Joulusaarna - Poika on meille annettu!

Jouluaamun saarna - Nyt Betlehemiin! Luuk. 2:1–20; Jes. 9:1–6; Room. 1:2–4

Rakkaat siskot ja veljet Kristuksessa, jouluun kuuluu täydellinen yllätys. ”Yhtäkkiä paimenten ympärillä oli taivaallinen sotajoukko” – Herran enkeli ilmoitti heille, mitä oli juuri tapahtunut: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.” Tämä sama yllätyksen elementti näkyy myös siinä, kuinka enkeli Gabriel ilmestyy Marialle ja sanoo, ”Korkeimman voima peittää sinut varjollaan..” Jouluna juhlimme sitä, kuinka Jumala tuli ihmiseksi meidän keskellemme Jeesus-vauvassa.

Jouluevankeliumin lopusta löydämme sanat: Maria, ”kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.” (Luuk. 2.) Me kristityt olemme jo 2000 vuoden ajan tutkineet, pohtineet ja palanneet näihin tapahtumiin, joulun ihmeeseen.

Nykyään synnytyslaitokselle ei päästetä paljoa vierailijoita, mutta Jeesuksen synnytysasemalla Betlehemissä oli kynnys matalalla. Varhaisin perimätieto, 150-luvulta, kertoo Jeesuksen syntyneen Betlehemin luolassa, jossa paimenet ruokkivat lampaitaan. Siellä ei ollut hienoja sänkyjä vaan Maria asetti Jeesus-vauvan lampaiden seimeen, heinien joukkoon, syöttökaukaloon. Tuonne vaatimattomaan paikkaan saivat tulla sekä vähemmän arvovaltaiset vieraat – ihan tavalliset paimenet että ne ulkomaalaiset idän tietäjät.

Betlehem on vanha hepreankielinen sana ja kaupungin nimi. Se tarkoittaa ”leivän taloa”. Elämän leipä, Jeesus Kristus, syntyi ihmiseksi juuri leivän talossa, Betlehemissä. Jeesus tuli ruokkimaan nälkäiset ihmiset omalla ruumiillaan. Hän tuli leiväksi ja elävän veden, ikuisen veden lähteeksi. Siksi onkin sopivaa, että hänen ensimmäinen nukkumapaikkansa oli seimi, syöttökaukalo. Seimiasetelmissa on perinteisesti härkä ja aasi. Profeettaja Jesajan kirjassa Jumala sanoo näin: ”Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua.” (Jes. 1:3–4.) Messiaan syntymään kuuluu köyhyys ja hylkääminen. On ihmeellistä ajatella, että häneltä, jonka kautta koko maailma on saanut syntynsä, suljettiin monta ovea tässä maailmassa. Niin kuin evankelista Johannes kirjoittaa evankeliumin alussa: ”Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh. 1:11.) Juuri näin kävi Betlehemissä: pyhä perhe ja Messias-vauva eivät saaneet sijaa Betlehemin majatalosta. Jeesuksen syntymäkertomuksessa on jo viittaus hänen kohtaloonsa: hän syntyy eläinten keskellä, hän kuolee roistojen rinnalla. Hän syntyy majatalon ulkopuolella, hän kuolee Jerusalemin muurien ulkopuolella, Golgatalla. Monet haluavat jättää Vapahtajan elämänsä ulkopuolelle.

Jumalan Poika syntyy ristin varjossa, ja silti, tuossa Pojassa on ikuinen elämä, hänessä on Immanuel, Jumala meidän keskellämme. Kuolema ei voi saada häntä valtaansa. Seimessä makaa, nukkuu ja jokeltelee ihmislapsi ja täysi Jumala. Tästähän meidän uskossamme on kyse. Neitsyestä syntyneenä tähän maailmaan Jumala on todella tullut meidän tasollemme. Niin kuin profeetta Jesajan kirjassa julistettiin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon.” (Jes. 9.)

