perjantai 28. maaliskuuta 2008
Don't waste your life-video ja toinen video eräästä rautarouvasta..
Kannattaa katsoa tämä video. Se kertoo siitä, että elämälle kannattaa hankkia merkitys. Tämä on myös aika jännä video aikamoisesta rauatarouvasta.
Siunaus vaatii joskus kipeitä muutoksia
Watchman Nee kirjoitti kirjassaan Elämän rikkautta Kristuksessa, että Jumala aina murtaa sen, minkä hän siunaa. Aabraham siunataan, ja heti tämän jälkeen ’synkkä kauhu valtasi hänet’, 1. Moos. 15:5 – 7, 13. Penuel siunasi kovan kamppailun jälkeen Jaakobin Jabbokin joella. Tämän siunaamisen yhteydessä Jumala muljautti sijoiltaan Jaakobin lonkan, 1. Moos. 32:26 – 32. Jeesus otti ’leivän siunasi, ja mursi sen.’ Jeesus murrettiin ristillä siunaukseksi kaikille kansoille.
Eilen kirjoitin Joonasta, jonka seurauksena mieleen tuli Paavali, joka taisteli kiivaasti Jumalan Mooseksen lain, temppelin ja liiton – Jumalan puolesta. Tiukkana fariseuksena hänelle oli varmasti tosi tärkeätä erottautua ei-juutalaisista, ja varsinkin selvästi syntisistä sellaisista. Kristus kuitenkin ilmestyi Paavalille, ja hän sai tehtäväkseen julistaa evankeliumia nimenomaan pakanoille. Joonassa ja Paavalissa on siis jotain yhteistä. Molemmat joutuivat julistamaan pelastuksen sanomaa sellaiselle porukalle, jota he olisivat mielummin vainonneet. Pointti on kuitenkin siinä, että Paavali sai kokonaan uuden identiteetin. Hänestä tuli Jumalan lapsi, hän sai uuden sydämen, synnit anteeksi, hänestä tuli uuden liiton jäsen, hänestä tuli uusi luomus, hänestä tuli valo pimeyteen, astia, jonka kautta Kristuksen kirkkaus loistaa tähän maailmaan, jne. Tällainen identiteetti kuuluu muuten kaikille Kristuksen omille. Kaikki riippui siitä, että Paavali yhdistettiin Kristukseen, hän sai Pyhän Hengen. Häntä ei, niinkuin ei kristittyjä ylipäätänsäkään, voi ymmärtää pelkästään luonnollisin, inhimillisin tavoin. Kristuksen omien suhteen pitää ottaa yliluonnollinen Jumala, ja hänen antamansa siunaus huomioon.
Paavalille tuli varmasti äärimmäisen kova identiteettikriisi tämän uuden kutsumuksensa myötä. Enää hänen ei pitäisi vainota Jeesukseen uskovia juutalaisia, vaan hänen pitäisi tukea, opettaa ja rohkaista heitä. Tämän lisäksi hänen pitäisi johdattaa myös pakanoita Kristuksen ja Jumalan yhteyteen. Hän sai mahtavan hienon tehtävän, mutta se vaati aika kovaa nöyryyttä ottaa tuo siunaus vastaan, eli suostua siunattavaksi, ja Jumalan tahdon välikappaleeksi.
Eilen kirjoitin Joonasta, jonka seurauksena mieleen tuli Paavali, joka taisteli kiivaasti Jumalan Mooseksen lain, temppelin ja liiton – Jumalan puolesta. Tiukkana fariseuksena hänelle oli varmasti tosi tärkeätä erottautua ei-juutalaisista, ja varsinkin selvästi syntisistä sellaisista. Kristus kuitenkin ilmestyi Paavalille, ja hän sai tehtäväkseen julistaa evankeliumia nimenomaan pakanoille. Joonassa ja Paavalissa on siis jotain yhteistä. Molemmat joutuivat julistamaan pelastuksen sanomaa sellaiselle porukalle, jota he olisivat mielummin vainonneet. Pointti on kuitenkin siinä, että Paavali sai kokonaan uuden identiteetin. Hänestä tuli Jumalan lapsi, hän sai uuden sydämen, synnit anteeksi, hänestä tuli uuden liiton jäsen, hänestä tuli uusi luomus, hänestä tuli valo pimeyteen, astia, jonka kautta Kristuksen kirkkaus loistaa tähän maailmaan, jne. Tällainen identiteetti kuuluu muuten kaikille Kristuksen omille. Kaikki riippui siitä, että Paavali yhdistettiin Kristukseen, hän sai Pyhän Hengen. Häntä ei, niinkuin ei kristittyjä ylipäätänsäkään, voi ymmärtää pelkästään luonnollisin, inhimillisin tavoin. Kristuksen omien suhteen pitää ottaa yliluonnollinen Jumala, ja hänen antamansa siunaus huomioon.
