ELIA – KIIVAS HERRAN PALVELIJA
Lyhyesti kiivailijoiden taustoja Raamatussa on kaksi suurta kiivauden esikuvaa: Pinehas, josta kerrotaan 4.Moos. 25:7-13 ja Elia, 1.Kun. 17-19. Toisen temppelin ajan vuosina 515eKr–70jKr juutalaisuudessa ihailtiin osittain näiden henkilöiden esikuvan mukaisesti niitä, jotka kiivailivat Jumalan Israelin kanssa tekemän liiton puolesta, samoin kuin Israelin maan ja lain puolesta. Tähän kiivailun perinteeseen kuuluvat esimerkiksi makkabealaiset, jotka vastustivat kreikkalaisen kulttuurin leviämistä Israeliin, ja jotka taistelivat Israelin vapauden puolesta 160-luvulla eKr.
Fariseukset olivat myös kiivaita Paavali sanoo juutalaisille, Ap.t. 22:3: ’kiivaasti minä taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te tänään kaikki teette.” Kuvatessaan kuinka erinomaisena juutalaisena hän oli ennen kääntymistään elänyt, hän viittaa kiivailuunsa, Gal. 1:13–14: ”...kun elin juutalaisena, vainosin kiihkeästi Jumalan seurakuntaa. Menin juutalaisuudessa pitemmälle kuin useimmat ikätoverini ja kiivailin isiltä perittyjen opetusten puolesta.” Toisessa kohtaa hän kirjoittaa, Fil.3:6: ’...intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton.” Makkabealaisten aloittaman Syyriaa vastaan suuntautuneen sodan aikana kiivaudesta tuli hyve, ja kiivauden esikuvana taistelijat näkivät Pinehaksen, kuten jakeissa 1.Makk.2:26,54; 4.Makk.18:12 käy ilmi.
Makkabealaissodassa juutalaisten into nousi pyhästä kiivaudesta puolustaa lakia ja olla uskollisia liitolle, 1. Makk. 2:26–27, 50, 58, 2. Makk. 4:2.
Pinehasista Jumala sanoo: ”Pinehas on lauhduttanut minun vihani. Hän on israelilaisten parissa kiivaasti puolustanut minun kunniaani, ja siksi minä en omassa kiivaudessani tyystin hävittänyt israelilaisia,” 4. Moos. 25:11.
Elian kaltaisia tarvittaisiin nyt Elia oli yksi tällainen esimerkillinen kiivailija ja Jumalan mies. Varmasti tänään, kun penseys on niin yleistä kirkossa ja yhteiskunnassa, niin tarvittaisiin Elian kaltaista kiivautta ja peräänantamattomuutta hyvien asioiden, Kristuksen evankeliumin puolesta.
Väsynyt Elia sanoo (vuoden 1938 käännös) Jumalalle: "Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen,"1.Kun 19:14.
Kiivaat makkabealaiset ja fariseukset ajattelivat olevansa Pinehaksen ja Elian hengenheimolaisia: he kiivailivat lain ja liiton puolesta. He olivat niin kuin Nehemia, joka vastustuksesta välittämättä monin tavoin vaati kovin ottein juutalaisia noudattamaan Mooseksen lakia, ja esimerkiksi noudattamaan sapattia, Neh.13:17-20 ja purkamaan avioliittonsa vierasmaalaisten kanssa, Neh.13:25,30 – 31.
