Nuoret ovat kyselleet tästä aiheesta vähän tietoa, ja siksi listaan tähän joitain ajatuksia. Aiheeseen löytyy hyvin esitettyä opastusta tästä ja tästä linkistä. Tuo eka linkki kertoo Tosi Rakkaus Odottaa -liikkeen jutuista. Niillä on mahtava nimikkobiisi: ei suojaa kondomi sydäntä. Lukekaa ne, niin mun ei pidä toistaa kaikkea niissä esitettyä. Allekirjoitan nimittäin niissä esitetyt asiat - tiukkis kun olen :).
Tässä yksi lainaus tuosta ekasta linkistä:
”Mielihyväkulttuurissa odottaminen on radikaalia, varsinkin seksin odottaminen. Helppoa se ei kuitenkaan ole, mutta se kannattaa. Tässä kirjasessa mietitään, miten nuori voi tehdä itsenäisiä, omaa seksuaalisuutta ja tulevaa avioliittoa rakentavia valintoja. Mitä kannattaa ottaa huomioon kumppania valitessa? Entä millainen on hyvä ihmissuhde?
Tosi rakkaus odottaa -liike tukee niitä nuoria, jotka haluavat säästää seksin avioliittoon sekä niitä, jotka kamppailevat seksuaalisuuteen liittyvien kipujen ja syyllisyydentunteiden kanssa. Kaiken yllä on armo, jonka varassa voi aloittaa alusta.”
''Jo vihkosen alkulehdillä kerrotaan kampanjan olevan kaikkea muuta kuin seksuaalikielteinen: ”Seksuaalisuus on ihmisen rikkaimpia ja kauneimpia ominaisuuksia. Se voi tuoda elämään valtavasti iloa, onnea ja energiaa.” Yhtenä syynä, miksi seksi pitäisi säästää avioliittoon, Tosi rakkaus odottaa -vihkonen mainitsee seksuaalisuuden särkyvän helposti. Seksi tarvitsee suojakseen avioliiton tarjoamaa rakkautta, turvallisuutta ja sitoutumista. Kirjasen tarkoituksena on mahdollistaa lukijan ja hänen tulevan puolisonsa mahdollisimman nautinnollinen ja eheä seksielämä.''
”Kirkon nuorille suunnatuilla seksisivuilla valaistaan että yhdyntä ei milloinkaan ole pelkkä fyysinen akti, vaan se on aina myös kokonaisvaltainen, henkinen tapahtuma. Siksi nettisivujen mukaan vapaissa seksisuhteissa koetaan usein esimerkiksi raskaaksi tulemisen pelkoa ja sen tuomaa epävarmuutta. Esiaviolliseen seksisuhteeseen vakuutetaan myös liittyvän – avioliitossa harjoitettua seksiä useammin – epäonnistuneen yhdynnän tuomaa pettymystä ja häpeää sekä hylätyksi tulemisen pelkoa. Toistuvien esiaviollisten seksuaalisuhteiden ajatellaan myös saattavan lisätä sitoutumiskyvyttömyyttä.''
Ja sitten pari personaalista ajatusta. Rabbiiinisen juutalaisuuden perustekstissä, Mishnassa, on mielestäni tosi hieno ajatus rakkaussuhteiden riippuvaisuuksista. Abot. 5:16: ''A: In any loving relationship which depends upon something, when that thing is gone, the love is gone. B: But any which does not depend upon something will never come to an end. C: What is a loving relationship which depends upon somethin? That is the love of Amnon and Tamar, 2. Sam. 13:15. D: And one which does not depend upon something? That is the love of David and Jonathan.''
Amnon rakasti Tamaria, ja tämän takia hän halusi päästä tämän kanssa sänkyyn - keinolla millä hyvänsä. Tälle toiveelle tuli muutama este, mutta esteistä viis, ja himossaan Amnon makasi Tamarin väkisin. Tämä jälkeen Raamattu kertoo, että 'Amonin valtasi voimas vastenmielisyys Tamaria kohtaan, voimakkaampi kuin rakkaus, jota hän oli sitä ennen tuntenut.' 2. Sam. 13:15. Eräs varttuneempi herrasmies, charmikas ja naisten rakastama, on sanonut, että 'moni mies rakastaa seksiä, mutta vihaa naisia.' Tuollainen touhu halventaa naista, ja tekee hänestä vain miehen tarpeiden tyydyttäjän. Seksin ja rakkauden pitää kulkea kauniisti käsi kädessä.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Kaikki tai ei mitään - saarna ristin kantamisesta
Tiedän, että tämä on aivan ylipitkä teksti saarnaksi. Pidin sen viime sunnuntaina, tosin lyhennettynä, joten ei se ollut näin pitkä.
Mark. 10:17 – 27 Rakkauden laki
NYT tai ei koskaan. MAGNEETTINEN JEESUS
Rakkaat kristityt, hyvät ystävät, olen laskenut, että Markuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa esiintyy 11kertaa sana nyt, heti, välittömästi (eutuus = kreikaksi). Kun Jeesus avaa ensimmäisen kerran suunsa, niin hän sanoi; ’aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.’ Jeesuksen julkinen toiminta ei kestänyt kuin korkeintaan kolme vuotta, noina vuosina hän ehti jättämään maailmaan lähtemättömän ja verrattoman suuren vaikutuksen. Tästä huolimatta Jeesuksesta ei kerrota kertaakaan, että hänellä olisi ollut kiire. Jeesuksella oli aikaa vetäytyä yksinäisyyteen. Hänellä oli aikaa kohdata ihmisiä henkilökohtaisesti. Jeesus tiesi mitä hän oli tekemässä, mitä puhumassa ja minne menossa, ja mistä tulossa. Kun Jeesus kohtasi ihmisen, niin hän ei puhunut niitä näitä, vaan hän keskittyi lempeällä mutta totuudellisella tavalla ytimeen. Tämän takia ihmiset ottivat Jeesuksen tosissaan. Jeesukselle tuotiin oikeita ongelmia, kuten sairaita sukulaisia ja ystäviä parannettavaksi. Hänen luokseen tultiin hakemaan vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, kuten vaikka siihen, että mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän.
Jeesuksella oli magneettinen vaikutus ihmisiin. Ihmiset kantoivat ja toivat sairaita lapsiaan, aviopuolisoitaan, appivanhempiaan, kaikkia sukulaisiaan, ystäviään, Jeesuksen luo, jotta hän parantaisi heidät. Nämä apua tarvitsevat ihmiset eivät suostuneet hyväksymään kieltävää vastausta. Evankeliumi kertoo saastaisesta naisesta, joka tunkeutui ihmisjoukon läpi koskettaakseen Jeesuksen rukoustupsua, vaikka tällainen toiminta oli kiellettyä. Eräät miehet keksivät keinon, jolla päästä ihmistungoksen keskellä olevan Jeesuksen luo. He purkivat katon ja tulivat sitä kautta Jeesuksen luo. Kuinka paljon mekin juostaan joka paikassa, mutta emme tee olennaisia asioita? Moni puhuu paljon, mutta ei sano mitään.
