Jeesus-illat ovat alkaneet!

Viime tiistaina Mikaelin seurakuntakodilla oli taas tiistai-illan raamattuluento. Paikalla oli mukavasti porukkaa. Itse olin opetusvuorossa ja näin alkoi viiden kerran sarjani Jeesuksesta. Kävimme läpi Jeesuksen tapaa aterioida erilaisten ihmisten kanssa. Syvennyimme Jeesuksen vertaukseen Isännästä, joka järjesti suuret pidot: Luuk. 14:15-24.

Laitan tähän vähän asioita, joista puhuin:

Nykyään Jeesus tutkijat sanovat lähes yksimielisesti, että juuri Jeesuksen tapa aterioida railakkaasti kaikkien kanssa oli hänelle täysin ominaisleimaista. Fariseukset suuttuivat: ”miksi hän aterioi syntisten ja publikaanien kanssa” – ”miten hän saattoi ottaa syntisen miehen talon majapaikakseen”…
Jeesuksen useat vertaukset koskevat ruokailua. Samoin useat vertaukset, kuten vertaus tuhlaajapojan paluusta, päättyy iloisiin juhliin joissa syödään ja juodaan, iloitaan ja riemuitaan. Viime vuosisadan yksi parhaimmista Jeesus tutkijoista, Joachim Jeremias, selittää Jeesuksen ateriointitapaa näin: hänen “iloiset aterioinnit publikaanien kanssa olivat profetaalinen merkki, voimakkaampi kuin sanat, hiljainen julistus, että Messiaaninen aika on täällä, anteeksiannon aika on koittanut.” Juutalaisille ateria olikin usein pelastuksen vertauskuva, ja totisesti Jeesus käytti tätä vertauskuvaa paljon – sanoin ja teoin.

Vertauksessa isännän suurista pidoista, Luuk. 14, painotetaan, että ateria on valmis. Lopunajan täyttymys on täällä – ateria on valmis: tulkaa sillä kaikki on valmista. Kutsutut eivät kuitenkaan halua tulla koska heillä on tärkeitä bisneksiä: härkä-, pelto- ja naimakaupat odottavat. Tämän seurauksena isäntä suuttuu näille etuoikeutetuille mutta kiittämättömille ihmisille. Hän kuitenkin haluaa, että juhlat pidetään ja että talo täyttyy. Niinpä hän kutsuu kaikki huono-osaiset. Palvelija hakee kaikki ”köyhät, sokeat, rammat ja kuurot”.

Tämä köyhä pyörätuoliporukka on tosi kummallinen valinta. Nyt juuri heidät kutsutaan suuriin juhliin eliitin sijasta, joka ei bisneksiensä vuoksi ehdi paikalle. Tuon ajan juutalaisuuden ja VT:n taustaa vasten huomaamme, että ”sokeiden, kuurojen ja rampojen” porukka on aina silloin tällöin esillä. Heitä ei kuitenkaan mainita missään kutsulistoissa, vaan ennemminkin poisrajattujen listoilta. Heidät mainitaan pariin otteeseen Qumranin kääröissä porukkana, jolla ei olisi oikeutta tulla täydellisesti tuon pyhäinyhteyden jäseneksi.

”Ei yksikään mies, jolla on vamma lihassa, tai jolla on haavoittunut jalka tai käsi, tai joka on halvaantunut, sokea, kuuro tai mykkä,…, yksikään sellainen ei saa nousta virkaan uudistuneen seurakunnan joukkoon, sillä Pyhyyden enkelit ovat heidän keskellään”, 1QSa 2:5-6.

Tämä samantyyppinen raajarikkojen porukka mainitaan Mishnan kohdassa, jossa listataan, millaiset ihmisryhmät eivät saa tulla Herran kasvojen eteen temppeliin tuomaan uhrejaan. m. Ḥag. 1:1.

“Kaikkien on tuotava uhri Herran eteen paitsi kuurojen ja mykkien, tylsämielisten, alaikäisten…, rampojen, sokeiden, sairaiden...”

Myös Mooseksen laissa mainitaan, että kukaan leeviläinen, jolla on tuon tyyppinen ruumiin vamma, ei saa toimia alttarin edessä papin tehtävissä, 3. Moos. 21:18-20.

