Mihin tätä sukupolvea voisi verrata..

Tässä on saarnani, jonka pidin juuri äskettäin Mikaelin kirkossa.
Matt 11:11 – 19
Jeesus puhuu aika paljon omasta sukupolvestaan. Hän tavallaan on arvioi aikansa henkeä ja ajan tuulia aika syvällisesti. Suomen historiassa puhutaan usein itsenäisyysajan sukupolvesta, talvisodan sukupolvesta, jälleenrakentamisen sukupolvesta, 60-luvun radikaalista sukupolvesta, ja nykyään on varttumassa ja estradille tai kehään astumassa uusi sukupolvi, joka vielä vähän etsii itseään.
Psalmeissa sanotaan aika monta kertaa, 33:3; 40:4; 96:1; 98:1; Jes 42:10: virittäkää Herralle uusi laulu! Kristinusko uhkaa jäädä historiaksi, jos uusi laulu ei aina vähintään sukupolvien väliajoin kajahda, ja aina tuo laulu kuulostaa vähän erilaiselta, vaikka sisältö onkin sama.
Jeesus mietti: mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Jokainen voi tykönänsä miettiä, mihin itse vertaisi tätä meidän sukupolveamme? Jeesuksen suussa sanat ’tämä sukupolvi’ tarkoitti myös jotain aivan erityistä. Se oli nimittäin käsite, joka on peräisin jo Vt:sta. Vt:ssa ’tämä sukupolvi’ viittaa useimmiten siihen sukupolveen, jonka Jumala johdatti Mooseksen johdolla pois Egyptin orjuudesta. Tuo sukupolvi kulki autiomaassa 40vuotta, ja tuona aikana he valittivat milloin mistäkin, kerran he halusivat jopa kivittää Mooseksen ja hylätä Herransa. He kapinoivat joka mutkassa, mutta tästä huolimatta Jumala piti heistä huolen ja siunasi heitä. Kuitenkaan tuo Egyptistä vapautettu sukupolvi ei päässyt perille luvattuun maahan, ei edes Mooses.
Tuosta vapautetusta, erämaavaelluksen sukupolvesta ei sanota Mooseksen kirjoissa paljoa hyvää. Tuota sukupolvea kuvataan esimerkiksi näin, Dtn 32:5: ’kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra.’ Dtn 32:20: ’He ovat kapinoiva sukupolvi, lapsia joihin ei voi luottaa.’ On aika jännää, että erityisesti tuota sukupolvea, jonka Jumala kutsui vapauteen, kutsutaan erityisen syntiseksi, pahaksi ja uppiniskaiseksi – mahdottoman vaikeiksi ihmisiksi.
Jeesuksen aikana luettiin Raamatusta myös, että Nooan aikana oli elänyt erityisen paha sukupolvi. Tuon sukupolven aikana, Gen 6:11 – 12, ’turmelus levisi maassa ja väkivalta täytti maan, ja ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.’ Ja tuon sukupolven aikana Jumala lähetti tulvan, ja tulva tuli yllättäen ja odottamatta. Ainoastaan Nooa oli kumppaneineen valmistautunut siihen, tuon pahan sukupolven keskellä.
Nyt kun Johannes Kastaja ja Jeesus nähdään tätä taustaa vasten, niin me saatetaan ymmärtää Jeesuksen merkityksestä jotain tosi suurta ja tärkeää. Nimittäin kun katsotaan, mitä Jeesus sanoi tuosta hänen aikaisesta sukupolvestaan, niin kuva käy aika hurjaksi. Hän sanoi, Mark 8:38: ’joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa.’ Kun häneltä kysyttiin jotain merkkiä, jolla hän osoittaisi olevansa se oikea ja todellinen Messias, niin hän sanoi, Matt 16:4: ’tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.’ Jeesus sanoi, että menneistä päivistä aina tähän päivään asti hänen kansalaisensa olivat vainonneet ja tappaneet heille lähetettyjä profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Tästä hän sanoi, että, Matt 23:36: ’totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta.’ Lopulta Jeesus turhautuu ja sanoo, Mark 9:19: ’voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?’
Tämä Jeesuksen sukupolvi ei siis itkenyt eikä tanssinut, vaikka heitä kutsuttiin millä lailla tahansa. Ei. Jeesus hyljättiin. Hänestä sanottiin, että hän on ’syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä’. Johannes Kastajasta sanottiin, että ’hänessä on paha henki.’ Totta on tietty se, että Johannes Kastaja ja Jeesus saivat paljon kannattajia, ja senhän takia heitä pelättiinkin. Aika suuri osa kansasta, varsinkin ne kansan syrjityt ryhmät eli julkisyntiset ja uskonnollisessa mielessä alisuoriutuvat ihmiset eli publikaanit ja muut sellaiset, seurasivat näitä miehiä. Mutta silti: Johannes Kastajan kaula katkaistiin, ja kohta sen jälkeen Jeesus ristiinnaulittiin. Tuo syntinen sukupolvi hylkäsi Johannes Kastajan, joka profeetoista suurin, ja Jeesuksen, joka on Messias, Herra.
