Arkeologian aarteita - maailman vanhimmat kirkkorakennukset - Megiddo

Tämä on ensimmäinen osa kirjoitussarjasta, joka käsittelee maailman vanhimpia löytyneitä kirkkoja ja rukoushuoneita. Vanhimmat niistä ovat Dura Europoksessa ja Megiddossa - molemmat ovat peräisin 200-luvun alkupuoliskolta, ja molempien rauniot on löydetty ja kaivettu esiin vasta 1900-luvulla. Kyseessä on siis varsin uutta tietoa, joka jokseenkin muuttaa tutkijoiden vakiintuneita käsityksiä alkukristillisyydestä. Dura Europoksen kirkko löytyi 1920-luvulla, kun taas Megiddon rukoushuone löytyi 1990-luvulla! 

Varhaiset kristityt, apostolien ajoilta, kokoontuivat kodeissaan (Room. 16:3-5, 23; 1. Kor. 16:19), joten heidän elämästään ei ole jäänyt sen kummempia arkeologisia jälkiä. Kirkkohistorijoitsija Eusebius kirjoittaa klassikkoteoksessaan, Kirkkohistoria, että 250-luvulla tapahtui suuri muutos Rooman valtakunnassa. Kristittyjen vainot hellittivät väliaikaisesti. Tuona aikana kristityt laajensivat ko­ti­kirkkojaan. Niistä muodostui julkisia keskuksia, kylien ja kaupunkien keskuspaikkoja. Eusebius ker­too tästä merkittävästä kehitysvaiheesta näin: 

Saattoi nähdä myös seurakuntien johtajien saavan kaikkien maaherrojen ja käs­kyn­hal­ti­jain puolelta osakseen sellaista suosiota. Kuinka voitaisiin kuvailla noita vä­ki­rik­kai­ta kokouksia ja niiden paljoutta, jotka joka kaupungissa tulivat koolle, ja tuota mer­kil­lis­tä tulvimista rukoushuoneisiin? Kun kristityt sen johdosta eivät enää voineet tulla toi­meen vanhoilla rakennuksillaan, he rakensivat kaikkiin kaupunkeihin perustuksia myö­ten uusia tilavia kirkkoja. (Kirkk. Hist. VIII 1:5.) 

Katsotaan nyt Megiddon rukoushuonetta, joka on yksi näistä 200-luvulla rakennetuista kirkoista.

Megiddo - Israelin vanhin kirkko?

Maailmanlopun maisemissa, Harmageddonin kupeessa on Megiddo-niminen raamatullinen kau­pun­ki. Näillä tienoilla on myös Megiddon moderni vankila, jota laajennettiin1990-luvulla. Ra­ken­nus­töi­hin määrättiin vankeja, joista eräs teki elämänsä jymylöydön. Hän nimittäin löysi rakennusmaalta mui­naisen kirkon tai rukoushuoneen rauniot mosaiikkimaalauksineen. Ammattiarkeologit kutsuttiin no­peasti paikalle. Heidän tutkimustensa mukaan kyseinen kirkko on todennäköisesti peräisin kol­man­nen vuosisadan alulta. Kirkko on alueella, jossa on tuona aikana sijainnut sekä juutalainen kylä että roomalainen sotilastukikohta. Myöhemmin nämä alueet liitettiin suureen Ma­xi­mia­no­po­li­sin kaupunkiin. Tutkimukset osoittavat, ettei Megiddon kirkko ollut enää käytössä 280-luvulla

Kirjalliset lähteet valaisevat, että Maximianopolisin piispa oli mukana Nikean kir­kol­lis­ko­kouksessa vuonna 325. Näin ollen alue on säilynyt kirkollisesti vahvana myös sen jälkeen kun Me­giddon kirkkorakennus jäi pois käytöstä. Megiddon kirkko on erityisen kauniisti koristeltu ja hy­vin säilynyt. Kyseessä lienee Pyhän Maan vanhimmat kirkkorauniot, jotka tutkijat ovat löytäneet.

Megiddon kirkosta, joka on kooltaan 10 m x 5 m, on löytynyt erilaisia mo­sa­iik­ki­maa­lauk­sia - katso viereinen kuva. Arkeologit ovat aina erityisen kiinnostuneita kirjoituksista, koska ne ovat erittäin pal­jas­ta­via mykkien raunioiden keskellä. Megiddon kirkkomosaiikkien keskeltä löytyy kolme krei­kan­kie­lis­tä kirjoitusta. Yhdessä on muistokirjoitus neljälle naiselle: Primilla, Cyriaca, Dorothea ja Chreste. Toi­sessa mosaiikissa lukee näin: ”Gaianus, jota kutsutaan myös Porphyriukseksi, sadanpäämies, mei­dän veljemme, on anteliaisuudessaan kustantanut päällystyksen rakentamisen. Brutius teki työn.” Kolmas mosaiikkikirjoitus, joka löytyy ehtoollispöydän vierestä, ei jätä epäilyksiä siitä, että ky­seessä on kristittyjen pyhä palvontapaikka: “Jumalaa rakastava Akeptous on uhrannut pöydän (trapeza) Jumalalle Jeesukselle Kristukselle muistoksi.” Mosaiikissa oli myös kala-symboli, joka tie­tysti viittaa Jeesukseen samoin kuin lukuisiin evankeliumin kala- ja ruokkimisihmeisiin.  

Näemme Megiddosta, että tässä israelilaisessa rukoushuoneessa on palvottu Jeesusta Ju­ma­la­na, samoin siellä on vietetty ehtoollista. Lisäksi, Megiddon hulppea lattiamosaiikki, joka on koko kir­kon hienoin yksityiskohta, tekee selvästi, että kyseessä ei ole mikään ”maanalainen seurakunta”. Ky­seessä on varsin avoimesti toimiva ja kaunis rukoushuone. Emme tiedä, minkä vuoksi kirkko on hy­lätty 280-luvulla. Yksi arvaus on se, että roomalaiset viranomaiset sulkivat sen juuri siksi, että se oli niin avoin ja kaunis.