Amos Ozin tarina rakkaudesta ja pimeydestä

Sain juuri äskettäin luettua Amos Ozin kirjan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Teos ilmestyi Israelissa vuonna 2002 ja siitä tuli heti maan luetuin romaani. Kirja on vaikuttava, tosi monipuolinen ja hauskan synkkä. Suosittelen.

Teos on oikeastaan suku-, historia-, rakkausromaani. Jännää siinä oli ainakin se, että siinä kuvataan monia tunnettuja israelilaisia vaikuttajia viime vuosisadalta. Oikeisto ja vasemmisto käy ideologista kilpailua. Ben Gurion vastaan Menahem Begin; maanpakolaisuuden ajan Jaakob, tuo matonen, vastaan Juudean ylpeä leijona; diasporan nöyrät surkimukset ja karitsat vastaan ylväät ja rohkeat sionistit, nuoret idealistit ja taistelijat; mennyt sukupolvi vastaan uusi sukupolvi.

Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö kääntää nöyristellen toinen poski ja kiroilla mielessään, vai lyödä samalla mitalla takaisin? Näiden kysymysten kanssa kamppaili keskitysleirien tuhkien keskeltä poistunut kansa, kun se aloitti uuden elämänsä Israelissa. Näitä ihmisiä oli juuri äskettäin murhattu Euroopan tappo- ja keskitysleireillä 6miljoonaa henkeä. Eli tämän taustan kun pitää mielessä niin tuohon kysymykseen, posken kääntämisestä, on aika vaikea vastata.

Romaanissa puhutaan myös paljon muusta. Sitä esimekiksi varjostaa se, että Amoksen äiti päätyi itsemurhaan pojan ollessa 12vuotias. Tämä muutti Amoksen koko elämän. Ekaksi hän vihasi äitiään, joka 'hylkäsi hänet' ja sitten hän vihasi itseään, koska 'hänet hylättiin', jostain syystä. Amos vaihtoi kuuluisaa sukunimeä, puoluetta ja elämäntapaa ja muutti kibbutsiin.

Kirjassa puhutaan Jeesuksesta aika jännällä tavalla. Amoksen setä oli se maailmankuuluisa Jeesus-tutkija Joseph Klausner. Jeesusta käsittelevällä kirjallaan hän raivostutti aikoinaan juutalaiset ja kristityt. Hänen mukaansa Jeesus ansaitsee paikkansa juutalaisten suurmiesten keskellä, siinnä missä esim Spinozakin. Tästä juutalaiset suuttuivat. Vähän toisellaisen kuvan romaani antaa kahden SUOMALAISEN LÄHETYSAARNAAJAN kautta! Hyvä! Nämä kaksi naista auttoivat ja lohduttivat Jerusalemilaisia ja kun heiltä kysyttiin Jeesuksesta, niin he kertoi, että 'ei hän vain ollut, vaan hän on..' He kertoivat Jeesuksen rakkaudesta juutalaisia kohtaan ja siitä, että Jeesus rakastaa erityisesti niitä, jotka vihasivat ja tuomitsivat hänet. Aika hienoa, että Amos Oz on halunnut tallentaa tällaiset kaksi näkemystä Jeesuksesta kirjaansa. Toinen näkökulma on juutalaiselta kirjallisuuden tutkijalta ja toinen on Jerusalemin sairaalan suomalaiselta vapaaehtoistyöntekijältä ja lähetystyöntekijältä.

Kirjassa on tosi jänniä ajatuksia rakkaudesta, miehen ja naisen suhteesta, heidän eroistaan jne. 'Opetus' tulee itse maestrolta, eli Amoksen isoisältä, joka oli kuulemma voittamaton naistenmies, jonka miehisen charmin salaisuus oli aika yksinkertainen, mutta harvinainen. Amoksen mukaan hänen salaisuutensa oli se, että hän osaisi kuunnella naisia, heidän huoliaan ja murheitaan ja ilojaan. Mielenkiintoista. Kyseinen isoisä laukoo vielä, että 'monet miehet rakastavat seksiä mutta vihaavat naisia.' Hän itse, näin Amos arvelee, rakasti sekä seksiä, että naisia. Kyseessä on oikeastaan aika syvällinen kysymys, joka liittyy sukupuolisuuteen, sukupolirooleihin ja sen semmoisiin. Onko nainen rakastettava naisena? Minun mielestäni on.

Kaiken kaikkiaan erinomainen romaani, enkä yhtään ihmettele, että Amokselle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto.

Missä on kristinuskon keskus? EU:ssa, USA:ssa, Afrikassa tai/ja Aasiassa, tai jalkojesi alla?

Risto A. Ahonen, missiologian dosentti ja Lähetysseuran teologinen sihteeri, kirjoitti toissa päivänä hesarin vieraskynäpalstalle ajatuksiaan, joiden mukaan kristinuskon suunnannäyttäjät eivät enää löydy USA:sta tai EU:sta vaan etelästä ja idästä. Afrikassa ja Aaiassa asuu tällä hetkellä enemmän kristittyjä kuin vanhoissa kristillisissä maanosissa eli EU:ssa ja USA:ssa yhteensä. Jotkut puhuvat jälki-kristillisestä EU:sta, joka on käynnyt läpi rankan valistuksen ajan. Idässä ja etelässä oleva kristillisyys on tutkijoiden mukaan (Jenkins) dynaamista, konservatiivista, ja siinä painotetaan mystiikkaa ja karismaattisia kokemuksia.