Onko maailma muuttunut? Miten on tämän meidän sukupolven laita? Olemmeko me sellaisia torilla leikkiviä lapsia, jotka tanssivat, kun muut lapset soittavat meille huilua, ja sellaisia, jotka itkevät, kun muut ovat surullisia? Tai sanommeko mekin: Ei, emme me halua leikkiä teidän kanssanne. Onko meillä korvat, joilla kuulla? Olemmeko me jotain erityisiä poikkeuksia tämän sukupolven keskellä? Viritämmekö me sen uuden laulun Herralle, joka soi niin kauniisti?
Olemmeko me niin kuin ne harvat uskolliset Mooseksen sukupolven aikana, tai niin kuin Nooa silloisen pahan ja väkivaltaisen sukupolven keskellä? Paavali sanoo ihan selvästi, Gal 1:4, että Kristus ’uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto.’ Tässä ja monissa muissa kohdissa käy ilmi, että tämä nykyinen maailma, tämä sukupolvi on paha siinnä missä aiemmatkin sukupolvet. Samalla tässä sanotaan, että oli Isän Jumalan tahto, että meidät on pelastettu Jeesuksen täydellisellä uhrilla tästä nykyisestä pahasta maailmasta.
Leikkivien ja itsepäisten lasten lisäksi Jeesus vertasi omaa sukupolveaan myös Nooan sukupolveen. Tuo vertaus on tosi kova, koska monet juutalaiset lainoppineet Jeesuksen aikana ajattelivat, että nimenomaan Nooan sukupolven aikana (Gen 7:1) oli elänyt se pahin ja väkivaltaisin sukupolvi kautta historian. Juutalaiset myös ajattelivat, että juuri ennen pelastuksen aikojen täyttymistä, pahuus lisääntyisi tosi kovaksi, ahdistus täyttäisi koko maailman, ja sitten tulisi pelastus. Varmasti Jeesus ajatteli vähän samalla tavalla, kun hän puhui lopun ajan koettelemuksista, jotka päättyisivät aivan yllättäen, silloin kuin toivoa ei enää oikein olisi, kun Ihmisen Poika ilmestyisi ja pelastaisi omansa.
Nyt joulun ovella olen miettinyt sitä, että Jeesus jäi majatalon oven taakse. Hänet laskettiin seimeen ja sitten jossain vaiheessa paimenet tulivat häntä katsomaan. Paimenet tulivat paikalle sen takia, koska enkeli ilmestyi heille ja ilmoitti suoraan taivaasta, että teille on syntynyt Vapahtaja, Herra, Kristus. Tämän pahan maailman keskellä ei yksikään ihminen löydä Jumalaa omassa viisaudessaan tai hyvyydessään. Yksikään sukupolvi tai sen jäsen ei laula Herralle uutta laulua, jos Jumala ei kutsu häntä omakseen, avaa hänen korviaan ja silmiään näkemään ja kuulemaan, ja ellei Jumala itse herätä uskoa hänessä. Jeesus sanoo, Joh 6:44, 65: ’ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo.’ Paavali sanoo, Ef 2:3, että mekin ennen ’olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.’ Mutta, Ef 2:8, ’armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.’ Samoin Paavali kirjoittaa, Gal 1:16, että Jumala ’näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle.’ Jeesus sanoi, että Isä, taivaan ja maan Herra, on ’salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille, ‘ ja, että Isää, Jumalaa ’ei tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.’
Tälle maailmalle Jeesus Kristus on tänäänkin hullu juttu. Tämän takia meillä on syytä vain kiittää taivaallista Isäämme siitä, että hän on avannut meidän korvamme kuulemaan hyvän paimenen äänen. Aivan niin kuin silloin aikoinaan kun tuo ’syömäri ja juomari, syntisten ystävä’ aterioi syntisten kanssa, aiheuttaen hämmentävää iloa, samalla lailla meillä on syytä tuntea hämmentynyttä iloa, siitä, että meille on tämä ihme suotu, että saamme olla Jeesuksen ystäviä, veljiä ja sisaria. Hänen rakkautensa on niin suuri, ettei sitä voi käsittää. Vaikka elämäni perusajatus tiivistyy usein sanaan anteeksi, niin kuitenkin kovimmin kajahtaa kiitos. Olen niin kiitollinen Jumalalle, Isälleni, joka näki hyväksi avata minun kuurot korvani evankeliumille. Olen niin kiitollinen Jeesukselle, Jumalan Pojalle, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Olen joka suhteessa kiitollisuuden velassa.
Syntisten ystävä etsi 2000vuotta sitten kadonneita lampaita, syntisiä hän kutsui yhteyteensä. Hän kutsui luokseen ihmisiä tuosta pahasta sukupolvesta, jotka olivat kuin lapsia, jotka eivät halunneet leikkiä hänen kanssaan. Tänäänkin Jeesus kutsuu meitä: tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuorimien uuvuttamat, katsokaa minua, minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Löytyyko Roomalaiskirjeestä poliittisia salasanomia?

