Uuden vuoden ilojulistusta

Myöhäiset uuden vuoden toivotukset! Kuluneena vuonna sattui ja tapahtui kaikenlaista. Suurimpina ja iloisimpina asioina olivat ylivoimaisesti naimisiin meno ja esikoispojan syntymä. Voin sanoa, että olen kokenut suurta Herran siunausta. Uuden vuoden päivänä saarnasin Herran siunauksesta. Tässä on saaranani, joka perustuu seuraaviin teksteihin 4. Moos. 6:24-27 ja Ap. t. 4:8-12.

Nyt jälkeenpäin ajatelleen, en puhu tuossa saarnassa kovin paljoa varsinaisesta Herran siunauksesta. Tuo siunaus on kuitenkin näin jälkeenpäin mietityttänyt minua paljon. Siinä, niin kuin useissa Vt:n siunauksissa, pyydetään menestystä ja kokonaisvaltaista rauhaa, joka perustuu Jumalan tuntemiseen. Usein ajatellaan, että menestyksen pyytäminen on itsekästä, mutta onko se? Se kuuluu ainakin omassa sydämessäni kaikkein keskeisimpiin toiveisiin - haluan menestyä. Kuka ei haluaisi?! Haluaako Herra todella siunata meitä niin, että me menestymme?

puhe:
Rakkaat kristityt, Siunattua uutta vuotta meidän Herramme Kristuksen nimessä! Tässä tervehdyksessä oli oikeastaan jo tämän saarnan ydinkohdat. Puhun Herran siunauksesta ja Kristuksen nimestä.

Herran siunaus on meidän kaikkien tuntema siunaus. Se opetetaan nykyäänkin kaikille rippikoululaisille ulkoläksynä. Vuonna 1986 löytyi Jerusalemin alueella sijaitsevasta muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi hopeista amulettia. Niihin oli kaiverrettu hepreaksi Herran siunaus, Num. 6:22 – 26. Arkeologit tutkivat näitä kaulakoruja, amuletteja, ja ajoittivat ne 600 – 700-luvulle eKr. Näin ollen tuo siunaus, 4. Mooseksen kirjasta löytyvä Herran siunaus, on Raamatun vanhin kirjoitus, mikä on tähän mennessä löytynyt. Eikö ole Isämme ihme, että tuo tänäänkin niin ajankohtainen ja rakas siunaus, on myös Raamatun vanhin kirjoitus? Tuolla siunauksella papit ovat siunanneet Jumalan kansan jo yli 3000 vuoden ajan. Tänäänkin kirkonmenot päättyvät tuohon siunaukseen: Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle, Herra kääntäköön kasvonsa sinulle ja antakoon sinulle rauhan. Tämä on elämän ydinasia, tuntea ja rakastaa Jumalaa, taivaan Isää.

Psykologit sanovat, että me elämme niin epäpersoonallisessa maailmassa, että ihmiset kaipaavat paljon vain nähdyksi tulemista: kunpa joku kääntäisi kasvonsa minun puoleen. Monelle virtuaalitodellisuudesta on tullut todellisempaa kuin oikea todellisuus. Monelle joku kuva tietokoneen päätellä on rakkaampi kuin oma lähimmäinen.

Eilisen surulliset uutiset kertovat taas siitä, että me elämme tosi väkivaltaisessa ajassa, johon kuuluvat kouluammuskelut, pommit ja uhat. Ehkä tuollaisillakin halveksittavilla synneillä, koululaisten, tyttöjen ja poikien, naisten ja lapsien murhilla ja tapoilla, halutaan päästä esille, kaikkien huomaamiksi. Ennen vanhaan tuollaisista rikoksista päätyi häpeäpaaluun ja teloitettavaksi. Nykyään tuntuu siltä, että tuollaisten tekojen tekijöitä pyritään suojelemaan syyllisyydeltä. Heitä yritetään ymmärtää loppuun asti. Heistä itsestään tehdään jopa uhreja, ja muista syyllisiä. Vastuu heidän hirveistä teoistaan sysätään jonnekin toisaalle. Viime kädessä kuitenkin, jokainen vastaa omista teoistaan. Syntiä ei voi selitellä Jumalan kasvojen edessä. Siinä ei mitkään syytä, selitykset tai teoriat auta. Päämäärä ei pyhitä keinoja. Musta on mustaa, valkoinen valkoista. Jumalan kasvojen edessä ihminen ymmärtää, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.

