Menneitä ja tulevia tapahtumia

Olin maanantaina seminaarissa, jossa piäpuhujana oli Bill Hybels amerikoista. Bill on yksi USA:n kuuluisimmista evankeelisista pastoreista. Tästä linkistä näet paremmin, mitä hän tekee. Bill kertoi noin satapäiselle kuulijakunnalle seurakuntatyön mahdollisuuksista ja haasteista. Oli erittäin hyvä ja antoisa päivä.

Nyt helmikuun puolivälissä Mikaelissa alkavat taas raamattuillat. Tervetuloa! Pyrimme katsomaan tämän päivän polttavia aiheita Raamatun näkökulmasta. Juuri siksi aiheina ovat esim. pakolaisuus (Dan), eksyksissä oleminen (Luuk) ja Paavalin visio lähetyksestä ja seurakunnasta (Ap. t. & 1. Tess).



Bill sanoi, että toimivassa jumalanpalveluksessa painottuu yleensä viisi asiaa, jotka luovat kokonaistunnelman ja antavat leimansa koko tilaisuudelle.
1) Raamattukeskeinen opetus. Kuulijat ymmärtävät, kuulevat ja oppivat jotain Sanasta.
2) Opetus jättää kuulijoille haasteen.
3) Puheen & tilaisuuden pitää koskettaa ihmisen tunteita: deeply evocative - syvästi tunteita herättävä - tämä varmasti painottuu amerikkalaisilla enemmän kuin suomalaisilla julistajilla.
4) Puheessa pitää antaa kuulijoille inspiroiva näky(, siitä kuinka piru kukistetaan, kuinka avioliitto pelastetaan, lapset kasvatetaan, kaupunki evankelioidaan jne.).
5) Sitten vielä, puheessa tai tilaisuudessa pitää olla jotain älyllisesti rikastuttavaa.

Eiköhän näitä pointteja löydy myös meidän raamattuilloista. Nuo pointit ovat sellaisia, että niitä tulisi kyllä lyödä leimansa meidän jumalanpalveluksiin (niin perinteiseen 10-messuun, kuin muihinkin jumalanpalveluksiin kuten Kohtaamispaikkaan). Laitetaan oppi käytäntöön.

Meemit vs. geenit - kirkkoon etsitään innostavaa johtajaa

Tulevissa piispanvaaleissa on mahdollisuus saada kirkolle oikein hyvä hengellinen johtaja. Millainen sellainen on? Nykyään kuulee aika paljon puhetta innostamisesta, voiman välittämisestä (empowerment). Jeesushan suorastaan sai opetuslapset sähköistymään innosta - hänestä lähti voimaa. Hän levitti innostusta.

Nykyään historian ja kulttuurin tutkijat sanovat, että esikuvat vaikuttavat ihmisiin, siihen, millaisia me olemme, enemmän kuin geenit. Näitä esimerkkejä ja esikuvia kutsutaan meemeiksi. Meemit siis vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen enemmän kuin geenit. Näin väitetään. Meemien vaikutus vain kasvaa tulevaisuudessa, kun suuret idolit ja esikuvat johtavat ihmisiä netin ja tv:n välityksellä. Jo nyt, nuoret kuuntelevat samaa musiikkia, katsovat samoja elokuvia ja sarjoja, ja lukevat samoja kirjoja elivätpä sitten New Yorkissa, Kouvolassa, Novosibirskissa, Bahamalla, Tel Avivissa tai Kaufboirenissa.

Raamattu on profetaalinen kirja. Siellä tämä fakta on tiedetty jo aikoja sitten. Paavali panosti seurakuntien imagoon, ja hän pyrki itse olemaan esikuva. Paavali näki, että hänestä tarttui aina jotain seurakuntalaisiin: intoa, rakkautta, uskoa, puhetaitoa, viisautta.., ’jota meistä on tarttunut teihin.’ 2. Kor. 8:7. Paavali kertoi ’toisten innosta’ haastaessaan seurakuntia ’rakkauden työhön’ – köyhien avustamiseen, 2. Kor. 8:1-6, 8-10.