Huomatkaa kenelle tämä Poika on syntynyt, kenelle tämä Poika on annettu. Pimeällä kedolla Herran enkeli ilmestyi paimenille ja kuulutti juhlallisesti. ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2.) Tämä Poika on syntynyt Betlehemin paimenille. Hän on syntynyt työn ja kuormien uuvuttamille. Tämä on ilosanoma koko kansalle, jokaiselle asukkaalle, jokaiselle ihmiselle, myös sinulle ja minulle. Neitsyt Maria ja Joosef jakavat ilonsa ulkopuolisille – kedon paimenille ja itämaan tietäjille löytyy tilaa tuon lapsen luota. Heidät otetaan perheen piiriin. Seimen äärellä me emme jää ulkopuolisiksi vaan meidät otetaan lapsiksi Jumalan perheväkeen. Myöhemmin tuo Jumalan Poika opetti meidät rukoilemaan hänen kanssaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa.” Tuon Jumalan ainosyntyisen Pojan kautta, hänen kanssaan, myös meistä tulee Jumalan lapsia. Jumalan Poika tuli ihmislapseksi, jotta meistä ihmisistä voisi tulla Jumalan lapsia.

Seimen äärellä solmitaan rauha Jumalan kanssa ja ihmisten kanssa. Evankelistat kuvaavat hyvin erilaisin tavoin, kuinka tuo Poika on annettu kaikille, kuinka hän on syntynyt meidän kaikkien Vapahtajaksi. Evankelista Matteus kertoo idän tietäjistä – he olivat todennäköisesti Babylonian tietäjiä. (Matt. 1.) Babylonia oli juutalaisten historiallinen arkkivihollinen – aikoinaan Babylonian armeija oli ajanut juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen. Silti Babylonian viisaille on tilaa seimen äärellä – myös babylonialaisille on syntynyt Poika, myös heille on Poika annettu. Myös heille kuuluu Vapahtaja ja syntien anteeksiantamus. Evankelista Matteus kertoo myös, että pyhä perhe pakeni Egyptiin. Egyptissä, siellä orjuuden maassa, Israel oli aikoinaan kokenut kovia. Nyt Jeesus, Vapahtaja, saapuu Egyptiin. Jumalan pelastus, Jeesus, kuuluu myös Egyptin asukkaille. Evankelista Luukas kertoo, että Jeesus-vauvaa saivat ihmetellä niin Betlehemin paimenet kuin myös Jerusalemin hurskaat juutalaiset. Näin meille kerrotaan, että Poika on annettu, hän on syntynyt meille kaikille, babylonialaisille, egyptiläisille, juutalaisille, suomalaisille.

Jouluna puhutaan aina rauhasta. Jeesus on rauhan ruhtinas. Kuitenkin pyhälle perheelle Jeesus, tuo rauhan ruhtinas, toi maanpakolaisuutta, kuoleman uhan, ja paljon vaikeuksia. Jeesus lupaa omilleen ristin kannettavaksi, ja kuitenkin hän sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.) Jeesus-vauvalle ei ollut sijaa Betlehemin majatalossa. Hänellä ei ollut paikkaa mihin päänsä painaa. Hänet teloitettiin ristillä kaupungin ulkopuolelle. Myös me, hänen seuraajansa, saamme astua ristin tielle.

Evankelista Luukas on evankelistoista ainut, joka mainitsee keisari Augustuksen. Hän kertoo, kuinka siihen aikaan keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunta oli verolle pantava. Vanha käännös ilmaisee asian niin, että ”kaikki maailma oli verolle pantava”. Yhtä kaikki nuo ilmaukset ”koko valtakunta” tai ”kaikki maailma” kuvaavat sitä tosiasiaa, että keisari Augustus laittoi koko maailman, kaikki kansat liikkeelle. Keisari Augustus oli ensimmäinen todellinen maailman hallitsija. Voimme ajatella, että niin kuin keisari Augustuksen mahtikäsky verotuksesta koski kaikkea maailmaa, niin Jeesuksen syntymä koski kaikkea maailmaa, koko Rooman valtakuntaa, se koski Babylonian ja Egyptin valtakuntia. Jumalan Poika syntyi kaikille.

Jeesus Kristus saapui tänne maailmaan kerran nöyrästi ja salaisesti, syntyessään Betlehemissä. Kerran, aikojen täyttyessä, hän saapuu uudestaan, mutta silloin hän tulee Isänsä kunniassa ja kirkkaudessa, julkisesti, niin että jokainen näkee hänet: Paavali kirjoittaa, että silloin ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”” (Fil. 2:10–11.)

