Mitä neitsyt Mariasta pitäisi ajatella?

Joulun alla me kaikki matkaamme mielessämme seimen ääreen Marian, Joosefin, idäntietäjien, paimenten, Simonin ja Hannan kanssa. Joku meistä ehkä tuntee Herodes Suuren kaunan sydämessään, kun ei saa itse loistaa tähdistä kirkkaammin – varmasti meillä kaikilla on vähän kaikkien joulunäytelmän tähtien tuntoja sydämissämme. Neljäs adventti on kirkkokalenterissa pyhitetty neitsyt Marian, Herran äidin odotukselle. Odotamme hänen kanssaan Poikaa, Jeesusta.
Haluan tässä vähän avata näkemyksiäni Mariasta. Hän on nainen, josta monilla on vankat mielipiteet. Hänen suurta rooliaan on joskus mitätöity, ja toisaalta häntä on käytetty monenlaisten päämäärien keppihevosena. Matteuksen luvussa 1 Joosef painii sen tosiasian kanssa, että Maria, hänen kihlattunsa, on raskaana. Eikä hän tiedä, kuka on isä. Joosefilla oli kuitenkin kunnioitus Mariaa kohtaan, josta hän ei osannut ajatella pahaa. Hänhän ei ”lakia kunnioittavana miehenä” halunnut ”häpäistä kihlattuaan julkisesti.” Painiessaan asian kanssa enkeli ilmestyy hänelle yöllisessä näyssä:

”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Pyhä Henki tekee työtään Mariassa, hänen kohdussaan sikiää Pyhä Poika. Luukkaan evankeliumin luvuissa 1 ja 2 Marian rooli korostuu. Häntä ei todellakaan häpäistä julkisesti, vaan häntä todella kunnioitetaan. Enkeli Gabriel ilmestyy nuorelle israelilaiselle neitoselle ja tervehtii häntä kummallisin sanoin: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksen valtaan ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Enkeli jatkoi: ”älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa…”
Voimmeko ymmärtää Marian hämmennystä ja ihmettelyä? Nuo enkelin sanat tuovat mieleen 4. adventtina luettavat profeetta Sefanjan sanat tytär Siionille (Sef. 3:14–17):

”Iloitse, tytär Siion,
– Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi,
sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa.
- Älä pelkää, Siion,
älä anna kättesi hervota!
Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.”

Neitsyt Maria on kuin tytär Siion, jonka keskellä Jumala, Kuningas, todella on, ja jonka kautta koko kansa saa Vapahtajan. Enkeli Gabrielin sanoma Marialle sisältää messiaanisen lupauksen Jumalan Pojasta, joka tulee istumaan isänsä Daavidin valtaistuimella, ja joka tulee kuninkaana hallitsemaan ikuisesti Jaakobin sukua (Luuk. 1). Neitsyt Maria, tuo armon saanut, tuo jonka luona Herra on, ja jonka ei pidä pelätä, hän on kuningatar. Hän kantaa kohdussaan pyhistä pyhintä, Jumalan Pyhän Hengen läsnäolosta syntynyttä Poikaa. Tähän sikiämiseen tarvittiin Marian tahdon vastaus, hänen suostumuksensa, hänen uskonsa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Luuk. 1. Enkelin kuultua tämä ”tahdon-vastaus” Marialta, hän varmasti iloissaan lenteli taivaan Isän luo kertomaan neidon vastauksen. Nyt ilo vasta alkaisi, Jumala synnyttäisi Poikansa maailmaan. Jumalan isänrakkaus saisi täydellisen kohteen maan päälle. Ei ihme, että haltioitunut taivaan Isä sanoo Jeesuksesta, ”tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Seimen äärellä on joukko ihmisiä – paimenia ja idän tietäjiä – mutta seimen yllä loistaa myös tämä taivaallinen Isän ilo Pojasta. Vanhoissa keskiaikaisissa seimi-kuvaelmissa taivaan tähden takaa Poikaansa katsoo myös onnellinen Isä. Tässä taitelijat ovat ymmärtäneet jotain todella oleellista. (Katso mallikuva tästä.)

Neitsyt Maria otti uskon kautta vastaan Pojan, jonka ruumis kasvoi hänessä, hänen kohdussaan. Maria on esikuva kristitystä, joka ottaa ehtoollisella Kristuksen ruumiin sisäänsä, ja niin Kristus kasvaa ja saa muodon meissä. Jokaisen evankelistan esikuvana Maria, otettuaan ensin Kristuksen vastaan, ”lähti matkaan ja kiiruhti” muiden luo – Elisabetin luo. Marian kautta Herra tulee Elisabetille. Betlehemin majatalo oli suljettu Marialle ja Joosefille, mutta seimen äärellä on tilaa pienen pyhän perheen intiimiin hetkeen – sinne saapuvat viisaat miehet idän mailta ja raavaat lammaspaimenet yötöistään. Marian odottama, yhdeksän kuukautta odottama vauva on tarkoitettu Israelille ja koko maailmalle. Elisabetin vastaus Marian tuloon ja tervehdykseen on ihmeellinen (Luuk. 1):

”Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: – Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

Näemme siis, että Maria saa evankeliumissa valtavan suuria arvonimiä. Häntä tulee syvästi kunnioittaa ja kiittää. Hänen autuas uskonsa oli meidän pelastuksen kannalta välttämättömän tärkeä – hän antoi itsensä Herran käyttöön, jotta Jumalan Poika voisi tulla meidän luo hänen kauttaan – ”syntyi neitsyt Mariasta.” Luukas on tallentanut meille Marian kiitosvirren.

”Minun sielun ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”

Näin siis minäkin kiitän pyhää kolmiyhteistä Jumalaa Kristuksesta! Kiitän myös Herran äitiä, autuasta neitsyt Mariaa. Olkoon meillä samanlainen usko kuin hänellä on. Maria kantoi Jeesusta yhdeksän kuukautta kohdussaan, mutta ikuisesti sydämessään – jopa ristin juurella (Joh. 19) ja myöhemmin seurakunnassa (Ap. t. 1). Maria on meille kaunis esikuva, myös meidän hengellinen äitimme Jeesuksen kautta, siitä, että Jumalan Sana tulee painaa sydämeen ja tutkia sitä (Luuk. 2:19, 51). Silloin itse pyhä Jumala tekee sydämestämme kotoisan asuinsijansa (Joh. 14:23). Ajan mittaan Mariasta on tullut minulle rakkaampi, hän todella johdattaa meidät uskonydinkysymyksille, seimen luo, Jeesuksen luo ja ristin luo. Meidän tulee rakastaa Mariaa niin kuin Jeesus, niin kuin Elisabet, niin kuin Jeesuksen ”rakkain opetuslapsi” rakasti häntä (Joh. 19:26) – ”tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.”