Nykyään joka kolmas nuori haluaa tähdeksi. Tänäkin vuonna tuhannet osallistuvat koe-esiintymisiin ja karsintoihin, joista valitaan esiintyjät ja asukkaat kaikenlaisiin tosi-tv-ohjelmiin, BB-taloon, idolsiin, X-factoriin ja talenttiin. Eräs nuori osallistui X-factorin karsintoihin. Hänen numeronsa oli 4192. Kun häneltä kysyttiin, miksi haluat julkkikseksi, vastaus kuului: ’On siistiä, että ihmiset tietävät, kuka sinä olet. Jos sua ei huomaa kukaan, sä et ole mitään.’ Tällä tavalla henkilö 4192 tiivisti monen meidän aikamme ihmisen sydänääniä, toiveita ja pelkoja. ’Jos sua ei huomaa kukaan, sä et ole mitään.’ Tuntemattomuutta pidetään samana kuin mitättömyyttä.

Herran siunauksessa on kolme virkettä, kolme siunausta, jotka kertovat, kuinka kokonaisvaltaisesti Jumala haluaa sitoutua oman kansansa, oman ihmisensä siunaamiseen. Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua. Tämä kertoo siitä, että kaikkien vaikeuksien keskellä Jumala haluaa suojella sinua. Sinä olet hänen silmäteränsä, joka sinuun koskee, koskee Jumalan silmäterään. Hän on kilpesi, joka ottaa iskut puolestasi vastaan. Hän rakentaa näkymättömän tulimuurin sinun ympärillesi. Sinä voit olla turvallisin mielin. Raamatussa esiintyy 365 kertaa käsky, älä pelkää. Jumala haluaa, että hänen omansa elävät niin luottavaisesti ja rakastettuina, ettei heidän pidä pelätä, vaikka kulkisivat pimeässä laaksossa.

Toinen siunaus koskee menestystä. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Psalmissa rukoillaan, ’sinä näet minun hätäni, tiedät kaiken tuskani.. Katso jälleen palvelijasi puoleen, sinä armollinen Jumala, auta minua’, 31:8, 17.

Kolmas siunaus koskee kaikkea yleistä hyvää, Jumalan tuntemista. Tämä siunaus päättyy rauhaan, shalom. Hepreassa tuo rauhan sana, shalom, tarkoittaa kokonaisvaltaista hyvinvointia, sillä tarkoitetaan kokonaisuuden tilaa, eheyttä, joka käsittää kaikki elämän osa-alueet. Englannissa pyhä, holy, on hyvin lähellä sanaa kokonainen, whole. Herran siunauksessa Jumala haluaa antaa meille kokonaisvaltaisen rauhan, eheyden. Näin kokonaisvaltaisesti hän sitoutuu meihin.
Psalmissa 67 seurakunta ylistää Jumalaa Herran siunauksen sanoin. ’Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän kirkastakoon meille kasvonsa. Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi Jumala, ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.’

Kun Herra siunaa sinua ja meitä, niin kyse ei ole vain sinusta ja meistä. Kyse on myös koko maasta ja kaikista kansoista. Herra siunaa meidät siunaukseksi myös muille. Luomiskertomuksessa ihminen siunataan, niin että hän hoitaisi menestyksellä tehtävänsä luomakunnan hoitajana, niin että hän olisi hyvä lähimmäinen ja Jumalan kuva.

