Kansainväliset juuret - näkemys Luukkaan sukupuuhun

Tiistaina alkoi oma opetusosuuteni Mikaelin raamattuilloista. Neljän kerran myötä tulemme syventymään evankelista Luukkaan teologiaan. Ensimmäisen illan aiheena oli ”Helluntaina kaikki kansat kootaan Kristuksen kirkkoon” (Ap. t. 2). 

 

Lähdin liikkeelle siitä, että Luukas, joka siis kirjoitti sekä Luukkaan evankeliumin että Apostolien teot, painotti selvästi sitä, että evankeliumi kuuluu kaikille, Israelille ja kaikille maailman kansoille. Tällainen universalismi loistaa kirkkaasti hänen teoksissaan. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että tuo universalismi näkyy myös siinä, miten Luukas kertoo Jeesuksen sukuluettelosta. Matteus 1 ja Luukas 3 listaavat Jeesuksen sukupuun. Niissä on keskenään tiettyjä eroja, ja selvästikin erilaisia opetuksellisia painotuksia. Matteus jakaa sukupuun kolmeen 14 sukupolven jaksoon: 3 x 14 = 42. Matteus ulottaa Jeesuksen sukupuun Daavidin kautta Aabrahamiin. Matteuksen evankeliumi alkaa sanoilla, ”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Aabrahamin pojan, sukuluettelo.” Luukkaan sukupuu vuorostaan ulottuu paljon pidemmälle, aina ihmiskunnan alkuun eli Aadamiin ja Jumalaan asti. Tämän myötä Luukkaan listassa on rutkasti enemmän nimiä – Aadamista alkaen 72 sukupolvea.

Raamatuntutkijat ovat kautta aikojen kiinnittäneet huomiota tuohon lukumäärään, 72. Onko sillä jokin hengellinen sanoma? Toinen paljon tutkittu seikka liittyy siihen, miten Luukas aloittaa ja lopettaa Jeesuksen sukupuun. Jeesuksella ja Aadamilla on selvä yhteys. Kummallakaan heistä ei nimittäin ollut inhimillistä isää. Sukuluettelo etenee siten, että aina kerrotaan, kuka on kenenkin isä. Jeesus..

”oli – näin luultiin – Joosefin poika. Joosefin isä oli Eeli, tämän isä Mattat, tämän Leevi, tämän Melki, tämän Jannai, tämän Joosef…”

Sitten luettelo jatkuu pojalta isälle.. ”tämän isä..” Kun pitkä nimilista sukupolvista lähestyy Aadamia, todetaan näin: ”tämän isä oli Enos, tämän Set, tämän Aadam, tämän Jumala.” Huomatkaa, että kaikkien muiden 72 miehen kohdalla edetään samaa kaavaa noudattaen. Inhimilliset isät ovat tiedossa, mutta Jeesuksen ja Aadamin suhteen tuo isyys ulotetaan suoraan Jumalaan. Jumala oli Aadamin Isä. Tässähän Aadam ja Jeesus ovat samassa asemassa – Jeesus on uusi Aadam. Hän on Jumalasta lähtöisin. Jeesuksen todellinen Isä ei ollut Joosef vaan Jumala. Vanha Aadam lankesi syntiin ja hänet ja hänen jälkeläisensä erotettiin Jumalasta ja Eedenistä.. Uusi Aadam yhdistää ihmiset Jumalaan, niin että hänen kauttaan on pääsy Jumalan lapseksi. Jos vanhan Aadamin kautta levisi synnin myrkky koko ihmiskuntaan, niin uuden Aadamin kautta leviää pelastus, Jumalan luonto, niin ikään koko ihmiskuntaan. 