Super-raskaan sarjan Raamatun tutkijat Tom Wright ja John Barcley ovat otelleet enismmäisen erän väittelyssään koskin sitä kysymystä, mikäli Roomalaiskirjeessä on enemmän tai vähemmän salaisia viittauksia ajan politiikkaan ja lähinnä siis Rooman valtakuntaan ja sen keisariin. Wright väittää (mikäli olen oikein ymmärtänyt), että Paavalin kirjeissä Kristus, Jumalan Poika ja hänen valtakuntansa asetetaan vastakkain keisarin, jumalan pojan ja hänen valtakuntansa kanssa.. Lisää kyseisestä matsista löytyy tästä.

Tämä on tosi mielenkiintoista, koska kyse on tosi isosta asiasta, joka on näin joulun alla ajankohtainen sikäli, että Wright väittää myös, että jouluevankeliumissa on selvästi tällaista poliittista piikittelyä.. Luukkaan kohdalla olen ainakin (tässä vaiheessa toistaiseksi) hänen kanssaan samaa mieltä tässä asiassa.
Ehkä Luukas haluaa laittaa Kristuksen ja Keisarin vastakkain tässä kohdassa. Sanottakoon, että tietyt sanat kuten euangelion, soter, kyrios, parousia ja ereine olivat Rooman valtakunnassa poliittisia, ja monet niistä liittyivät keisari-kulttiin. Näistä sanoista ainakin soter, kyrios, eirene ja euangelion esiintyvät Luukkaan jouluevankeliumissa, missä mainitaan myös evankelistoita ainoan kerran yhdenkään keisarin eli Augustuksen, nimi. Lisäksi Apostolien teoissa kerrotaan, että Paavalia ja hänen kumppaineitaan syytettiin siitä, että he, Ap. t. 17:7 'kaikki rikkovat keisarin säädöksiä (dogmaton) ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.' Aika jännää, että sana käsky ilmaistaan tässä kohdassa kreikkalaisella sanalla dogma. Sama sana esiintyy myös jouluevankeliumissa, jolloin keisari Augustus antoi käskyn (dogman), Luuk. 2:1, siitä, että 'koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.'
Aiemmassa blogissani käsittelin jo vähän tuota jouluevankeliumia ja sen suhdetta juutalaisiin pelastus-toiveisiin 'odotetusta Jerusalemin lunastuksesta' ja 'Israelin lohdutuksesta'. Ja näissä piireissä ei ainakaan olettaisi, että pakanallisen keisarin 'dogmia' veron keruusta kunnioitettaisiin kovin paljon. Sitten myös se, että fariseus Gamaliel vertaa alkuseurakuntaa piiskuisiin 'wanna-be-messiaanisiin' liikkeisiin ensimmäiseltä vuosisadalta.. Ap. t. 5:36 - 37. Mene ja tiedä..

