Sain juuri luettua Genesiksen. Tuo kirja on kyllä yksi puhuttelivimmista koko Raamatussa. Se kertoo meistä, ihmisistä, jotka olemme yhtä aikaa Jumalan kuvia ja toisaalta tomua ja tuhkaa. Kirjoitan tähän vähän ajatuksia Joosefista, joka on monessa mielessä mahtava ihmisen ja miehen malli.
Luvussa Gen. 39 Joosef on elämässään ratkaisun paikalla. Häntä kutsuu ja käskee kaksi ääntä. Tilanne on hyvin samanlainen kuin muinoin paratiisissa. Lieneekö jokin dejavu-kokemus. Paratiisissa nimittäin Adam ja Eeva joutuivat ratkaisun paikalle. Joosef kuuli kaksi ääntä: viekottelevan naisen äänen ja toisaalta Jumalana äänen. Paratiisissa Eeva ja Adam tiesivät Jumalan äänen/käskyn, ja toisaalta he kuulivat käärmeen houkuttelevan äänen, Gen. 3. Molemmissa tapauksissa, niin paratiisissakin kuin Egyptin hoviherran hovissa kiusaus koitti siten, että käärmeen/hoviherran vaimon ääni oli läsnä ja selvä, mutta Jumalan sana oli taustalla, muistissa. Tämä sama kuvio toistuu jatkuvasti ihmisten elämässä. Joosef oli kuitenkin poikkeuksellinen ja esimerkillinen - hän seurasi Jumalan käskyä ja ääntä, joka oli hänen muistissaan. Hän muisti sen vaikka hoviherran vaimon anelu oli jatkuvaa ja varmasti vetoavaa: 'makaa minun kanssani.' Gen. 39:7, 10, 12.
Eeva vastasi käärmeelle paratiisissa, että he saavat syödä kaikista puista paitsi yhdestä. Joosef vastasi naiselle vähän samaan tapaan: '-- Minulla on tässä talossa yhtä paljon valtaa kuin isännälläni, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan.' Gen. 39:9. Paratiisissa Jumala oli antanut Adamille ja Eevalle luvan syödä kaikista puutarhan puista, paitsi siitä yhdestä. Joosefilla oli valta kaikkeen, paitsi yhteen - johtajansa vaimoon. Kuvio on siis samantyyppinen. Eeva lankesi, Joosef ei. Mitä tästä seurasi? Periaatteessa aika samnantyyppinen kohtalo. Molemmat, niin syntinen Eeva ja Adam, kuin myös hurskas Joosef saivat lähtöpassit - toinen paratiisista, toinen hovin palatsista. Onko tämä nyt ihan oikein? Hurskas saa kärsiä hyvyydestään?!
Kertomus jatkuu siten, että Joosef joutui vankilaan, mutta sielläkin 'Herra oli hänen kanssaan' ja siunasi häntä jatkuvasti. Viimeinen yhtymäkohta Eevan ja Joosefin välillä liittyy siihen, keitä he olivat. Eeva ja Adam eli ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, Gen. 1. Heti tämän Joosefin koettelemustaistelun jälkeen kerrotaan tuon miehen vankila-ajasta yksi mielenkiintoinen seikka. 'Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja oli hänen kanssaan.. -- Joosef (vuorostaan) huolehti kaikesta, mitä (vankilassa) tehtiin.' 39:21. Tämä johtui siitä, että siunattuna miehenä Joosef laitettiin nopeasti vastuu paikalle, ja lopulta hän oli koko vankilan henkilöstö- tai vankipäällikkö. Joosef on hieno kuva Jumalasta - Jumalan kuva. Jumala huolehti hänestä ja oli hänen kanssaan, ja tuolla vankilassa Jumala huolehti Joosefin kautta kaikista heikoista ja onnettomista vangeista. Tätä tarkoittaa olla Jumalan kuva: huolehtia heikoista vangeista niin kuin Jumala, vaatettaa alastomat niin kuin Herra, olla armollinen, oikeudenmukainen, rohkea, viisas, kiltti ja rakastava, niin kuin Herra. Tähän liittyen luomiskertomus on mitä tärkein kuvio siitä, mikä on ihmisen jumalallinen kutsumus. Herra luo, pukee alastomat Adamin ja Eevan, antaa heille syötävää, antaa heille toinen toisensa, antaa heille kodin paratiisissa, antaa heille työn jne.
