Juttu Eliasta - kirjoitin sen Helsingin Raamattukoulussa pidettyä luentoa varten

ELIA – KIIVAS HERRAN PALVELIJA
Lyhyesti kiivailijoiden taustoja Raamatussa on kaksi suurta kiivauden esikuvaa: Pinehas, josta kerrotaan 4.Moos. 25:7-13 ja Elia, 1.Kun. 17-19. Toisen temppelin ajan vuosina 515eKr–70jKr juutalaisuudessa ihailtiin osittain näiden henkilöiden esikuvan mukaisesti niitä, jotka kiivailivat Jumalan Israelin kanssa tekemän liiton puolesta, samoin kuin Israelin maan ja lain puolesta. Tähän kiivailun perinteeseen kuuluvat esimerkiksi makkabealaiset, jotka vastustivat kreikkalaisen kulttuurin leviämistä Israeliin, ja jotka taistelivat Israelin vapauden puolesta 160-luvulla eKr.
Fariseukset olivat myös kiivaita Paavali sanoo juutalaisille, Ap.t. 22:3: ’kiivaasti minä taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te tänään kaikki teette.” Kuvatessaan kuinka erinomaisena juutalaisena hän oli ennen kääntymistään elänyt, hän viittaa kiivailuunsa, Gal. 1:13–14: ”...kun elin juutalaisena, vainosin kiihkeästi Jumalan seurakuntaa. Menin juutalaisuudessa pitemmälle kuin useimmat ikätoverini ja kiivailin isiltä perittyjen opetusten puolesta.” Toisessa kohtaa hän kirjoittaa, Fil.3:6: ’...intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton.” Makkabealaisten aloittaman Syyriaa vastaan suuntautuneen sodan aikana kiivaudesta tuli hyve, ja kiivauden esikuvana taistelijat näkivät Pinehaksen, kuten jakeissa 1.Makk.2:26,54; 4.Makk.18:12 käy ilmi.
Makkabealaissodassa juutalaisten into nousi pyhästä kiivaudesta puolustaa lakia ja olla uskollisia liitolle, 1. Makk. 2:26–27, 50, 58, 2. Makk. 4:2.
Pinehasista Jumala sanoo: ”Pinehas on lauhduttanut minun vihani. Hän on israelilaisten parissa kiivaasti puolustanut minun kunniaani, ja siksi minä en omassa kiivaudessani tyystin hävittänyt israelilaisia,” 4. Moos. 25:11.
Elian kaltaisia tarvittaisiin nyt Elia oli yksi tällainen esimerkillinen kiivailija ja Jumalan mies. Varmasti tänään, kun penseys on niin yleistä kirkossa ja yhteiskunnassa, niin tarvittaisiin Elian kaltaista kiivautta ja peräänantamattomuutta hyvien asioiden, Kristuksen evankeliumin puolesta.
Väsynyt Elia sanoo (vuoden 1938 käännös) Jumalalle: "Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen,"1.Kun 19:14.
Kiivaat makkabealaiset ja fariseukset ajattelivat olevansa Pinehaksen ja Elian hengenheimolaisia: he kiivailivat lain ja liiton puolesta. He olivat niin kuin Nehemia, joka vastustuksesta välittämättä monin tavoin vaati kovin ottein juutalaisia noudattamaan Mooseksen lakia, ja esimerkiksi noudattamaan sapattia, Neh.13:17-20 ja purkamaan avioliittonsa vierasmaalaisten kanssa, Neh.13:25,30 – 31.
Elia taas taisteli 800-luvulla kuningas Ahabin aikoina Baalin palvontaa vastaan. Elian nimi koostuu Jumalan kahdesta eri nimestä: El = Jumala ja JHWH = Herra. Elian nimi siis tarkoitti, että Jumala on Herra. Tämä sanoma oli Elian julistuksen ydin. Tuona aikana kuningas Ahab oli mennyt naimisiin sidonilaisen Isebelin kanssa, 1. Kun. 16:31. Sidonilaisen vaimon kautta Sidonin kansan tavat alkoivat levitä Israelissa. Baalin palvonnasta tuli poliittisesti korrekti uskonto Israelissa, kun taas Israelin todellinen Jumala unohdettiin, ja hänen profeettojaan vainottiin, 1. Kun. 18:4. Jakeessa 18:19 