Bob Dylan, Jenni Vartiainen ja lähdön hetket

Yllä on  isä Barronin vidio Dylanista. Olen itsekin ollut pitkään jonkinasteinen Dylan-fani.

Bob Dylan julkaisi vuonna 1978 levyn Street Legal. Sen viimeisenä kappaleena on Where are you tonight. Pidin nuorena lukiolaisena äidinkielen esi­tel­män Dylanista ja muistan käsitelleeni tätä laulua vähän tarkemmin. Sen voidaan nähdä kuvaavan siirtymävaihetta, henkilökohtaista eksodusta, jolle Dylan oli ilmeisesti itse astumassa. Street Legal –levy on selvästi syn­tynyt keskellä murroskautta. Vuonna 1979, vain vuosi tuon levyn julkaisun jälkeen, Dylan julkaisi ensimmäisen Gos­pel-levynsä – Slow Train Coming. Hän koki voimakkaan kääntymyksen näinä aikoina.

Mielestäni tämä kappale puhuu erityisesti luopumisesta ja siitä, kuin­ka astutaan jollekin uudelle tielle. Enää ei voi pysähtyä, sydämessä päätös on jo tehty. Näin Dylan laulaa:

The truth was obscure, too profound and too pure
To live it you have to explode
In that last hour of need, we entirely agreed
Sacrifice was the code of the road

I left town at dawn, with Marcel and St. John
Strong men belittled by doubt
I couldn’t tell her what my private thoughts were
But she had some way of finding them out

Dylan jatkaa, että tuolla tiellä hän näkee paenneet demonit, leijonan ja miljoona menetettyä unel­maa. Mutta silti hän jatkaa matkaa, ikään kuin tietäen, että kaikki taakse jäävä on katoavaa, läpi­nä­ky­vää ja onttoa. Lopulta, kuljettuaan läpi myrskyjen, hän toteaa: “If you don’t believe there’s a price for this sweet paradise. Remind me to show you the scars” ”Jos et usko, että tällä ihanalla pa­ra­tiisilla on hintansa, muistuta minua vain näyttämään sinulle haavat.”

Tielle lähtemisellä oli siis hinta. Haavojen kautta aukesivat paratiisin portit. Uhri on tien koodi. Kaikki vanhat unelmat palavat taivaan tuuliin. Maa on raiskattu. Räjähtämällä pal­jastui totuus.

Eräässä kouluaamunavauksessa vertasin tätä Dylanin kappaletta Jenni Vartiaisen biisiin ”En haluu kuolla tänä yönä.” Siinä kuolemisella tarkoitetaan varmasti jotain luopumista – ei kon­kreettista kuolemista. Tässäkin kappaleessa teemana on lähteminen, vanhasta luopuminen ja siihen liittyvät vaikeudet. Dylan kappaleessa tielle lähdetään pyhien kanssa heti aamun kajastaessa, Jen­nin kappaleessa vielä emmitään ja epäillään. Hän ei halua lähteä ”tänä yönä”. Näin hän laulaa:

”Olen kesken en siis lainkaan valmis täältä poistumaan

Juuri kun on meno käynyt elämältä maistumaan

Mulla olis yksi toive, yksi pieni pyyntö vaan

Mä en haluu kuolla tänä yönä

Lupaan lukea raamatun ja raitistun

Jos saan aikaa se varmasti onnistuu

Muttei tänä yönä

Jääköön taakseni syntinen entinen

Pystyn muuttumaan vielä mä tiedän sen

Muttei tänä yönä

Annathan siis katsoo vielä miltä näyttää huominen

Niin mä teen mun parhaani et oisin hyvä ihminen

Tiedän että kuulet tämän pyyntöni mun rukouksen

Mä en haluu kuolla tänä yönä.”

Sekä Jenni Vartiaisen että Bob Dylanin kappaleet ovat syvästi uskonnollisia. Nämä molemmat kappaleet kuvaavat tielle astumista, jonkinlaista eksodusta. Kristittynä näen molemmissa kappaleissa sen totuuden, joka koskettaa tuiki tavallista kristityn arkea. Joka päivä pitäisi tehdä parannusta ja astua tielle, jättää vanha taakse ja kulkea eteenpäin muiden ”tuolle tielle lähteneiden” kanssa. Itse asiassa meidän kastekaavassa pappi sanoo kastettavalle, että Kristus on hänet vapauttanut synnin, kuoleman ja pahan vallasta. ”Antakoon hän sinulle voimaa joka päivä kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle.”