Keskustelin tästä aiheesta äskettäin parturini kanssa, joka sanoi, että tosiaan kristillinen sanoma ei oikein meinaa mennä eteenpäin nuorelle sukupolvelle. Syy tähän oli hänen mukaansa se, että vanhemmat eivät vain opeta lapsiaan, koska uskon asioista on niin vaikea puhua. Ahosen mukaan maailmassa on 2.3 miljardia kristittyä, ja heistä Euroopassa on noin 530 miljoonaa. Tekstissään Ahonen kuitenkin vakuuttaa, ettei EU:ta pidä nähdä kristinuskon hautausmaana, vaan laboratoriona, joka etsii vastauksia ajan vaikeuksiin. Se on kyllä ihan totta, että me etsitään tällä hetkellä lääkettä tähän isoon EU:n ja USA:n yhteiseen ongelmaan.. porukka vieraantuu Jumalasta. Onko kaikki valistuksen syytä, niin kuin idän ja etelän kirkot tuntuvat väittävän. Missä on vika? Kaikesta huolimatta olen optimisti Euroopan ja USA:n suhteen. Tosin olen sellainen optimisti, joka on hyvin huolissaan - 'optimist who worries alot.' But.. You've seen nothing yet!

I'm not there - elokuva Dylanista

Kävin katsomassa Bob Dylanista kertovan elokuan I'm not there. Pitää sanoa, että olen aika pitkän linjan Dylan-fani. Tämä muusikko on nyt jo yli 60vuotias, mutta silti hän heittää ehkä noin 100 keikkaa vuodessa. Mies on vähän kuin evankelista Kalevi Lehtinen, joka ei vain osaa poistua skeneltä. Song and dance man :) Dylan on uransa aika tehnyt monia täyskäännöksiä, vähän niinkuin vaikka Madonna, joka vaihtaa tyyliä kuin sukkia. Kuitenkin Dylan on aina joka 'roolissaan' tosi aidon tuntuinen, niin että kukaan ei oikein enää tiedä, kuka hän oikeasti on. Tämä onkin leffan yksi perusideoista. Siinä nimittäin 6 tai 7 näyttelijää esittää Dylanin eri elämänvaiheita, mutta missään näissä hahmoissa ei kuitenkaa ole se todellinen, tai sitten on jossain tai kaikissa, ehkä vähän.. Tähän leffan nimikin viittaa.

Tämä monipuolisuus onkin juuri niin kiehtovaa. Ehkä Dylanissa tulee selvästi esille se, että ihmisillä, kaikilla meistä, on monia puolia, ja mikään näistä yksittäisistä personalisuuden puolista ei tyhjentävästi kuvaa sitä, kuka ihminen oikeasti on. Jokaisessa pyhimyksessä on myös pimeitä puolia ja jokaisessa pahiksessa on myös jossain jotain hyviä puolia.

Raamatun hepreassa kasvot ilmaistaan sanalla panim, joka on aina monikossa, koska siinä on päätteenä -im. Suomen kielessä kasvot ovat samoin monikossa. Kaikki tietävät, että minulla on hurmaavat kasvot, ei hurmaava kasvo. Englannissa kasvot ovat usein yksikössä: face. Ehkä tämäkin kertoo siitä, että ihmisen personalisuus ja identiteetti on erittäin monipuolinen. Esimerkiksi ihminen, joka tekee murhan, ei ole pelkkä murhaaja, vaan hän on myös paljon muuta, kuten vaikka jonkun lapsi, mies, isä, jonkun ammatin harjoittaja, jonkun kansan jäsen jne. Tämän lisäksi hänellä voi olla joku hengellinen status, jonka ehkä vain Jumala tuntee. Ehkä hän on Jumalan lapsi, Kristuksen lunastama, hänen opetuslapsensa. Yleensä kristittyjä kutsutaan yksipuolisiksi ja kapeakatseisiksi ihmisiksi. Raamattu ei kuitenkaan kuvaa pyhiä ja autuaita ihmisiä tuon tyhmän stereotypian mukaisesti.

Jokaisella kristityllä on ainkin kaksi identeettiä: syntinen (itsessään) ja synnitön (Kristuksessa). Näiden kahden puolen kanssa, ja myös monien muiden puolien kanssa, me elämme joka päivä. Edelliseen blogiin viitaten voidaan myös sanoa, että jokaisen kristityn kasvoista voi myös nähdä Kristuksen, Jumalan, kasvot. 'Jokainen joka kuulee teitä, kuulee minua' ja 'minkä te olette tehneet yhdestä näistä vähäisistä, sen te olette tehneet minulle'; Jeesus. Hän on omissaan. Kristus loistaa tässä maailmassa aika yllättävien kasvojen kautta.

On tosi hienoa, että ihmisten ajatuksia on niin vaikea lukea. Lopetetaan tämä blogi Dylanin biisin sanoihin: Who knows those most secret things of me that are hidden from the world. You know we are strangers in a land we're passing through.

Hyvää joulua!

Tämä blogi siirtyy joulutauolle. Kiitos kaikille lukijoille! Siunattua ja rauhallista joulua.
Jes. 9:1, 3
1 Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,loistaa kirkkaus. Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,valjaat, jotka painavat olkapäitä,ja heidän käskijänsä sauvansinä murskaat.. Sillä lapsi on syntynyt meille,poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan,hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Kunnia Jumalalle korkeuksissa, rauha ihmisillä maan päällä!

Joulu on taas

Kävin hesassa pyörähtämässä, kävin katsomassa Dylanista kertovan elokuvan I'm not There, näin kavereita ja lainasin heiltä pinon kirjoja, joita ahmin maaniessa tahdissa näinä joulun aikoina. Siinä sivussa julistan seurakuntalaisille Jumalan sanaa. Erityisesti odotan pubikeikkaa jouluaattoyönä.