kerrotaan, että Israelin hovissa Samariassa Isebelin luona oli 450 Baalin profeettaa ja 400 Astarten profeettaa. He olivat tietäjiä, taikureita, profeettoja, ja heidän oletettiin tuovan Baalin ja Astarten siunaus maahan. Herran profeettoja vuorostaan vainottiin ja tapettiin. Kaikki osoittaa siihen, että Israelin kansa oli selvästi kahtia jakaantunut tuona aikana. Kansan suuri enemmistö kannatti Baalin palvontaa. Pieni vainottu porukka palveli Israelin Jumalaa. Ehkä kansan suuri enemmistö oli penseitä, hiljaisia virran mukana kulkijoita. Karmelin vuorella kansan näkemykset tulevat esiin, 18:21: ”Elia kääntyi kansaan puoleen ja sanoi: kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä! Kansa ei vastannut hänelle mitään.”
Penseys on pahempaa kuin kylmyys ja kuumuus, kuten Ilmestyskirjassa sanotaan. Elia antaa ymmärtää, että on parempi olla vaikka väärällä puolella, kun ei kenenkään puolella. Elia ei tarjoa kansalle puolueetonta ratkaisua. Enemmistö ihmisistä haluaisi tänäänkin olla puolueettomia ja neutraaleja. Puolueetonta ratkaisua ei kuitenkaan ole Kristuksen suhteen: me olemme joko hänen puolellaan, tai häntä vastaan. Aikoinaan Mooseksen seuraaja, luvatun maan valloittaja, Joosua oli vaatinut Elian lailla koko kansaa valitsemaan puolensa. Joosua sanoo:”...jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen, joiden maassa te nyt asutte. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa,” Joos.24:14– 18.
Elian perhetaustoista ei kerrota juuri mitään. Hän vain ilmestyy historian näyttämölle Israelin kuninkaan Ahabin luo ja julistaa hänelle itsevarmasti Jumalan sanana, 17:1 että ”...näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.” Tämän jälkeen Herra käskee Elia lähteä Keritin puron luo, Jordanin joen taa.
Jumala huolehtii seuraajastaan Keritin puron alue oli kaikkein kuivinta mahdollista aluetta. Jumala siis johdatti Elian kuivakautta suojaan keskelle kuivinta mahdollista aluetta. Tällä Jumala haluaa osoittaa, että hän kykenee huolehtimaan palvelijastaan. Vettä riitti, ja korpit toivat hänelle ruokaa. Baalia pidettiin ilmojen, myrskyjen ja hedelmällisyyden jumalana, mutta Baal ei pystynyt auttamaan omiaan, vaan israelilaiset kärsivät kovaa ruoan ja veden puutetta. Lopulta vesi loppuu Keritin purolta, jolloin Herra käski Elian mennä Sidoniin.
Sidon oli Elian kannalta sudenpesä, nimittäin se oli Baalin palvonnan keskus. Herra lupasi, että siellä hänestä pitäisi huolta eräs köyhä leskivaimo. Käytännössä sidonilainen, köyhä yksihuoltaja leskivaimo oli huonoin mahdollinen henkilö huolehtimaan Eliasta. Tällaisen heikoista heikoimman Herra kuitenkin valitsi huolehtimaan palvelijastaan – ja Herra huolehti siitä, että tuo nainen pärjäsi hyvin: ruoka eikä juoma loppunut. Tässäkin ideana on, että Jumala voi auttaa omiaan mahdottomissa paikoissa ja mahdottomalta tuntuvalla tavalla toivottomien ihmisten kautta.
Vaikeuksia ei kannata pelätä Näiden kahden kertomuksen kautta meille opetetaan, että ei meidän pidä pelätä vaikeita olosuhteita, meidän ei pidä pelätä ketään. Viemällä meidät kärsimyksen keskelle, Taivaan Isä opettaa meitä luottamaan häneen. Jokainen hiuskin on laskettu. Me olemme Herramme silmäterä, vaikka Jeesus sanoi, että meidät lähetetään lampaina susien keskelle. Lopulta leskivaimon ainut poika kuoli, mutta Elia herätti hänet kuolleista, 1.Kun.17:17-24. Tämän ihmeen yhteydessä nainen sanoo, 17:24: ”Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa,” 1.Kun.17:24.
