Kun olin nuori, niin halusin, että minusta tulee isona katuevankelista. Onneksi tuo haave ei ihan suoraan toteutunut, vaikka olenkin tuossa hommassa tosi hyvä. Tapasin eilen Turun kadulla katuevankelistoja – tai feissareita – niin kuin heitä nykyään hämärästi kutsutaan. Itse olin eilen Turun messuilla Mikaelinseurakunnan kojussa kohtaamassa ihmisiä. Joka tapauksessa katuevankelistat eivät ole aina kovin suosittuja: moni vaihtaa kadun toiselle puolelle kun näkee banderollit ”Jeesus rakastaa sinua” ja ”Älä mene helvettiin”. Tämän vuoksi kirkon helmassa evankelistat ovatkin vaihtaneet lievempiin tyyleihin. Siellä tarjoillaan ilmaista soppaa, ilmaista kahvia ja pullaa. Näitä mutustellessa voi jututtaa seurakunnan edustajia ja tutustua erilaisiin tempauksiin.
Evankelista Matteusta lukiessa silmiini osui Jeesuksen antamat ohjeet aikansa katuevankelistoille eli omille opetuslapsilleen, Matt. 10:5-15. Jeesus sanoo, että evankelistat eivät tarvitse kultaa, hopeaa tai kuparia, eivät liikaa vaihtovaatteita, eivät edes laukkua tai sauvaa, kun he painavat kylästä kylään evankelioimassa. Näiden heikosti varustettujen lähettien ja heidän sanomansa arvo kuitenkin painaa aivan käsittämättömän paljon. Heidät lähetetään kyliin, ja kylissä heidän tulee majoittua yhteen taloon koko ”kylämissionsa” ajaksi. Jos heitä ei oteta ystävällisesti vastaan, niin piru paratkoon. Silloin heidän tulee pöllyttää tomukin jaloistaan ja poistua tuosta tuhoon tuomitusta synnin pesästä eli tuosta kylästä/kaupungista. ”Totisesti: Sodoma ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin se kaupunki.”
Raamatussa Sodoma ja Gomorra ovat aivan vertaansa vailla olevia synnin kaupunkeja, joiden tuho on varoitus myös meidän aikamme kylille ja kaupungeille. Kuinka meilläpäin suhtaudutaan evankeliumiin? Ohjeistuksessaan Jeesus antaa ymmärtää, että nuo köyhät evankelistat ovat kuin muinainen Aabraham, joka rukoili Herralta armoa Sodoman ja Gomorran kaupungeille, 1. Moos. 18. Samoin nuo Jeesuksen evankelistat ovat kuin ne kolme ”enkeliä”, jotka saapuivat itse Sodomaan ja vaativat, että Loot perheineen poistuu tuosta tuhoon tuomitusta kaupungista, 1. Moos. 19. Sodoman kaupungin miehet olivat härskejä ja raakoja. He eivät toivottaneet näille ”evankelistoille” rauhaa, vaan uhkasivat raiskata heidät: ”Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!” 1. Moos. 19:5. Tiedämme, että enkelievankelistat, jotka tässä kertomuksessa edustavat itse Herraa, joutuivat lopuksi melkein kantamaan Lootin Sodomasta. Tämän jälkeen Sodoma tuhottiin totaalisesti niin kuin muinainen Atlantis tai Pompey. Jäljelle jäi vain varoittava muisto ja tuhkaa.
Joka tapauksessa, kun Jeesus lähettää evankelistansa matkaan, hän antaa heille tällaisen esikuvan. Näillä evankelistoilla on suurempi sanoma ja tehtävä kuin itse Aabrahamilla ja niillä enkeleillä. Jos joku kylä erehtyy torjumaan näiden evankelistojen rauhan sanoman, niin sen kohtalo viimeisellä tuomiolla tulee olemaan pahempi kuin Sodoman ja Gommoran! Mitä tästä opimme? Jeesus oli oman sanomansa ja omien evankelistojensa suhteen tosissaan. Ehkä me modernit kristityt, jotka aina puhumme matalan kynnyksen puolesta, suhtaudumme evankeliumiin ja Kristuksen valtuutukseen ja hätään syntisten puolesta liian kevyesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.