Aloin juuri lukemaan legendaarisen Richard Wurmbrandin kirjaa Voittoisa Usko ja se on tosi hyvä. Niin innostava! Joka tapauksessa pari juttua sen pohjalta. Richard kirjoittaa, että Jumalan luo tuleminen on myös todellisen itsensä luo tulemista. Tuhlaajapoika eli 'itselleen vieraana' vieraassa maassa kaukaa kotoa. Hän tuhlasi elämänsä porttojen parissa viettäen turhanpäiväistä elämää. Eli niin kuin muutkin. Sitten hän kuitenkin 'meni itseensä'.. Hän löysi itsensä, kyseli, oliko hän todella elämässä omaa elämäänsä, tai oliko hän vain mukana jossain oudossa pelissä? Itseensä meneminen johti Jumalan, Isän, luo palaamiseen.
Joku psykologi sanoi, että ihmisen pitää tulla siksi, mikä hän voi olla. Eli voidaan sanoa, että ihmisen todellinen minä on se, mitä hän haluaisi olla, jos se olisi mahdollista. Wurmbrand painottaa paljon huomiota siihen, että Kristus on seurakunnassa ja siis kristityissä. Hän ei ole kaukana vaan ihan lähellä, niin lähellä, että minää ja sinua ei enää voi oikein, eikä ole syytäkään, erottaa. Kristusta ei voi erottaa kristitystä. Tämän takia esimerkiksi ylösnoussut Kristus kysyy Saulus Tarsoalaiselta Emmauksen tiellä: 'miksi vainoat MINUA?' Tosiasiassahan Saulus vainosi kristittyjä, ei Kristusta. Mutta Kristus samaistuu seurakuntaansa niin voimakkaasti, hän rakastaa omiaan niin paljon, että seurakunta on sama asia kuin Kristus. Ne ovat 'yksi liha' - minä. Luther, näin Wurmbrand kirjoittaa, sanoi aikoinaan, että 'kristitty on Kristus.' Vau.

Halusin olla samanlainen kuin Jeesus - Jeesuksen pienoiskuva. Haluaisin, että 'enään en elä minä, vaan hän minussa.' Minua ja häntä on loppujen lopuksi aika vaikea erottaa - se on tavoite. Haluan kasvaa Kristuksen 'täyteen mittaan'. Hänet on minulle annettu, minä olen syönnyt ja juonnut hänet. Hän on ottanut minun syntini, minä otin hänen vanhurskautensa. Hän on minun kilpeni, jos lyöt minua, tai hänen omiaan, lyöt häntä. Toivottavasti opin tuntemaan hänet paremmin hänen siskoissaan ja veljissään, niin että avaan hänelle oman 'majataloni' oven, kun hän kolkuttaa ovella, niin kuin silloin 2000vuotta sitten Betlehemissä. Jouluna on syytä muistaa, että Jumala antoi Poikansa meille.

Kaikenlaisia kysymyksiä ja vastauksia

Luin eilen Johanneksen evankeliumin. Yksi asia, jota en ollut ennen huomannut, ponnahti mieleeni, nimittäin kysymykset, joita tässä tekstissä esitetään. Johanneksen evankeliumissa kysytään monia kysymyksiä, ja moneen kysymykseen ei anneta suoria, vaan epäsuoria vastauksia. Esimerkiksi Jeesuksen jäähyväispuhe on aika jännä. Siinä epäilevä Tuomas kysyy Jeesukselta, 14:5: 'Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?' Jeesus antaa vastauksen: minä olen tie, totuus ja elämä. Tämän jälkeen Filippus haluaa tarkentaa asioita ja hän kysyy Jeesukselta, että saisi nähdä Isän. Jeesus vastaa parilla tiukalla kysymyksellä, 14:9: 'etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka...? Kuinka voit sanoa: Anna meidän nähdä Isä?' 'Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Filippus ei vastaa näihin kysymyksiin mitään, tai ainkaan hänen vastauksia ei ole talletettu meille.. Eli meille ei kerrota, tunsiko Filippus Jeesuksen (hyvän Paimenen äänen, joka on niin tärkeää, Joh 10:14), eikä meille kerrota, uskoiko Filippus, että Isä on Jeesuksessa ja Jeesus Isässä. Lukija jätetään dramaattiseen jännitykseen..

Myöhemmin meille kai sanotaan epäsuorasti Filippuksen vastaukset, 16:32: '..te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin.' Kaikki hylkäsivät hänet, kenestäkään ei ollut pitämään kiinni niistä oikeista vastauksista, ei edes Pietari, jolle totuus Jeesuksesta oli taivaasta ilmoitettu, Matt 16:16 - 17, ollut tarpeeksi luja. Kaikki kielsivät hänet, Pietarikin pinenen tytön edessä kolme kertaa. Huomasin, että tämä kaikki käy yhteen sen kanssa, mitä saarnasin viime sunnuntaina 'tästä sukupolvesta'. Nimittäin taustalla voi nähdä tosi syvällisen ja hallitsemattoman ison pahan voiman (maailman, synnin ja perkeleen), joka vie ihmisiä tiettyyn suuntaan, joka määritellään esim jakeissa 1. Moos. 6:5 - 6, 11 - 12, ja selvästi jakeessa kuten vaikka Room. 5:21; 'synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan..'

Tämän kaiken taustatiedon takia Jeesus oli ainut, josta voitiin sanoa, Joh. 1:5, että 'pimeys ei ole saanut sitä (häntä, siis valoa) valtaansa.' Pilatukselle Jeesus sanoo, Joh 18:37: 'sitä varten olen tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.' 'Mikä on totuus?' Kysyi Pilatus. Kukaan ei arvostanut loppupelissä totuutta, vaikka moni varmasti sydämessään tiesi, mikä olisi ollut totuus. Kaikki vaan huusiviat: ristiinnaulitse!

