Uskollisuus Jumalan lahjojen
hoitamisessa
Saarna Luuk. 16:1–9; 1. Piet.
4:7–11; 2. Aik. 1:7–12
Rakkaat kristityt, Jeesuksen
vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta on todella vaikea vertaus. Tutkijat
ovat antaneet siitä uskomattoman hienoja ja keskenään täysin ristiriitaisia
tulkintoja. Itse olen sillä kannalla, että tämä vertaus yksinkertaisesti
vieroksuu kaikkia vedenpitäviä selityksiä. Tämän vertauksen kautta Jeesus
yksinkertaisesti opettaa meille, miten meidän pitäisi käyttää rahaamme.
Kun mietin tätä vertausta,
mieleeni tulee pyhä Laurentius, joka kuoli marttyyrikuoleman Roomassa
250-luvulla. Laurentius oli Rooman seurakunnan johtava diakoni, seurakunnan
taloudenhoitaja. Rooman keisari vaati Laurentiusta keräämään valtiolle kaikki
seurakunnan rahat ja rikkaudet. Silloin Laurentius kutsui nopeasti koolle
köyhät, raajarikot, sokeat ja sairaat. Hän jakoi heille koko seurakunnan omaisuuden. Sitten hän asteli
keisarin eteen seurakunnan köyhien kanssa. Hän sanoi, että tässä ovat
seurakunnan rikkaus. Keisari tunsi itsensä petetyksi ja tuomitsi Laurentiuksen
kidutuskuolemaan. Tämä marttyyri-diakoni, "epärehellinen varainhoitaja",
opettaa meille, että kirkon todellinen rikkaus on köyhissä. Tuollaisella
seurakunnalla on iäisiä ystäviä, sillä on suuret ja hienot iäiset asunnot
taivaassa. (Ks. St. Lawrence). Tottakai nykykirkkokin tarjoaisi lukuisia esimerkkejä epärehellisistä taloudenhoitajista, jotka ovat tuhlailleet työnantajansa rahoja. Mutta työyhteisön hyvinvoinnin vuoksi jätän heidän viisaat eimerkkinsä nyt käsittelemättä.
Katsotaan nyt tarkemmin tätä
Jeesuksen vertausta. Vertauksessa epärehellinen taloudenhoitaja tuhlaa
isäntänsä omaisuutta aivan holtittomasti. Niinpä taloudenhoitaja joutuu
yt-neuvotteluihin. Hän saa potkut: ”Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä
panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en
kehtaa.’” Potkuihin liittyy aina dramatiikkaa. Jesaja kertoo kuinka
hovipäällikkö Sebna sai Herra Sebaotilta potkut taivaalliseen tyyliin: (Jes.
22:17–19):
"Näin käy: Herra viskaa sinut menemään, hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa, kääräisee sinut keräksi ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää.. Hän sysää sinut pois virastasi ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun..”
Potkut eli työttömäksi jääminen
on monelle valtava uhka, se on kuin kuilu, jonka reunalle ei haluta mennä.
Siitä alkaa vapaa pudotus. Vararikon edessä ihminen voi ryhtyä luovaksi ja
viisaaksi, niin kuin tuo epärehellinen taloudenhoitaja.
Jeesus ihailee juuri tuon
taloudenhoitajan viisautta. ”Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Nytpä tiedän.’”
Taloudenhoitaja tunnustaa tosiasiat ja sulkee pois tietyt vaihtoehdot. Hän
miettii ja sitten hän tietää, miten toimia. Hän on niin kuin tuhlaajapoika,
joka vieraalla maalla, tuhlattuaan kaiken isänsä perintöomaisuuden, ”meni
itseensä ja ajatteli” – kotona minulla olisi paremmat olot (Luuk. 15:17). Nämä
miehet ajattelevat loogisesti ja viisaasti, koska kyse on heidän
tulevaisuudestaan. Kun edessä on todella vaikea tilanne, ihminen saattaa
pysähtyä miettimään, miten tästä eteenpäin. Taloudenhoitaja ymmärtää, että
kaikki sillat työnantajaan on poltettu. Ei ole mahdollista jatkaa. Loppu on
tullut. Nyt hän vain tekee lopputilinpäätöksen ja lähtee pois. Tässä
lopputilinselvityksessä hän pääsee kuitenkin vielä kerran isäntänsä rahoihin ja
velkakirjoihin kiinni. Hän kutsuu isäntänsä velalliset yksitellen paikalle. Hän
kysyy heiltä, paljonko olet velkaa, ja sitten hän leikkaa reilulla kädellä
velkoja alas: viidenneksellä tai jopa puolella. Ihmiset saavat salaisesti ja
yllättäen valtavia summia velkojaan anteeksi.