Paavalille paikallisseurakunta ei ollut vain jokin oma erillinen yksikkönsä, vaan jokaisen kaupungin tai kylän seurakunta kuului maailmanlaajuiseen Kristuksen seurakuntaan. Tämän vuoksi Paavali loi miljoonia siteitä paikallisseurakuntien välillä. Ne auttoivat toisiaan rahallisesti, rukoilivat toistensa puolesta, ne järjestivät evankelioimiskiertueita, niiden välillä reissasi matkasaarnaajia, ja niillä oli esimerkkiyhteys. ’Teidän intonne on saanut täälläkin useimmat liikkeelle.’ 2. Kor. 9:2. Tessalonikia-nimisen kaupungin uskovista Paavali kirjoittaa: ’teistä tuli esikuva kaikille Makedonian ja Akhain uskoville.’ 1. Tess. 1:7. ’Tehän rakastatte kaikkia uskonveljiä koko Makedoniassa.’ 1. Tess. 4:10.
Alkukristityt näkivät, että VT:n kertomukset olivat kirjoitettu heille esimerkkikertomuksiksi, juuri heitä varten, joiden määrä on elää lopun aikoja. Juuri tällä tavalla Paavali päättelee ja ohjaa seurakuntalaisia ottamaan VT:n prototyypeistä oppia: 1. Kor. 10:11.

Nyt tarvitaan kristittyjen piireissä tällaista verkostoitumista kaikin tavoin. Meidän on nähtävä itsemme osana Kristuksen maailmanlaajuista seurakuntaa. Ja kuitenkin, meidän pitäisi pitää kiinni tästä omasta kaistaleestamme, joka on meidän kotiseurakuntamme. Etelän innokkaat kristityt näyttävät meille monessa asiassa esimerkkiä, ja heistä voisi tarttua meihin vaikka rakkautta, intoa ja uskoa. Varmasti mekin voimme olla monella tavalla esimerkillisiä. Toivon, että kirkkoon valitaan arkkipiispa, joka osaa innostaa papit, työntekijät ja uskovaiset. Jonkun pitäisi puhaltaa hiillokseen, niin saataisiin taas herätyksen tuli palamaan.

Aamunavaus - vaella oikein

Hyvää vuotta 2010 ja parhainta huomenta klassikot! Tervetuloa lomilta kouluun. Muurahaisilta voi oppia yhtä ja toista, esimerkiksi: mene laiskuri muurahaisen luo ja ota oppia. Miten muuttolinnut osaavat suunnistaa jostain kaukaa Afrikan eteläkärjestä tänne pohjoiseen, Suomeen. Emme oikein tiedä, mutta jotenkin ne vain suunnistavat. Me ihmiset taas olemme ihan eksyksissä jos meillä ei ole navigaattoria, gps:ssää, satelliitteja taivaalla, johtamassa tietämme. Aikoinaan kansa vaelsi autiomaassa pilven perässä. Pilvi johdatti päivällä, yöllä tulipatsas. Moni varmaan mietti, onko tuo pilvi vain tuulen viemä, vai johdattaako hänen majesteettinsa sitä ihan oikeasti.



Uuden vuoden edessä on hyvä miettiä, minne me ollaan menossa. Olemmeko tuuliajolla, mitä tähteä seuraamme, onko kartta oikein päin käsissämme? On olemassa rottia, hiiriä ja oravia, jotka juoksevat oravan pyörässä. Vaikka he juoksisivat kuinka kovaa, he eivät pääse mihinkään. Sanotaan, että ihmisillekin, niille kiireisimmille, voi käydä samoin. He juoksevat kovaa, mutta pysyvät paikoillaan. Sitten jossain vaiheessa tulee turhautuminen, burn-out, masis ja deppis.