Pilatus sanoo Jeesukselle, Joh 19:10: 'etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?' Jeesus sanoi; 'ei sinulla olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut.' Jossain sanotaan ristiinnaulitsemisen yhteydessä, että 'nyt on pimeydellä valta.' Kaikesta tästä heikkoudestaan huolimatta Jeesus antaa opetuslapsilleen selvän ja uskomattoman suuren tehtävän rakastaa toisiaan ja Jumalaa yli kaiken, loistaa Jumalan kirkkautta, kulkea 'niin kuin' Jeesus, todistaa hänestä, noudattaa hänen käskyjään, uskoa ja luottaa häneen.. Ja Jeesus lupaa olla omiensa kanssa Puolustajan, Pyhän Hengen välityksellä.
Luulen, että Filippuksella meni aika kovaa ja korkealta Jeesuksen sanoma ohi näiltä osin, kun hänelle nuo keskeisimmät peruskysymyksetkin osoittautuivat tosi epäselviksi!

Opimme tästä moninen asioiden lisäksi esimerksiksi sen, että maalikkojen ei pidä olla aivan ihmeissään, jos he eivät aina ymmärrä pappien tai muiden opettajien tai julistajien opetuksia.. Opetuslasten vakiovastaus Jeesuksen juttuihin ja kysymyksiin oli aika usein: emmä tajuu.. mut seuraan silti. Sanon tämän pappien epäselvien puheiden puolustukseksi:) Yrittäkää ymmärtää.

Papit baanalla

Oltiin tänään Hansa-keskuksessa tarjoamassa ihmisille joulukahvit ja -tortut joulun kunniaksi. Taustalla kanttori lauloi, ja viulusti ja kitaristi soittelivat kauniisti hienoa joulmusiikkia. Tällainen työ tuo hyvää vaihtelua papin perustyölle, joka käsittää paljolti puheiden pitämistä ja niiden valmistelua, toimituksia ja nuorten iltoja. Tällaisen työn kautta kuulee mitä 'tavalliset seurakuntalaiset', jotka eivät usein käy kirkossa, ajattelevat seurakunnan toiminnasta. Suurin osa näistä lyhyistä keskusteluista on kohteliasta small-talkia, mutta välillä kuulee myös ihan punnittua ja painavaa tekstiä, jota halutaan sanoa seurakunnan edustajille. Paras kommentti oli tänään kyllä se, kun juttelin kahden naisen kanssa, ja toinen sanoi yllättäen, että 'hei, sähän oot pappi! En mä tullut ajatelleeksikaan!' Toinen keskustelukumppaneista sanoi siihen, että: 'voivat ne papitkin olla komeita.' Että, sellaista punnittua puhetta:)

Mihin tätä sukupolvea voisi verrata..

