The future for me is already a thing of the past..

Tässä on puheeni, jonka pidin viime viikonloppuna isosleirin jumalanpalveluksessa. Lainaan heti alkuun Dylanin kappaalesta sanat, jotka sopivat muuten aika hyvin tähän aiheeseen:

'Well the future for me is already a thing of the past. You were my first love and you will be my last. Papa gone mad, mamma, she's feeling sad. I'm gonna baptize you in fire so you can sin no more. I'm gonna establish my rule through civil war. Gonna make you see just how loyal and true a man can be.'

Ps. 34:5 – 7, 19, Joh. 20:19 – 23, Ap. t. 3:12 - 20

Jeesus kuuluu historiaan. Monta kertaa uskovista sanotaan, että he ovat vanhanaikaisia fossiileja, että he kuuluvat historiaan. He, jotka näin sanovat, ovat usein oikeassa. Me ollaan tosi vanhanaikaisia, mutta ei fossiileja, koska fossiili on kuollut. Monta kertaa nämä ihmiset myös syyttävät kristittyjä siitä, että me haluttaisiin palata takaisin jonnekin keskiaikaan. Tässä he ovat kuitenkin väärässä. Nimittäin keskiaika ei riitä alkuunkaan. Me haluamme paljon kauemmas menneisyyteen. Kristityt haluavat palata historian alkumetreille. Me haluamme takaisin paratiisiin. Vanhanaikaisiksihan me halutaankin, me halutaan paratiisiin, jossa ihminen ei joudu kärsimään pelosta, me halutaan paratiisiin, jossa ihmisen mieltä ei paina häpeä ja syyllisyys. Me halutaan paratiisiin, jossa mies ja nainen elävät rauhassa toisiaan rakastaen, jossa veli ei vihaa veljeään, paratiisiin, jossa ihmisellä ja Jumalalla on suora yhteys. Me haluamme paratiisiin, jossa luomakunta on kauneimmillaan, ja jossa ihminen on todella Jumalan kuva. Me uskomme, että tulevaisuudessa tulee olemaan todella vanhanaikainen meininki, kun kaikki laitetaan taas kohdalleen – kun Herramme tulee takaisin.

Raamatussa, VT:ssa, Jumalan kansa toivoo paremmasta tulevaisuudesta. He rukoilevat sanoilla: ’Uudista päivämme entiselleen.’ Val. 5:21. Tämä on aika hullu ajatus ’uudista meidät entisellemme.’ Historian alkusivuilla näkyy se, mihin Jeesus pyrkii. Jeesus nimittäin pyrkii paratiisiin, sinne hän myös meni, ja sinne hän myös kutsuu sinua ja minua. Jeesus sanoi ryövärille ristillä: ’jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.’ Jeesus pyrkii menneisyyteen, joka on, parahimmat nuoret, väistämätöntä tulevaisuutta.

Nykyään monen ihmisen sydämen sopukoissa asuu pelko ja häpeä. Häpeä siitä, että on tunne, että sinä et ole yhtä hyvä kuin muut. Suomessa on tosi paljon masentuneita nuoria, liikaa nuoria, joilla ei ole mitään hajua, mikä on heidän elämän tarkoitus. Tällaisia vaikeita kysymyksiä, vaikeita heikkouksia yritetään parhailla konsteilla peitellä. Yritetään näyttää vahvoilta, onnellisilta ja rohkeilta. Laitetaan jokin maski kasvojen päälle. Tässä ongelmana on vain se, että jos maskia pitää liian kauan, niin siihen tottuu, ja sitten voi käydä niin, ettei enää erota maskia ihmisen todellisista kasvoista. Rohkealta ja onnelliselta näyttävän maskin takana saattaa olla pelokas ja epätoivoinen ihminen, sellainen, jolla on 'murtunut mieli ja särkynyt sydän.' . Tällaisia ihmisiä Jeesus kutsuu paratiisiin. Tällaisia ihmisiä kutsutaan elämään todellista elämää, ei vale-elämää.

Jeesus on siis menneisyyttä, mutta hän on myös tätä päivää. Hän elää tänään. Seurakunta eli kristityt ovat hänen ruumiinsa maan päällä. Me ollaan hänen kätensä, nenänsä, silmänsä, korvansa, suunsa, jalkansa, kyynärpäänsä, ja sydämensä tässä maailmassa tänään. Hän on täällä tänään. Hän on sanonut meille: ’niin kuin Isä lähetti minut, niin minä lähetän teidät. Ottakaa Pyhä Henki.’ Ennen kuolemaansa Jeesus piti puheen viimeisestä tuomiosta. Hän sanoi, että ’kaiken minkä te olette tehneet yhdestä näistä vähäisimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle.’ Ipu puhui eilen iltahartaudessa siitä, että Jeesus seisoo meidän sydämen ovella ja kolkuttaa. Paavali sanoo, Ef. 3:17, yhdessä minun lempikohdassani, että ’näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte.’ Luther, meidän kirkkoisämme sanoi, että ’kristitty on Kristus.’ Hän kulkee sinun kanssasi. Jeesus elää tänään täällä maan päällä omiensa kautta. Hän lohduttaa, hän parantaa, hän hoitaa, hän julistaa, hän rakastaa, hän auttaa tänään omiaan, ja omiensa kautta sinun lähimmäistäsi ja kaikkia ihmisiä.

Me ollaan menneisyyttä, mutta meissä on tulevaisuus. Paavali kirjoittaa, 2. Kor. 5:17: ’Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.’ Profeetta Jesaja julisti, 43:19: ’Katso, minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?’ Kristityissä ihmisissä on jo tulevan ikuisen elämän, paratiisin siemenet, ja ne kantavat jo hedelmää, jo nyt. Se on tätä päivää. Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä, siinä on se hedelmä, jota Jumala meissä kasvattaa. Minä ainakin toivoin, että tänään ja tässä, tuota hedelmää saisi kasvaa enemmän ja enemmän. Silloin Jumalan valtakunta on jotenkin tässä ja nyt.

Jeesus on tulevaisuutta. Pietari piti puhetta temppelissä. Hänen vieressään seisoi todistuskappaleena mies, jonka hän oli juuri Jeesuksen nimen voimalla parantanut. Tällaisia todistuskappaleita on tänäänkin maailma täynnä. Minäkin olen todistuskappale, ja minun suuri unelmani on, että minusta voisi tulla mahdollisimman voimakas todistuskappale. Mahdollisimman suuri todistuskappale maailmalle, siitä että Raamatun Jeesus on totta, ja että hän elää. Pietari sanoo Jeesuksesta ja tulevaisuudesta näin, Ap. t. 3:21: ’Taivas on oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.’

Tulevaisuudessa, kun Herramme palaa, silloin kaikki pannaan kohdalleen: särkyneet sydämet, murtuneet mielet, hajonneet nilkat, löystyneet nivelet. Silloin on täydellinen rauha. Silloin kaikki kyyneleet pyyhitään, silloin kaikki luodaan uudeksi. Silloin ollaan paratiisissa.

Jeesus kuuluu historiaan, tähän päivään ja tulevaisuuteen. Raamatullisesti tämän voi ilmaista siten, että Jeesus on sama eilen, tänään ja huomenna. Niin kuin sille ryövärille aukeni paratiisin portit ristin luona, niin Jeesuksen sovituskuoleman vuoksi meillekin on avattu ovet paratiisiin kun me uskomme häneen.
Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.