Uskovan tuntomerkkinä rakkaus Todellisen Jumalanlapsen tunnistaa rakkaudesta, koska ”suurin niistä on rakkaus”, ja ”kaiken se kestää, kaiken se kärsii ja kaiken se uskoo.”
Uskoa ja rakkautta ei voi erottaa. Rakkauden liikuttamina me autamme huomaamattomasti vähimpiä veljiämme ja sisariamme, ja tuosta työstä Jeesus sanoo, Matt. 25: ”kaiken minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle.” Jeesus sanoi, Joh. 13:35: ”kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”
Leskivaimon sydämessä heräsi usko juuri sinä hetkenä, kuin Elia herätti hänen poikansa kuolleista. Vrt. Luuk. 7:11–17. Paavali sanoo, että hän ei olisi mitään ilman rakkautta, 1. Kor 13.
Onko Elia syyllinen kuivuuteen? Aikaa oli kulunut jo pari vuotta, 18:1, ja israelilaiset eivät tienneet Eliasta enää mitään: oliko hän elossa? Hän oli kadonnut yhtä nopeasti ja varoittamatta, kun hän oli aikoinaan ilmestynytkin, 17:1. Ainakaan Ahab ei toivonut enää näkevänsä Eliaa, mutta sitten aivan yllättäen hän näyttäytyy ja tulee taas Ahabin juttusille. Ahabin mielestä Israelin kurjuus on Elian syytä, 18:17.
Elia haastaa Baalin ja hänen profeettansa Karmelin vuorella kaksintaisteluun. Silloin nähdään, kuka on Herra ja kuka ei. Niinpä Israelin kansa ja kaikki Baalin ja Astarten profeetat kootaan Karmelille, 1.Kun. 18:19–20. Elia puhuu taas yhtä rohkeasti kuin aina ennenkin. Hän on niin varma Herran, Jumalansa voitosta, että hän antaa Baalin profeettojen aloittaa yrityksensä, 18:24. Hän on aivan varma, että Baal ei heitä auta. Mittasuhteet ovat kovat: Elia on yksin Herran puolella, kun taas Baalin puolella on yli 800 profeettaa. Taustalla on paljon empivää, epävarmaa, penseätä kansaa, joka jännittää, miten ottelussa käy. Se voittaa, jonka Jumala antaa alttarille tulen taivaasta, 18:24. Baalin profeetat huutavat Baalia ”aamusta keskipäivään”, mutta vastausta ei kuulunut. Elia pilkkasi hätääntyneitä Baalin palvojia: huutakaa kovempaa, ehkä hänellä on kiireitä, ehkä hän on pistäytynyt tarpeilleen, ehkä hän nukkuu ja herää kohta! Siinä tapauksessa Baal on tosi pitkäuninen, sillä nyt on jo keskipäivä, kuten jakeesta 18:29 käy ilmi. Paniikin omaisessa hurmoksessa Baalin profeetat viiltelevät itseään verissä päin, mutta taivas vaikenee heille.
Tämän jälkeen Elia astuu kehään. Hän kutsuu kansan lähelleen. Hän kokoaa kaksitoista kiveä, jotka kuvaavat Israelin kahtatoista heimoa, 18:31–32,36. Hän käskee kaataa kaksitoista ruukullista vettä alttarin päälle. Elia rukoilee totisen mutta yksinkertaisen rukouksensa, 18:36–37 ruokauhrin aikana. Ruokauhrin aikana temppelissä uhrattiin päivän toinen uhri eli ns. iltauhri (vrt. Dan 9:21). Saman tien ”Herran tuli iski alas”. Kansa huutaa: Herra on Jumala! Baalin profeetat tapetaan. Tämän jälkeen Elia taas rukoilee, että Herra lähettäisi sateen, ja niin alkoi sade kolmen vuoden kuivakauden jälkeen.
Kaikissa näissä Elian ihmeissä (sade, kuolleen herättäminen, tuli taivaasta) Jumala toimii vastauksena Elian rukoukseen. Elia on rukouksen esikuva: Jaak.5:17–18; (Elisa, Josefuksen Juutalaissota 4:460–466).