Tässä on saarnani, jonka pidin juuri äskettäin Mikaelin kirkossa.
Matt 11:11 – 19
Jeesus puhuu aika paljon omasta sukupolvestaan. Hän tavallaan on arvioi aikansa henkeä ja ajan tuulia aika syvällisesti. Suomen historiassa puhutaan usein itsenäisyysajan sukupolvesta, talvisodan sukupolvesta, jälleenrakentamisen sukupolvesta, 60-luvun radikaalista sukupolvesta, ja nykyään on varttumassa ja estradille tai kehään astumassa uusi sukupolvi, joka vielä vähän etsii itseään.
Psalmeissa sanotaan aika monta kertaa, 33:3; 40:4; 96:1; 98:1; Jes 42:10: virittäkää Herralle uusi laulu! Kristinusko uhkaa jäädä historiaksi, jos uusi laulu ei aina vähintään sukupolvien väliajoin kajahda, ja aina tuo laulu kuulostaa vähän erilaiselta, vaikka sisältö onkin sama.
Jeesus mietti: mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Jokainen voi tykönänsä miettiä, mihin itse vertaisi tätä meidän sukupolveamme? Jeesuksen suussa sanat ’tämä sukupolvi’ tarkoitti myös jotain aivan erityistä. Se oli nimittäin käsite, joka on peräisin jo Vt:sta. Vt:ssa ’tämä sukupolvi’ viittaa useimmiten siihen sukupolveen, jonka Jumala johdatti Mooseksen johdolla pois Egyptin orjuudesta. Tuo sukupolvi kulki autiomaassa 40vuotta, ja tuona aikana he valittivat milloin mistäkin, kerran he halusivat jopa kivittää Mooseksen ja hylätä Herransa. He kapinoivat joka mutkassa, mutta tästä huolimatta Jumala piti heistä huolen ja siunasi heitä. Kuitenkaan tuo Egyptistä vapautettu sukupolvi ei päässyt perille luvattuun maahan, ei edes Mooses.
Tuosta vapautetusta, erämaavaelluksen sukupolvesta ei sanota Mooseksen kirjoissa paljoa hyvää. Tuota sukupolvea kuvataan esimerkiksi näin, Dtn 32:5: ’kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra.’ Dtn 32:20: ’He ovat kapinoiva sukupolvi, lapsia joihin ei voi luottaa.’ On aika jännää, että erityisesti tuota sukupolvea, jonka Jumala kutsui vapauteen, kutsutaan erityisen syntiseksi, pahaksi ja uppiniskaiseksi – mahdottoman vaikeiksi ihmisiksi.
Jeesuksen aikana luettiin Raamatusta myös, että Nooan aikana oli elänyt erityisen paha sukupolvi. Tuon sukupolven aikana, Gen 6:11 – 12, ’turmelus levisi maassa ja väkivalta täytti maan, ja ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.’ Ja tuon sukupolven aikana Jumala lähetti tulvan, ja tulva tuli yllättäen ja odottamatta. Ainoastaan Nooa oli kumppaneineen valmistautunut siihen, tuon pahan sukupolven keskellä.
Nyt kun Johannes Kastaja ja Jeesus nähdään tätä taustaa vasten, niin me saatetaan ymmärtää Jeesuksen merkityksestä jotain tosi suurta ja tärkeää. Nimittäin kun katsotaan, mitä Jeesus sanoi tuosta hänen aikaisesta sukupolvestaan, niin kuva käy aika hurjaksi. Hän sanoi, Mark 8:38: ’joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa.’ Kun häneltä kysyttiin jotain merkkiä, jolla hän osoittaisi olevansa se oikea ja todellinen Messias, niin hän sanoi, Matt 16:4: ’tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.’ Jeesus sanoi, että menneistä päivistä aina tähän päivään asti hänen kansalaisensa olivat vainonneet ja tappaneet heille lähetettyjä profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Tästä hän sanoi, että, Matt 23:36: ’totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta.’ Lopulta Jeesus turhautuu ja sanoo, Mark 9:19: ’voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?’
Tämä Jeesuksen sukupolvi ei siis itkenyt eikä tanssinut, vaikka heitä kutsuttiin millä lailla tahansa. Ei. Jeesus hyljättiin. Hänestä sanottiin, että hän on ’syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä’. Johannes Kastajasta sanottiin, että ’hänessä on paha henki.’ Totta on tietty se, että Johannes Kastaja ja Jeesus saivat paljon kannattajia, ja senhän takia heitä pelättiinkin. Aika suuri osa kansasta, varsinkin ne kansan syrjityt ryhmät eli julkisyntiset ja uskonnollisessa mielessä alisuoriutuvat ihmiset eli publikaanit ja muut sellaiset, seurasivat näitä miehiä. Mutta silti: Johannes Kastajan kaula katkaistiin, ja kohta sen jälkeen Jeesus ristiinnaulittiin. Tuo syntinen sukupolvi hylkäsi Johannes Kastajan, joka profeetoista suurin, ja Jeesuksen, joka on Messias, Herra.
Onko maailma muuttunut? Miten on tämän meidän sukupolven laita? Olemmeko me sellaisia torilla leikkiviä lapsia, jotka tanssivat, kun muut lapset soittavat meille huilua, ja sellaisia, jotka itkevät, kun muut ovat surullisia? Tai sanommeko mekin: Ei, emme me halua leikkiä teidän kanssanne. Onko meillä korvat, joilla kuulla? Olemmeko me jotain erityisiä poikkeuksia tämän sukupolven keskellä? Viritämmekö me sen uuden laulun Herralle, joka soi niin kauniisti?
Olemmeko me niin kuin ne harvat uskolliset Mooseksen sukupolven aikana, tai niin kuin Nooa silloisen pahan ja väkivaltaisen sukupolven keskellä? Paavali sanoo ihan selvästi, Gal 1:4, että Kristus ’uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto.’ Tässä ja monissa muissa kohdissa käy ilmi, että tämä nykyinen maailma, tämä sukupolvi on paha siinnä missä aiemmatkin sukupolvet. Samalla tässä sanotaan, että oli Isän Jumalan tahto, että meidät on pelastettu Jeesuksen täydellisellä uhrilla tästä nykyisestä pahasta maailmasta.
Leikkivien ja itsepäisten lasten lisäksi Jeesus vertasi omaa sukupolveaan myös Nooan sukupolveen. Tuo vertaus on tosi kova, koska monet juutalaiset lainoppineet Jeesuksen aikana ajattelivat, että nimenomaan Nooan sukupolven aikana (Gen 7:1) oli elänyt se pahin ja väkivaltaisin sukupolvi kautta historian. Juutalaiset myös ajattelivat, että juuri ennen pelastuksen aikojen täyttymistä, pahuus lisääntyisi tosi kovaksi, ahdistus täyttäisi koko maailman, ja sitten tulisi pelastus. Varmasti Jeesus ajatteli vähän samalla tavalla, kun hän puhui lopun ajan koettelemuksista, jotka päättyisivät aivan yllättäen, silloin kuin toivoa ei enää oikein olisi, kun Ihmisen Poika ilmestyisi ja pelastaisi omansa.
Nyt joulun ovella olen miettinyt sitä, että Jeesus jäi majatalon oven taakse. Hänet laskettiin seimeen ja sitten jossain vaiheessa paimenet tulivat häntä katsomaan. Paimenet tulivat paikalle sen takia, koska enkeli ilmestyi heille ja ilmoitti suoraan taivaasta, että teille on syntynyt Vapahtaja, Herra, Kristus. Tämän pahan maailman keskellä ei yksikään ihminen löydä Jumalaa omassa viisaudessaan tai hyvyydessään. Yksikään sukupolvi tai sen jäsen ei laula Herralle uutta laulua, jos Jumala ei kutsu häntä omakseen, avaa hänen korviaan ja silmiään näkemään ja kuulemaan, ja ellei Jumala itse herätä uskoa hänessä. Jeesus sanoo, Joh 6:44, 65: ’ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo.’ Paavali sanoo, Ef 2:3, että mekin ennen ’olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.’ Mutta, Ef 2:8, ’armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.’ Samoin Paavali kirjoittaa, Gal 1:16, että Jumala ’näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle.’ Jeesus sanoi, että Isä, taivaan ja maan Herra, on ’salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille, ‘ ja, että Isää, Jumalaa ’ei tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.’
Tälle maailmalle Jeesus Kristus on tänäänkin hullu juttu. Tämän takia meillä on syytä vain kiittää taivaallista Isäämme siitä, että hän on avannut meidän korvamme kuulemaan hyvän paimenen äänen. Aivan niin kuin silloin aikoinaan kun tuo ’syömäri ja juomari, syntisten ystävä’ aterioi syntisten kanssa, aiheuttaen hämmentävää iloa, samalla lailla meillä on syytä tuntea hämmentynyttä iloa, siitä, että meille on tämä ihme suotu, että saamme olla Jeesuksen ystäviä, veljiä ja sisaria. Hänen rakkautensa on niin suuri, ettei sitä voi käsittää. Vaikka elämäni perusajatus tiivistyy usein sanaan anteeksi, niin kuitenkin kovimmin kajahtaa kiitos. Olen niin kiitollinen Jumalalle, Isälleni, joka näki hyväksi avata minun kuurot korvani evankeliumille. Olen niin kiitollinen Jeesukselle, Jumalan Pojalle, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Olen joka suhteessa kiitollisuuden velassa.
Syntisten ystävä etsi 2000vuotta sitten kadonneita lampaita, syntisiä hän kutsui yhteyteensä. Hän kutsui luokseen ihmisiä tuosta pahasta sukupolvesta, jotka olivat kuin lapsia, jotka eivät halunneet leikkiä hänen kanssaan. Tänäänkin Jeesus kutsuu meitä: tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuorimien uuvuttamat, katsokaa minua, minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Löytyyko Roomalaiskirjeestä poliittisia salasanomia?