Paavalille tuli varmasti äärimmäisen kova identiteettikriisi tämän uuden kutsumuksensa myötä. Enää hänen ei pitäisi vainota Jeesukseen uskovia juutalaisia, vaan hänen pitäisi tukea, opettaa ja rohkaista heitä. Tämän lisäksi hänen pitäisi johdattaa myös pakanoita Kristuksen ja Jumalan yhteyteen. Hän sai mahtavan hienon tehtävän, mutta se vaati aika kovaa nöyryyttä ottaa tuo siunaus vastaan, eli suostua siunattavaksi, ja Jumalan tahdon välikappaleeksi.
torstai 27. maaliskuuta 2008
Jaksatko nöyrtyä siunaukseksi muille?
Joonaa on kutsuttu ’kaikkien profeettojen prototyypiksi’ eli esikuvaksi. Joona toivoo mielummin itselleen kuolemaa, kuin vihollisilleen pelastusta, Joona 4:2 - 3. Tuttu tunne, jos ollaan rehellisiä – vai? Vihollisten siunaamin on vaikeeta. Et voi kieltää - tai teeskentelet tekopyhä! Joona lähetettiin julistamaan tuomion sanomaa Niniven kaupungin asukkaille. Ninive oli Assyrian pääkaupunki ja Israelin arkkivihollinen. Joona ei halunnut antaa näille ihmisille mitään toivoa, varsinkin kun hän tiesi, että tuomion julistus johtaisi, kun Jumalan tuntee, lopulta Niniven pelastukseen.
Alkuseurakunnassa kerrottiin tarinaa miehestä, joka käväisi helvetissä. Hän näki siellä korean juhlapöydän täynnä herkkuja. Pöydän ääressä istui paljon ihmisiä, ja monia historian kuuluisuuksia. Kaikki olivat kuitenkin vihaisia ja nälissään noiden herkkujen keskellä. Mies kysyi heiltä, miksi he ovat niin vihaisia, ja miksi he eivät syö. Hänelle vastattiin, että kaikilla oli niin pitkät haarukat, että he eivät voineet syödä niillä. Ainut mahdollisuus saada ruokaa oli se, että tuli toisen syöttämäksi, ja syöttäisi itse muita. Pöytävieraat sanoivat, että ’minähän en tuota syötä!’ Täällä maan päällä moni mielummin kuolee nälkään kuin syöttää toisia – idiootteja.
Jeesus sanoi meille, Matt. 5:44: ’rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.’ On rankkaa olla siunauksena maailmalle, kun katsoo, millaisia ihmisiä Jumala haluaa meidän kauttamme siunauta. Jeesus kuoli syntisten puolesta. Pitäisi aina muistaa, että en minäkään ole ansainnut mitään. Se on vain aika vaikeeta myöntää - jos ollaan rehellisiä. Tuolla kalanvatsassa Joonan mieli muuttuu viimeinkin. Hän suostuu julistamaan Ninivean kaupungille Jumalan sanoman, ja sen seurauksensa kansa kääntyy ja, Joonan harmiksi, se säästetään tuholta.
Voi, rakas Jeesus, opeta meitä rakastamaan toisiamme, ja jopa vihollisiamme. Ilman sinua ei ole todellista rakkautta.
Alkuseurakunnassa kerrottiin tarinaa miehestä, joka käväisi helvetissä. Hän näki siellä korean juhlapöydän täynnä herkkuja. Pöydän ääressä istui paljon ihmisiä, ja monia historian kuuluisuuksia. Kaikki olivat kuitenkin vihaisia ja nälissään noiden herkkujen keskellä. Mies kysyi heiltä, miksi he ovat niin vihaisia, ja miksi he eivät syö. Hänelle vastattiin, että kaikilla oli niin pitkät haarukat, että he eivät voineet syödä niillä. Ainut mahdollisuus saada ruokaa oli se, että tuli toisen syöttämäksi, ja syöttäisi itse muita. Pöytävieraat sanoivat, että ’minähän en tuota syötä!’ Täällä maan päällä moni mielummin kuolee nälkään kuin syöttää toisia – idiootteja.
Jeesus sanoi meille, Matt. 5:44: ’rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.’ On rankkaa olla siunauksena maailmalle, kun katsoo, millaisia ihmisiä Jumala haluaa meidän kauttamme siunauta. Jeesus kuoli syntisten puolesta. Pitäisi aina muistaa, että en minäkään ole ansainnut mitään. Se on vain aika vaikeeta myöntää - jos ollaan rehellisiä. Tuolla kalanvatsassa Joonan mieli muuttuu viimeinkin. Hän suostuu julistamaan Ninivean kaupungille Jumalan sanoman, ja sen seurauksensa kansa kääntyy ja, Joonan harmiksi, se säästetään tuholta.
Voi, rakas Jeesus, opeta meitä rakastamaan toisiamme, ja jopa vihollisiamme. Ilman sinua ei ole todellista rakkautta.