Epärehellistä taloudenhoitajaa ei
nyt liikuttanut hyväntekeväisyys sinänsä vaan huoli omasta kohtalostaan
lähitulevaisuudessa. Tällä vertauksella Jeesus osoittaa, kuinka ihmiset tekevät
taloudellisia päätöksiä turvatakseen tulevaisuutensa. Jeesuksen huomio
kiinnittyy tämän maailman majojen ja asuntojen ohi iäisiin asuntoihin. Mitä
rahalla saa? Rahat eivät ole ikuisia mutta niillä voi hankkia taivaallisia
aarteita, iäisiä ystäviä. Jeesus puhuu usein taivaan aarteista.
Vähän aiemmin Jeesus kertoi
toisen vertauksen, vertauksen rikkaasta miehestä, joka rikastui ja päätti koota
kaikki omaisuutensa suureen varastoon ja nauttia elämästään. Hän sanoi
itselleen (Luuk. 12:19): ”Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää
varastossa moneksi vuodeksi.” Kuitenkin tuo onneton rikas mies kuoli ja hän
joutui viimeiselle tuomiolle. Hänen kohtaloonsa viitaten Jeesus opettaa (Luuk.
12:21), että onnettomasti ”käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla
ei ole aarretta Jumalan luona.” Emme me koskaan tiedä, monta vuotta meillä on
jäljellä. Jos keräämme rikkautta vain tätä elämäämme varten, olemme onnettomia.
Jeesus sanoo, että meidän pitää käyttää tätä maallista mammonaa siten, että
hankimme sillä ”ystäviä, jotka ottavat meidät iäisiin asuntoihin, kun tuota
rikkautta ei enää ole.” Jeesus opettaa (Luuk. 12:33): ”Myykää, mitä teillä on,
ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa
taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi
tee tuhojaan.”
Kristuksen köyhien veljien ja
siskojen auttaminen on oikeastaan Kristuksen auttamista (Matt. 25). ”Minä olin
sairas, alaston, nälissäni, janoissani, sairaana, vankilassa…” ”Minä te olette
tehneet yhdellekin näistä vähäisimmistä veljistäni, jotka uskovat minuun, sen
te olette tehneet minulle.” Nämä iäiset ystävät, joissa kohtaamme Jeesuksen, ja
joissa Jeesus elää, he voivat, hän voi, ottaa meidät iäisiin asuntoihin.
Evankeliumin suuri ihmeellisyys
on siinä, että juuri ne ihmiset jotka eivät voi palkita meitä tässä maailmassa,
voivat palkita meidät sinä päivänä kun vanhurskaat herätetään kuolleista. He
ovat niitä äärimmäisen tärkeitä iäisiä ystäviä. Tämän vuoksi Jeesus kääntää
meidän huomiomme juuri heihin jotka tässä maailmassa ovat usein unohdettuja ja
syrjään sysättyjä. Meidän ikuinen onnemme löytyy heidän luotaan, kärsivän
Kristuksen luota, joka on sairauden tuttava ja köyhä. Jeesus sanoo, älkää
kutsuko, älkää keskittykö niihin rikkaisiin ja kuuluisiin, jotka voivat palkita
teidät tässä ajassa, vaan kutsukaa juhliinne, kutsukaa piireihinne (Luuk. 14:13–14)
”köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.” Kun näin teemme, Jeesus sanoo
meille, ”Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua.
Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista.”
Kun kohdistaa apunsa väärin, saa
palkkansa jo nyt. Se palkka on katoavaa. Kun kohdistaa apunsa oikein, saa
palkan taivaan Isältä, ja tuo palkka kestää ikuisesti. Nykyään eletään kovaa
aikaa. Ihmisiä arvotetaan siten, kuinka hyödyllisiä he ovat. Kaikkein pienimmät,
syntymättömät lapset, nuorimmat, samoin kuin kaikkein vanhimmat, sairaat ja
vammaiset ovat vaikeassa tilanteessa. Juuri nämä kaikkein heikoimmat jäävät
usein juhlien ulkopuolelle, heitä ei pidetä kunniavieraina. Jos otamme
Jeesuksen opetuksen tosissaan, jos katsomme asiaa iäisyysnäkökulmasta, he ovat
niitä kaikkein hyödyllisimpiä. Vanhuksien ja sairaiden hoitaminen, ja pienten
lasten kasvattaminen, köyhien auttaminen, ei ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan
satsaamista iäisiin asuntoihin.