Enkelien ylistyslaulu paimenten kedolla oli alkusoittoa. Tuo ylistys kaikuu taivaassa ja maan päällä – Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Niin kuin enkelit ensimmäisenä jouluna, kumarretaan mekin nyt seimen lasta, kumarretaan häntä jo nyt, ja sitten kun hän saapuu kerran kunniassa ja kirkkaudessa kaikkien nähden. Sanokaamme niin kuin paimenet: Nyt kiireesti Betlehemiin! Lauletaan hänelle koko elämämme ajan enkelien ja kaikkien pyhien kanssa: Gloria in excelsis Deo – Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Kertokaamme niin kuin nuo paimenet myös muille, kaikelle kansalle tämä ilo: meille on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus. Taivaan Isä on asettanut Betlehemin ihmeen maailman jokaisen kolkkaan – Betlehem, leivän talo, on jokaisessa kirkossa, siellä on elämän leivän alttari – siellä on syöttökaukalo, seimi, jossa Jeesus ruokkii meitä ikuisen elämän leivällä.  

Saarna - "Älä hylkää häntä"

Herran syntymä on lähellä: Sef. 3:14–17; Fil. 4:4–7; Matt. 1:18–24

Rakkaat kristityt,

Joulun odotus on iloista odotusta. Kirkon perinteessä tuo tämän päivän VT:n lukukappaleessa, Sef. 3, mainittu tytär Siion on nähty profetiana neitsyt Mariasta. ”Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem!” Mutta mikä on tämän tytär Siionin ilon syy? Vastaus löytyy tästä: ”Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa... Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.” (Sef. 3.) Marian elämän perustunne on ilo. Luukkaan evankeliumissa enkeli Gabriel tervehtii Mariaa hämmentävin sanoin: ”Iloitse Maria, sinä armon saannut! Herra kanssasi!” (Luuk. 1:28.) Tästä messiaanisesta ilosta huolimatta Jeesuksen odotukseen ja syntymään liittyy myös paljon pelkoja, hämmennystä ja levottomuutta. Kärsimyksen miekka oli lävistämä Marian oman sydämen, mutta silti tuo evankeliumin ilo säilyi aina Herran äidillä.

Päivän evankeliumitekstistä näemme, että Joosef oli täysin hämmentynyt Marian raskaudesta. He olivat vasta kihloissa, ja nyt Maria oli raskaana, eikä Joosef tiennyt kenen lasta tuo nainen odottaa. Joosef, tuo hurskas ja hyväsydäminen mies, pohti mielessään. Minä jätän Marian kaikessa hiljaisuudessa. Vanhassa Raamatun käännöksessä tuo Joosefin ajatus Marian hylkäämisestä tulee jotenkin selkeämmin esille kuin nykykäännöksessä: Joosef aikoi ”salaisesti hyljätä hänet”. Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ”älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi.” Joosef, tuskin kukaan muukaan ihminen, aavisti, kuka tuo Maria oikeastaan oli, ja kuinka käsittämättömän suuri ja siunattu kutsumus ja tehtävä hänellä oli Jumalalta.

Kansainvälinen uutislehti, National Geographics, julkaisi uusimmassa numerossaan laajan artikkelin neitsyt Mariasta. Artikkelin otsikkona on: Kuinka Neitsyt Mariasta tuli maailman vaikutusvaltaisin nainen. Luukkaan evankeliumissa tuo Herran vähäinen palvelija julistaa: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.” (Luuk. 1:46–48.) Tämä profetia – kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi – on todella käynnyt toteen Marian kohdalla. Häntä voidaan pitää maailman vaikutusvaltaisimpana naisena.

Nykyään kun julkisuutta, mediahuomiota ja valtaa jumaloidaan ja tavoitellaan niin paljon, voisi kuvitella, että moni meistä olisi innoissaan ottanut Marian luokseen: ”Olen melkein sukua julkkikselle!” ”Olen naimisissa maailman vaikutusvaltaisimman naisen kanssa.” Tosiasiassa Marian suuruus on paljastanut vasta vähitellen – Maria kulkee varjoissa, ei julkisuuden parrasvaloissa. Hän on Nasaretin tuppukylän tytär. Hän ja hänen perheensä eivät saa sijaa Betlehemin majatalosta. Jesajan kirjassa Herran palvelija, kansojen valo, kertoo, kuinka Jumala pitää häntä käsissään: ”Kätensä varjoon hän minut kätki.. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni.” (Jes. 49.) Mielestäni tämä on hieno kohta: Jumala kätkee todellisen Palvelijansa, tuon Palvelijan, joka on oleva koko maailman Valo, Jeesuksen Kristuksen, kättensä varjoon. Samalla tavalla myös Maria kasvaa ja kulkee varjoissa, Herran käden varjoissa, kuoleman varjon maassa. Vasta hiljalleen paljastuu, kuka hän todella on.