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Jeesus nousi kuolleista
Tein aikoinaan graduni Jeesuksen ylösnousemus-seminaarissa:) Seminaaria johti prof. Lars Aejmelaeus, joka kertoi meille oppilaille niin vakuuttavasti, että Jeesus-liikkeen 'alkuräjähdys', big bang, oli se, että opetuslapset olivat täysin vakuuttuneita siitä, että Jeesus oli noussut kuolleista. Evankeliumien ylösnousemuskertomuksissa tämän vakaumuksen kerrotaan syntyneen siitä, että 1) hauta oli tyhjä, ja siitä, että 2) ylösnoussut Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen. Paavali kirjoittaa hyvin varhan, vuonna 55, pitkän ja syvällisen selostuksen Jeesuksen ylösnousemuksesta. Tämä selostus löytyy luvusta 1. Kor. 15. Siinä selitetään, että jos Jeesus ei ole noussut kuolleista, niin, 15:14, silloin 'julistuksemme on turhaa.., turhaa on myös teidän uskonne. Silloin teidän uskonne on pohjaa vailla ja te elätte yhä syntienne vallassa, 15:17. Silloin te olette säälittävimpiä kaikista ihmisitä, 15:19.
Paavali siis kertoo, että Jeesuksen kuolleista herääminen oli äärimmäisen tärkeä ja aivan ratkaiseva historiallinen tapahtuma, joka tapahtui kolmantena päivänä Jeesuksen kuoltua. Jakeissa 1. Kor. 15:1 - 7 Paavali selittää, että tämä evankeliumin voi tiivistää Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, joka on ollut se evankeliumi, jota Paavali on alusta alkaen julistanut.
Tuossa seminaarissa oli myös Pasi Turunen, joka omassa blogissaan kertoo aika hyvin näistä asioista. Kannattaa vilkasta. Klikkaa myös tästä, niin pääset erääseen blogiin, jossa aihetta käsitellään hyvin. Siunattua pääsiäistä.
Paavali siis kertoo, että Jeesuksen kuolleista herääminen oli äärimmäisen tärkeä ja aivan ratkaiseva historiallinen tapahtuma, joka tapahtui kolmantena päivänä Jeesuksen kuoltua. Jakeissa 1. Kor. 15:1 - 7 Paavali selittää, että tämä evankeliumin voi tiivistää Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, joka on ollut se evankeliumi, jota Paavali on alusta alkaen julistanut.
Tuossa seminaarissa oli myös Pasi Turunen, joka omassa blogissaan kertoo aika hyvin näistä asioista. Kannattaa vilkasta. Klikkaa myös tästä, niin pääset erääseen blogiin, jossa aihetta käsitellään hyvin. Siunattua pääsiäistä.
Saarna Mikaelissa
Joh. 20:11 – 18
Suuret toiveet – pettymys – vastaus
Tämän päivän evankeliumi teksti on tosi herkkä ja tosi voimakas. Siinä on pettymystä, rakkautta, joka ei suostu luovuttamaan, siinä on itsestään selviä kysymyksiä. Siinä on murheen murtama Maria Magdaleena, joka etsii Jeesuksen ruumista. Mutta hän ei kyyneliensä läpi näe, että kuolleista ylösnoussut Jeesus seisoo hänen silmiensä edessä. Hän ei aluksi tunne ylösnoussutta Jeesusta, niin kuin eivät Emmauksen tien kulkijatkaan, tai epäilevä Tuomas tai Pietari. Kyseisten opetuslasten traumaattisten kokemusten jälkeen on hyvä kysyä sellaisia kysymyksiä, jotka ehkä olivat jossain muodossa heidän mielessään. Mitä tulee Jumalan valtakunnasta ja lunastuksesta, kun Jeesus on kuollut ja ruumis ties missä? Johdattaako hyvä paimen meitä oikeasti, voiko häneen luottaa ihan oikeasti. Jäivätkö Jeesuksen hienot lupaukset kuitenkin lunastamatta? Ihmisille annetaan enemmän, kuin he osaavat ymmärtää tai toivoa.
’Oletteko nähneet häntä, jota rakastan?’
Tämä Marian ja Jeesuksen kohtaaminen toi minun mieleeni Laulujen laulun, jonka sivuilla kaikuu neitosen kysymys: ’oletteko nähneet häntä, jota rakastan?’ Laul. 3:3. Johanneksen evankeliumissa ja Laulujen laulussa on paljon samanlaisia asioita. Siitä on tietysti väitelty iät ja ajat, että kertooko tuo kirja, Laulujen laulu, 1) miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, vai 2) Jumalan ja hänen kansansa välisestä rakkaudesta, vai 3) sekä että. Itse olen sitä mieltä, että tuo viimeinen näkemys on oikea tulkinta. Joka tapauksessa laulujen laulu koostuu erään miehen ja erään neidon vuoropuhelusta. Aika jännällä tavalla Laulujen laulussa kerrotaan rakastavaisten innosta ja tunteista. Tuossa hurmiossa viitataan aika paljon luomiskertomuksen kauniiseen tarinaan paratiisin ihanasta puutarhasta. Laulujen laulussa rakastetussa nähdään olevan puutarhan lähde ja elävän veden kaivo, Laul. 4:12 - 14.