Itsenäistymiskamppailuja

250vuotiaallaa Reimalla on kuulemma toivottavasti viimeinkin kovin uhma- ja buberteetti-ikä takanaan! Huokaiskoon Äiti helpotuksesta! Kato vaikka tästä, ja erityisesti kato Reiman stoori, palsta 2!

Jouluevankeliumin taustatietoja

Tällä viikolla alkaa joulupuheiden aika:) Tämän vuoksi ajattelin julkaista vähän tausta-ajatuksia, jotka liittyvät jouluevankeliumiin.

Luukkaalla Jeesuksen syntymäkertomus sisältää tosi paljon kansallisia toiveita. Jeesusta ’kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua’, Luuk 1:32 – 33. Jeesus on profeettojen ennustama ’väkevä pelastaja’ joka nousee Daavidin suvusta, 1:69. Profeetat Simeon ja Hanna olivat innoissaan Jeesuksesta, koska he ’odottivat Israelille luvattua lohdutusta’, 2:25, ja ’Jerusalemin lunastusta’, 2:38. Näitä asioita moni muukin tuntui kipeästi odottavan tuolloin Jerusalemissa ja Israelissa.
Näiden unelmien keskellä kuvataan tosi jännästi kuinka Rooman keisari Augustus antaa koko maanpiiriä koskevan käskyn verolle panosta. Historian kirjat kertovat, että 6jKr Quirinius toteutti verolle panon, joka aiheutti paljon levottomuuksia juutalaisten keskuudessa. Silloin lainopettaja Juudas Galilealainen yllytti ihmisiä maanmiehiään ja haukkui veron-keruu käskyä noudattavia juutalaisia siitä, että ’alistuivat maksamaan veroa roomalaisille ja kunnioittivat Jumalan ohella kuolevaisia valtiaita.’ Juutalaissota, Josefus, 2:118; 7:253, Josefus, Juutalaisten historia, 18:23. Apostolien teoissa, eli Luukkaan jatkokertomuksessa, kerrotaan lainopettajan, fariseuksen ja neuvoston jäsenen Gamalielin ohimennen maininneen tästä Juudas Galilealaisen kapinasta jakeessa Ap. t. 5:37. Kyseisessä jakeessa alkuseurakuntaa verrataan juutalaisiin kapinaliikkeisiin.
Kuvio Luukkaan evankeliumin Jeesuksen syntymäkertomuksessa on tosi jännä:
1) selvä kansallinen tausta unelmineen ja toiveineen profetioiden täyttymisestä, jonka seurauksena vapaus koittaisi ja juutalaiset saisivat todellisen kuninkaan, joka hallitsisi heitä. Luuk 1:31 – 33 jne..
2) tästä huolimatta.. Maria ja Joosef matkaavat Betlehemiin veron maksua varten.
3) Veron maksu roomalaisille koettiin vaikeaksi asiaksi, ja Juudas Galilealainen ja monet muut kansalliset vapaustaistelijat vastustivat tuota veroa (Juut. sota 2:118). On aika selvää, että näissä piireissä ’Jerusalemin lunastuksen’ ja ’Israelille luvatun lohdutuksen’ odotukset olivat varmasti suosittuja.
4) Kuitenkin Maria ja Joosef maksoivat veronsa eivätkä liittyneet Juudas Galilealaisen yllyttämään kapinaan roomalaisia vastaan.
5) Vaikuttaa siltä, että Luukas on käyttänyt tarkoituksella ja taidokkaasti tyyliä, jolla hän on voinut erottaa Jeesuksen ns. ’neljännen filosofian’ piiristä, jonka Josefuksen mukaan perusti Juudas Galilealainen (Josefus, Juutalaisten historia 18:23). Kuitenkin Jeesus esitetään kansallisten toiveiden täyttäjänä ja kansan todellisena pelastajana.., joka, ironisesti kyllä, päätyy profeettojen ennusten mukaiseen Betlehemin kylään syntymään (Miika 5:1 – 4), sen takia, että Rooman keisari antoi käskyn, jonka mukaan juutalaisia piti masentaa ja alistaa rasittavalla verolla.. aika jännää.
Luukas haluaa sanoa voimakkaasti ja tyylikkäästi, että Jeesus on todellinen Herra, joka syntyy vaatimattomiin oloihin, ja näennäisesti monien sattumien summana, vaikka kaiken takana onkin tarkka suunnitelma.