On olemassa sellaisia muurahaisia, jotka kulkevat pitkässä jonossa edessä olevaa seuraten. Jos jossain matkan varrella johtaja on erehtynyt, niin että hän on saanut muurahaisletkan häntäpään kiinni, niin koko muurahaiskolonnan henki on uhattuna. Jos johtaja seuraa häntäpäätä, niin kohta koko muurahaisyhteisö kulkee pelkästään suurta ympyrää. Jokainen seuraa reippaasti edessä olevaa. Luulotellaan, että edessä oleva tietää, minne mennään. Matka jatkuu, mutta ei johda minnekään. Lopulta koko muurahaiskolonna kuolee matkalle, pääsemättään koskaan perille.

Tämä surullinen kohtalo voi uhata meitä ihmisiä, jotka välillä käyttäydymme kuin muurahaiset, tai kuin puput tai papukaijat tai hiirulaiset tai kuin kanat ja kukot. Kannattaa vähän miettiä, ketä seuraa ja minne on menossa. Ei kuitenkaan kannata olla mikään yksinäinen susi, koska ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Me kaipaamme toisiamme.

Usein ajatellaan, että meidän aikamme arvo yli kaiken on tasa-arvo. Papin hommissa näkee, että ei tämä ole mikään tasa-arvon paratiisi, vaan usein raha ratkaisee. Juostaan rahan perässä. Kaikki mitataan rahassa, jopa ihmisarvo. Usein joudun huomaamaan, että jos ihmisestä ei ole mitään hyötyä yhteiskunnalle, häntä pidetään arvottomana luuserina. Kuinka tänään arvostetaan vanhuksia tai vammaisia? Ovatko he vähemmän tasa-arvoisia kuin muut? Heistä syntyy kyllä kuluja, eikä yhtään tuottoja, mutta tekeekö se heistä vähemmän arvoisia ihmisiä?

Kristinuskon mukaan tai sanon suoraan, Jumalan mukaan, ihminen on arvokas juuri siksi, että hän on olemassa. Profeetta Miika jyrähti aikoinaan: ’sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.’ Tämä neuvo kannattaa pitää mielessä. Hyvää päivän jatkoa!

Uuden vuoden ilojulistusta

Myöhäiset uuden vuoden toivotukset! Kuluneena vuonna sattui ja tapahtui kaikenlaista. Suurimpina ja iloisimpina asioina olivat ylivoimaisesti naimisiin meno ja esikoispojan syntymä. Voin sanoa, että olen kokenut suurta Herran siunausta. Uuden vuoden päivänä saarnasin Herran siunauksesta. Tässä on saaranani, joka perustuu seuraaviin teksteihin 4. Moos. 6:24-27 ja Ap. t. 4:8-12.

Nyt jälkeenpäin ajatelleen, en puhu tuossa saarnassa kovin paljoa varsinaisesta Herran siunauksesta. Tuo siunaus on kuitenkin näin jälkeenpäin mietityttänyt minua paljon. Siinä, niin kuin useissa Vt:n siunauksissa, pyydetään menestystä ja kokonaisvaltaista rauhaa, joka perustuu Jumalan tuntemiseen. Usein ajatellaan, että menestyksen pyytäminen on itsekästä, mutta onko se? Se kuuluu ainakin omassa sydämessäni kaikkein keskeisimpiin toiveisiin - haluan menestyä. Kuka ei haluaisi?! Haluaako Herra todella siunata meitä niin, että me menestymme?

puhe:
Rakkaat kristityt, Siunattua uutta vuotta meidän Herramme Kristuksen nimessä! Tässä tervehdyksessä oli oikeastaan jo tämän saarnan ydinkohdat. Puhun Herran siunauksesta ja Kristuksen nimestä.