Joosef eli aika hyvin tätä kutsumusta todeksi. Hän auttoi vankeja, hän ruokki nälkäiset, hän antoi anteeksi, hän kertoi tulevia tapahtumia. Hän on jo vähän ärsyttävänkin nuhteeton - ei ihme, että hovissa hänen hurskautensa ärsytti joitakin. Genesiksen lopussa on hyvä Joosefin toteamus: 'älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala.' 50:19 Se on ihan terve toteamus Joosefilta.
Hyvä rinnastus! Oikein hyvä.
VastaaPoistaVaan onko Jumala todella sananmukaisesti kiltti?
kiltti.. Kyllä mun näkemyksen mukaan armollinen, hyvä, oikeudenmukainen ja rakastava on suunnilleen yhtä kuin kiltti, ainakin jossain määrin. Raamattu on sillä lailla jännä kirja, että siellä esitellään kaikkea muuta kuin tyynen tunteeton Jumala, joka olisi tämän maailman hätien ja ilojen ulottumattomissa. Raamatun Herra Sebaot on persoona sanan syvässä mielessä. Niin kuin joskus on todettu filosofisissa pohdinnoissa: Jumala on ensimmäinen liikuttaja, jota kukaan ei voi liikuttaa, siis: ensimmäinen liikkumaton liikuttaja. Mutta tämähän ei pidä paikkansa. Jumala liikuttuu, jos joku sortaa hänen omiaan. Hän on iloinen, murheellinen, vihainen, mustasukkainen, rakastunut jne. Hän on elävä. Niin, eiköhän se kiltteyskin jollain lailla sovi Häneen.
VastaaPoistaNiin, miksipä ei. Toisaalta Jumala ei jätä syyllistä rankaisematta, toisaalta hän ei halua kenenkään joutuvan kadotukseen. "Kiltti" ei kuulosta sellaiselta, joka kehtaisi sanoa kovin jyrkkää eitä mihinkään (ei edes synnille).
VastaaPoistaEhkä kiltti-sanan vain voi käsittää parillakin eri tavalla. Itselle tulee mieleen, että kiltti on yhtä kuin mukava ja ystävällinen mutta toisaalta harmiton ja lepsu jees-tyyppi. Mutta toisaalta...ehkä ihmiset ovat itse onnistuneet vääristämään sanan "kiltti" merkityksen toimimalla lepsusti jne. Jos ja kun Jumala on kiltti, hän on samaan aikaan luja, oikeudenmukainen, ja ehkä jopa räjähtävissä määrin luotettava ;) Eli jospa kiltteyden alkuperäinen idea kulminoituukin Jumalassa?
Niin, miten se määritellään. En viitsi sitoa Herraa mihinkään kapeaan kiltti-sanaan. Varmasti yleisin adjektiivi ja nimike, joka Jumalaan liitetään on pyhä. Ristillä näkyy, miten Jumala suhtautuu syntiin. Kyse on ehdottomasti vihasta syntiä kohtaan. Tässä mielessä Jumala ei ole lepsu, kiltti ja rento. Jos hän olisi lepsu, niin ristiä ei olisi, ja kaikelnainen vääryys jäisi ilman rangaistusta - tämä johtaisi vastuuttomuuteen. Totta, risti on myös Jumalan rakkauden suurin merkki. Hänen Poikansa otti rangaistuksen meidän puolestamme. Jumala on rakastava ja armollinen.
VastaaPoistaEi kannata laittaa liikaa painoarvoa sanoille kuten kiltti. Yhtä hyvin voitaisiin käyttää vaikka sanaa 'suvaitsevainen', jolla on jo niin paljon eri merkityksiä, ja toisaalta Raamatussa Jumalaa ei kertaakaan kutsuta suvaitsevaiseksi. Eli, epäselvyyksien välttämiseksi, ei kannata käyttää kovin heppoisasti sanoja, kun kuvataan Jumalaa. Emme ole Jumalan määrittelijöitä, vaan todistajia. Mikään määritelmä ei ole tyhjentävä.
Hyvä vastaus :D ja mitä suvaitsevaisuuteen tulee, niin tehokas vertailukohta. Näinhän tämä on! Lämmintä elokuuta!
VastaaPoista