Super-raskaan sarjan Raamatun tutkijat Tom Wright ja John Barcley ovat otelleet enismmäisen erän väittelyssään koskin sitä kysymystä, mikäli Roomalaiskirjeessä on enemmän tai vähemmän salaisia viittauksia ajan politiikkaan ja lähinnä siis Rooman valtakuntaan ja sen keisariin. Wright väittää (mikäli olen oikein ymmärtänyt), että Paavalin kirjeissä Kristus, Jumalan Poika ja hänen valtakuntansa asetetaan vastakkain keisarin, jumalan pojan ja hänen valtakuntansa kanssa.. Lisää kyseisestä matsista löytyy tästä.

Tämä on tosi mielenkiintoista, koska kyse on tosi isosta asiasta, joka on näin joulun alla ajankohtainen sikäli, että Wright väittää myös, että jouluevankeliumissa on selvästi tällaista poliittista piikittelyä.. Luukkaan kohdalla olen ainakin (tässä vaiheessa toistaiseksi) hänen kanssaan samaa mieltä tässä asiassa.
Ehkä Luukas haluaa laittaa Kristuksen ja Keisarin vastakkain tässä kohdassa. Sanottakoon, että tietyt sanat kuten euangelion, soter, kyrios, parousia ja ereine olivat Rooman valtakunnassa poliittisia, ja monet niistä liittyivät keisari-kulttiin. Näistä sanoista ainakin soter, kyrios, eirene ja euangelion esiintyvät Luukkaan jouluevankeliumissa, missä mainitaan myös evankelistoita ainoan kerran yhdenkään keisarin eli Augustuksen, nimi. Lisäksi Apostolien teoissa kerrotaan, että Paavalia ja hänen kumppaineitaan syytettiin siitä, että he, Ap. t. 17:7 'kaikki rikkovat keisarin säädöksiä (dogmaton) ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.' Aika jännää, että sana käsky ilmaistaan tässä kohdassa kreikkalaisella sanalla dogma. Sama sana esiintyy myös jouluevankeliumissa, jolloin keisari Augustus antoi käskyn (dogman), Luuk. 2:1, siitä, että 'koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.'
Aiemmassa blogissani käsittelin jo vähän tuota jouluevankeliumia ja sen suhdetta juutalaisiin pelastus-toiveisiin 'odotetusta Jerusalemin lunastuksesta' ja 'Israelin lohdutuksesta'. Ja näissä piireissä ei ainakaan olettaisi, että pakanallisen keisarin 'dogmia' veron keruusta kunnioitettaisiin kovin paljon. Sitten myös se, että fariseus Gamaliel vertaa alkuseurakuntaa piiskuisiin 'wanna-be-messiaanisiin' liikkeisiin ensimmäiseltä vuosisadalta.. Ap. t. 5:36 - 37. Mene ja tiedä..

Itsenäistymiskamppailuja

250vuotiaallaa Reimalla on kuulemma toivottavasti viimeinkin kovin uhma- ja buberteetti-ikä takanaan! Huokaiskoon Äiti helpotuksesta! Kato vaikka tästä, ja erityisesti kato Reiman stoori, palsta 2!

Jouluevankeliumin taustatietoja

Tällä viikolla alkaa joulupuheiden aika:) Tämän vuoksi ajattelin julkaista vähän tausta-ajatuksia, jotka liittyvät jouluevankeliumiin.