Herran siunaus on meidän kaikkien tuntema siunaus. Se opetetaan nykyäänkin kaikille rippikoululaisille ulkoläksynä. Vuonna 1986 löytyi Jerusalemin alueella sijaitsevasta muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi hopeista amulettia. Niihin oli kaiverrettu hepreaksi Herran siunaus, Num. 6:22 – 26. Arkeologit tutkivat näitä kaulakoruja, amuletteja, ja ajoittivat ne 600 – 700-luvulle eKr. Näin ollen tuo siunaus, 4. Mooseksen kirjasta löytyvä Herran siunaus, on Raamatun vanhin kirjoitus, mikä on tähän mennessä löytynyt. Eikö ole Isämme ihme, että tuo tänäänkin niin ajankohtainen ja rakas siunaus, on myös Raamatun vanhin kirjoitus? Tuolla siunauksella papit ovat siunanneet Jumalan kansan jo yli 3000 vuoden ajan. Tänäänkin kirkonmenot päättyvät tuohon siunaukseen: Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle, Herra kääntäköön kasvonsa sinulle ja antakoon sinulle rauhan. Tämä on elämän ydinasia, tuntea ja rakastaa Jumalaa, taivaan Isää.

Psykologit sanovat, että me elämme niin epäpersoonallisessa maailmassa, että ihmiset kaipaavat paljon vain nähdyksi tulemista: kunpa joku kääntäisi kasvonsa minun puoleen. Monelle virtuaalitodellisuudesta on tullut todellisempaa kuin oikea todellisuus. Monelle joku kuva tietokoneen päätellä on rakkaampi kuin oma lähimmäinen.

Eilisen surulliset uutiset kertovat taas siitä, että me elämme tosi väkivaltaisessa ajassa, johon kuuluvat kouluammuskelut, pommit ja uhat. Ehkä tuollaisillakin halveksittavilla synneillä, koululaisten, tyttöjen ja poikien, naisten ja lapsien murhilla ja tapoilla, halutaan päästä esille, kaikkien huomaamiksi. Ennen vanhaan tuollaisista rikoksista päätyi häpeäpaaluun ja teloitettavaksi. Nykyään tuntuu siltä, että tuollaisten tekojen tekijöitä pyritään suojelemaan syyllisyydeltä. Heitä yritetään ymmärtää loppuun asti. Heistä itsestään tehdään jopa uhreja, ja muista syyllisiä. Vastuu heidän hirveistä teoistaan sysätään jonnekin toisaalle. Viime kädessä kuitenkin, jokainen vastaa omista teoistaan. Syntiä ei voi selitellä Jumalan kasvojen edessä. Siinä ei mitkään syytä, selitykset tai teoriat auta. Päämäärä ei pyhitä keinoja. Musta on mustaa, valkoinen valkoista. Jumalan kasvojen edessä ihminen ymmärtää, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.

Nykyään joka kolmas nuori haluaa tähdeksi. Tänäkin vuonna tuhannet osallistuvat koe-esiintymisiin ja karsintoihin, joista valitaan esiintyjät ja asukkaat kaikenlaisiin tosi-tv-ohjelmiin, BB-taloon, idolsiin, X-factoriin ja talenttiin. Eräs nuori osallistui X-factorin karsintoihin. Hänen numeronsa oli 4192. Kun häneltä kysyttiin, miksi haluat julkkikseksi, vastaus kuului: ’On siistiä, että ihmiset tietävät, kuka sinä olet. Jos sua ei huomaa kukaan, sä et ole mitään.’ Tällä tavalla henkilö 4192 tiivisti monen meidän aikamme ihmisen sydänääniä, toiveita ja pelkoja. ’Jos sua ei huomaa kukaan, sä et ole mitään.’ Tuntemattomuutta pidetään samana kuin mitättömyyttä.

Herran siunauksessa on kolme virkettä, kolme siunausta, jotka kertovat, kuinka kokonaisvaltaisesti Jumala haluaa sitoutua oman kansansa, oman ihmisensä siunaamiseen. Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua. Tämä kertoo siitä, että kaikkien vaikeuksien keskellä Jumala haluaa suojella sinua. Sinä olet hänen silmäteränsä, joka sinuun koskee, koskee Jumalan silmäterään. Hän on kilpesi, joka ottaa iskut puolestasi vastaan. Hän rakentaa näkymättömän tulimuurin sinun ympärillesi. Sinä voit olla turvallisin mielin. Raamatussa esiintyy 365 kertaa käsky, älä pelkää. Jumala haluaa, että hänen omansa elävät niin luottavaisesti ja rakastettuina, ettei heidän pidä pelätä, vaikka kulkisivat pimeässä laaksossa.