Enkeli sanoo Joosefille: ”Älä pelkää ottaa Mariaa tykösi.” Ajattele, jos Joosef olisi hylännyt Marian, mitä hän olisikaan tehnyt. Hän olisi ajanut pois neidon, jonka kohdussa kasvaa itse Messias, Jumalan Poika. Kristuksen kirkko opettaa, että kaikki mitä se uskoo Mariasta, perustuu siihen, mitä se uskoo Jeesuksesta Kristuksesta. (KKK 487.) Mariaa kutsutaan armoitetuksi, koska hän on saanut tulla Jeesuksen armon osalliseksi ennen ketään muuta. Mariaa kutsutaan Jumalan äidiksi, koska hän on Herran äiti, hän on Jeesuksen äiti, Jeesuksen, joka on Jumalan Poika. Jumalan Poika on, niin kuin uskontunnustus sanoo, ”samaa olemusta kuin Isä, Jumala Jumalasta”. Juuri siksi, että Jeesus on Jumala, Mariaa on kutsuttu ja kutsutaan ”pyhäksi Jumalan synnyttäjäksi”, ”Jumalan äidiksi”. Myös luterilainen kirkko pitää kiinni näistä totuuksista. Marian suuri korotus ja kunnioitus johtuu siitä, että kirkko ylistää ja palvoo Jeesusta.

Minua ihmetyttävät nuo enkelin sanat Joosefille: ”Älä pelkää ottaa Mariaa tykösi.” Ne koskevat myös meitä 2000-luvun kristittyjä. Golgatan ristillä roikkuessaan Jeesus näki äitinsä ja rakkaimman opetuslapsensa. Silloin hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä. (Joh. 19:26–27.) Ajatelkaa, viimeisinä sanoinaan ennen kuolemaansa, Jeesus pitää huolen siitä, että hänen rakas äitinsä ei jää ilman koti, äitiä ei hyljätä. Samoin viimeisinä sanoinaan Jeesus pitää huolen siitä, että hänen rakkain opetuslapsensa ei jää ilman hyvää ja rakastavaa äitiä. Mariasta tuli Kristuksen kirkon äiti. Apostolien tekojen luku 1 kertoo, että Maria oli mukana Jerusalemin seurakunnassa kaikkien apostolien kanssa. Joosef ei hylännyt Mariaa, Jeesuksen rakkain opetuslapsi ei hylännyt Herran äitiä, kirkko ei hylännyt Mariaa. Marian kanssa kristityt ymmärsivät Jeesusta.

Enkelin ilmestymisen jälkeen Joosef varmasti katsoi Mariaa aivan uusin silmin. Kuka tuo neitonen oikein on? Mikä tehtävä hänellä on? Samalla tavoin kristityt ovat katsoneet Mariaa ja näin heidän ymmärryksensä Jeesuksesta on kasvannut. Marian merkitystä pidetään niin tärkeänä, että hänet mainitaan jopa uskontunnustuksessa, kun siinä puhutaan Jeesuksesta: ”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta.” Enkelin sanoissa Joosefille korostuu kolme asiaa: 1) Jeesus sikiää neitsyestä Pyhän Hengen voimassa. Tässä ei ole mitään seksuaalista, tähän ei tarvita miestä. 2) Pojalle tulee antaa nimeksi Jeesus ”sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” 3) Pojan nimenä on myös Immanuel, joka merkitsee ”Herra on meidän kanssamme.” Nämä kolme asiaa kuuluvat kaikki erottamattomasti yhteen.

Jumalan Sana opettaa, että ainoastaan Jumala itse voi antaa täydellisesti kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimi on hepreaa – Jehosuah – se tarkoittaa Herra pelastaa. Jeesus Herra pelastaa kansansa synnin vallasta – ei siis Rooman vallan alta eikä taloudellista vaikeuksista, vaan synnin vallan alta. Tuossa ongelmassa, synnistä pelastamisessa, ei voinut kukaan muu auttaa kuin itse Jumala. Tämän vuoksi Jeesus sai toiseksi nimekseen Immanuel – se on hepreaa ja tarkoittaa: Jumala meidän kanssamme. Eli kun Jeesus pelastaa kansansa sen synneistä, hän on todella Jumala meidän keskellämme. Neitsyt Marian kohdussa, Betlehemin seimessä idän tietäjien, paimenten ja jopa eläinten keskellä, on Jeesus-vauva, Immanuel, Jumala meidän keskellämme. Paavali kirjoittaa tästä Jumalan nöyrtymisestä meidän tasollemme: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa..” (Fil. 2.)