Tervetuloa Mikaelin nuortenillalliselle

Tällainen tilaisuus järjestetään tiistaina. Ruokapuolesta vastaavat meidän kolmen K:n kokki-tiimi eli Kore, Kimi ja Kake!

'Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvolliksiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta.' Kol. 1:12.

Kiitos myös tämän mainoksen tekijöille!

Menneitä ja tulevia juttuja

Viikonloppuna oli Tykki-leiri, josta oli turun sanomien sunnuntain lehdessä aika iso artikkelikin. Leiri meni ihan kivasti. Paikalla oli reilu 100 tulevan kesän isosta kaikista turun ev.lut. seurakunnista. On mahdottoman tärkeetä, että me saadaan hyviä isosia leireille. Leirin päätösjumalanpalveluksessa säesti Aurum-yhtye, jonka sivut löytyvät tästä. Tosi hyvä bändi.

Joka tapauksessa tässä on mainos tulevasta Taivaan tuunarit -illasta, joka järjestetään mikaelin srk'n nuorten tiloissa perjantaina 9.5 klo 18 - 21. Toivottavasti paikalle tulee paljon nuoria.

Uskotoivorakkaus.fi -sivuilla on taas yksi kirjoitukseni! Käykää lukemassa ja kiva, jos innostutte jopa kommentoimaan!

Video menestysteologiasta. Meidän länsimaalaisten ongelma.

Hyvä video, joka on ihan totta. Meillä on kyllä ihan suhteettoman paljon tavaraa, jos vertaa kiinalaisiin, afrikkalaisiin, aasialaisiin, venäläisiin.

Terapian tarpeessa?

Eilen oli yllättäen iso koko sivun juttu hesarin sunnuntailiitteessä Tommy Hellstenistä, joka on 'tullut ulos sieltä olohuoneesta' (heheh), jossa oli se sarvikuono, ja nyt hän on vaimonsa ja poikansa kanssa perustanut yrityksen, jonka tarkoituksena on entistä tehokkaammin tarjota koko kansalle terapiaa luentojen, kirjojen ja avainpaikkoihin soluttautuvien pienryhmien kautta. Yrityksen nimi on Ihminen tavattavissa. Hienoa. Olen lukenut Hellsteniltä monta kirjaa: kaikki Tietäjä-kirjat, jotka ovat ihan mahtavia, ja myös Saat sen mistä luovut - Elämän paradoksit. Tosi hyvä kirja sekin.

Hellstenin visio on perustaa rakkaudellinen sissiliike, jonka nettisivu löytyy tästä. Hesarin jutun mukaan tämän yrityksen tavoitteet linkitty jotenkin Jeesuksen unelmiin. Matt. 11:23 - 30. Työn ja kuormien raskauttamat tarvitsevat hyvän tuntuisen ikeen ja kevyen, Jeesuksen kuorman, ja sen, että näkevät Jeesuksen kasvot, jotka antavat rauhan ja levon.

Olen miettinyt tuota seurakunnan perusideaa monesti, koska olen pappi ja seurakunta on minulle rakas monella tavalla. On hyvä verrata Jeesuksen visiota seurakunnasta, Matt 11:25 - 39, ja vaikka fariseusten ja lainoppineiden näkemystä jonkinlaisesta pyhien yhteisöstä - seurakunnasta. Ero on aika iso. Katsotaan asiaa nyt puhtaasti Jeesuksen ns. syytöspuheiden kautta. Fariseusten ja lainoppideiden seurakuntaa leimaisi tältä näkökulmalta katsottuna seuraavat piirteet:

1) kova nokkimisjärjestys, joka johtaa siihen, että kaikki haluavat korostaa omaa asemaansa istumajärjestyksen, pukeutumisen yms. kautta, Luuk. 11:43, Matt. 23:5. Tällainen hurskaus on pelkkää silmän palvontaa.

2) Seurakuntalaisia rasitetaan kovilla taakoilla, mutta johtajat/opettajat eivät auta ketään 'edes yhdellä sormella', Matt. 23:4, Luuk. 11:46. Jeesuksen mukaan rakkaudella on keskeisin merkitys. Rakkauden kaksoiskäsky, kertomus laupiaasta samarialaisesta jne.

3) Näillä ihmisillä on 'tiedon avain', mutta he eivät päästä ketään sisään, eivät edes itseään, Luuk 11:52. He ovat taivasten valtakunnan porstareita, Jeesus on taivasten valtakunnan sisäänheittäjä.