Elia taas taisteli 800-luvulla kuningas Ahabin aikoina Baalin palvontaa vastaan. Elian nimi koostuu Jumalan kahdesta eri nimestä: El = Jumala ja JHWH = Herra. Elian nimi siis tarkoitti, että Jumala on Herra. Tämä sanoma oli Elian julistuksen ydin. Tuona aikana kuningas Ahab oli mennyt naimisiin sidonilaisen Isebelin kanssa, 1. Kun. 16:31. Sidonilaisen vaimon kautta Sidonin kansan tavat alkoivat levitä Israelissa. Baalin palvonnasta tuli poliittisesti korrekti uskonto Israelissa, kun taas Israelin todellinen Jumala unohdettiin, ja hänen profeettojaan vainottiin, 1. Kun. 18:4. Jakeessa 18:19 kerrotaan, että Israelin hovissa Samariassa Isebelin luona oli 450 Baalin profeettaa ja 400 Astarten profeettaa. He olivat tietäjiä, taikureita, profeettoja, ja heidän oletettiin tuovan Baalin ja Astarten siunaus maahan. Herran profeettoja vuorostaan vainottiin ja tapettiin. Kaikki osoittaa siihen, että Israelin kansa oli selvästi kahtia jakaantunut tuona aikana. Kansan suuri enemmistö kannatti Baalin palvontaa. Pieni vainottu porukka palveli Israelin Jumalaa. Ehkä kansan suuri enemmistö oli penseitä, hiljaisia virran mukana kulkijoita. Karmelin vuorella kansan näkemykset tulevat esiin, 18:21: ”Elia kääntyi kansaan puoleen ja sanoi: kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä! Kansa ei vastannut hänelle mitään.”
Penseys on pahempaa kuin kylmyys ja kuumuus, kuten Ilmestyskirjassa sanotaan. Elia antaa ymmärtää, että on parempi olla vaikka väärällä puolella, kun ei kenenkään puolella. Elia ei tarjoa kansalle puolueetonta ratkaisua. Enemmistö ihmisistä haluaisi tänäänkin olla puolueettomia ja neutraaleja. Puolueetonta ratkaisua ei kuitenkaan ole Kristuksen suhteen: me olemme joko hänen puolellaan, tai häntä vastaan. Aikoinaan Mooseksen seuraaja, luvatun maan valloittaja, Joosua oli vaatinut Elian lailla koko kansaa valitsemaan puolensa. Joosua sanoo:”...jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen, joiden maassa te nyt asutte. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa,” Joos.24:14– 18.
Elian perhetaustoista ei kerrota juuri mitään. Hän vain ilmestyy historian näyttämölle Israelin kuninkaan Ahabin luo ja julistaa hänelle itsevarmasti Jumalan sanana, 17:1 että ”...näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.” Tämän jälkeen Herra käskee Elia lähteä Keritin puron luo, Jordanin joen taa.
Jumala huolehtii seuraajastaan Keritin puron alue oli kaikkein kuivinta mahdollista aluetta. Jumala siis johdatti Elian kuivakautta suojaan keskelle kuivinta mahdollista aluetta. Tällä Jumala haluaa osoittaa, että hän kykenee huolehtimaan palvelijastaan. Vettä riitti, ja korpit toivat hänelle ruokaa. Baalia pidettiin ilmojen, myrskyjen ja hedelmällisyyden jumalana, mutta Baal ei pystynyt auttamaan omiaan, vaan israelilaiset kärsivät kovaa ruoan ja veden puutetta. Lopulta vesi loppuu Keritin purolta, jolloin Herra käski Elian mennä Sidoniin.
Sidon oli Elian kannalta sudenpesä, nimittäin se oli Baalin palvonnan keskus. Herra lupasi, että siellä hänestä pitäisi huolta eräs köyhä leskivaimo. Käytännössä sidonilainen, köyhä yksihuoltaja leskivaimo oli huonoin mahdollinen henkilö huolehtimaan Eliasta. Tällaisen heikoista heikoimman Herra kuitenkin valitsi huolehtimaan palvelijastaan – ja Herra huolehti siitä, että tuo nainen pärjäsi hyvin: ruoka eikä juoma loppunut. Tässäkin ideana on, että Jumala voi auttaa omiaan mahdottomissa paikoissa ja mahdottomalta tuntuvalla tavalla toivottomien ihmisten kautta.
Vaikeuksia ei kannata pelätä Näiden kahden kertomuksen kautta meille opetetaan, että ei meidän pidä pelätä vaikeita olosuhteita, meidän ei pidä pelätä ketään. Viemällä meidät kärsimyksen keskelle, Taivaan Isä opettaa meitä luottamaan häneen. Jokainen hiuskin on laskettu. Me olemme Herramme silmäterä, vaikka Jeesus sanoi, että meidät lähetetään lampaina susien keskelle. Lopulta leskivaimon ainut poika kuoli, mutta Elia herätti hänet kuolleista, 1.Kun.17:17-24. Tämän ihmeen yhteydessä nainen sanoo, 17:24: ”Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa,” 1.Kun.17:24.