KOLME KYSYMYSTÄ
Tuo muuan mies, josta päivän evankeliumissa puhutaan, tuli juosten Jeesuksen luo. Hän polvistui ja kutsui Jeesusta hyväksi opettajaksi. Hän arvostaa Jeesusta todella paljon. Hän ajattelee, että Jeesus on se ihminen, joka voi antaa vastauksen siihen kysymykseen, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän. Jeesuksen vastaus alkaa sanoilla: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.’ Tästä vastauksesta nousee heti mieleen kolme jatkokysymystä: 1) oliko Jeesus sitten hyvä, jos vain ja ainoastaan Jumala on hyvä. 2) Sanoiko Jeesus, että myös tuo mies on paha? 3) Jos näin on, niin voiko paha mies tai nainen periä ikuista elämää, tai voiko hän tehdä sitä hyvää, mitä vaaditaan, että perii ikuisen elämän?
Oliko ja onko Jeesus hyvä, niin kuin vain Jumala? Fariseukset olivat aikaisemmin suuttuneet Jeesukselle Galileassa, koska hän oli parantanut sairaan ja julistanut hänelle omalla vallallaan, viittaamatta Jumalaan tai edes temppeliin, synnit anteeksi. Jeesus oli vain yksinkertaisesti sanonut, Mark. 2:5: ’poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.’ Fariseukset olivat vastanneet tähän: ’Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi.’ KUKA MUU KUIN JUMALA, ja Jeesus tekee juuri sitä. Jeesus ajoi pahoja henkiä ihmistä Jumalan sormella. Kuka muu kuin Jumala? Jeesus voi antaa anteeksi 77kertaa, hän voi antaa anteeksi niin kuin se vertauksen kuningas, joka antaa anteeksi 10 000 talentin velat. Hän voi rakastaa niitä, jotka häntä vihaavat. Jeesus opetti Jumalan vallalla. Hän sanoi, että, joka kuulee hänen sanansa ja tekee niiden mukaan, on kuin mies joka rakentaa talonsa kalliolle. Tulvan tulessa hän on turvassa, Matt. 7. Jeesus kutsuu ihmistä kuin Jumala. Jeesus sanoo: Jätä kuolleet hautaamaan kuolleensa, jätä ystäväsi, jätä lähimmät perheen jäsenensi. Joka auraan tarttuu, ja katsoo taakseen, ei ole arvollinen. Jeesuksessa Jumala kutsuu ihmisiä – minua ja sinua. Kukaan muu kuin itse kaikkivaltias ei voi esittää tuollaisella arvovallalla kutsua seurata itseään: anna kuolleiden haudata kuolleensa, seuraa sinä minua. Jeesus teki ja tekee sitä, mitä kirjoitusten mukaan juutalaiset uskoivat vain ja ainoastaan Jumalan voivan tehdä. Ainoastaan Jumala on hyvä. Jeesus on hyvä.
KAIKKIEN ON TEHTÄVÄ PARANNUS JA USKOTTAVA
Seuraava kysymys koskee meitä ihmisiä: me olemme pahoja, jos kukaan muu ei ole hyvä kuin Jumala. Evankeliumissa on tiukka sanoma. Se ei ole yksi kiva vaihtoehto muiden vaihtoehtojen joukossa, vaan se on ainutlaatuinen ilosanoma, ainutlaatuinen lahja minulle ja sinulle. Jeesuksen edessä jokainen ihminen oli anteeksiantamuksen tarpeessa. Jokaisen piti tehdä parannus ja uskoa. Publikaanit ja portot ja muut syntiset ymmärsivät helposti, että heidän pitää tehdä elämässään parannus ja uskoa. Julkihurskaita fariseuksia ja lainopettajia taas ärsytti tuo vaatimus. He olivat tottuneet ihmisten ihailuun, ja nyt Jeesus vaati heitä tekemään parannuksen ja kääntymään pahoilta teiltään. Yleensä syntiset ihmiset tajusivat lain valossa, että he ovat pahoja. Itsevarmat fariseukset eivät tajunneet tätä. Jeesuksen aikana oli joitain tosi hurskaita piirejä, jotka olivat tottuneet ihmisiltä saamaansa arvostukseen hengellisissä ja moraalisissa asioissa. Fariseukset ja lainoppineet kuuluivat tähän arvostettuun hurskaiden joukkoon. Jeesus kutsui heitä pahoiksi ihmisiksi, siinä missä muitakin syntisiä. Jeesus sanoi heille suoraan, että he ovat tekopyhiä, hän kutsui heitä kovasydämisiksi. Tuo nuori mies, josta tänään puhumme, sanoi Jeesukselle, että hän on noudattanut tarkasti lakia ’nuoruudestaan asti.’ Hän halusi osoittaa, ettei hän ole niin paha. Fariseukset eivät voineet sietää sitä, että Jeesus ei uskonut heidän hurskauteensa. He kertoivat Jeesukselle, että he noudattavat lakia, ja että he pitävät tarkasti jopa kaikenlaisia ylimääräisiä isien perintäsäädöksiin kuuluvia lakeja koskien esimerkiksi käsien pesuja, paastoja ja sapatin viettoa.
Jeesus muistuttaa miestä käskyistä: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä riistä toiselta ja kunnioita isääsi ja äitiäsi. Laki on valo, joka valaisee meidän elämäämme. Silloin isommat ja pienemmät synnit tulevat esille. Ja silloin paljastuu se, että ihmisen sydämessä on saastaisuuden lähde, Mark. 7. Sieltä ovat peräisin pahat ajatukset, sanat ja teot. Jeesus ei keventänyt lakia. Päinvastoin hän sanoi, että se, joka vihaa veljeään, on murhamies, ja se, joka katsoo himoiten naista, on tehnyt jo ajatuksissaan huorin hänen kanssaan. Jeesuksen mittapuun kirkossa on tänään viheliäistä porukkaa. Jumalan tinkimättömän lain valossa me ollaan kaikki syntisiä. Lakia noudattamalla, yrittämällä olla hyvä ihminen, kukaan ei saavuta pelastusta. Omilla voimillaan kukaan ei pääse Jumalan valtakuntaan.
Jumalan edessä onnellisessa asemassa ovat hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset, ja ne joilla on vanhurskauden nälkä ja jano. Ne taas, jotka ajattelevat olevansa omassa voimassaan onnellisessa asemassa, he ovat todella huonossa osassa. He eivät suostu tekemään parannusta, koska he kuvittelevat olevansa jo vanhurskaita. He eivät suostu uskomaan ja luottamaan ja turvautumaan Jeesukseen, koska he luottavat niin voimakkaasti itseensä. Tuo mies, joka tuli Jeesuksen luo, oli tuollainen. Hän jollain lailla luotti siihen, että hänellä on asiat aika hyvin Jumalan kanssa, kun hän noudattaa jotenkin Mooseksen lakia. Kuitenkin hän tunsi sydämessään, ettei se riittänyt. Siksi hän kysyi Jeesukselta, mitä minun pitää tehdä, kun olen jo kaikki käskyt pitänyt? Tuo mies oli varmasti nähnyt niitä monia ihmisiä, joiden elämä oli muuttunut sen myötä, mitä Jeesus oli heille tehnyt. Hän tiesi ihmisiä, joita Jeesus oli parantanut, hän tiesi ihmisiä, jotka olivat saaneet masennuksen ja pelon sijasta rauhan ja ilon elämäänsä. Hän tiesi, että monet näistä onnekkaista raukoista olivat todella köyhiä ihmisiä, monet olivat yksinkertaisia, monet olivat paljon huonompia ihmisiä kuin hän.
