Minä uskon.

Vuoden viimeisenä kirjaesittelynä haluan käsitellä Joseph Ratzingerin Introduction to Christianity. Ratzinger, nykyinen paavi, on yksi aikamme viisaimpia Hengen miehiä – luterilaisenakin voin tämän myöntää. Kirjassaan Ratzinger käy läpi Nikean uskontunnustuksen ja kysyy, onko se vanhentunut, voiko ajatteleva 2000-luvun kristitty vielä lausua sen täydestä sydämestään ja mielestään: ”Minä uskon.” Koska kirja on alkujaan kirjoitettu vuonna 1969, Ratzingerin näkemyksiä voi nyt verrata hänen kantoihinsa paavina. En tunne häntä niin hyvin – mutta on ihan selvää, että Ratzinger oli 1960-luvulla kirkonmies, joka tunnusti kristillisen uskonsa suoraselkäisesti. Juuri siksi, että Ratzinger tiivistää kristinuskon Nikean uskontunnustukseen, hänen uskonsa on periaatteessa sellaista, jonka myös luterilaiset, anglikaanit, ortodoksit ja monet muutkin tunnustavat. Tämä teos onkin yksi parhaimpia perinteisen kristinuskon puolustuksia. Se myös muistuttaa siitä, että meillä kristityillä on valtavasti yhteistä.

Suosittelen tätä kirjaa varsinkin papeille ja teologeille. Viime aikoina täällä Suomessa uskontunnustuksen sisältöä on kritisoitu voimakkaasti – esim. professori Heikki Räisänen, hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen ja jopa jotkut piispoistamme (!). Onneksi kuitenkin suurilta osin luterilaiset papit ja piispat uskovat selkeästi niin kuin uskontunnustuksessa sanotaan.

YLE uutisoi tätä keskustelua Kuopion piispanvaalien alla (ks. tästä):

”Uskontunnustus on Sakari Häkkiselle enemmän symboli kuin totuus sellaisenaan. Häkkinen sanoo, että hänen on vaikea ymmärtää uskontunnustuksesta kirjaimellisesti esimerkiksi sitä, että Jeesus syntyi neitsyestä tai astui alas Tuonelaan.

- Uskontunnustusta pitää tulkita kuten Suomen lippua: symbolina. Se kokoaa ihmiset yhteen ja on uskonnonkieltä parhaimmillaan. Uskontunnustus on kielikuvia, sillä uskosta ei voi puhua väitelauseilla, Häkkinen arvioi.

- Raamatussakaan neitseestä syntyminen ei ole keskeisessä roolissa. Neitseestä syntyminen oli sen ajan maailmankuvaa, ja silloin kaikkien suurmiesten keisari Augustuksesta lähtien uskottiin syntyneen neitseestä. Me emme kuitenkaan tarvitse Antiikin ajan maailmankuvaa voidaksemme olla kristittyjä.”

Olen lukenut Ratzingerilta useita teoksia, mutta tämä on kyllä niistä tähän asti kaikkein monimutkaisin ja tieteellisin. Kirja onkin omistettu professori Ratzingerin yliopisto-oppilaille. Aivan alaan tutustumattomille en suosittele tätä kirjaa siksi, että se on aika monimutkainen, vaikkakin hyvin mielenkiintoinen, syvällinen ja opettava. Aloittelijoille suosittelen esim. anglikaani piispan ja Jeesus-tutkijan Tom Wrightin hyvää johdanto-opasta kristinuskosta – Simply Chrsitian (2007).