Näiden ajatuksen kannalta tuolla lukumäärällä 72 on olennainen merkitys. Juutalaisen perimätiedon mukaan maailmassa on 72 tai 70 kansaa (Riemuvuosien kirja 8–9). Tämä on laskettu tutkimalla lukujen 1. Aikakirjan 10–11 ja 1. Moos. 10 sukuluetteloita. Juutalaiset ajattelivat, että kaikki maailman kansat ovat Nooan poikien Seemin, Haamin ja Jafetin jälkeläisiä. Heistä on poikinut 72 kansaa. Myös hyvin varhaisissa kristillisissä piireissä uskottiin tällä tavoin. Meillä on myös todisteita siitä, että kristityt tulkitsivat hyvin varhain noiden 72 sukupolven viittaavan 72 maailman kansaan – kaikkiin Aadamin ja Nooan poikiin, Seemiin, Haamiin ja Jafetiin, ja heidän jälkeläisiinsä. Tämän juutalaiskristillisen päättelyn mukaan Seem on seemiläisten kansojen kuten juutalaisten ja arabien kantaisä. Afrikkalaiset ovat taas Haamin (=kuuma) poikia ja tyttäriä. Eurooppalaiset ja Aasian kansat ovat Jafetin jälkeläisiä (1. Moos. 10). Jafet tulee heprean sanasta jaffa, joka tarkoittaa kaunista. Tämä onkin raamatullinen selitys Suomi-neitojen ylivertaiselle kauneudelle.

Joka tapauksessa, näiden 72 sukupolven kautta Luukas, mitä ilmeisimmin haluaa osoittaa, että Jeesus on kaikkien Adamin jälkeläisten, kaikkien 72 kansan pelastaja. Kirkkoisä Irenaeus (130–202) tulkitsi Luukkaan sukupuuta juuri tällä tavalla. Hän kirjoittaa näin (Adv. Haer. III, 22, 3):

”Niinpä Luukas näyttää, että meidän Herramme sukuluettelo, joka ulottuu aina Adamiin asti, sisältää 72 sukupolvea. Ja niin hän liittää lopun alkuun, osoittaen, että hän (Kristus) yhdistää itseensä kaikki kansat, jotka ovat olleet hajaantuneina Adamista alkaen, ja kaikki kielet, ja ihmiskunnan sukupolvet, sisältäen jopa itsensä Adamin. Niinpä myös Paavali kuvaa Adamia esikuvana hänestä, joka oli tuleva.”

Kertoessaan tällä tavalla Jeesuksen sukuluettelosta, Luukas osoittaa kaksi suurta asiaa: 1) Jeesus yhdistää itseensä kaikki kansat, 2) Jeesus on lähtöisin Jumalasta, Jumala on Hänen Isänsä. Tämän vuoksi Jeesus yhdistää kaikki kansat Jumalan yhteyteen. Aadamin syntiinlankeemuksen myötä ihmiset ovat eksyneet pois Jumalan luota. Ihmiset ovat alkaneet pakanoiksi. Jumalan sijasta he palvoivat kiviä ja keppejä, mammonaa, suosiota.. Kuitenkin ihmisten alku on lähtöisin Jumalasta. Niin Paavali julisti Ateenassa aikansa epikurolaisille ja stoalaisille filosofeille (Ap. t. 17:29–30):

”Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.”

Paavali kertoo, että Kristus antoi hänelle selvän käskyn mennä (Ap. t. 26:18) ”pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.”

Paavali ei siis esitä Kristusta yhtenä vaihtoehtona, joka saattaisi sopia joillekin ihmisille. Hän esittää Jeesuksen ainoana vaihtoehtona päästä takaisin Jumalan yhteyteen. Hänen ulkopuolellaan ihmiset ovat pimeydessä, sokeudessa, synnissä ja ”Saatanan vallan” alla. Uuden Aadamin pelastuksen universaalisuus vastaa vanhan Aadamin syntiinlankeemuksen universaaleja seurauksia. 

Tuo 72 sukupolven sukupuu sisältää siis suuria hengellisiä totuuksia. Kristuksen kautta avautuu sukupolvien välinen yhteys, ”pyhien yhteys”, kansainvälinen yhteys, yhteys maailman kaikkien kansojen välillä. Kristuksessa, uudessa Aadamissa, vihollisuuden muurit sortuvat. Hän julistaa rauhaa sovituksen kautta. Jeesuksessa ihmiset yhdistetään Jumalaan, ja sen myötä toinen toisiinsa. ”The brotherhood of mankind is based on the fatherhood of God.” Jeesuksen sukupuuta katsoessamme voimme huomata piispa Irenaeuksen kanssa, että kristitty ei voi olla rasisti muita kansoja kohtaa. Hän ei myöskään voi olla ikärasisti.

Luukkaan evankeliumin alussa vanha Simeon ottaa Jeesus-vauvan syliinsä ja ilmaisee hienosti tämän universaalisuuden (Luuk. 2:30–32): ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”