Luukkaalla Jeesuksen syntymäkertomus sisältää tosi paljon kansallisia toiveita. Jeesusta ’kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua’, Luuk 1:32 – 33. Jeesus on profeettojen ennustama ’väkevä pelastaja’ joka nousee Daavidin suvusta, 1:69. Profeetat Simeon ja Hanna olivat innoissaan Jeesuksesta, koska he ’odottivat Israelille luvattua lohdutusta’, 2:25, ja ’Jerusalemin lunastusta’, 2:38. Näitä asioita moni muukin tuntui kipeästi odottavan tuolloin Jerusalemissa ja Israelissa.
Näiden unelmien keskellä kuvataan tosi jännästi kuinka Rooman keisari Augustus antaa koko maanpiiriä koskevan käskyn verolle panosta. Historian kirjat kertovat, että 6jKr Quirinius toteutti verolle panon, joka aiheutti paljon levottomuuksia juutalaisten keskuudessa. Silloin lainopettaja Juudas Galilealainen yllytti ihmisiä maanmiehiään ja haukkui veron-keruu käskyä noudattavia juutalaisia siitä, että ’alistuivat maksamaan veroa roomalaisille ja kunnioittivat Jumalan ohella kuolevaisia valtiaita.’ Juutalaissota, Josefus, 2:118; 7:253, Josefus, Juutalaisten historia, 18:23. Apostolien teoissa, eli Luukkaan jatkokertomuksessa, kerrotaan lainopettajan, fariseuksen ja neuvoston jäsenen Gamalielin ohimennen maininneen tästä Juudas Galilealaisen kapinasta jakeessa Ap. t. 5:37. Kyseisessä jakeessa alkuseurakuntaa verrataan juutalaisiin kapinaliikkeisiin.
Kuvio Luukkaan evankeliumin Jeesuksen syntymäkertomuksessa on tosi jännä:
1) selvä kansallinen tausta unelmineen ja toiveineen profetioiden täyttymisestä, jonka seurauksena vapaus koittaisi ja juutalaiset saisivat todellisen kuninkaan, joka hallitsisi heitä. Luuk 1:31 – 33 jne..
2) tästä huolimatta.. Maria ja Joosef matkaavat Betlehemiin veron maksua varten.
3) Veron maksu roomalaisille koettiin vaikeaksi asiaksi, ja Juudas Galilealainen ja monet muut kansalliset vapaustaistelijat vastustivat tuota veroa (Juut. sota 2:118). On aika selvää, että näissä piireissä ’Jerusalemin lunastuksen’ ja ’Israelille luvatun lohdutuksen’ odotukset olivat varmasti suosittuja.
4) Kuitenkin Maria ja Joosef maksoivat veronsa eivätkä liittyneet Juudas Galilealaisen yllyttämään kapinaan roomalaisia vastaan.
5) Vaikuttaa siltä, että Luukas on käyttänyt tarkoituksella ja taidokkaasti tyyliä, jolla hän on voinut erottaa Jeesuksen ns. ’neljännen filosofian’ piiristä, jonka Josefuksen mukaan perusti Juudas Galilealainen (Josefus, Juutalaisten historia 18:23). Kuitenkin Jeesus esitetään kansallisten toiveiden täyttäjänä ja kansan todellisena pelastajana.., joka, ironisesti kyllä, päätyy profeettojen ennusten mukaiseen Betlehemin kylään syntymään (Miika 5:1 – 4), sen takia, että Rooman keisari antoi käskyn, jonka mukaan juutalaisia piti masentaa ja alistaa rasittavalla verolla.. aika jännää.
Luukas haluaa sanoa voimakkaasti ja tyylikkäästi, että Jeesus on todellinen Herra, joka syntyy vaatimattomiin oloihin, ja näennäisesti monien sattumien summana, vaikka kaiken takana onkin tarkka suunnitelma.

Kristitty

Tapahtui niinä päivinä - Jeesuksen syntymä

Pähkäiltiin eräässä ryhmässä aika perinpohjaisesti Jeesuksen syntymä-kertomuksia. Tässä muutamia ajatuksia sen pohjalta..

1) Matteus tarkkailee tapahtumia selvästi Joosefin, eikä Marian näkökumlasta, toisin kuin Luukas. Matteus ottaa esille 'lakia kunnioittavan miehen' eli Joosefin huolen, siitä että Maria oli raskaana ennen avioliiton solmimista (Matt 1:18 - 20, 25). Joosef osoittautuu kunnon mieheksi, joka tottelee unen välitykselle saamiaan neuvoja Jumalalta (Matt 1:20, 2:13). Hän tekee näin vaikka varmasti tuntee paljon häpeää, koska kaikki ei mene ihan niinkuin voisi olettaa. Tutkijat huomauttavat usein, että jae Mark 6:3, jossa aikuisen Jeesuksen vastustajat, ja itse asiassa hänen omat naapurinsa hänen kotikylästään Nasaretista kutsuvat häntä halveksuvasti 'Marian pojaksi', tarkoittaa sitä, että Jeesuksen syntymään liittyi joku vaikea asia.. Yleinsä poikaan viitattiin nimittäin isän mukaan, mutta Jeesuksen tapauksessa näytti olevan, aika monien kohdalla, epäselvää, kuka oli hänen isänsä.

2) Luukkaan kertomuksessa ei oteta esille tätä vaikeaa laillista ongelmaa, mikä liittyi siihen, että Jeesus syntyi avion ulkopuolella. Luukkaan evankeliumissa asioita tarkkaillaan Marian, nuoren 12 - 15vuotiaan tytön näkökulmasta.