Kuitenkin näiden ihmisten ilo ja rauha, heidän kokemuksensa Jumalasta ja Jeesuksesta, sai tuon miehen mietteliääksi ja levottomaksi. Oliko hän ymmärtänyt jotain väärin? Mihin näiden ihmisten toivo perustui? Jostain syystä hengellinen rikkaus kulkee useimmiten käsi kädessä maallisten vaikeuksien ja vaikeiden aikojen kanssa. Hyvinvoinnin, turvallisuuden ja rikkauden ajat johtavat hyvin usein hengelliseen rappioon kirkoissa. Se on jännä tosiasia, että ihan rahallisestikin kristikunnan köyhin viidennes antaa enemmän seurakunnan rakentamiseksi, kuin rikkain viidennes. Jeesuksen sana köyhästä leskestä, joka tiputti ainoan roponsa kolehtiin, kertoo hyvin selvästi tämän päivän tilanteesta. Köyhimmät antavat eniten. Hyvinvointi-kristillisyyttä leimaa itsekeskeisyys, turvallisuushakuisuus, mielikuvituksettomuus, riidat, arkuus, voimattomuus ja penseys. Suomalaisilla menee tänään maallisesti mitattuna paremmin kuin ikinä. Suomi on tänään vähän niin kuin tuo rikas ja kutakuinkin lainkuuliainen mies. Me luotamme itseemme: taitoihimme, tietoihimme, rahaamme, voimaamme, hyvyyteemme, ystäviimme. Mutta kuitenkin sydämessä jokin sanoo, että se ei riitä. Tämä tyytymättömyys ajaa meidätkin tänään Jeesuksen luo kysymään ikuisesta elämästä. Mitä minun pitää tehdä?
RISTIN TIE
Ristin tie on kristityn ainut oikea tie. Jotenkin tänään ihmiset eivät todellakaan halua kulkea ristin tietä. Niin moni elää ristin vihollisena. Tänään fariseusten tie on paljon suositumpi. Me haluamme, että meitä kunnioitetaan, me etsimme kiitosta enemmän ihmisiltä, kuin Jumalalta. Me haluamme olla katu-uskottavia, haluamme olla siistejä muiden silmissä. Haluamme tulla kukitetuiksi, palkituiksi ja huomatuiksi. Me ollaan niin kiitoksenkipeitä. Meillä on tosi kova hyväksytyksi tulemisen tarve. Tänään tunnen olevani kuin tuo mies Jeesuksen edessä. Tämä hyvinvointi-kristillisyys ei tyydytä minua. Haluan enemmän. Haluan sen Jeesuksen, jonka näen evankeliumeissa. Tuohon Jeesukseen olen aikoinaan rakastunut, ja vain hän voi antaa minulle sen tyydytyksen, sen rauhan, jota kaipaan. Haluan kuulla tuon haasteen joka päivä: jätä kaikki ja seuraa minua.
Ristin tie on ainut tie Jumalan lasten tie. Jeesus sanoi, että se ’joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.’ Haluan tulla lapsen lailla Jeesuksen luo, taivaan Isän luo, niin että hän panee kätensä pääni ylle ja siunaa minua. Jeesus sanoo, että se, ’joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.’ Orja on sellainen, jolla ei ole paljoa mitaleita ja kunniamerkkejä, orjalla ei ole täyttä ihmisarvoa. Orja tuntee alhaisen paikkansa. Orjille ei levitetä punaisia mattoja. Mitä suurempi johtaja haluat olla, sitä alhaisemmaksi orjaksi sinun pitää tulla. Tässä on kyse siitä, että ihmisellä on Kristuksen mieli, Pyhä Henki sydämessä. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth sanoi aikalailla Jeesuksen johtajuusoppien mukaisesti, että ’suomalaisia on johdettava edestä.’ Jeesus ei huutele takaa päin, että menkää, vaan hän kulkee itse kärjessä ja sanoo, että seuratkaa minua. Jeesus itse on ristin tiellä. Jeesus on Herra, hän on Messias, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kuitenkin, tai varmasti juuri tämän takia, Jeesus sanoo meille itsestään: ’ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.’ Paavali kertoo, että Jeesus luopui omastaan ja otti orjan muodon, Fil. 2, ja että lopulta, ja juuri tämän alentumisen takia, tulee päivä, jolloin ’Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra.’
Paavalin kautta Jumala opettaa meille tänäänkin, että meidän kannattaa pitäytyä hinnalla millä hyvänsä evankeliumissa. Paavali kertoo, että hän oli paljon parempi kaveri kuin tuo mies, joka tuli Jeesuksen luo kysymään ikuisesta elämästä. Paavali kirjoittaa, että hänellä, jos jollain olisi syytä luottaa siihen, mitä hänellä on ollut. Hänellä oli varsin kaunis ansioluettelo. Sillä olisi päässyt pitkälle koulumaailmassa ja työelämässä, mutta sekään ansioluettelo ei olisi avannut ovia Jumalan valtakuntaan. Paavali oli liiton jäsen, hänellä oli arvokas sukutausta, hänen vanhempansa olivat Israelilaisia Benjaminin heimosta. Hänellä oli moitteeton lakiin perustuva vanhurskaus, koska hän oli tiukan linjan fariseus, joka noudatti lakia hyvin tarkasti. Kuitenkin tästä kaikesta Paavali kirjoittaa: ’Herrani Kristuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.’
Jeesus viitasi itseensä ja sanoi, että ’tässä teillä on enemmän kuin temppeli’. Sanottakoon, että tuo Jerusalemin temppeli, josta Jeesus puhui, oli juutalaisten mukaan maailman pyhin paikka, se oli maailman napa, ja Jumalan nimen asuinsija maan päällä, se oli syntien sovituksen paikka. Jeesus sanoi, että hän on sitä suurempi. Tämän päivän todellisuuteen sijoitettuna voitaisiin sanoa vaikka, että Jeesus on suurempi rauhan ja elämän lähde, kuin mitkään rahamäärät, hän on arvokkaampi kuin terveys, arvokkaampi kuin täydellinen perhe-elämä, arvokkaampi kuin oma vapaus, arvokkaampi kuin täydellinen parisuhde, arvokkaampi kuin mahtava julkisuus ja loistava maine. Tuo kaikki on kuin roskaa Kristuksen tuntemisen rinnalla. Tuolle rikkaalle miehelle tarjottiin maailmankaikkeuden suurinta lahjaa. Hän kuitenkin halusi pitäytyä rahaan perustuvassa turvassaan, eikä hän siksi tarttunut haasteeseen, eikä hän ottanut lahjaa vastaan. Tuo mies tavallaan valitsi ruostuvat romuta ja roskapussit mitattoman arvokkaan lahjan sijasta.
Niillä, joilla ei ole mitään inhimillisesti hyviä lähtökohtia tässä elämässä, saavuttaakseen onnea ja autuutta, juuri heissä Jumala voi tosi selvällä tavalla todistaa, että elämän merkitys ja hienous ei perustu siihen, mitä meillä on tai ei ole. Paavali kirjoittaa rutiköyhistä Makedonian kristityistä, 2. Kor. 8:2: ’uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsaasti anteliaisuutta.’ Uskonsa tähden 14vuotta vankilassa istunut pastori Richard Wurmbrandt sanoi, että iloisimmat kristityt löytyvät taivaasta ja vankiloista. Siellä missä ihmisen mahdollisuudet loppuvat, siellä alkavat Jumalan mahdollisuudet. Tämän takia minäkin haluan ylpeillä heikkoudestani, niin että minuun asettuisi Kristuksen voima. Surullisena saan Kristuksen lohdutuksen. Vanhurskauden janoisena saan ottaa vastaan Jumalan vanhurskauden ja lunastuksen. Ristin tie on uhrauksen tie, se on ihmiselle mahdoton tie, mutta se on, rakkaat siskot ja veljet, paras ja iloisin tie. Sille tielle Kristus meitä kutsuu, ja sillä tiellä hän itse Pyhän Hengen kautta, tukee ja johdattaa meitä koko ajan. Tuolla tiellä ahdinko ja riemu kulkevat käsi kädessä. Haluan lopettaa tämän saarnan psalmin 118 sanoihin, jotka kertovat jotain tästä ilosta ja surusta, kivusta ja parantumisesta, kuolemasta ja elämästä, vaivoista ja kiitoksesta:
’He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni. Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut. Kuulkaa miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen! Hän kyllä kuritti minua, mutta ei antanut kuoleman valtaan.’