Jeesus taas antaa vision seurakunnasta, jolla on 'tiedon avain' eli sillä on suora ilmoitus, Jumalan valtakunnan salaisuus, Matt 11:25 - 28. Koko seurakunta seisoo tämän ilmoituksen varassa: Matt 16:16 - 18. Se on perustus, jolle se on rakennettu. Tämä on ilmoitettu taivaasta lapsenmielisille ja oppimattomille. Jeesuskin antaa ikeen ja kuorman, mutta sitä on hyvä kantaa ja se on kevyt. Siitä saa rauhan, kun katsoo Jeesusta, joka ei ole ankara ja vihainen, vaan lempeä ja nöyrä, Matt. 11:28 - 30. Jeesus johtaa esimerkillään - hän kutsuu viimeiset ensimmäisiksi. Hän on hyvä heikoille. Jeesus sanoo, että taivasten valtakunta on nimeenomaan lapsenmielisille, ja että ei sinne pääsekään, jos ei käänny ja tule lapsenkaltaiseksi: Matt 11:25, 18:3; 19:14.

The future for me is already a thing of the past..

Tässä on puheeni, jonka pidin viime viikonloppuna isosleirin jumalanpalveluksessa. Lainaan heti alkuun Dylanin kappaalesta sanat, jotka sopivat muuten aika hyvin tähän aiheeseen:

'Well the future for me is already a thing of the past. You were my first love and you will be my last. Papa gone mad, mamma, she's feeling sad. I'm gonna baptize you in fire so you can sin no more. I'm gonna establish my rule through civil war. Gonna make you see just how loyal and true a man can be.'

Ps. 34:5 – 7, 19, Joh. 20:19 – 23, Ap. t. 3:12 - 20

Jeesus kuuluu historiaan. Monta kertaa uskovista sanotaan, että he ovat vanhanaikaisia fossiileja, että he kuuluvat historiaan. He, jotka näin sanovat, ovat usein oikeassa. Me ollaan tosi vanhanaikaisia, mutta ei fossiileja, koska fossiili on kuollut. Monta kertaa nämä ihmiset myös syyttävät kristittyjä siitä, että me haluttaisiin palata takaisin jonnekin keskiaikaan. Tässä he ovat kuitenkin väärässä. Nimittäin keskiaika ei riitä alkuunkaan. Me haluamme paljon kauemmas menneisyyteen. Kristityt haluavat palata historian alkumetreille. Me haluamme takaisin paratiisiin. Vanhanaikaisiksihan me halutaankin, me halutaan paratiisiin, jossa ihminen ei joudu kärsimään pelosta, me halutaan paratiisiin, jossa ihmisen mieltä ei paina häpeä ja syyllisyys. Me halutaan paratiisiin, jossa mies ja nainen elävät rauhassa toisiaan rakastaen, jossa veli ei vihaa veljeään, paratiisiin, jossa ihmisellä ja Jumalalla on suora yhteys. Me haluamme paratiisiin, jossa luomakunta on kauneimmillaan, ja jossa ihminen on todella Jumalan kuva. Me uskomme, että tulevaisuudessa tulee olemaan todella vanhanaikainen meininki, kun kaikki laitetaan taas kohdalleen – kun Herramme tulee takaisin.

Raamatussa, VT:ssa, Jumalan kansa toivoo paremmasta tulevaisuudesta. He rukoilevat sanoilla: ’Uudista päivämme entiselleen.’ Val. 5:21. Tämä on aika hullu ajatus ’uudista meidät entisellemme.’ Historian alkusivuilla näkyy se, mihin Jeesus pyrkii. Jeesus nimittäin pyrkii paratiisiin, sinne hän myös meni, ja sinne hän myös kutsuu sinua ja minua. Jeesus sanoi ryövärille ristillä: ’jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.’ Jeesus pyrkii menneisyyteen, joka on, parahimmat nuoret, väistämätöntä tulevaisuutta.