Kristitty

Tapahtui niinä päivinä - Jeesuksen syntymä

Pähkäiltiin eräässä ryhmässä aika perinpohjaisesti Jeesuksen syntymä-kertomuksia. Tässä muutamia ajatuksia sen pohjalta..

1) Matteus tarkkailee tapahtumia selvästi Joosefin, eikä Marian näkökumlasta, toisin kuin Luukas. Matteus ottaa esille 'lakia kunnioittavan miehen' eli Joosefin huolen, siitä että Maria oli raskaana ennen avioliiton solmimista (Matt 1:18 - 20, 25). Joosef osoittautuu kunnon mieheksi, joka tottelee unen välitykselle saamiaan neuvoja Jumalalta (Matt 1:20, 2:13). Hän tekee näin vaikka varmasti tuntee paljon häpeää, koska kaikki ei mene ihan niinkuin voisi olettaa. Tutkijat huomauttavat usein, että jae Mark 6:3, jossa aikuisen Jeesuksen vastustajat, ja itse asiassa hänen omat naapurinsa hänen kotikylästään Nasaretista kutsuvat häntä halveksuvasti 'Marian pojaksi', tarkoittaa sitä, että Jeesuksen syntymään liittyi joku vaikea asia.. Yleinsä poikaan viitattiin nimittäin isän mukaan, mutta Jeesuksen tapauksessa näytti olevan, aika monien kohdalla, epäselvää, kuka oli hänen isänsä.

2) Luukkaan kertomuksessa ei oteta esille tätä vaikeaa laillista ongelmaa, mikä liittyi siihen, että Jeesus syntyi avion ulkopuolella. Luukkaan evankeliumissa asioita tarkkaillaan Marian, nuoren 12 - 15vuotiaan tytön näkökulmasta.

Jumala toimii usein tällä tavalla. Kun ihmiselle annetaan joku suuri ja hieno ja kunniakas tehtävä, niin samalla annetaan jokin vaikea asia eli risti kannettavaksi. Maria sai iloita siitä, että 'Herra katsoi vähäiseen palvelijaansa' kaikkien ylhäisten sijasta, ja, että 'Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja', ja hän sai laulaa, että 'tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi'. Luuk. 1:46 - 56, Marian kiitosvirsi. Tästä huolimatta Jeesus toi Marian elämään paljon ahdistusta (Luuk. 2:48), ja jopa 'miekka oli käyvä hänen sydämensä läpi', Luuk. 2:35. Mielenkiintoinene asia on se, että Maria vaikeinee tästä uutisestaan aika täydellisesti. Hän ehkä nielee vanhempiensa, sukulaistensa ja naapureiden moitteet siitä, että tyttö on raskaana avion ulkopuolella.. tästä epäoikeudenmukaisesti kokemastaan halveluksunnasta huolmitta hän ei puolusteli itseään sanomalla, että hän on raskaana Pyhän Hengen vaikutuksesta! Maria vaikenee ilmeisesti aika pitkäksi aikaa.. Vaikuttaa siltä, että Maria avaa suunsa vasta vanhoina päivinään.. ehkä vasta silloin kun evankelista Luukas mahdollisesti tuli haastattelmaan häntä Jeesuksen syntymään liittyvistä asioista (Luuk 1:2 - 3). Emme voi tietää, mitä tuo Maria on 'kätkenyt sydämeensä' ja missä vaiheessa, ja mitä siitä, hän on tuonnut julki (Luuk. 2:19, 51).