Siunaaminen oli aikoinaan pappien tehtävä. He siunasivat kansan. Raamattu kertoo, että Jeesus siunasi ihmisiä. Hän siunasi lapsia, ja monien kohtaamisten kautta toi Jumalan parantavan ja eheyttävän siunauksen rikkinäisille ihmisille. Jeesus meni sinne, minne papit eivät yleensä menneet. Jeesus meni kadonneiden lampaiden luo siksi, että he olivat kaikesta huolimatta hänen lampaitaan

Herran siunaus kertoo siitä, että ihmisen siunatun ja hyvän elämän tulee olla Jumala-keskeistä, eikä itsekeskeistä. Nykyään kuulee paljon puhetta siitä, että ihminen on kaiken mitta ja, että ihmisen paras on kaiken lähtökohta. Ihminen on kaikkein tärkein. Näin ei ainakaan meidän uskomme mukaan kuitenkaan ole. En minä ole itseäni luonut, lunastanut tai pyhittänyt, vaan minulla on luoja, lunastaja ja pyhittäjä. Minun pelastajani on Herra, kolmiyhteinen pyhä Jumala. Hän on ykkönen.

Herran edessä, lain valossa, omana itsenämme, me kaikki olemme syntisiä. Synnin palkka on kuolema, ikuinen ero Jumalasta. Synnin palkka on häpeä, kirous ja helvetti. Kuitenkin Jumala rakasti minua ja sinua, ihmistä, niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa. Kristus kuoli meidän puolestamme, hänet kirottiin ja häväistiin, naulittiin ristiin, hän menetti kaiken varjeluksen ja suojan, kun hän kuoli. Hänelle olisi kuulunut Herran siunaus, mutta hän luopui oikeudestaan. Hänet kirottiin, jotta sinut voitaisiin siunata. Hän menetti rauhan, jotta sinä saisit rauhan hänen sovinnostaan. Hänen vuokseen Herra voi kääntää anteeksiantavat kasvonsa sinun puoleesi ja antaa sinulle rauhan. Tämä on aivan varmaa koska Kristus nousi kuolleista, hän on maailman todellinen Herra.

Apostolien teossa Pietari seisoi aikansa kansallisten ja uskonnollisten johtajien edessä. Häntä syytettiin hyvästä teosta, jonka hän oli tehnyt Jeesuksen Kristuksen nimessä. Pietari, täynnä Pyhää Henkeä, esittää kovan vastalauseen. Jos te syytätte minua tästä rikoksesta, sairaan parantamisesta Jeesuksen nimessä, niin siinä tapauksessa, minä syytän teitä Kristuksen tappamisesta. Kumpi on kovempi rikos?
Jeesuksen nimi tarkoittaa hepreaksi pelastusta, Jesuah. Pelastus voidaan lyhyimmillään tiivistään sanaan rauha, shalom. Jeesus on pelastuksen kulmakivi, rauhan perustus. Hänen nimessään saa synnit anteeksi, hänen nimessään sairaat paranevat ja kuolleet heräävät. Jeesus on häneen uskoville pelastuksen kulmakivi ja rauhan tuoja, mutta niille, jotka hänet hylkäävät, Jeesuksesta tulee kompastuskivi, johon sorrutaan, niin ettei rauhasta ole tietoakaan.

Kristuksen tähden, hänen nimeensä uskoen, olet Jumalan lapsi. Taivaan Isä tuntee kasvosi piirteet, kaikki ajatuksesi, pelkosi ja toiveesi, jopa hiustesi lukumäärän. Otetaan vastaan Herran siunaus, kääntäköön Herra kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Tuo tunteminen on se kaikkein tärkein asia. Jeesuksen nimessä on pelastus. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Käännytään Kristuksen puoleen, tehdään tänäänkin hyvää hänen nimessään, siunataan ja rakastetaan hänen nimessä. Siinä nimessä on rauha ja pelastus tänään.