Mihin tätä sukupolvea voisi verrata..

Tässä on saarnani, jonka pidin juuri äskettäin Mikaelin kirkossa.
Matt 11:11 – 19
Jeesus puhuu aika paljon omasta sukupolvestaan. Hän tavallaan on arvioi aikansa henkeä ja ajan tuulia aika syvällisesti. Suomen historiassa puhutaan usein itsenäisyysajan sukupolvesta, talvisodan sukupolvesta, jälleenrakentamisen sukupolvesta, 60-luvun radikaalista sukupolvesta, ja nykyään on varttumassa ja estradille tai kehään astumassa uusi sukupolvi, joka vielä vähän etsii itseään.
Psalmeissa sanotaan aika monta kertaa, 33:3; 40:4; 96:1; 98:1; Jes 42:10: virittäkää Herralle uusi laulu! Kristinusko uhkaa jäädä historiaksi, jos uusi laulu ei aina vähintään sukupolvien väliajoin kajahda, ja aina tuo laulu kuulostaa vähän erilaiselta, vaikka sisältö onkin sama.
Jeesus mietti: mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Jokainen voi tykönänsä miettiä, mihin itse vertaisi tätä meidän sukupolveamme? Jeesuksen suussa sanat ’tämä sukupolvi’ tarkoitti myös jotain aivan erityistä. Se oli nimittäin käsite, joka on peräisin jo Vt:sta. Vt:ssa ’tämä sukupolvi’ viittaa useimmiten siihen sukupolveen, jonka Jumala johdatti Mooseksen johdolla pois Egyptin orjuudesta. Tuo sukupolvi kulki autiomaassa 40vuotta, ja tuona aikana he valittivat milloin mistäkin, kerran he halusivat jopa kivittää Mooseksen ja hylätä Herransa. He kapinoivat joka mutkassa, mutta tästä huolimatta Jumala piti heistä huolen ja siunasi heitä. Kuitenkaan tuo Egyptistä vapautettu sukupolvi ei päässyt perille luvattuun maahan, ei edes Mooses.
Tuosta vapautetusta, erämaavaelluksen sukupolvesta ei sanota Mooseksen kirjoissa paljoa hyvää. Tuota sukupolvea kuvataan esimerkiksi näin, Dtn 32:5: ’kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra.’ Dtn 32:20: ’He ovat kapinoiva sukupolvi, lapsia joihin ei voi luottaa.’ On aika jännää, että erityisesti tuota sukupolvea, jonka Jumala kutsui vapauteen, kutsutaan erityisen syntiseksi, pahaksi ja uppiniskaiseksi – mahdottoman vaikeiksi ihmisiksi.
Jeesuksen aikana luettiin Raamatusta myös, että Nooan aikana oli elänyt erityisen paha sukupolvi. Tuon sukupolven aikana, Gen 6:11 – 12, ’turmelus levisi maassa ja väkivalta täytti maan, ja ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.’ Ja tuon sukupolven aikana Jumala lähetti tulvan, ja tulva tuli yllättäen ja odottamatta. Ainoastaan Nooa oli kumppaneineen valmistautunut siihen, tuon pahan sukupolven keskellä.
Nyt kun Johannes Kastaja ja Jeesus nähdään tätä taustaa vasten, niin me saatetaan ymmärtää Jeesuksen merkityksestä jotain tosi suurta ja tärkeää. Nimittäin kun katsotaan, mitä Jeesus sanoi tuosta hänen aikaisesta sukupolvestaan, niin kuva käy aika hurjaksi. Hän sanoi, Mark 8:38: ’joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa.’ Kun häneltä kysyttiin jotain merkkiä, jolla hän osoittaisi olevansa se oikea ja todellinen Messias, niin hän sanoi, Matt 16:4: ’tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.’ Jeesus sanoi, että menneistä päivistä aina tähän päivään asti hänen kansalaisensa olivat vainonneet ja tappaneet heille lähetettyjä profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Tästä hän sanoi, että, Matt 23:36: ’totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta.’ Lopulta Jeesus turhautuu ja sanoo, Mark 9:19: ’voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?’
Tämä Jeesuksen sukupolvi ei siis itkenyt eikä tanssinut, vaikka heitä kutsuttiin millä lailla tahansa. Ei. Jeesus hyljättiin. Hänestä sanottiin, että hän on ’syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä’. Johannes Kastajasta sanottiin, että ’hänessä on paha henki.’ Totta on tietty se, että Johannes Kastaja ja Jeesus saivat paljon kannattajia, ja senhän takia heitä pelättiinkin. Aika suuri osa kansasta, varsinkin ne kansan syrjityt ryhmät eli julkisyntiset ja uskonnollisessa mielessä alisuoriutuvat ihmiset eli publikaanit ja muut sellaiset, seurasivat näitä miehiä. Mutta silti: Johannes Kastajan kaula katkaistiin, ja kohta sen jälkeen Jeesus ristiinnaulittiin. Tuo syntinen sukupolvi hylkäsi Johannes Kastajan, joka profeetoista suurin, ja Jeesuksen, joka on Messias, Herra.
