Mitä tapahtuu kun ihminen kuolee? Mikä on tuonela, ”Aabrahamin helma”? Mitä VT tarkoittaa, kun siellä sanotaan jatkuvasti, että kuollut ”koottiin isiensä luo”? Bob Dylanin hitti ”Silvio” kertoo ehkä juuri tästä – vain kuolleet tietävät. Meille eläville rajantakainen maailma on mysteeri. Kuitenkin tuonne rajan taa saatetaan jatkuvasti ihmisiä. ”Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle”, Hepr. 9:27. Eräässä kirkonkellossa luki osuvasti, että ”jokainen lyönti sattuu, viimeinen tappaa.” Jokainen sekunti sinun kuolemasi lähestyy. Lähtölaskentasi on alkanut syntyhetkelläsi.
Raamatussa kerrotaan, että kuolema on kyltymätön, personifioitunut voima, joka haluaa saada kaiken elävän tappavaan valtaansa. Jes. 14:9-11: ”Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä, siellä odotetaan sinun tuloasi. Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget: kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita, kaikki ovat nousseet istuimiltaan. Kaikki he puhkeavat puhumaan ja lausuvat sinulle: ’Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me, olet yksi meistä.’ Tuonelaan on syösty sinun loistosi ja mahtisi, sinun harppujesi helkytys. Sinun allasi ovat vuoteena madot, sinun ylläsi peitteenä toukat.”
Egyptin faraon matka Kuoleman valtapiiriin kuvataan Hesekielin kirjassa (Hes 32:21): ”Siellä, keskellä tuonelaa, ovat mahtavat sankarit, ja he sanovat faraolle ja hänen auttajilleen: ’Tänne suistuitte tekin, meidän ympärileikkaamattomien pariin, julmasti surmattujen keskuuteen’.”
Jesaja ennustaa Jerusalemin ja Juudan jumalattomille (Jes 5:14-15): ”Ja niin tuoni on levittänyt kitansa ja avannut kurkkunsa ammolleen. Sinne uppoavat niin ylhäiset kuin alhaiset, remuava joukko ja juhlien humu. Ihminen joutuu nöyrtymään, miehen on pakko kumartua, ja ylpeät silmät painuvat maahan.”
Psalmeissa rukoillaan, että Herra pelastaisi minut tuonelasta. Ps 6:5-6: ”Herra, käänny jo puoleeni ja pelasta minut, auta minua, osoita uskollisuutesi! Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa.”
Uskontunnustus: ”Astui alas tuonelaan.”
Apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan, että Kristus ”astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista.” Monien Raamatun kohtien mukaan Jeesus kuoltuaan juuri laskeutui tuonelaan ja julisti evankeliumia kaikille tuonelan asukkaille, kaikille, jotka olivat ”Aabrahamin helmassa”. Näin kaikki saivat kuulla evankeliumin. Pietari valaisee, että ”kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta… Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille.” ”Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää”, 1. Piet. 3:18-29, 4:6. Paavalin jakeita Ef. 4:8-10 on tulkittu siten, että niiden mukaan Jeesus juuri laskeutui kuoltuaan ”alimpiin paikkoihin” eli tuonelaan ja helvettiin, noustakseen korkeuteen ”vangit voittosaaliinaan”. Hän siis vapautti tuonelan vangit, kuoleman kahleissa viruvat sieluparat. Varhainen kirkkoisä Afrahat kuvaa värikkäästi Jeesuksen tulon Tuonelaan:
”Kun Jeesus, kuoleman kuolettaja, tuli, otti hän ruumiin Aadamin siemenestä ja hänet naulittiin ruumiissaan ristille, ja hän maistoi kuoleman. Kun Kuolema huomasi, että Jeesus laskeutuu sen luokse, se järkkyi, ja nähdessään Jeesuksen se joutui kiihdyksiin. Se sulki porttinsa eikä tahtonut ottaa häntä vastaan. Silloin Jeesus särki sen portit, astui sen luokse ja alkoi ryöstää sen kaikkea omaisuutta. Kun kuolleet näkivät valon pimeydessä, nostivat he päänsä kuoleman pimeydestä, katselivat ympärilleen ja näkivät Kristus-kuninkaan kirkkauden. Silloin pimeyden vallat joutuivat surun valtaan, koska kuolema oli syösty vallastaan. Kuolema maistoi surmaajansa myrkyn, ja sen kädet raukenivat; se tiesi, että kuolleet heräävät ja vapautuvat sen orjuudesta. Kun Jeesus saattoi kuoleman ahdinkoon ryöstämällä sen omaisuuden, se valitti ja huusi katkeroituneena (kovalla) äänellä: ’Lähtekää asuinsijastani älkääkä enää tulko tänne! Kuka onkaan tämä, joka tulee elävänä asuinsijaani?’”
Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, niin toteutui Sakariaan kirjan ennustus ”Iloitse, tytär Siion! Katso, kuninkaasi tulee. Hän ratsastaa aasilla…” Tämä ennustus jatkuu sanoilla: ”Kuule, Jerusalem! Verellä vahvistetun liiton tähden minä vapautan vankeuteen viedyt asukkaasi syvästä ja pimeästä kuopasta.” Sak. 9:9-11. VT:n kuvauksien pohjalta on selvää, että tuo ”syvä ja pimeä kuoppa”, josta Siionin kuningas vapauttaa vangitut, on tuonela, helvetti ja kuolema.
Jakeessa Hepr. 2:13-15 kuvataan, kuinka Jeesus kuolemallaan riisti saatanalta, kuoleman valtiaalta vallan, ja näin Jeesus tuli ”päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina… Hän ottaa suojelukseensa Aabrahamin suvun.” Eli klassisen kristinuskon mukaan Jeesus saapui tuonelaan vapauttamaan kaikki uskolliset, kaikki, jotka laittoivat toivonsa Herraan. Katolinen katekismus vuodelta 1997 toteaa, että ”pelastuksen ilosanoma täyttyi, kun Kristus astui alas tuonelaan. Se on Jeesuksen messiaanisen tehtävän viimeinen vaihe – kestoltaan hyvin lyhyt mutta merkitykseltään mittaamattoman suuri: Lunastus ulottuu kaikkiin, kaikkien aikojen ja paikkojen ihmisiin, sillä kaikki pelastetut ovat tulleet osallisiksi lunastuksesta”, § 634.
Pääsiäisen liturgiassa toistuu sanat ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi.” Voimme resitoida tätä riemullisin mielin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.