Toinen siunaus koskee menestystä. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Psalmissa rukoillaan, ’sinä näet minun hätäni, tiedät kaiken tuskani.. Katso jälleen palvelijasi puoleen, sinä armollinen Jumala, auta minua’, 31:8, 17.

Kolmas siunaus koskee kaikkea yleistä hyvää, Jumalan tuntemista. Tämä siunaus päättyy rauhaan, shalom. Hepreassa tuo rauhan sana, shalom, tarkoittaa kokonaisvaltaista hyvinvointia, sillä tarkoitetaan kokonaisuuden tilaa, eheyttä, joka käsittää kaikki elämän osa-alueet. Englannissa pyhä, holy, on hyvin lähellä sanaa kokonainen, whole. Herran siunauksessa Jumala haluaa antaa meille kokonaisvaltaisen rauhan, eheyden. Näin kokonaisvaltaisesti hän sitoutuu meihin.
Psalmissa 67 seurakunta ylistää Jumalaa Herran siunauksen sanoin. ’Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän kirkastakoon meille kasvonsa. Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi Jumala, ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.’

Kun Herra siunaa sinua ja meitä, niin kyse ei ole vain sinusta ja meistä. Kyse on myös koko maasta ja kaikista kansoista. Herra siunaa meidät siunaukseksi myös muille. Luomiskertomuksessa ihminen siunataan, niin että hän hoitaisi menestyksellä tehtävänsä luomakunnan hoitajana, niin että hän olisi hyvä lähimmäinen ja Jumalan kuva.

Siunaaminen oli aikoinaan pappien tehtävä. He siunasivat kansan. Raamattu kertoo, että Jeesus siunasi ihmisiä. Hän siunasi lapsia, ja monien kohtaamisten kautta toi Jumalan parantavan ja eheyttävän siunauksen rikkinäisille ihmisille. Jeesus meni sinne, minne papit eivät yleensä menneet. Jeesus meni kadonneiden lampaiden luo siksi, että he olivat kaikesta huolimatta hänen lampaitaan

Herran siunaus kertoo siitä, että ihmisen siunatun ja hyvän elämän tulee olla Jumala-keskeistä, eikä itsekeskeistä. Nykyään kuulee paljon puhetta siitä, että ihminen on kaiken mitta ja, että ihmisen paras on kaiken lähtökohta. Ihminen on kaikkein tärkein. Näin ei ainakaan meidän uskomme mukaan kuitenkaan ole. En minä ole itseäni luonut, lunastanut tai pyhittänyt, vaan minulla on luoja, lunastaja ja pyhittäjä. Minun pelastajani on Herra, kolmiyhteinen pyhä Jumala. Hän on ykkönen.

Herran edessä, lain valossa, omana itsenämme, me kaikki olemme syntisiä. Synnin palkka on kuolema, ikuinen ero Jumalasta. Synnin palkka on häpeä, kirous ja helvetti. Kuitenkin Jumala rakasti minua ja sinua, ihmistä, niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa. Kristus kuoli meidän puolestamme, hänet kirottiin ja häväistiin, naulittiin ristiin, hän menetti kaiken varjeluksen ja suojan, kun hän kuoli. Hänelle olisi kuulunut Herran siunaus, mutta hän luopui oikeudestaan. Hänet kirottiin, jotta sinut voitaisiin siunata. Hän menetti rauhan, jotta sinä saisit rauhan hänen sovinnostaan. Hänen vuokseen Herra voi kääntää anteeksiantavat kasvonsa sinun puoleesi ja antaa sinulle rauhan. Tämä on aivan varmaa koska Kristus nousi kuolleista, hän on maailman todellinen Herra.