Marian neitsyys, Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, liittyy olennaisesti tähän, että Jeesus on todella Jumala meidän keskellämme, Immanuel. Ihmiskunta oli synnin, perisynnin vallassa. Sen suurin ongelma oli synti. Israelin keskeltä tai koko ihmiskunnan keskeltä ei löytynyt ketään joka olisi voinut pelastaa meidät tästä synnistä, joka johtaa ikuiseen kuolemaan, helvettiin. Synti johtaa eroon Luojasta, eroon lähimmäisistä, toisista ihmisistä, eroon itsestä, eroon elämän tarkoituksesta ja merkityksestä, eroon ilosta ja ihmisarvosta. Vain Jumala saattoi ratkaista tämän ongelman ja siksi hän lähetti ainoan Poikansa ihmiseksi. Tuo Poika on, niin kuin uskontunnustus sanoo, samaa olemusta kuin Isä, Jumala Jumalasta. Hänessä kohtaamme Pelastajamme, täydellisen ihmisen ja täydellisen Jumalan. Juuri Maria antaa Jeesukselle täydellisen, synnittömän ihmisyyden, ihmisluonnon, Pyhän Hengen kautta Jeesus on täydellinen Jumala.

Älkäämme hurskaat kristityt pelätkö ottaa Mariaa tykömme. Niin kuin tuo Jeesuksen rakkain opetuslapsi, niin myös meidän on syytä ottaa neitsyt Maria omaksi äidiksemme. Häntä katsoessamme ymmärrämme, kuka Jeesus todella on. Hänen kauttaan olemme saaneet Jeesuksen, meidän pelastajamme. Me kristityt uskomme pyhäin yhteyteen, me uskomme taivaaseen ja taivaan todellisuuteen. Me uskomme, että Jeesus Kristus istuu taivaassa Jumalan oikealla puolella kaikkien pyhiensä, profeettojensa ja enkeliensä kanssa. Heprealaiskirjeessä sanotaan, että meitä ympäröi ja rohkaisee todistajien kokonainen pilvi. Hengelliset joukot, perille päässyt seurakunta taivaissa. Maria on taivaissa kaikkien pyhien joukossa. Hän ei istu siellä toimettomana kädet tumpussa. Hän on kädet ristissä. Hän rukoilee Kristuksen omien puolesta, meidänkin puolesta.

Nyt aivan lopuksi kerron yhden asian: Vuonna 1917 Englannin Manchesterin kirjasto sai useita egyptiläisiä papyruksia. Niiden joukosta löytyi Maria-rukous, joka on peräisin 250-luvulta. Se on vanhin historian tuntema Maria-rukous! Alkuperäinen kreikkalainen teksti on käännetty suomeksi (Elina, Vuola: Jumalainen nainen. Neitsyt Mariaa etsimässä, s. 30–31). Tuo rukous kuuluu näin: ”Sinun turviisi pakenemme Pyhä Jumalansynnyttäjä. Älä hylkää rukouksiamme hädässämme vaan varjele meidät aina kaikista vaaroista kunnioitettu ja siunattu Neitsyt.” (P. 470.)

On totta, että luterilaisilla ei ole ollut tapana pyytä pyhiltä esirukousta. Pyydämme tietysti toisiltamme esirukousta. Joka tapauksessa myös meidän luterilaiseen uskoon kuuluu sen tunnustaminen, että meillä on taivaallista rukoustukea, meillä on paljon siskoja ja veljiä iäisyydessä – itse Jeesus Kristus elää rukoillakseen meidän puolestamme, samoin kaikki pyhät ja marttyyrit elävät taivaassa jatkuvassa rukouksessa. Tarvitsemme myös neitsyt Marian, Jumalan äidin, esirukousta. Älkäämme hylätkö Mariaa. Älkäämme missään nimessä hylätkö hänen Poikaansa, Jeesusta Kristusta, maailman valoa. Alussa sanoin, että neitsyt Maria on maailman vaikutusvaltaisin nainen. Historia sen todistaa. Ne ihmiset jotka pääsevät taivaaseen, ovat maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä. Täällä maan päällä he kulkevat Herran käden varjossa, Herran käden armossa, ristin tiellä, monta kertaa hyljättyinä. Kaikissa koettelemuksissa heillä on kuitenkin tuo Marian ilo, tuo tytär Siionin ilo – maailman voimakkaimman naisen ilo: ”Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.” (Sef. 3.)