Mark. 10:17 – 27 Rakkauden laki
NYT tai ei koskaan. MAGNEETTINEN JEESUS
Rakkaat kristityt, hyvät ystävät, olen laskenut, että Markuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa esiintyy 11kertaa sana nyt, heti, välittömästi (eutuus = kreikaksi). Kun Jeesus avaa ensimmäisen kerran suunsa, niin hän sanoi; ’aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.’ Jeesuksen julkinen toiminta ei kestänyt kuin korkeintaan kolme vuotta, noina vuosina hän ehti jättämään maailmaan lähtemättömän ja verrattoman suuren vaikutuksen. Tästä huolimatta Jeesuksesta ei kerrota kertaakaan, että hänellä olisi ollut kiire. Jeesuksella oli aikaa vetäytyä yksinäisyyteen. Hänellä oli aikaa kohdata ihmisiä henkilökohtaisesti. Jeesus tiesi mitä hän oli tekemässä, mitä puhumassa ja minne menossa, ja mistä tulossa. Kun Jeesus kohtasi ihmisen, niin hän ei puhunut niitä näitä, vaan hän keskittyi lempeällä mutta totuudellisella tavalla ytimeen. Tämän takia ihmiset ottivat Jeesuksen tosissaan. Jeesukselle tuotiin oikeita ongelmia, kuten sairaita sukulaisia ja ystäviä parannettavaksi. Hänen luokseen tultiin hakemaan vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, kuten vaikka siihen, että mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän.
Jeesuksella oli magneettinen vaikutus ihmisiin. Ihmiset kantoivat ja toivat sairaita lapsiaan, aviopuolisoitaan, appivanhempiaan, kaikkia sukulaisiaan, ystäviään, Jeesuksen luo, jotta hän parantaisi heidät. Nämä apua tarvitsevat ihmiset eivät suostuneet hyväksymään kieltävää vastausta. Evankeliumi kertoo saastaisesta naisesta, joka tunkeutui ihmisjoukon läpi koskettaakseen Jeesuksen rukoustupsua, vaikka tällainen toiminta oli kiellettyä. Eräät miehet keksivät keinon, jolla päästä ihmistungoksen keskellä olevan Jeesuksen luo. He purkivat katon ja tulivat sitä kautta Jeesuksen luo. Kuinka paljon mekin juostaan joka paikassa, mutta emme tee olennaisia asioita? Moni puhuu paljon, mutta ei sano mitään.
KOLME KYSYMYSTÄ
Tuo muuan mies, josta päivän evankeliumissa puhutaan, tuli juosten Jeesuksen luo. Hän polvistui ja kutsui Jeesusta hyväksi opettajaksi. Hän arvostaa Jeesusta todella paljon. Hän ajattelee, että Jeesus on se ihminen, joka voi antaa vastauksen siihen kysymykseen, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän. Jeesuksen vastaus alkaa sanoilla: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.’ Tästä vastauksesta nousee heti mieleen kolme jatkokysymystä: 1) oliko Jeesus sitten hyvä, jos vain ja ainoastaan Jumala on hyvä. 2) Sanoiko Jeesus, että myös tuo mies on paha? 3) Jos näin on, niin voiko paha mies tai nainen periä ikuista elämää, tai voiko hän tehdä sitä hyvää, mitä vaaditaan, että perii ikuisen elämän?
Oliko ja onko Jeesus hyvä, niin kuin vain Jumala? Fariseukset olivat aikaisemmin suuttuneet Jeesukselle Galileassa, koska hän oli parantanut sairaan ja julistanut hänelle omalla vallallaan, viittaamatta Jumalaan tai edes temppeliin, synnit anteeksi. Jeesus oli vain yksinkertaisesti sanonut, Mark. 2:5: ’poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.’ Fariseukset olivat vastanneet tähän: ’Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi.’ KUKA MUU KUIN JUMALA, ja Jeesus tekee juuri sitä. Jeesus ajoi pahoja henkiä ihmistä Jumalan sormella. Kuka muu kuin Jumala? Jeesus voi antaa anteeksi 77kertaa, hän voi antaa anteeksi niin kuin se vertauksen kuningas, joka antaa anteeksi 10 000 talentin velat. Hän voi rakastaa niitä, jotka häntä vihaavat. Jeesus opetti Jumalan vallalla. Hän sanoi, että, joka kuulee hänen sanansa ja tekee niiden mukaan, on kuin mies joka rakentaa talonsa kalliolle. Tulvan tulessa hän on turvassa, Matt. 7. Jeesus kutsuu ihmistä kuin Jumala. Jeesus sanoo: Jätä kuolleet hautaamaan kuolleensa, jätä ystäväsi, jätä lähimmät perheen jäsenensi. Joka auraan tarttuu, ja katsoo taakseen, ei ole arvollinen. Jeesuksessa Jumala kutsuu ihmisiä – minua ja sinua. Kukaan muu kuin itse kaikkivaltias ei voi esittää tuollaisella arvovallalla kutsua seurata itseään: anna kuolleiden haudata kuolleensa, seuraa sinä minua. Jeesus teki ja tekee sitä, mitä kirjoitusten mukaan juutalaiset uskoivat vain ja ainoastaan Jumalan voivan tehdä. Ainoastaan Jumala on hyvä. Jeesus on hyvä.
KAIKKIEN ON TEHTÄVÄ PARANNUS JA USKOTTAVA
Seuraava kysymys koskee meitä ihmisiä: me olemme pahoja, jos kukaan muu ei ole hyvä kuin Jumala. Evankeliumissa on tiukka sanoma. Se ei ole yksi kiva vaihtoehto muiden vaihtoehtojen joukossa, vaan se on ainutlaatuinen ilosanoma, ainutlaatuinen lahja minulle ja sinulle. Jeesuksen edessä jokainen ihminen oli anteeksiantamuksen tarpeessa. Jokaisen piti tehdä parannus ja uskoa. Publikaanit ja portot ja muut syntiset ymmärsivät helposti, että heidän pitää tehdä elämässään parannus ja uskoa. Julkihurskaita fariseuksia ja lainopettajia taas ärsytti tuo vaatimus. He olivat tottuneet ihmisten ihailuun, ja nyt Jeesus vaati heitä tekemään parannuksen ja kääntymään pahoilta teiltään. Yleensä syntiset ihmiset tajusivat lain valossa, että he ovat pahoja. Itsevarmat fariseukset eivät tajunneet tätä. Jeesuksen aikana oli joitain tosi hurskaita piirejä, jotka olivat tottuneet ihmisiltä saamaansa arvostukseen hengellisissä ja moraalisissa asioissa. Fariseukset ja lainoppineet kuuluivat tähän arvostettuun hurskaiden joukkoon. Jeesus kutsui heitä pahoiksi ihmisiksi, siinä missä muitakin syntisiä. Jeesus sanoi heille suoraan, että he ovat tekopyhiä, hän kutsui heitä kovasydämisiksi. Tuo nuori mies, josta tänään puhumme, sanoi Jeesukselle, että hän on noudattanut tarkasti lakia ’nuoruudestaan asti.’ Hän halusi osoittaa, ettei hän ole niin paha. Fariseukset eivät voineet sietää sitä, että Jeesus ei uskonut heidän hurskauteensa. He kertoivat Jeesukselle, että he noudattavat lakia, ja että he pitävät tarkasti jopa kaikenlaisia ylimääräisiä isien perintäsäädöksiin kuuluvia lakeja koskien esimerkiksi käsien pesuja, paastoja ja sapatin viettoa.