”Uhraamaan ei saa tulla kukaan, joka on sokea, rampa tai kasvoiltaan tai ruumiltaan epämuodostunut, kukaan, jolta on katkennut jalka tai käsi, joka on kyttyräselkäinen tai kitukasvuinen…”

VT:sta löytyy kyllä profetioita siitä, että lopunaikana rammat, kuurot ja sokeat iloitsisivat Jumalasta, heillä olisi läheinen yhteys Herraan ja he parantuisivat. Pelastuksen päivä tulee – ”Silloin aukeavat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan”, Jes. 35:5-6. Juuri tällaiset ihmeet toteutuivat Jeesuksen kautta, Matt. 11:5. Juuri näiden pelastuminen ja parantuminen oli merkki siitä, että Messiaan aika oli alkanut.

Holy dining club = seurakunta

Mielenkiintoisesti juuri Jeesuksen aikana uskonnolliset juutalaiset olivat täysin fokusoituneita ateriointiin. Useat tutkijat sanovat, että uskonnollisissa porukoissa – fariseusten ja Qumranin yhteisön piireissä – yhteisen aterian ajateltiin kuin peilaavan tulevaa lopunajan messiaanista ateriaa. Tämän vuoksi esim. syntisillä ei ollut mahdollisuutta päästä hurskaimpien pöytien ääreen. Huippututkija Jacob Neusner ja John P. Meier väittävät, että fariseukset olivat Jeesuksen aikana ”pyhä ateriointiklubi” (= holy dining club). Pöydän ääreen hyväksyttiin vain ne, jotka voitiin nähdä tarpeeksi hurskaina. Hurskaiden pöytäseurue tavallaan rajasi pyhäinpiirin, joka tulisi muodostamaan lopunajan pyhitetyn Israelin. Jeesus sopii aikaansa ja kansansa uskonnollisten ihmisten pariin todella hyvin siinä mielessä, että Jeesus todella otti aterian koko missionsa yhdeksi kaikkein selvimmäksi vertauskuvaksi. Toisaalta Jeesus oli erilainen kuin aikansa uskonnolliset piirit siinä, että hän ei ensikättelyssä sulkenut ketään pois tältä aterialta: hän kutsui kaikkia – fariseuksia, publikaaneja, syntisiä, lainoppineita, raajarikkoja, sokeita, kuuroja ja tavallista kansaa. Tuhlaajapoika –vertauksessa sekä nuorempaa että vanhempaa veljeä kutsutaan yhteiselle juhla-aterialle. Jos jollekin ei Jeesuksen kutsu kelpaisi, niin hän jäisi todella ulkopuolelle – ”siellä itketään ja kiristellään hampaita.”

Tämä onkin Jeesuksen vertauksen voimakas sanoma. Isäntä haluaa, että talo tulee täyteen. Hän kutsuu nyt aivan kaikkia. Tee parannus, tartu kutsuun, tule. Hän kutsuu erikseen mainiten myös ne ryhmät, jotka oli ominaisuuksiensa vuoksi suljettu pois Israelin jumalanpalveluksesta ja pyhäinyhteydestä. Kaikkia kutsutaan. Kaikille Jeesus haluaa antaa anteeksi. On hyvä tietää, että Jeesuksen aikana juutalaisessa, seemiläisessä kulttuurissa aterialla oli valtava merkitys. Pöydän äärellä ei jaettu vain leipää ja viiniä, vaan myös ystävyys, arvostus, kunnioitus, rakkaus, veljeys, anteeksianto, sovinto… Tämän takia pöytäyhteys oli teko, joka itsessään viestitti, minä haluan sinut ystäväkseni. Jeesuksen tapa aterioida syntisten kanssa viestitti sanoman syntien anteeksiannosta. Tämän vuoksi tuon pöydän ääressä oli paikka jokaiselle, joille Jeesuksen voimakas sanoma ja persoona kelpaisivat. Ehkä voisimme sanoa, että Jeesus perusti ”pyhän ateriointi klubin” – holy dining club. Jeesuksen koko missio kilpistyi ehtoollisen, uuden liiton aterian asettamiseen. Nyt hänen seuraajansa ympäri maailmaa aterioivat ”Herran pöydässä”. Messusta heidät tunnetaan. He myös odottavat täydellistä taivaallista juhla-ateriaa, Karitsan hääjuhlia, Ilm. 19. Usein kun pappi kutsuu seurakunnan ehtoolliselle, hän lainaa vapaasti jaetta Ilm. 19:9: ”Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle. Tulkaa kaikki on valmista.”

Ensi tiistaina on taas ilta klo 18. Aiheenamme on aivan valtavan keskeinen teema - Jeesuksen tapa puhua Jumalasta Isänä. Käsittelemme myös sitä, mitä se tarkoittaa, että meidät otetaan taivaan Isän lapsiksi.