Niin kuin tuo epärehellinen
taloudenhoitaja auttoi suurvelallisia, antoi heille valtavasti velkoja
anteeksi, niin Kristus kehottaa meitä auttamaan köyhiä. Lahjaksi olette
saaneet, lahjaksi antakaa. Jeesus oli köyhien ystävä, hän tuli julistamaan
evankeliumia köyhille. Jeesus sanoo (Matt. 5:42): ”Anna sille, joka sinulta
pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.” Paavali
kehottaa kristittyä (Ef. 4:28) ”tekemään työtä ja ansaitsemaan rehellisesti
toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle.” Rikastuminen ei
ole syntiä, mutta se on syntiä jos käännämme selkämme köyhille.
Epärehellinen taloudenhoitaja
ymmärsi, että loppu oli tullut. Sen vuoksi hän toimi uudella tavalla. Hän
todella laittoi isäntänsä rahat menemään. Suurvelalliset saivat valtavasti
velkoja anteeksi. Päivän epistolassa Pietari kirjoittaa (1. Piet. 4:7) ”kaiken
loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit.” Tämän jälkeen hän
antaa meille ohjeita, kuinka nyt on syytä elää, kun elämme lopunaikoja – kuinka
tulee rukoilla, rakastaa, olla vieraanvaraisia, palvella toisia niillä
armolahjoilla joita olemme saaneet, kuinka puhua Jumalan antamin sanoin.
Lopunajat ovat monessa mielessä käsillä. Odotamme, että Jeesus Kristus tulee
aikojen täyttyessä takaisin kunniassa ja kirkkaudessa. Me elämme myös
arkipäiväisemmässä mielessä lopunaikoja, jotka eivät ole vain tulevaisuudessa,
vaan tänään. Paavali kirjoittaa (2. Kor. 5:17), että ”jokainen, joka on
Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.”
Paavali opastaa, ”älkää eläkö vanhan luontonne mukaan.” Ef. 4:22: ”Teidän tulee
hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa
vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea
yllenne uusi ihminen”, Jeesus Kristus.
Olkaamme siis viisaita ja
ymmärtäkäämme, mitä aikaa elämme. Loppu on tullut. Älkäämme eläkö enää vanhan
ja syntisen Adamin mukaan, synnin ja lain orjina, vaan Kristuksessa, Jumalan
lapsina ja Pyhän Hengen johdatuksessa. Nykyäänkin kasteessa ihmiselle sanotaan:
”Armollinen Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden vapauttanut sinut
synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Antakoon hän sinulle voimaa joka päivä
kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle.” Olkaamme niin kuin tuo epärehellinen
taloudenhoitaja, joka ymmärsi, että loppu on loppu. Vanhan vallan loppu on
tullut ja uusi on tullut tilalle.
Ja lopuksi, tässä saarnassa olen
patistellut meitä auttamaan köyhiä. Kyse ei ole mistään lakihurskaudestaan,
jossa teoillamme ansaitsisimme pelastuksen. Ei. Kaikki hyvät teot lähtevät aina
Kristuksesta. Jeesus itse sanoo, ”ilman minua te ette saa aikaan mitään.”
Uskokin on Jumalan tekoa meissä. Kristus antaa sen minkä hän vaatii. Kristus
vaatii itsensä, siksi kristillisen elämän tärkein ehto on, että Kristus on
meissä läsnä. Siitä ehtoollisessa on ennen kaikkea kyse, Herra laskeutuu meidän
luo, antaa itsensä meille, tulee meihin asumaan ruumiineen, sieluineen,
verineen ja kaikella voimallaan, armollaan ja rakkaudellaan. Kristuksen armo
olkoon teidän kanssanne.
Kiitos, että jaksat laittaa saarnasi tänne blogiin!
VastaaPoistaVoisitko selittää mitä epärehellinen taloudenhoitaja on siis tekemässä antaessaan velkoja anteeksi?
Terveisiä PK-seudulta
Kuten totesin, tähän vertaukseen ei melestäni ole mitään vesitiivistä ja aivan selvää tulkintaa, joka selittäisi kaikki yksityiskohdat. Tämä on tutkimuksessa aika yleinen näkemys tästä vertauksesta. En siis lähde sanomaan, mitä Jeesus juuri tarkoitti sanoessaan, että epärehellinen taloudenhoitaja antoi velkoja anteeksi. Pointti on niin rikas ettei se tyhjenny yhteen tulkintaan. Ihminen voi olla hyvä niin monella tavalla. Velkojen anteeksiantaminen tulee tässä mielestäni ymmärtää laveasti kaikenlaisen hyvän tekemisenä. Eri elämäntilanteissa ja -vaiheissa se tarkoittaa vähän eri asioita.
VastaaPoista