Jeesus muistuttaa miestä käskyistä: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä riistä toiselta ja kunnioita isääsi ja äitiäsi. Laki on valo, joka valaisee meidän elämäämme. Silloin isommat ja pienemmät synnit tulevat esille. Ja silloin paljastuu se, että ihmisen sydämessä on saastaisuuden lähde, Mark. 7. Sieltä ovat peräisin pahat ajatukset, sanat ja teot. Jeesus ei keventänyt lakia. Päinvastoin hän sanoi, että se, joka vihaa veljeään, on murhamies, ja se, joka katsoo himoiten naista, on tehnyt jo ajatuksissaan huorin hänen kanssaan. Jeesuksen mittapuun kirkossa on tänään viheliäistä porukkaa. Jumalan tinkimättömän lain valossa me ollaan kaikki syntisiä. Lakia noudattamalla, yrittämällä olla hyvä ihminen, kukaan ei saavuta pelastusta. Omilla voimillaan kukaan ei pääse Jumalan valtakuntaan.
Jumalan edessä onnellisessa asemassa ovat hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset, ja ne joilla on vanhurskauden nälkä ja jano. Ne taas, jotka ajattelevat olevansa omassa voimassaan onnellisessa asemassa, he ovat todella huonossa osassa. He eivät suostu tekemään parannusta, koska he kuvittelevat olevansa jo vanhurskaita. He eivät suostu uskomaan ja luottamaan ja turvautumaan Jeesukseen, koska he luottavat niin voimakkaasti itseensä. Tuo mies, joka tuli Jeesuksen luo, oli tuollainen. Hän jollain lailla luotti siihen, että hänellä on asiat aika hyvin Jumalan kanssa, kun hän noudattaa jotenkin Mooseksen lakia. Kuitenkin hän tunsi sydämessään, ettei se riittänyt. Siksi hän kysyi Jeesukselta, mitä minun pitää tehdä, kun olen jo kaikki käskyt pitänyt? Tuo mies oli varmasti nähnyt niitä monia ihmisiä, joiden elämä oli muuttunut sen myötä, mitä Jeesus oli heille tehnyt. Hän tiesi ihmisiä, joita Jeesus oli parantanut, hän tiesi ihmisiä, jotka olivat saaneet masennuksen ja pelon sijasta rauhan ja ilon elämäänsä. Hän tiesi, että monet näistä onnekkaista raukoista olivat todella köyhiä ihmisiä, monet olivat yksinkertaisia, monet olivat paljon huonompia ihmisiä kuin hän.
Kuitenkin näiden ihmisten ilo ja rauha, heidän kokemuksensa Jumalasta ja Jeesuksesta, sai tuon miehen mietteliääksi ja levottomaksi. Oliko hän ymmärtänyt jotain väärin? Mihin näiden ihmisten toivo perustui? Jostain syystä hengellinen rikkaus kulkee useimmiten käsi kädessä maallisten vaikeuksien ja vaikeiden aikojen kanssa. Hyvinvoinnin, turvallisuuden ja rikkauden ajat johtavat hyvin usein hengelliseen rappioon kirkoissa. Se on jännä tosiasia, että ihan rahallisestikin kristikunnan köyhin viidennes antaa enemmän seurakunnan rakentamiseksi, kuin rikkain viidennes. Jeesuksen sana köyhästä leskestä, joka tiputti ainoan roponsa kolehtiin, kertoo hyvin selvästi tämän päivän tilanteesta. Köyhimmät antavat eniten. Hyvinvointi-kristillisyyttä leimaa itsekeskeisyys, turvallisuushakuisuus, mielikuvituksettomuus, riidat, arkuus, voimattomuus ja penseys. Suomalaisilla menee tänään maallisesti mitattuna paremmin kuin ikinä. Suomi on tänään vähän niin kuin tuo rikas ja kutakuinkin lainkuuliainen mies. Me luotamme itseemme: taitoihimme, tietoihimme, rahaamme, voimaamme, hyvyyteemme, ystäviimme. Mutta kuitenkin sydämessä jokin sanoo, että se ei riitä. Tämä tyytymättömyys ajaa meidätkin tänään Jeesuksen luo kysymään ikuisesta elämästä. Mitä minun pitää tehdä?
RISTIN TIE
Ristin tie on kristityn ainut oikea tie. Jotenkin tänään ihmiset eivät todellakaan halua kulkea ristin tietä. Niin moni elää ristin vihollisena. Tänään fariseusten tie on paljon suositumpi. Me haluamme, että meitä kunnioitetaan, me etsimme kiitosta enemmän ihmisiltä, kuin Jumalalta. Me haluamme olla katu-uskottavia, haluamme olla siistejä muiden silmissä. Haluamme tulla kukitetuiksi, palkituiksi ja huomatuiksi. Me ollaan niin kiitoksenkipeitä. Meillä on tosi kova hyväksytyksi tulemisen tarve. Tänään tunnen olevani kuin tuo mies Jeesuksen edessä. Tämä hyvinvointi-kristillisyys ei tyydytä minua. Haluan enemmän. Haluan sen Jeesuksen, jonka näen evankeliumeissa. Tuohon Jeesukseen olen aikoinaan rakastunut, ja vain hän voi antaa minulle sen tyydytyksen, sen rauhan, jota kaipaan. Haluan kuulla tuon haasteen joka päivä: jätä kaikki ja seuraa minua.
Ristin tie on ainut tie Jumalan lasten tie. Jeesus sanoi, että se ’joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.’ Haluan tulla lapsen lailla Jeesuksen luo, taivaan Isän luo, niin että hän panee kätensä pääni ylle ja siunaa minua. Jeesus sanoo, että se, ’joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.’ Orja on sellainen, jolla ei ole paljoa mitaleita ja kunniamerkkejä, orjalla ei ole täyttä ihmisarvoa. Orja tuntee alhaisen paikkansa. Orjille ei levitetä punaisia mattoja. Mitä suurempi johtaja haluat olla, sitä alhaisemmaksi orjaksi sinun pitää tulla. Tässä on kyse siitä, että ihmisellä on Kristuksen mieli, Pyhä Henki sydämessä. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth sanoi aikalailla Jeesuksen johtajuusoppien mukaisesti, että ’suomalaisia on johdettava edestä.’ Jeesus ei huutele takaa päin, että menkää, vaan hän kulkee itse kärjessä ja sanoo, että seuratkaa minua. Jeesus itse on ristin tiellä. Jeesus on Herra, hän on Messias, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kuitenkin, tai varmasti juuri tämän takia, Jeesus sanoo meille itsestään: ’ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.’ Paavali kertoo, että Jeesus luopui omastaan ja otti orjan muodon, Fil. 2, ja että lopulta, ja juuri tämän alentumisen takia, tulee päivä, jolloin ’Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra.’