Apostolien teossa Pietari seisoi aikansa kansallisten ja uskonnollisten johtajien edessä. Häntä syytettiin hyvästä teosta, jonka hän oli tehnyt Jeesuksen Kristuksen nimessä. Pietari, täynnä Pyhää Henkeä, esittää kovan vastalauseen. Jos te syytätte minua tästä rikoksesta, sairaan parantamisesta Jeesuksen nimessä, niin siinä tapauksessa, minä syytän teitä Kristuksen tappamisesta. Kumpi on kovempi rikos?
Jeesuksen nimi tarkoittaa hepreaksi pelastusta, Jesuah. Pelastus voidaan lyhyimmillään tiivistään sanaan rauha, shalom. Jeesus on pelastuksen kulmakivi, rauhan perustus. Hänen nimessään saa synnit anteeksi, hänen nimessään sairaat paranevat ja kuolleet heräävät. Jeesus on häneen uskoville pelastuksen kulmakivi ja rauhan tuoja, mutta niille, jotka hänet hylkäävät, Jeesuksesta tulee kompastuskivi, johon sorrutaan, niin ettei rauhasta ole tietoakaan.

Kristuksen tähden, hänen nimeensä uskoen, olet Jumalan lapsi. Taivaan Isä tuntee kasvosi piirteet, kaikki ajatuksesi, pelkosi ja toiveesi, jopa hiustesi lukumäärän. Otetaan vastaan Herran siunaus, kääntäköön Herra kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Tuo tunteminen on se kaikkein tärkein asia. Jeesuksen nimessä on pelastus. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Käännytään Kristuksen puoleen, tehdään tänäänkin hyvää hänen nimessään, siunataan ja rakastetaan hänen nimessä. Siinä nimessä on rauha ja pelastus tänään.

Mistä tuollaiset pelkuri tulevat? Sellon, Myyrmannin, Kauhajoen ja Jokelan halveksittavat pelkurit

Sellossa paukkui. Mies tuli ja ampui suunnitelmallisesti ja kylmäverisesti keskellä Espoon suurta kauppakeskusta Selloa. Käsittääkseni hän ampui viisi ihmistä kuoliaaksi. Yksi niistä oli itseni ikäinen nuori mies. Nyt jo jotkut torvet toitottavat, että siviileiltä pitäisi ottaa aseet pois tai, että syy tähän tragediaan johtuu huonosta maahanmuuttopolitiikasta tai koulusta tai ministeristä tai presidentti Obamasta tai kirkosta tai mielenterveyspalveluiden huonosta hoidosta tai..

Mielestäni on ihan selvää, että tämän teon vastuun kantaa mies, joka painoi liipaisinta. Ihminen kantaa itse vastuun teoistaan. Hän on se syyllinen, johon syyllistävä sormi voidaan ja tulee osoittaa. Hänen tekonsa oli täysin raukkamainen ja pelkurimainen. Hän teki rikoksen ihmisiä ja myös Jumalaa kohtaan. Näistä teoistaan hän itse kantaa vastuun Herran edessä. Siinä eivät selittelyt auta, saatikka mitkään teoriat. Mikään parisuhdeongelma tai koulukiusaaminen ei oikeuta tällaiseen ammuskeluun. Tuollaiset murhaajat – Sello, Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki – eivät säälipisteitä ansaitse. He ansaitsevat tuomion.

Heidän tekonsa ovat kaikkea muuta kuin miehekkäitä tai sankarillisia. Yleensä miehisyyteen on suomessa liitetty piirteitä, jossa mies uhraa itsensä heikompien edestä: tekee paljon töitä elättääkseen perheensä, suojelee heitä kaikelta pahalta. Sen sijaan, että täyttäisivät tuollaisen kunnon miehen mitan, nuo raukat tappavat puolustuskyvyttömiä lapsia, koululaisia, opettajia, naisia ja miehiä. Mielestäni ainut julkisuus, mikä tuollaisille murhaajille kuuluu, on se, mikä löytyy häpeäpaalusta.

Olisivat edes jääneet vastaamaan teoistaan, mutta eivät jääneet. Sen vertaa heissä ei ollut rohkeutta tai selkärankaa.