Jeesus ja ihmiset
Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle kaivolla, että se, joka ’juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.’ Maria Magdalena itkee Jeesuksen haudalla, joka oli muuten puutarhassa. Maria kääntyy ympäri ja näkee Jeesuksen, jota hän luulee puutarhuriksi. Ja puutarhurihan Jeesus onkin. Hän on niin kuin Paavali sanoi, uusi Adam, joka luo kaiken uudeksi. Paavali sanoo, että ’jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.’ Jeesus sanoo, että hän antaa meidän sisälle elämän vetten lähteen.
Jeesus on verraton
Maria Magdaleena on järisyttävän suurien asioiden edessä, ja hän ei ymmärrä mitään. Mutta ei ymmärrä kukaan muukaan. Pietari ei ensiksi jaksa uskoa, Emmauksen tien kulkijat ovat kuin sokaistut, Tuomas epäilee, ellei näe omin silmin. Välillä tuntuu, että koko maailma puhuu Jeesusta vastaan. Tuntuu siltä, ettei tässä olisi mitään järkeä. Kuitenkaan sydän ei suostu luopumaan hänestä. Loputtomasti se etsii tuota Jeesusta, jonka se on joskus oppinut tuntemaan, johon se on hurahtanut lopullisesti. Luulen, että Maria ajatteli jotenkin näin, kun hän tuli Jeesuksen haudalle. ’Ketä sinä etsit?’ ’Onko kukaan nähnyt häntä, jota rakastan?’ Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista niin juutalaisuus, eikä mikään muukaan uskonto, ideologia, eikä kukaan ihminen, ei mikään omaisuus, valta tai menestys, olisi ikinään voinut korvata sitä Jeesuksen jättämää aukkoa. ’Kehen te minua vertaisitte?’ Jes. 46:5.
Suurin pyhimys vaatii Jumalalta eniten
Joskus on niin, että me kristityt, joudumme kamppailemaan kaikkein kovimmin Jumalan kanssa. (Jaakob on oppinut ymmärtämään, minkä arvoinen Jumalan siunaus on. Tämän takia hän taistelee saadakseen Jumalalta hänen siunauksensa - Jabbokin joella, 1. Moos. 32:25 - 32.) Jeesuksen kuolema sattui kaikkein pahimmin niihin, jotka olivat parhaiten tunteneet hänet. Me tunnemme hänet. Tämän takia tuntuu pahalta, jos hän tuntuu olevan kaukana. Raamatussa kerrotaan Jumalasta, häntä ylistetään, mutta välillä häntä myös syytetään. Ja kovimmat syytökset tulevat usein suurimpien pyhimysten suusta. Esimerkiksi Jeremia rukoilee yhdessä kohdassa Jumalaa sanoen, Jer. 15:18: ’Sinä olet minulle kuin kuivuva puro, joka pettää janoisen.’ Toisessa kohtaa Jeremia kysyy Jumalalta, Jer. 14:9: ’miksi olet kuin neuvoton mies, kuin soturi, josta ei ole puolustajaksi?’
Rakkaus kestää, jos olet kanssamme
Virressä, 103, laulettiin, että ’Ah riennä, Jeesus avuksemme, rakkaus muuten kylmenee.’ Tänäänkin me kaipaamme sellaisia ihmisiä, jotka rakastavat lähimmäisiään niin kuin Jeesus. Hän sanoi, että lopun aikana ’laittomuus lisääntyy, ja monien rakkaus kylmenee.’ Me tarvitaan tänään tosi paljon Jeesuksen opetusta, hänen elävää esimerkkiään. Anna anteeksi 77kertaa, käännä toinen poski, se joka haluaa olla johtaja, olkoon kaikkien palvelija, kulje toinen virsta, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, Jumalaasi yli kaiken, rukoile niiden puolesta, jotka sinua kiroavat. Näitä asioita ei pidä tehdä hampaat irvessä ja pakosta, vaan sen voi tehdä vain Kristus meissä ja meidän kauttamme – tämä kaikki on syntisen ihmisluonnon vastaista. Mutta tuollaiseksi, Jeesuksen kaltaiseksi, Jumala on aikoinaan halunnut ihmisen luoda. Kaiken saa aikaan vain ja ainoastaan Jumala. ’Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?’ Jes. 43:19.
Me ollaan Kristuksen ruumis maan päällä, me ollaan hänen kädet ja jalat täällä maan päällä. Ilman häntä me ei saada aikaan yhtään mitään. Paavali sanoo Kristuksesta, Kol. 2:9 – 10: ’Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.’ Yhteys tähän voimaan ei ole jokin hyville uskovaisille tarkoitettu ekstra-palkinto, vaan yhteys tähän voimaan, Kristukseen, on jokaisen kristityn hengellisen elämän elinehto, ei siis mikään vaihtoehto.