Nykyään monen ihmisen sydämen sopukoissa asuu pelko ja häpeä. Häpeä siitä, että on tunne, että sinä et ole yhtä hyvä kuin muut. Suomessa on tosi paljon masentuneita nuoria, liikaa nuoria, joilla ei ole mitään hajua, mikä on heidän elämän tarkoitus. Tällaisia vaikeita kysymyksiä, vaikeita heikkouksia yritetään parhailla konsteilla peitellä. Yritetään näyttää vahvoilta, onnellisilta ja rohkeilta. Laitetaan jokin maski kasvojen päälle. Tässä ongelmana on vain se, että jos maskia pitää liian kauan, niin siihen tottuu, ja sitten voi käydä niin, ettei enää erota maskia ihmisen todellisista kasvoista. Rohkealta ja onnelliselta näyttävän maskin takana saattaa olla pelokas ja epätoivoinen ihminen, sellainen, jolla on 'murtunut mieli ja särkynyt sydän.' . Tällaisia ihmisiä Jeesus kutsuu paratiisiin. Tällaisia ihmisiä kutsutaan elämään todellista elämää, ei vale-elämää.

Jeesus on siis menneisyyttä, mutta hän on myös tätä päivää. Hän elää tänään. Seurakunta eli kristityt ovat hänen ruumiinsa maan päällä. Me ollaan hänen kätensä, nenänsä, silmänsä, korvansa, suunsa, jalkansa, kyynärpäänsä, ja sydämensä tässä maailmassa tänään. Hän on täällä tänään. Hän on sanonut meille: ’niin kuin Isä lähetti minut, niin minä lähetän teidät. Ottakaa Pyhä Henki.’ Ennen kuolemaansa Jeesus piti puheen viimeisestä tuomiosta. Hän sanoi, että ’kaiken minkä te olette tehneet yhdestä näistä vähäisimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle.’ Ipu puhui eilen iltahartaudessa siitä, että Jeesus seisoo meidän sydämen ovella ja kolkuttaa. Paavali sanoo, Ef. 3:17, yhdessä minun lempikohdassani, että ’näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte.’ Luther, meidän kirkkoisämme sanoi, että ’kristitty on Kristus.’ Hän kulkee sinun kanssasi. Jeesus elää tänään täällä maan päällä omiensa kautta. Hän lohduttaa, hän parantaa, hän hoitaa, hän julistaa, hän rakastaa, hän auttaa tänään omiaan, ja omiensa kautta sinun lähimmäistäsi ja kaikkia ihmisiä.

Me ollaan menneisyyttä, mutta meissä on tulevaisuus. Paavali kirjoittaa, 2. Kor. 5:17: ’Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.’ Profeetta Jesaja julisti, 43:19: ’Katso, minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?’ Kristityissä ihmisissä on jo tulevan ikuisen elämän, paratiisin siemenet, ja ne kantavat jo hedelmää, jo nyt. Se on tätä päivää. Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä, siinä on se hedelmä, jota Jumala meissä kasvattaa. Minä ainakin toivoin, että tänään ja tässä, tuota hedelmää saisi kasvaa enemmän ja enemmän. Silloin Jumalan valtakunta on jotenkin tässä ja nyt.

Jeesus on tulevaisuutta. Pietari piti puhetta temppelissä. Hänen vieressään seisoi todistuskappaleena mies, jonka hän oli juuri Jeesuksen nimen voimalla parantanut. Tällaisia todistuskappaleita on tänäänkin maailma täynnä. Minäkin olen todistuskappale, ja minun suuri unelmani on, että minusta voisi tulla mahdollisimman voimakas todistuskappale. Mahdollisimman suuri todistuskappale maailmalle, siitä että Raamatun Jeesus on totta, ja että hän elää. Pietari sanoo Jeesuksesta ja tulevaisuudesta näin, Ap. t. 3:21: ’Taivas on oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.’

Tulevaisuudessa, kun Herramme palaa, silloin kaikki pannaan kohdalleen: särkyneet sydämet, murtuneet mielet, hajonneet nilkat, löystyneet nivelet. Silloin on täydellinen rauha. Silloin kaikki kyyneleet pyyhitään, silloin kaikki luodaan uudeksi. Silloin ollaan paratiisissa.

Jeesus kuuluu historiaan, tähän päivään ja tulevaisuuteen. Raamatullisesti tämän voi ilmaista siten, että Jeesus on sama eilen, tänään ja huomenna. Niin kuin sille ryövärille aukeni paratiisin portit ristin luona, niin Jeesuksen sovituskuoleman vuoksi meillekin on avattu ovet paratiisiin kun me uskomme häneen.
Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.