin ollen ne muodostavat vanhimman löydetyn Raamatun kirjoituksen.
Herran siunauksen löytö oli ja on vallankumouksellinen. Ensinnäkin nämä todistavat, että Herran siunaus on ollut tunnettu ja tärkeä siunaus jo todella varhain. Toisaalta, Wellhausenin ja muiden liberaalin koulukunnan mukaan, 4. Mooseksen kirja on kaikkein nuorin osa koko Mooseksen lakia. Tässä koulukunnassa on väitetty, että 4. Mooseksen kirja on kirjoitettu ja koottu vasta 400-300-luvuilla eKr. Ketef Hinnomin löytö osoittaa kiistattomasti, että 4. Mooseksen kirjan kuuluisin kohta, Herran siunaus, on ollut kovassa käytössä jo 600-luvulla eKr!
Oheiset valokuvat on otettu Ketef Hinnomin hautaluolista. Huomautan, että näissä on ollut katot, mutta ne ovat sortuneet ja hävinneet. Vaimoni on pitkällään yhdessä kohtaa, jossa näkyy rivissä selkeästi vainajien ”päätuet” (head-sets). Näille lavereille ruumiit siis koottiin. Vaimoni näyttää tuossa toisessa kuvassa löydettyyn haudan aarrekammioon, josta löytyi tuo jymy-yllätys.
Ps. Osallistuin viime syksyllä Barkayn Jerusalemin arkeologian -kurssille, jossa hän myös esitteli paikan päällä tämän Ketef Hinnomin löydön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.