Jumalan kutsu
Maria Magdaleena ei ollut evankeliumin kertomuksen mukaan entinen portto, vaan hänestä kerrotaan, että Jeesus oli ajanut hänestä monia pahoja henkiä, Luuk. 8. Hän oli ollut pahasti riivattu nainen, ja hänellä oli varmasti maine naisena, jonka mieli oli pahasti järkkynyt. Häntä ei olisi pidetty minään otollisena Jumalan sanansaattajana. Tämä seikka on aika hyvä tuki uskollemme, että Jeesus todella nousi kuolleista ja ilmestyi seuraajilleen. Evankelistojen mukaan opetuslapsista ensimmäisenä tämän kohtaamisen saivat kokea muutamat naiset, jotka tulivat aamulla haudalle. Alkuseurakunta, joka syntyi sellaisen maailman keskellä, jossa naisten todistuksia ei otettu kovin vakavasti, ei olisi keksinyt tällaista tarinaa. Jos tällainen kertomus Jeesuksen ilmestymisestä olisi pitänyt keksiä, niin asialle olisi tietysti lähetetty mies, ja jos välttämättä olisi haluttu nainen, niin ei ainakaan sellaista naista kuin Maria Magdala, jolla oli tausta entisenä riivattuna.
Tämä osoittaa kuitenkin sen, että Jumala käyttää yllättäviä henkilöitä toteuttaakseen suunnitelmiaan tässä maailmassa. Jumalalla on myös suunnitelma sinun elämääsi varten. Ne ihmiset, jotka muuttivat 2000vuotta sitten maailman eli Jeesuksen silloiset opetuslapset, niin heistä sanotaan, että he olivat suurin osa ’oppimattomia miehiä’, raavaita miehiä ja naisia Galileasta, ja sittemmin vähän joka puolelta.
Yhteys ei ole vaihtoehto, vaan elinehto
Näillä ihmisillä ei ollut mitään sädekehiä pään päällä, he olivat ihan tavallista väkeä, mutta Kristus oli heidän kanssaan. Jeesusta ei nimittäin voi erottaa hänen omistaan. Hän elää meissä Pyhän Hengen kautta. Jeesus Hän on puu, jossa me olemme oksia. Ilman häntä me kuihdumme ja kuolemme. Hän on meidän elinehto, ei vaihtoehto, mikäli siis haluamme elää yltäkylläisesti nyt ja ikuisesti. Luin juuri erästä Amos Oz kirjaa, jossa hän (Att känna en kvinna, 114) kertoo, että urdukielessä on eräs sana, joka, jos sen lukee oikealta vasemmalle, tarkoittaa kuolematonta rakkautta. Mutta jos tuon saman sanan lukee vasemmalta oikealle, niin se tarkoittaa tappavaa vihaa. Jeesus on meille elämän tuoksu, toisille hän on kuoleman haju (2. Kor. 2:14 - 16). Jeesus on meille pelastuksen kulmakivi, mutta niille, jotka eivät usko ja joutuvat kadotukseen, niille hän on loukkaava kompastuskivi. Jeesus edustaa omilleen kuolematonta rakkautta, hän ei koskaan kuole, hän on voittanut kuoleman. Kaikki, jotka häneen uskovat, elävät ikuisesti.
Uusi identiteetti: Jumalan lapsi
Johanneksen evankeliumin alussa on sanat Kristuksesta: ’kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.’ Johanneksen evankeliumissa Jeesus ei kertaakaan kutsu opetuslapsiaan Jumalan lapsiksi, vaikka ovatkin hänen seurassaan – ei ennen ylösnousemustaan. Vasta sen jälkeen kun kaikki Jeesuksen opetuslapset olivat hylänneet hänet pääsiäisjuhlan aikana, vasta kun hän oli noussut kuolleista, vasta silloin hän sanoo, että hänen isänsä on hänen huonoiksi osoittautuneiden seuraajiensa isä. Jeesus sanoi Marialle: ’Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.’ Vaikka me epäonnistumme, niin Kristus ei luovu niistä, jotka hän on itselleen valinnut. Hänen toteuttama anteeksiantamus tulee hänen seuraajilleen tosi syvälle henkilökohtaiselle tasolle. Nämä opetuslapset, niin kuin mekin, saamme Jeesukselta aivan uuden identiteetin: Jumalan lapsi.
Saat enemmän kuin toivoit
Jeesus haluaa nämä luopiot takaisin, enemmän kuin he toivovat pääsevänsä takaisin hänen yhteyteensä. Jeesus on valmiimpi antamaan meille kaiken anteeksi, kuin mitä me olemme valmiit pyytämään. Maria toivoi löytävänsä Jeesuksen ruumiin, ei muuta, mutta hän löysikin kuolleista nousseen Jeesuksen, joka oli korotettu Israelin Messiaaksi ja koko maailman Herraksi.