Paavalin kautta Jumala opettaa meille tänäänkin, että meidän kannattaa pitäytyä hinnalla millä hyvänsä evankeliumissa. Paavali kertoo, että hän oli paljon parempi kaveri kuin tuo mies, joka tuli Jeesuksen luo kysymään ikuisesta elämästä. Paavali kirjoittaa, että hänellä, jos jollain olisi syytä luottaa siihen, mitä hänellä on ollut. Hänellä oli varsin kaunis ansioluettelo. Sillä olisi päässyt pitkälle koulumaailmassa ja työelämässä, mutta sekään ansioluettelo ei olisi avannut ovia Jumalan valtakuntaan. Paavali oli liiton jäsen, hänellä oli arvokas sukutausta, hänen vanhempansa olivat Israelilaisia Benjaminin heimosta. Hänellä oli moitteeton lakiin perustuva vanhurskaus, koska hän oli tiukan linjan fariseus, joka noudatti lakia hyvin tarkasti. Kuitenkin tästä kaikesta Paavali kirjoittaa: ’Herrani Kristuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.’
Jeesus viitasi itseensä ja sanoi, että ’tässä teillä on enemmän kuin temppeli’. Sanottakoon, että tuo Jerusalemin temppeli, josta Jeesus puhui, oli juutalaisten mukaan maailman pyhin paikka, se oli maailman napa, ja Jumalan nimen asuinsija maan päällä, se oli syntien sovituksen paikka. Jeesus sanoi, että hän on sitä suurempi. Tämän päivän todellisuuteen sijoitettuna voitaisiin sanoa vaikka, että Jeesus on suurempi rauhan ja elämän lähde, kuin mitkään rahamäärät, hän on arvokkaampi kuin terveys, arvokkaampi kuin täydellinen perhe-elämä, arvokkaampi kuin oma vapaus, arvokkaampi kuin täydellinen parisuhde, arvokkaampi kuin mahtava julkisuus ja loistava maine. Tuo kaikki on kuin roskaa Kristuksen tuntemisen rinnalla. Tuolle rikkaalle miehelle tarjottiin maailmankaikkeuden suurinta lahjaa. Hän kuitenkin halusi pitäytyä rahaan perustuvassa turvassaan, eikä hän siksi tarttunut haasteeseen, eikä hän ottanut lahjaa vastaan. Tuo mies tavallaan valitsi ruostuvat romuta ja roskapussit mitattoman arvokkaan lahjan sijasta.
Niillä, joilla ei ole mitään inhimillisesti hyviä lähtökohtia tässä elämässä, saavuttaakseen onnea ja autuutta, juuri heissä Jumala voi tosi selvällä tavalla todistaa, että elämän merkitys ja hienous ei perustu siihen, mitä meillä on tai ei ole. Paavali kirjoittaa rutiköyhistä Makedonian kristityistä, 2. Kor. 8:2: ’uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsaasti anteliaisuutta.’ Uskonsa tähden 14vuotta vankilassa istunut pastori Richard Wurmbrandt sanoi, että iloisimmat kristityt löytyvät taivaasta ja vankiloista. Siellä missä ihmisen mahdollisuudet loppuvat, siellä alkavat Jumalan mahdollisuudet. Tämän takia minäkin haluan ylpeillä heikkoudestani, niin että minuun asettuisi Kristuksen voima. Surullisena saan Kristuksen lohdutuksen. Vanhurskauden janoisena saan ottaa vastaan Jumalan vanhurskauden ja lunastuksen. Ristin tie on uhrauksen tie, se on ihmiselle mahdoton tie, mutta se on, rakkaat siskot ja veljet, paras ja iloisin tie. Sille tielle Kristus meitä kutsuu, ja sillä tiellä hän itse Pyhän Hengen kautta, tukee ja johdattaa meitä koko ajan. Tuolla tiellä ahdinko ja riemu kulkevat käsi kädessä. Haluan lopettaa tämän saarnan psalmin 118 sanoihin, jotka kertovat jotain tästä ilosta ja surusta, kivusta ja parantumisesta, kuolemasta ja elämästä, vaivoista ja kiitoksesta:
’He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni. Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut. Kuulkaa miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen! Hän kyllä kuritti minua, mutta ei antanut kuoleman valtaan.’
maanantai 30. kesäkuuta 2008
Vivamon raamattukylä
Päädyin viime launtainan monen sattuman johdosta Lohjan Vivamoon, ja kävin katsomassa siellä olevaa Raamattukylää. Osallistuin ensimmäiseen näytös-vaellukseen, jonka aiheen oli 'Seuraa minua'. Suosittelen lämpimästi kaikille hermoileville kaupunkilaisille, ja etenkin perheille. Omasta mielestäni näytelmä oli hieno, koskettavakin. Siinä annetaan tietynlainen kuva Jeesukseta, tuollaisen yleisaiheen johdattelemana: seuraa minua.. Vivamo on Kansan Raamattuseuran leirikeskus. Kiva ja kaunis paikka luonnon keskellä. Tässä on linkki sinne.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Kolme tapahtumaa: Tuska, Pride ja Suviseurat
Hesarissa on tänään juttua kesäjuhlista. Mieleeni tuli, että kristittyjen pitiäisi tietenkin mennä aktiolle Tuska-festivaaleille. Meidän uskomme ytimessähän on paljon tuskaa. Todennäköisesti tuo aktio-porukka saisi kokea vähän pilkkaa, ehkä jopa väkivaltaa. Hesarin jutusta sain kuvan, että joku oli repinyt lavalla Raamatun rikki. Voi.. tuskaa, sillä niinhän se sanonta meni, että 'siellä missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan kohta ihmisiä.' Sehän sopisi Tuska-festareiden teemaan oikein mainiosti, että aktio-porukka saisi todella elää tuon teeman riemullisesti todeksi! Pitää laittaa mietintämyssyyn.
Toinen jännä tapahtuma, josta hesarissa oli juttua oli pride-kulkue. Kyse on seksuaalivähemmistöjen marssista, jossa vaadittiin oikeutta homoille ja lisää suvaitsevaisuutta. Kulkueen hännillä kulki kiivas anarkistinen porukka, joka vastusti suurinta osaa tuosta homo-porukasta. Tämän anarkistisakin mukaan he eivät nimittäin olleet tarpeeksi tiukkoja. Heidän joukoistaan huudettiin sellaisia iskulauseita kuten 'Kuolema heterokulttuurille!' Oi kuinka suvaitsevaista. Ihanaa tämä sananvapaus. Onneksi meidän ei pidä olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Minun kantani on se, että rakastan homoja, mutta vastustan heidän elämäntapaansa. Tunnen todella sympaattisia ja hyviä ihmisiä, jotka ovat homoja. Tämä on vaikea aihe, ja siksi siitä pitäisi ihan avoimesti ehkä puhua. En oikein tiedä onko aiheesta edes käyty mitään kovin avointa keskustelua, jossa eri kantojen edustajat nousivat punkkereistaan saman pöydän ääreen ja keskustelisivat aikuisten ja sivistyneiden ihmisten tavoin tästä isosta asiasta. Turha kuvitella, ettei tämä olisi iso, kulttuuriin ja arvoihin laajasti vaikuttava asia.
Pride-kulkueeseen osallistui reilu 2000ihmistä.
Näistä kolmesta viimesenä ja vähäisimpänä hesari mainitsi myös vanhalestadiolaisten suviseurat, joihin osallistui 65 000 ihmistä. He söivät paljon spagettia, yhteensä 6 100kiloa. Näin hesari kertoo. Makkaroitakin meni 26 000. Tuon porukan sanomasta tai 'iskulauseista' ei harmikseni mainittu mitään.