Onko maailma muuttunut? Miten on tämän meidän sukupolven laita? Olemmeko me sellaisia torilla leikkiviä lapsia, jotka tanssivat, kun muut lapset soittavat meille huilua, ja sellaisia, jotka itkevät, kun muut ovat surullisia? Tai sanommeko mekin: Ei, emme me halua leikkiä teidän kanssanne. Onko meillä korvat, joilla kuulla? Olemmeko me jotain erityisiä poikkeuksia tämän sukupolven keskellä? Viritämmekö me sen uuden laulun Herralle, joka soi niin kauniisti?
Olemmeko me niin kuin ne harvat uskolliset Mooseksen sukupolven aikana, tai niin kuin Nooa silloisen pahan ja väkivaltaisen sukupolven keskellä? Paavali sanoo ihan selvästi, Gal 1:4, että Kristus ’uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto.’ Tässä ja monissa muissa kohdissa käy ilmi, että tämä nykyinen maailma, tämä sukupolvi on paha siinnä missä aiemmatkin sukupolvet. Samalla tässä sanotaan, että oli Isän Jumalan tahto, että meidät on pelastettu Jeesuksen täydellisellä uhrilla tästä nykyisestä pahasta maailmasta.
Leikkivien ja itsepäisten lasten lisäksi Jeesus vertasi omaa sukupolveaan myös Nooan sukupolveen. Tuo vertaus on tosi kova, koska monet juutalaiset lainoppineet Jeesuksen aikana ajattelivat, että nimenomaan Nooan sukupolven aikana (Gen 7:1) oli elänyt se pahin ja väkivaltaisin sukupolvi kautta historian. Juutalaiset myös ajattelivat, että juuri ennen pelastuksen aikojen täyttymistä, pahuus lisääntyisi tosi kovaksi, ahdistus täyttäisi koko maailman, ja sitten tulisi pelastus. Varmasti Jeesus ajatteli vähän samalla tavalla, kun hän puhui lopun ajan koettelemuksista, jotka päättyisivät aivan yllättäen, silloin kuin toivoa ei enää oikein olisi, kun Ihmisen Poika ilmestyisi ja pelastaisi omansa.
Nyt joulun ovella olen miettinyt sitä, että Jeesus jäi majatalon oven taakse. Hänet laskettiin seimeen ja sitten jossain vaiheessa paimenet tulivat häntä katsomaan. Paimenet tulivat paikalle sen takia, koska enkeli ilmestyi heille ja ilmoitti suoraan taivaasta, että teille on syntynyt Vapahtaja, Herra, Kristus. Tämän pahan maailman keskellä ei yksikään ihminen löydä Jumalaa omassa viisaudessaan tai hyvyydessään. Yksikään sukupolvi tai sen jäsen ei laula Herralle uutta laulua, jos Jumala ei kutsu häntä omakseen, avaa hänen korviaan ja silmiään näkemään ja kuulemaan, ja ellei Jumala itse herätä uskoa hänessä. Jeesus sanoo, Joh 6:44, 65: ’ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo.’ Paavali sanoo, Ef 2:3, että mekin ennen ’olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.’ Mutta, Ef 2:8, ’armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.’ Samoin Paavali kirjoittaa, Gal 1:16, että Jumala ’näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle.’ Jeesus sanoi, että Isä, taivaan ja maan Herra, on ’salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille, ‘ ja, että Isää, Jumalaa ’ei tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.’
Tälle maailmalle Jeesus Kristus on tänäänkin hullu juttu. Tämän takia meillä on syytä vain kiittää taivaallista Isäämme siitä, että hän on avannut meidän korvamme kuulemaan hyvän paimenen äänen. Aivan niin kuin silloin aikoinaan kun tuo ’syömäri ja juomari, syntisten ystävä’ aterioi syntisten kanssa, aiheuttaen hämmentävää iloa, samalla lailla meillä on syytä tuntea hämmentynyttä iloa, siitä, että meille on tämä ihme suotu, että saamme olla Jeesuksen ystäviä, veljiä ja sisaria. Hänen rakkautensa on niin suuri, ettei sitä voi käsittää. Vaikka elämäni perusajatus tiivistyy usein sanaan anteeksi, niin kuitenkin kovimmin kajahtaa kiitos. Olen niin kiitollinen Jumalalle, Isälleni, joka näki hyväksi avata minun kuurot korvani evankeliumille. Olen niin kiitollinen Jeesukselle, Jumalan Pojalle, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Olen joka suhteessa kiitollisuuden velassa.
Syntisten ystävä etsi 2000vuotta sitten kadonneita lampaita, syntisiä hän kutsui yhteyteensä. Hän kutsui luokseen ihmisiä tuosta pahasta sukupolvesta, jotka olivat kuin lapsia, jotka eivät halunneet leikkiä hänen kanssaan. Tänäänkin Jeesus kutsuu meitä: tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuorimien uuvuttamat, katsokaa minua, minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.