Jeesus tulee kohta takaisin – hän elää meissä tässä ja nyt
Jeesus kuuluu historiaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Me odotamme hänen paluutaan kirkkaudessa ja kunniassa. Mutta ennen kun tuo päivä koittaa, niin meidän taivaan isämme jatkaa työtään täällä maan päällä meidän kauttamme. Hän tekee meissä töitä: siunaa meitä, parantaa ja hoitaa armolla ja totuudella. Mutta hän tekee myös meidän kauttamme töitä tässä maailmassa. Paavalin lailla voimme uskoa, että sen minkä Jumala aloittaa, sen hän myös saattaa päätökseen. ’Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.’ Fil. 1:6. Kuolleista noussut Jeesus sanoi omilleen, Joh. 20:21: ’Rauha teille, niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.’ Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ’ottakaa Pyhä Henki.’ Paavali sanoo, että ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.’ Room. 8:19.
Hiljennytään rukoukseen:
Rakas taivaan Isä. Siunaa meitä ja vastaa meidän sydämemme toiveeseen. Kirkasta meille kasvosi, niin että tuntisimme sinut paremmin. Saata meissä työsi päätökseen, tapahtukoon meidän kauttamme sinun tahtosi. Kiitos, että olet antanut meille Jumalan lapsen aseman ja oikeuden. Elä sinä meissä, sinä jonka kautta ja jota varten kaikki on luotu. Jeesuksen nimessä. Aamen.
Suuret toiveet – pettymys – vastaus
Tämän päivän evankeliumi teksti on tosi herkkä ja tosi voimakas. Siinä on pettymystä, rakkautta, joka ei suostu luovuttamaan, siinä on itsestään selviä kysymyksiä. Siinä on murheen murtama Maria Magdaleena, joka etsii Jeesuksen ruumista. Mutta hän ei kyyneliensä läpi näe, että kuolleista ylösnoussut Jeesus seisoo hänen silmiensä edessä. Hän ei aluksi tunne ylösnoussutta Jeesusta, niin kuin eivät Emmauksen tien kulkijatkaan, tai epäilevä Tuomas tai Pietari. Kyseisten opetuslasten traumaattisten kokemusten jälkeen on hyvä kysyä sellaisia kysymyksiä, jotka ehkä olivat jossain muodossa heidän mielessään. Mitä tulee Jumalan valtakunnasta ja lunastuksesta, kun Jeesus on kuollut ja ruumis ties missä? Johdattaako hyvä paimen meitä oikeasti, voiko häneen luottaa ihan oikeasti. Jäivätkö Jeesuksen hienot lupaukset kuitenkin lunastamatta? Ihmisille annetaan enemmän, kuin he osaavat ymmärtää tai toivoa.
’Oletteko nähneet häntä, jota rakastan?’
Tämä Marian ja Jeesuksen kohtaaminen toi minun mieleeni Laulujen laulun, jonka sivuilla kaikuu neitosen kysymys: ’oletteko nähneet häntä, jota rakastan?’ Laul. 3:3. Johanneksen evankeliumissa ja Laulujen laulussa on paljon samanlaisia asioita. Siitä on tietysti väitelty iät ja ajat, että kertooko tuo kirja, Laulujen laulu, 1) miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, vai 2) Jumalan ja hänen kansansa välisestä rakkaudesta, vai 3) sekä että. Itse olen sitä mieltä, että tuo viimeinen näkemys on oikea tulkinta. Joka tapauksessa laulujen laulu koostuu erään miehen ja erään neidon vuoropuhelusta. Aika jännällä tavalla Laulujen laulussa kerrotaan rakastavaisten innosta ja tunteista. Tuossa hurmiossa viitataan aika paljon luomiskertomuksen kauniiseen tarinaan paratiisin ihanasta puutarhasta. Laulujen laulussa rakastetussa nähdään olevan puutarhan lähde ja elävän veden kaivo, Laul. 4:12 - 14.
Jeesus ja ihmiset
Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle kaivolla, että se, joka ’juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.’ Maria Magdalena itkee Jeesuksen haudalla, joka oli muuten puutarhassa. Maria kääntyy ympäri ja näkee Jeesuksen, jota hän luulee puutarhuriksi. Ja puutarhurihan Jeesus onkin. Hän on niin kuin Paavali sanoi, uusi Adam, joka luo kaiken uudeksi. Paavali sanoo, että ’jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.’ Jeesus sanoo, että hän antaa meidän sisälle elämän vetten lähteen.
Jeesus on verraton
Maria Magdaleena on järisyttävän suurien asioiden edessä, ja hän ei ymmärrä mitään. Mutta ei ymmärrä kukaan muukaan. Pietari ei ensiksi jaksa uskoa, Emmauksen tien kulkijat ovat kuin sokaistut, Tuomas epäilee, ellei näe omin silmin. Välillä tuntuu, että koko maailma puhuu Jeesusta vastaan. Tuntuu siltä, ettei tässä olisi mitään järkeä. Kuitenkaan sydän ei suostu luopumaan hänestä. Loputtomasti se etsii tuota Jeesusta, jonka se on joskus oppinut tuntemaan, johon se on hurahtanut lopullisesti. Luulen, että Maria ajatteli jotenkin näin, kun hän tuli Jeesuksen haudalle. ’Ketä sinä etsit?’ ’Onko kukaan nähnyt häntä, jota rakastan?’ Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista niin juutalaisuus, eikä mikään muukaan uskonto, ideologia, eikä kukaan ihminen, ei mikään omaisuus, valta tai menestys, olisi ikinään voinut korvata sitä Jeesuksen jättämää aukkoa. ’Kehen te minua vertaisitte?’ Jes. 46:5.