Toinen jännä tapahtuma, josta hesarissa oli juttua oli pride-kulkue. Kyse on seksuaalivähemmistöjen marssista, jossa vaadittiin oikeutta homoille ja lisää suvaitsevaisuutta. Kulkueen hännillä kulki kiivas anarkistinen porukka, joka vastusti suurinta osaa tuosta homo-porukasta. Tämän anarkistisakin mukaan he eivät nimittäin olleet tarpeeksi tiukkoja. Heidän joukoistaan huudettiin sellaisia iskulauseita kuten 'Kuolema heterokulttuurille!' Oi kuinka suvaitsevaista. Ihanaa tämä sananvapaus. Onneksi meidän ei pidä olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Minun kantani on se, että rakastan homoja, mutta vastustan heidän elämäntapaansa. Tunnen todella sympaattisia ja hyviä ihmisiä, jotka ovat homoja. Tämä on vaikea aihe, ja siksi siitä pitäisi ihan avoimesti ehkä puhua. En oikein tiedä onko aiheesta edes käyty mitään kovin avointa keskustelua, jossa eri kantojen edustajat nousivat punkkereistaan saman pöydän ääreen ja keskustelisivat aikuisten ja sivistyneiden ihmisten tavoin tästä isosta asiasta. Turha kuvitella, ettei tämä olisi iso, kulttuuriin ja arvoihin laajasti vaikuttava asia.
Pride-kulkueeseen osallistui reilu 2000ihmistä.
Näistä kolmesta viimesenä ja vähäisimpänä hesari mainitsi myös vanhalestadiolaisten suviseurat, joihin osallistui 65 000 ihmistä. He söivät paljon spagettia, yhteensä 6 100kiloa. Näin hesari kertoo. Makkaroitakin meni 26 000. Tuon porukan sanomasta tai 'iskulauseista' ei harmikseni mainittu mitään.
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Kaikki tai ei mitään - turha pihtailla.
Tämä postaus tiivistää joitain ajatuksia yhdestä nuorten opetuksesta, jonka pidin. Ja sitä paitsi aihe toimii prologina tulevan sunnuntain saarnatekstin tematiikkaan (Mark. 10:17 - 27): Kaikki tai ei mitään.
Lukemattomien riparibiisien sanoittajalla ja säveltäjällä Pekka Simojoella on biisi ’Kaikki tai ei mitään’. Tuon biisin sanat ovat tässä:
’Jos tahdot rakastaa, sen huomaa kohta koko maa. Et pysty peittämään, se täyttää sydämen ja pään. Etkä silloin enää laskelmoi sen rakkauden hintaa. Voit ehkä yrittää elää riskitöntä elämää ja lasikaapissa voit aarteitasi suojella, mutta kuitenkaan et muuta voi, kuin raapaista pintaa.
Anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämän. Anna peliin koko pieni sydän, saat itse paljon enemmän! Anna kaikki tai ei mitään, älä taakse jää katsomaan silloin, kun on tullut aika nousta Jeesusta seuraamaan.
Me emme paljonkaan pysty Jumalalle antamaan. Vain kädet likaiset ja kelvottomat sydämet, mutta elämäsi varjotkin saat Hänelle antaa. Ja vaikka sankari ei kukaan meistä olisi ja vaikka voimallaan ei kukaan pysty kerskumaan, silti suurinta on kuitenkin vain kaikkensa antaa.’
Miksei siis antaisi kaikkea? Jokainen ihminen voi varmaan allekirjoittaa seuraavan väitteen, jonka mukaan jokainen meistä syntyy ja kuolee riippumatta omista toiveistaan. Multa ei ainakaan kysytty haluanko syntyä Suomeen, tai Kiinaan, tai Nepaliin, tai Iraniin, tai johonkin muuhun paikkaan. Eikä multa myöskään kysytty toivomuksia aikakauden, vanhempien, yhteiskunnallisen luokan yms. suhteen. Nyt on vaan pelattava niillä korteilla, joita omistaa. Pointtina on, että jos tällaiset asiat eivät ole meidän hallinnassamme, niin kenen hallinnassa ne ovat? Tyhmän sattuman? Jumalan suunnitelman? Kohtalon? Uskoni vuoksi mä voin ehdottaa tuota kakkosvaihtoehtoa.
Tämä johtaa siihen, että koska olen täysin ’korkeimmissa käsissä’ elämän ja kuoleman suhteen, niin miksi en antaisi myös tätä elämää hänen käsiinsä? Kaikki tai ei mitään. En ole itse luonnut itseäni, enkä pelastanut itseäni, enkä vanhurskauttanut, enkä lunastanut. Itse asiassa ihan kaiken olen saanut lahjaksi, koko tämän elämän. Miksi en antaisi kaikkea hänen käsiinsä?
Hän näki syyn luomiselleni, lunastukselleni, vanhurskauttamiselleni jne., miksi en siis antaisi hänen toteuttaa suunnitelmiaan suvereenisti itseni kohdalla? Dylanilla on kaunis biisi, joka tiivistää hienosti juuri näitä ajatuksia. Biisin sanat löytyvät tästä.
Lukemattomien riparibiisien sanoittajalla ja säveltäjällä Pekka Simojoella on biisi ’Kaikki tai ei mitään’. Tuon biisin sanat ovat tässä:
’Jos tahdot rakastaa, sen huomaa kohta koko maa. Et pysty peittämään, se täyttää sydämen ja pään. Etkä silloin enää laskelmoi sen rakkauden hintaa. Voit ehkä yrittää elää riskitöntä elämää ja lasikaapissa voit aarteitasi suojella, mutta kuitenkaan et muuta voi, kuin raapaista pintaa.
Anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämän. Anna peliin koko pieni sydän, saat itse paljon enemmän! Anna kaikki tai ei mitään, älä taakse jää katsomaan silloin, kun on tullut aika nousta Jeesusta seuraamaan.
Me emme paljonkaan pysty Jumalalle antamaan. Vain kädet likaiset ja kelvottomat sydämet, mutta elämäsi varjotkin saat Hänelle antaa. Ja vaikka sankari ei kukaan meistä olisi ja vaikka voimallaan ei kukaan pysty kerskumaan, silti suurinta on kuitenkin vain kaikkensa antaa.’
Miksei siis antaisi kaikkea? Jokainen ihminen voi varmaan allekirjoittaa seuraavan väitteen, jonka mukaan jokainen meistä syntyy ja kuolee riippumatta omista toiveistaan. Multa ei ainakaan kysytty haluanko syntyä Suomeen, tai Kiinaan, tai Nepaliin, tai Iraniin, tai johonkin muuhun paikkaan. Eikä multa myöskään kysytty toivomuksia aikakauden, vanhempien, yhteiskunnallisen luokan yms. suhteen. Nyt on vaan pelattava niillä korteilla, joita omistaa. Pointtina on, että jos tällaiset asiat eivät ole meidän hallinnassamme, niin kenen hallinnassa ne ovat? Tyhmän sattuman? Jumalan suunnitelman? Kohtalon? Uskoni vuoksi mä voin ehdottaa tuota kakkosvaihtoehtoa.
Tämä johtaa siihen, että koska olen täysin ’korkeimmissa käsissä’ elämän ja kuoleman suhteen, niin miksi en antaisi myös tätä elämää hänen käsiinsä? Kaikki tai ei mitään. En ole itse luonnut itseäni, enkä pelastanut itseäni, enkä vanhurskauttanut, enkä lunastanut. Itse asiassa ihan kaiken olen saanut lahjaksi, koko tämän elämän. Miksi en antaisi kaikkea hänen käsiinsä?
