Maata Näkyvissä –festarit tulivat ja menivät. Turku-halliin oli taas kokoontunut 10 000 nuorta gospelin, seuriskavereiden ja Jumalan sanan äärelle. Pidin erityisesti USA:laisen Sarah Kellyn konsertista. Hän esitti menevää ja koskettavaa popin, rokin ja ylistysmusan yhdistystä. Laulujen välissä oli hyvät spiikit. Päivien pääpuhuja Michael Parker kolahti. Hän puhui siitä, missä Jumala on. Hän ei ole kaikkialla, niin kuin usein ajatellaan. Hän ei ole esim. mukana murhissa, rikoksissa, raiskauksissa yms. Jumala kulkee kansansa keskellä. Jeesuksen toinen nimi on Immanuel, joka tarkoittaa ’Herra on meidän kanssamme’. Jumala on siellä, missä hänen omansa ovat. Jumala toimii, puhuu, näkee, auttaa, rohkaisee ja kuuntelee heissä ja heidän kauttaan.
Parker opetti, meitä ymmärtämään, että kun me olemme ongelmissa ja rukoilemme Jumalan apua, niin Jumala yleensä lähestyy meitä jonkun palvelijansa kautta. Lohduttavan kristityn sielunhoitajan kautta taivaan Isä auttaa ahdistuneita. Tämä on meille aivan käsittämättömän suuri etuoikeus ja voimavara.
Parker on Australiasta kotoisin ja hän kertoi, että hänen kotimaansa johtaa maailman itsemurhatilastoja Japanin kanssa nuorten miesten sarjassa 18-25v. Itsemurha, näin hän kertoi, kuvaa ihmisen syvää ja surullista epäuskoa hyvään Jumalaan. Hyvin monet nuoret miehet siis tuntevat rukoustensa kaikuneen tyhjyyteen. Jumalaa ei ole löytynyt. Parker innostikin kristittyjä viemään Jumalan läsnäolo murheellisen maailman keskelle.
Parker on ihan oikeassa. Mieleeni tuli psalmin 146 sanat. ’Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja..’ Hän tekee tämän meille onnettomille. Hän on tehnyt sen meille palvelijoidensa kautta, ja meidän onnettomien autettujen kautta hän haluaa tehdä tuon kaiken muille onnettomille. Me ollaan autettuja auttajia.
Paavali kirkasti koko seurakunnan mission. ’Hän (Kristus) antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, VARUSTAAKSEEN KAIKKI SEURAKUNNAN JÄSENET PALVELUSTYÖHÖN, KRISTUKSEN RUUMIIN RAKENTAMISEEN.’ Ef. 4:11-12.
Tätä emme saa aikaan me itse, vaan voima tulee muualta. Paavali rukoilee, että meidän sisäiset uskon silmät aukenisivat, niin että näkisimme ’miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelle taivaissa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja.. tässä ja tulevassa maailmassa..’ Ef. 1:18-21. ’Kristus asuu teidän sydämissämme, kun te uskotte’ ja ’niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.’ Ef. 3:17, 19.
Tämän identiteetin pohjalle rakentuu sitten käyttäytyminen: kun Kristus asuu meissä uskon kautta, kun Henki vaikuttaa meissä ja kun Jumalan koko täyteys valtaa meidät, niin eletään tämä identiteettimme todeksi. Miten? Psalmi 146 viitoittaa tietä. Tullaan siksi, mitä me jo ollaan. Paavali vetää vakaumuksestaan selvän johtopäätöksen: 'Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan te hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne..' Ef. 5:1-2. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ihminen uskoo tämän, evankeliumin, niin hänen elämänsä tulevaisuus Jumalan suunitelmissa riippuu enemmänkin rohkeudesta kuin ymmärryksestä. Ja rakkaudessa ei ole pelkoa. Itse ainakin ymmärrän ihan tarpeeksi hyvin, en täydellisesti, mutta tarpeeksi hyvin. Rohkeus on se mitä tarvitaan kun lähdetään Jeesusta seuraamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.