Suurin pyhimys vaatii Jumalalta eniten
Joskus on niin, että me kristityt, joudumme kamppailemaan kaikkein kovimmin Jumalan kanssa. (Jaakob on oppinut ymmärtämään, minkä arvoinen Jumalan siunaus on. Tämän takia hän taistelee saadakseen Jumalalta hänen siunauksensa - Jabbokin joella, 1. Moos. 32:25 - 32.) Jeesuksen kuolema sattui kaikkein pahimmin niihin, jotka olivat parhaiten tunteneet hänet. Me tunnemme hänet. Tämän takia tuntuu pahalta, jos hän tuntuu olevan kaukana. Raamatussa kerrotaan Jumalasta, häntä ylistetään, mutta välillä häntä myös syytetään. Ja kovimmat syytökset tulevat usein suurimpien pyhimysten suusta. Esimerkiksi Jeremia rukoilee yhdessä kohdassa Jumalaa sanoen, Jer. 15:18: ’Sinä olet minulle kuin kuivuva puro, joka pettää janoisen.’ Toisessa kohtaa Jeremia kysyy Jumalalta, Jer. 14:9: ’miksi olet kuin neuvoton mies, kuin soturi, josta ei ole puolustajaksi?’
Rakkaus kestää, jos olet kanssamme
Virressä, 103, laulettiin, että ’Ah riennä, Jeesus avuksemme, rakkaus muuten kylmenee.’ Tänäänkin me kaipaamme sellaisia ihmisiä, jotka rakastavat lähimmäisiään niin kuin Jeesus. Hän sanoi, että lopun aikana ’laittomuus lisääntyy, ja monien rakkaus kylmenee.’ Me tarvitaan tänään tosi paljon Jeesuksen opetusta, hänen elävää esimerkkiään. Anna anteeksi 77kertaa, käännä toinen poski, se joka haluaa olla johtaja, olkoon kaikkien palvelija, kulje toinen virsta, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, Jumalaasi yli kaiken, rukoile niiden puolesta, jotka sinua kiroavat. Näitä asioita ei pidä tehdä hampaat irvessä ja pakosta, vaan sen voi tehdä vain Kristus meissä ja meidän kauttamme – tämä kaikki on syntisen ihmisluonnon vastaista. Mutta tuollaiseksi, Jeesuksen kaltaiseksi, Jumala on aikoinaan halunnut ihmisen luoda. Kaiken saa aikaan vain ja ainoastaan Jumala. ’Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?’ Jes. 43:19.
Me ollaan Kristuksen ruumis maan päällä, me ollaan hänen kädet ja jalat täällä maan päällä. Ilman häntä me ei saada aikaan yhtään mitään. Paavali sanoo Kristuksesta, Kol. 2:9 – 10: ’Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.’ Yhteys tähän voimaan ei ole jokin hyville uskovaisille tarkoitettu ekstra-palkinto, vaan yhteys tähän voimaan, Kristukseen, on jokaisen kristityn hengellisen elämän elinehto, ei siis mikään vaihtoehto.
Jumalan kutsu
Maria Magdaleena ei ollut evankeliumin kertomuksen mukaan entinen portto, vaan hänestä kerrotaan, että Jeesus oli ajanut hänestä monia pahoja henkiä, Luuk. 8. Hän oli ollut pahasti riivattu nainen, ja hänellä oli varmasti maine naisena, jonka mieli oli pahasti järkkynyt. Häntä ei olisi pidetty minään otollisena Jumalan sanansaattajana. Tämä seikka on aika hyvä tuki uskollemme, että Jeesus todella nousi kuolleista ja ilmestyi seuraajilleen. Evankelistojen mukaan opetuslapsista ensimmäisenä tämän kohtaamisen saivat kokea muutamat naiset, jotka tulivat aamulla haudalle. Alkuseurakunta, joka syntyi sellaisen maailman keskellä, jossa naisten todistuksia ei otettu kovin vakavasti, ei olisi keksinyt tällaista tarinaa. Jos tällainen kertomus Jeesuksen ilmestymisestä olisi pitänyt keksiä, niin asialle olisi tietysti lähetetty mies, ja jos välttämättä olisi haluttu nainen, niin ei ainakaan sellaista naista kuin Maria Magdala, jolla oli tausta entisenä riivattuna.
Tämä osoittaa kuitenkin sen, että Jumala käyttää yllättäviä henkilöitä toteuttaakseen suunnitelmiaan tässä maailmassa. Jumalalla on myös suunnitelma sinun elämääsi varten. Ne ihmiset, jotka muuttivat 2000vuotta sitten maailman eli Jeesuksen silloiset opetuslapset, niin heistä sanotaan, että he olivat suurin osa ’oppimattomia miehiä’, raavaita miehiä ja naisia Galileasta, ja sittemmin vähän joka puolelta.