Jumala toimii usein tällä tavalla. Kun ihmiselle annetaan joku suuri ja hieno ja kunniakas tehtävä, niin samalla annetaan jokin vaikea asia eli risti kannettavaksi. Maria sai iloita siitä, että 'Herra katsoi vähäiseen palvelijaansa' kaikkien ylhäisten sijasta, ja, että 'Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja', ja hän sai laulaa, että 'tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi'. Luuk. 1:46 - 56, Marian kiitosvirsi. Tästä huolimatta Jeesus toi Marian elämään paljon ahdistusta (Luuk. 2:48), ja jopa 'miekka oli käyvä hänen sydämensä läpi', Luuk. 2:35. Mielenkiintoinene asia on se, että Maria vaikeinee tästä uutisestaan aika täydellisesti. Hän ehkä nielee vanhempiensa, sukulaistensa ja naapureiden moitteet siitä, että tyttö on raskaana avion ulkopuolella.. tästä epäoikeudenmukaisesti kokemastaan halveluksunnasta huolmitta hän ei puolusteli itseään sanomalla, että hän on raskaana Pyhän Hengen vaikutuksesta! Maria vaikenee ilmeisesti aika pitkäksi aikaa.. Vaikuttaa siltä, että Maria avaa suunsa vasta vanhoina päivinään.. ehkä vasta silloin kun evankelista Luukas mahdollisesti tuli haastattelmaan häntä Jeesuksen syntymään liittyvistä asioista (Luuk 1:2 - 3). Emme voi tietää, mitä tuo Maria on 'kätkenyt sydämeensä' ja missä vaiheessa, ja mitä siitä, hän on tuonnut julki (Luuk. 2:19, 51).

Mielestäni voidaan ajatella, että raskaaksi tuleminen tuona aika ja tuolla tavalla aiheutti Mariassa shokin. Hallitsematon ja kaikkivaltias Jumala oli konkreettisesti koskenut häntä ja tullut hänen pieneen elämäänsä. Hän varmasti pelkäsi, mutta samalla hän oli varmasti äärimmäisen iloinen - hämmentynyt. Hän ehkä ajatteli, ettei kukaan ottaisi häntä todesta, jos hän sanoisi synnyttävänsä kohta Israelin kuninkaan ja pelastajan, Messiaan. Ja jos hän olisi pitänyt siitä isoa numeroa, niin hänet olisi varmaan tapettu.. Herodes Suurihan halusi teloittaa kaikki Betlehemin pikkupojat, koska hän halusi pysäyttää Messiaan jo kehtoonsa.

Ehkä Maria piti enkelin sanoman salaisuutena, ja 'kätki sen sydämeensä', kuten jakeissa Luuk 2:19 ja 51 sanotaan. Ehkä hän uskaltaisi kertoa sen vasta sitten, kun näkisi, millainen poika hänelle syntyisi, ja sitten kun ennustus (Luuk 1:31 - 33) toteutuisi. Ennen sitä hän vain uskoi, Luuk 1:45, ja toivoi näkevänsä Jeesuksessa jotain ihmeellistä - 'valon, joka loistaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille (Luuk .2:30 - 32), 'Korkeimman Pojan, joka hallitsee Daavidin valtaistuimella Jaakobin sukua ikuisesti', Luuk 1:32 - 33.

Noina kymmenien vuosien odotusten aikana hän sai kestää naapureiden pilkkaavan puheen 'Marian pojasta', Mark 6:3. Välillä Marian usko oli ilmeiseti tosi kovilla. Jeesus ei ollut, eikä ole mikään helppo tapaus. Evankeliumit kertovat pariin otteeseen, siitä, että Jeesuksen äiti ja Jeesuksen veljet, olisivat haluneet tulla Jeesuksen luo, mutta Jeesus ei vain, ehkä tungoksesta johtuen, järjestänyt tapaamista.. (Mark 3:32 - 33). Jakeessa Mark 3:21 Maria, muiden poikiensa kanssa, haluaa ottaa Jeesuksen huostaansa, koska 'he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan'. Englantilaisen käänööksen (NRS1989) mukaan jakeessaan sanotaan: "He has gone out of his mind." Näin siis Jeesuksen äiti, Maria. Heti seuraavassa jakeessa Jeesuksen vastustajat menevät jo tosi pitkälle väittäessään, että Jeesuksessa on Belsebul, ja että 'itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.'

Eli ei ollut Jeesuksen tie helppo, eikä myöskään hänen äitinsä. Jotkut pitivät Jeesusta 'vahinko raskaudesta' syntyneenä lapsena, jotkut hänen kotikylästään kutsuivat häntä välillä pilkallisesti 'Marian pojaksi'. Hänen oma äitinsä luuli yhdessä vaiheessa häntä hulluksi, hänen vastustajansa eli arvostetut Jerusalemin lainopettajat sanoivat, että hänessä on Belsebul. Jumalan suunnitelmat ovat ihmeellisiä.

Every grain of sand

Tämän Dylanin biisin sanat ovat aivan mahtavia ja ajattomia. Samoja polkuja on tallailtu aina Kainin ajoista asti. Hänen ihmeellinen ja usein salainen huolenpito on tämän maailman vaikeuksia voimakkaampaa.

In the time of my confession, in the hour of my deepest need. When the pool of tears beneath my feet flood every newborn seed. There's a dyin' voice within me reaching out somewhere, Toiling in the danger and in the morals of despair.

Don't have the inclination to look back on any mistake,Like Cain, I now behold this chain of events that I must break.In the fury of the moment I can see the Master's hand. In every leaf that trembles, in every grain of sand.

I gaze into the doorway of temptation's angry flame. And every time I pass that way I always hear my name.Then onward in my journey I come to understand That every hair is numbered like every grain of sand.

I have gone from rags to riches in the sorrow of the nightIn the violence of a summer's dream, in the chill of a wintry light,In the bitter dance of loneliness fading into space,In the broken mirror of innocence on each forgotten face.I hear the ancient footsteps like the motion of the sea. Sometimes I turn, there's someone there, other times it's only me.I am hanging in the balance of the reality of man. Like every sparrow falling, like every grain of sand.