Tässä
on video uskontunnustuksesta. Siinä määritellään ikivanha kristillinen usko.
Pyhä Kyrillos Jerusalemilainen vaikutti olennaisesti kristikunnan keskeisen,
Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen lausuntoihin, ja siihen, miten
kristityt ilmaisivat uskonsa kolmiyhteiseen Jumalaan. Tämä 350-luvulla
kirjoittanut piispa toteaa näin:
”Paina uskontunnustus mieleesi. Sopivaan aikaan saat jumalallisista kirjoituksista vahvistuksen sisällön yksityiskohtiin. Eihän uskontunnustusta ole laadittu ihmisten mielipiteiden mukaan, vaan koko kirjoituksesta on koottu tärkein, ja se muodostaa uskontunnustuksen opin. Niin kuin sinapinsiemen sisältää pienessä jyväsessä monia lehtiä, samoin tämä uskontunnustuskin käsittää muutamissa sanoissa koko Vanhan ja Uuden testamentin hurskauden tuntemisen. Veljet, huomatkaa ja pitäkää kiinni siitä opetuksesta, jonka nyt saatte. Kirjoittakaa se sydämenne tauluun.”
Nykyään
on muodikasta perustaa usko omaan mielipiteeseen. Tältä pohjalta, jossa dogmaa
pidetään vain ”kuolleena kirjaimena”, syntyy aivan ristiriitaisia näkemyksiä.
On kuvaavaa, että esimerkiksi pastori Kai Sadimaa, joka niin innokkaasti haluaa
”vapauttaa” Jeesuksen opin kahleista, julistaa omien mielipiteidensä mukaista
Jeesusta, joka on täydessä ristiriidassa useiden toisten ”dogmeista
vapautettujen jeesusten” kanssa. Ilman uskonsääntöä – uskontunnustusta –
kristinuskosta muodostuu kiistelevien spesialistien klubi, kerho, jossa on vain
erilaisia mielipiteitä. Mistä tiedät, kuka on oikeassa? Et mistään. Juuri tämän
vuoksi, ne jotka väheksyvät dogmaa, kannattavat aikamoista anarkiaa. Ehkä
silloin voittaa se Jeesus-mielipide, joka saa eniten ”tykkäyksiä”, joka on
kulloinkin muodikkain ja ajanmukaisin. Jos kaikki perustuu mielipiteisiin, niin
silloin on hyväksyttävä niin Olli Valtosen, Irja Askolan, Kai Sadimaan, Spongin
ja Heikki Räisäsen kuin myös ihan kenen tahansa mielipiteet Jeesuksesta. Jos
lakaiset dogmat ja uskonsäännön pois, niin voit toki väheksyä esim. Kai
Sadimaan mielipidettä, mutta mitä sitten. Sinun ”uskon mielipiteelläsi” on suunnilleen
saman verran painoarvoa kuin hänen näkemyksellään.
Mieti,
jos olisit vakavasti sairas ja joutuisit sairaalaan, niin millaisen lääkärin
haluaisit. Haluaisitko ihmissuhde-ekspertin, sympaattisen ja mukavan henkilön,
joka ei kuitenkaan ymmärtäisi lääketieteestä tai sairastamastasi vaivasta
mitään, vai haluaisitko hänen sijastaan lääkärin, joka on huippuasiantuntija
vaikkakin ihmissuhdetaidoiltaan aika tumpelo? Jos kirkkoa pidetään syntisten
sairaalana, niin piispat ja papit ovat niitä ”sielujen lääkäreitä” – heidän ensisijainen
tehtävä ei ole olla mukavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.