Yhteys ei ole vaihtoehto, vaan elinehto
Näillä ihmisillä ei ollut mitään sädekehiä pään päällä, he olivat ihan tavallista väkeä, mutta Kristus oli heidän kanssaan. Jeesusta ei nimittäin voi erottaa hänen omistaan. Hän elää meissä Pyhän Hengen kautta. Jeesus Hän on puu, jossa me olemme oksia. Ilman häntä me kuihdumme ja kuolemme. Hän on meidän elinehto, ei vaihtoehto, mikäli siis haluamme elää yltäkylläisesti nyt ja ikuisesti. Luin juuri erästä Amos Oz kirjaa, jossa hän (Att känna en kvinna, 114) kertoo, että urdukielessä on eräs sana, joka, jos sen lukee oikealta vasemmalle, tarkoittaa kuolematonta rakkautta. Mutta jos tuon saman sanan lukee vasemmalta oikealle, niin se tarkoittaa tappavaa vihaa. Jeesus on meille elämän tuoksu, toisille hän on kuoleman haju (2. Kor. 2:14 - 16). Jeesus on meille pelastuksen kulmakivi, mutta niille, jotka eivät usko ja joutuvat kadotukseen, niille hän on loukkaava kompastuskivi. Jeesus edustaa omilleen kuolematonta rakkautta, hän ei koskaan kuole, hän on voittanut kuoleman. Kaikki, jotka häneen uskovat, elävät ikuisesti.
Uusi identiteetti: Jumalan lapsi
Johanneksen evankeliumin alussa on sanat Kristuksesta: ’kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.’ Johanneksen evankeliumissa Jeesus ei kertaakaan kutsu opetuslapsiaan Jumalan lapsiksi, vaikka ovatkin hänen seurassaan – ei ennen ylösnousemustaan. Vasta sen jälkeen kun kaikki Jeesuksen opetuslapset olivat hylänneet hänet pääsiäisjuhlan aikana, vasta kun hän oli noussut kuolleista, vasta silloin hän sanoo, että hänen isänsä on hänen huonoiksi osoittautuneiden seuraajiensa isä. Jeesus sanoi Marialle: ’Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.’ Vaikka me epäonnistumme, niin Kristus ei luovu niistä, jotka hän on itselleen valinnut. Hänen toteuttama anteeksiantamus tulee hänen seuraajilleen tosi syvälle henkilökohtaiselle tasolle. Nämä opetuslapset, niin kuin mekin, saamme Jeesukselta aivan uuden identiteetin: Jumalan lapsi.
Saat enemmän kuin toivoit
Jeesus haluaa nämä luopiot takaisin, enemmän kuin he toivovat pääsevänsä takaisin hänen yhteyteensä. Jeesus on valmiimpi antamaan meille kaiken anteeksi, kuin mitä me olemme valmiit pyytämään. Maria toivoi löytävänsä Jeesuksen ruumiin, ei muuta, mutta hän löysikin kuolleista nousseen Jeesuksen, joka oli korotettu Israelin Messiaaksi ja koko maailman Herraksi.
Jeesus tulee kohta takaisin – hän elää meissä tässä ja nyt
Jeesus kuuluu historiaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Me odotamme hänen paluutaan kirkkaudessa ja kunniassa. Mutta ennen kun tuo päivä koittaa, niin meidän taivaan isämme jatkaa työtään täällä maan päällä meidän kauttamme. Hän tekee meissä töitä: siunaa meitä, parantaa ja hoitaa armolla ja totuudella. Mutta hän tekee myös meidän kauttamme töitä tässä maailmassa. Paavalin lailla voimme uskoa, että sen minkä Jumala aloittaa, sen hän myös saattaa päätökseen. ’Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.’ Fil. 1:6. Kuolleista noussut Jeesus sanoi omilleen, Joh. 20:21: ’Rauha teille, niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.’ Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ’ottakaa Pyhä Henki.’ Paavali sanoo, että ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.’ Room. 8:19.
Hiljennytään rukoukseen:
Rakas taivaan Isä. Siunaa meitä ja vastaa meidän sydämemme toiveeseen. Kirkasta meille kasvosi, niin että tuntisimme sinut paremmin. Saata meissä työsi päätökseen, tapahtukoon meidän kauttamme sinun tahtosi. Kiitos, että olet antanut meille Jumalan lapsen aseman ja oikeuden. Elä sinä meissä, sinä jonka kautta ja jota varten kaikki on luotu. Jeesuksen nimessä. Aamen.
tiistai 11. maaliskuuta 2008
Jeesus pahojen henkien voittaja: uskotoivorakkaus.fi
Helsingin srk-yhtymä pyörittää uskotoivorakkaus -kampanjaa, jossa olen mukana Jeesukseen liittyvän kesustelusivuston kautta. Paina tästä niin saat nähdä tekstini, joka käsittelee Jeesusta pahojen henkien pois ajajana. Kivaa, että se on herättänyt jo vähän keskusteluakin. Näistäkin asioista pitäisi tosiaan puhua enemmän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)