Uskovan tuntomerkkinä rakkaus Todellisen Jumalanlapsen tunnistaa rakkaudesta, koska ”suurin niistä on rakkaus”, ja ”kaiken se kestää, kaiken se kärsii ja kaiken se uskoo.”
Uskoa ja rakkautta ei voi erottaa. Rakkauden liikuttamina me autamme huomaamattomasti vähimpiä veljiämme ja sisariamme, ja tuosta työstä Jeesus sanoo, Matt. 25: ”kaiken minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle.” Jeesus sanoi, Joh. 13:35: ”kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”
Leskivaimon sydämessä heräsi usko juuri sinä hetkenä, kuin Elia herätti hänen poikansa kuolleista. Vrt. Luuk. 7:11–17. Paavali sanoo, että hän ei olisi mitään ilman rakkautta, 1. Kor 13.
Onko Elia syyllinen kuivuuteen? Aikaa oli kulunut jo pari vuotta, 18:1, ja israelilaiset eivät tienneet Eliasta enää mitään: oliko hän elossa? Hän oli kadonnut yhtä nopeasti ja varoittamatta, kun hän oli aikoinaan ilmestynytkin, 17:1. Ainakaan Ahab ei toivonut enää näkevänsä Eliaa, mutta sitten aivan yllättäen hän näyttäytyy ja tulee taas Ahabin juttusille. Ahabin mielestä Israelin kurjuus on Elian syytä, 18:17.
Elia haastaa Baalin ja hänen profeettansa Karmelin vuorella kaksintaisteluun. Silloin nähdään, kuka on Herra ja kuka ei. Niinpä Israelin kansa ja kaikki Baalin ja Astarten profeetat kootaan Karmelille, 1.Kun. 18:19–20. Elia puhuu taas yhtä rohkeasti kuin aina ennenkin. Hän on niin varma Herran, Jumalansa voitosta, että hän antaa Baalin profeettojen aloittaa yrityksensä, 18:24. Hän on aivan varma, että Baal ei heitä auta. Mittasuhteet ovat kovat: Elia on yksin Herran puolella, kun taas Baalin puolella on yli 800 profeettaa. Taustalla on paljon empivää, epävarmaa, penseätä kansaa, joka jännittää, miten ottelussa käy. Se voittaa, jonka Jumala antaa alttarille tulen taivaasta, 18:24. Baalin profeetat huutavat Baalia ”aamusta keskipäivään”, mutta vastausta ei kuulunut. Elia pilkkasi hätääntyneitä Baalin palvojia: huutakaa kovempaa, ehkä hänellä on kiireitä, ehkä hän on pistäytynyt tarpeilleen, ehkä hän nukkuu ja herää kohta! Siinä tapauksessa Baal on tosi pitkäuninen, sillä nyt on jo keskipäivä, kuten jakeesta 18:29 käy ilmi. Paniikin omaisessa hurmoksessa Baalin profeetat viiltelevät itseään verissä päin, mutta taivas vaikenee heille.
Tämän jälkeen Elia astuu kehään. Hän kutsuu kansan lähelleen. Hän kokoaa kaksitoista kiveä, jotka kuvaavat Israelin kahtatoista heimoa, 18:31–32,36. Hän käskee kaataa kaksitoista ruukullista vettä alttarin päälle. Elia rukoilee totisen mutta yksinkertaisen rukouksensa, 18:36–37 ruokauhrin aikana. Ruokauhrin aikana temppelissä uhrattiin päivän toinen uhri eli ns. iltauhri (vrt. Dan 9:21). Saman tien ”Herran tuli iski alas”. Kansa huutaa: Herra on Jumala! Baalin profeetat tapetaan. Tämän jälkeen Elia taas rukoilee, että Herra lähettäisi sateen, ja niin alkoi sade kolmen vuoden kuivakauden jälkeen.
Kaikissa näissä Elian ihmeissä (sade, kuolleen herättäminen, tuli taivaasta) Jumala toimii vastauksena Elian rukoukseen. Elia on rukouksen esikuva: Jaak.5:17–18; (Elisa, Josefuksen Juutalaissota 4:460–466).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.