Mielestäni voidaan ajatella, että raskaaksi tuleminen tuona aika ja tuolla tavalla aiheutti Mariassa shokin. Hallitsematon ja kaikkivaltias Jumala oli konkreettisesti koskenut häntä ja tullut hänen pieneen elämäänsä. Hän varmasti pelkäsi, mutta samalla hän oli varmasti äärimmäisen iloinen - hämmentynyt. Hän ehkä ajatteli, ettei kukaan ottaisi häntä todesta, jos hän sanoisi synnyttävänsä kohta Israelin kuninkaan ja pelastajan, Messiaan. Ja jos hän olisi pitänyt siitä isoa numeroa, niin hänet olisi varmaan tapettu.. Herodes Suurihan halusi teloittaa kaikki Betlehemin pikkupojat, koska hän halusi pysäyttää Messiaan jo kehtoonsa.

Ehkä Maria piti enkelin sanoman salaisuutena, ja 'kätki sen sydämeensä', kuten jakeissa Luuk 2:19 ja 51 sanotaan. Ehkä hän uskaltaisi kertoa sen vasta sitten, kun näkisi, millainen poika hänelle syntyisi, ja sitten kun ennustus (Luuk 1:31 - 33) toteutuisi. Ennen sitä hän vain uskoi, Luuk 1:45, ja toivoi näkevänsä Jeesuksessa jotain ihmeellistä - 'valon, joka loistaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille (Luuk .2:30 - 32), 'Korkeimman Pojan, joka hallitsee Daavidin valtaistuimella Jaakobin sukua ikuisesti', Luuk 1:32 - 33.

Noina kymmenien vuosien odotusten aikana hän sai kestää naapureiden pilkkaavan puheen 'Marian pojasta', Mark 6:3. Välillä Marian usko oli ilmeiseti tosi kovilla. Jeesus ei ollut, eikä ole mikään helppo tapaus. Evankeliumit kertovat pariin otteeseen, siitä, että Jeesuksen äiti ja Jeesuksen veljet, olisivat haluneet tulla Jeesuksen luo, mutta Jeesus ei vain, ehkä tungoksesta johtuen, järjestänyt tapaamista.. (Mark 3:32 - 33). Jakeessa Mark 3:21 Maria, muiden poikiensa kanssa, haluaa ottaa Jeesuksen huostaansa, koska 'he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan'. Englantilaisen käänööksen (NRS1989) mukaan jakeessaan sanotaan: "He has gone out of his mind." Näin siis Jeesuksen äiti, Maria. Heti seuraavassa jakeessa Jeesuksen vastustajat menevät jo tosi pitkälle väittäessään, että Jeesuksessa on Belsebul, ja että 'itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.'

Eli ei ollut Jeesuksen tie helppo, eikä myöskään hänen äitinsä. Jotkut pitivät Jeesusta 'vahinko raskaudesta' syntyneenä lapsena, jotkut hänen kotikylästään kutsuivat häntä välillä pilkallisesti 'Marian pojaksi'. Hänen oma äitinsä luuli yhdessä vaiheessa häntä hulluksi, hänen vastustajansa eli arvostetut Jerusalemin lainopettajat sanoivat, että hänessä on Belsebul. Jumalan suunnitelmat ovat ihmeellisiä.

Every grain of sand

Tämän Dylanin biisin sanat ovat aivan mahtavia ja ajattomia. Samoja polkuja on tallailtu aina Kainin ajoista asti. Hänen ihmeellinen ja usein salainen huolenpito on tämän maailman vaikeuksia voimakkaampaa.

In the time of my confession, in the hour of my deepest need. When the pool of tears beneath my feet flood every newborn seed. There's a dyin' voice within me reaching out somewhere, Toiling in the danger and in the morals of despair.

Don't have the inclination to look back on any mistake,Like Cain, I now behold this chain of events that I must break.In the fury of the moment I can see the Master's hand. In every leaf that trembles, in every grain of sand.

I gaze into the doorway of temptation's angry flame. And every time I pass that way I always hear my name.Then onward in my journey I come to understand That every hair is numbered like every grain of sand.

I have gone from rags to riches in the sorrow of the nightIn the violence of a summer's dream, in the chill of a wintry light,In the bitter dance of loneliness fading into space,In the broken mirror of innocence on each forgotten face.I hear the ancient footsteps like the motion of the sea. Sometimes I turn, there's someone there, other times it's only me.I am hanging in the balance of the reality of man. Like every sparrow falling, like every grain of sand.