Hän näki syyn luomiselleni, lunastukselleni, vanhurskauttamiselleni jne., miksi en siis antaisi hänen toteuttaa suunnitelmiaan suvereenisti itseni kohdalla? Dylanilla on kaunis biisi, joka tiivistää hienosti juuri näitä ajatuksia. Biisin sanat löytyvät tästä.
ps. tulkaa illalla gg'lle. Katso yllä oleva mainos. Bändin kotisivu löytyy tästä.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
torstai 19. kesäkuuta 2008
Jumalan todellisuus ja me
Tässä joitain pääajatuksia eilisestä iltamessun saarnastani, jonka pidin.
Haluan kirkastaa sitä eroa joka on Jumalan ja meidän mahdollisuuksiemme väliä, meidän todellisuuden ja Jumalan todellisuuden välillä. Johannes kuului ylhäiseen ja papilliseen Aaronin sukuun. Hänen vanhempansa olivat vanhoja ja hänen äitinsä oli ”hedelmätön”. Johanneksen syntymä oli rukousvastaus, jota tämä ”pappispariskunta” oli rukoillut jo kauan, Luuk. 1:5 - 13.
Johanneksen isä Sakarias kohtasi enkelin, kun hän oli temppelissä toimittamassa suitsutusuhria. Enkeli sanoi, että hänen rukouksensa on kuultu ja hänen vaimolleen syntyy poika, jolle pitää antaa nimeksi Johannes. Tämä poika tulisi ’kulkemaan Herran edellä Elian hengessä.’ Sakarias epäilee, ja kysyy: ’mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on jo iäkäs.’
Herää kysymys: Onko meidän rajallisuutemme esteenä Jumalan tahdon toteutumiselle?
Jossain vaiheessa rukousvastauksien viipyessä Sakarias oli taipunut ajattelemaan, että Jumalan mahdollisuuksien edessä on jokin este, kuten vaikka heidän vanha ikänsä ja Elisabetin hedelmättömyys. Enkeli ilmestyi myös neitsyt Marialle, joka sanoo yksinkertaisesti: ’Minä olen Herran palvelija. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.’ Omien ongelmiensa edessä pappi Sakarias oli unohtanut millainen on se Jumala, jota hän palvelee. Daavid oli ’parraton, sileäposkinen ja miellyttävän näköinen nuorukainen – mitätön vastustajaksi’, mutta silti hän kävi ammattisotilas Goljattia vastaan, koska tämä oli häpäissyt Israelin Jumalaa. Meidän oma pienuutemme, heikkoutemme tai ongelmamme eivät voi olla esteitä Jumalan suunnitelmien toteutumiselle. Johannes Kastajan suuri sanoma on, että ’raivatkaa Herralle tie!’ Tänäänkin tuo sanoma on äärimmäisen ajankohtainen. Jos inhimilliset heikkoutemme ovat esteenä Jumalan suunnitelmien toteutumiselle, niin kannattaako tuollaisen Jumalan vuoksi lähteä sunnuntaisin kirkkoon? Ei kannata.
Meidän ei pidä kiinnittää huomiotamme omiin mahdollisuuksiimme tai mahdottomuuksiimme, vaan Jumalaan, jolle kaikki on mahdollista. Hän voi herättää Aabrahamin lapsia vaikka näistä pikkukivistä, niin kuin Johannes julisti. Uskoisin, että tänään seurakunnissa tarvitaan juuri tätä Jumalan tuntemista, tai muuten me vajotaan jonnekin Sakarian epäilevien ja pelokkaiden mietteiden syövereihin, Luuk. 1:18.
Jumalan edessä ’ihminen on kuin ruho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka! Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.’ Jes. 40:6 – 7. ’Lakatkaa jo luottamasta ihmiseen, vain kevyt elämän henkäys hänellä on sieraimissaan. Mitä hän on, mihin hän kelpaa?’ Jes. 2:22. Meidän vanhurskautemme on Jumalan edessä ’kuin tahrainen riepu’. ’Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää’, kuin vesipisara ammennusastiassa. Jes. 40:15, 16.
Tämän takia on syytä tehdä Herralle tietä meidän ongelmien keskelle. Hän saa autiomaan kukkimaan kuin Eedenin puutarhan, hän muuttaa epätoivon toivon portiksi, hän muuttaa kivet Aabrahamin lapsiksi, hän saa kivet ylistämään itseään jne.. ’Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana, olen tuonut sen lähelle teitä. Minun apuni ei ole myöhässä. ‘Jes. 42:4; 51:5. Kiinnitetään katseemme tuohon apuun.
Haluan kirkastaa sitä eroa joka on Jumalan ja meidän mahdollisuuksiemme väliä, meidän todellisuuden ja Jumalan todellisuuden välillä. Johannes kuului ylhäiseen ja papilliseen Aaronin sukuun. Hänen vanhempansa olivat vanhoja ja hänen äitinsä oli ”hedelmätön”. Johanneksen syntymä oli rukousvastaus, jota tämä ”pappispariskunta” oli rukoillut jo kauan, Luuk. 1:5 - 13.
Johanneksen isä Sakarias kohtasi enkelin, kun hän oli temppelissä toimittamassa suitsutusuhria. Enkeli sanoi, että hänen rukouksensa on kuultu ja hänen vaimolleen syntyy poika, jolle pitää antaa nimeksi Johannes. Tämä poika tulisi ’kulkemaan Herran edellä Elian hengessä.’ Sakarias epäilee, ja kysyy: ’mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on jo iäkäs.’
Herää kysymys: Onko meidän rajallisuutemme esteenä Jumalan tahdon toteutumiselle?
Jossain vaiheessa rukousvastauksien viipyessä Sakarias oli taipunut ajattelemaan, että Jumalan mahdollisuuksien edessä on jokin este, kuten vaikka heidän vanha ikänsä ja Elisabetin hedelmättömyys. Enkeli ilmestyi myös neitsyt Marialle, joka sanoo yksinkertaisesti: ’Minä olen Herran palvelija. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.’ Omien ongelmiensa edessä pappi Sakarias oli unohtanut millainen on se Jumala, jota hän palvelee. Daavid oli ’parraton, sileäposkinen ja miellyttävän näköinen nuorukainen – mitätön vastustajaksi’, mutta silti hän kävi ammattisotilas Goljattia vastaan, koska tämä oli häpäissyt Israelin Jumalaa. Meidän oma pienuutemme, heikkoutemme tai ongelmamme eivät voi olla esteitä Jumalan suunnitelmien toteutumiselle. Johannes Kastajan suuri sanoma on, että ’raivatkaa Herralle tie!’ Tänäänkin tuo sanoma on äärimmäisen ajankohtainen. Jos inhimilliset heikkoutemme ovat esteenä Jumalan suunnitelmien toteutumiselle, niin kannattaako tuollaisen Jumalan vuoksi lähteä sunnuntaisin kirkkoon? Ei kannata.
Meidän ei pidä kiinnittää huomiotamme omiin mahdollisuuksiimme tai mahdottomuuksiimme, vaan Jumalaan, jolle kaikki on mahdollista. Hän voi herättää Aabrahamin lapsia vaikka näistä pikkukivistä, niin kuin Johannes julisti. Uskoisin, että tänään seurakunnissa tarvitaan juuri tätä Jumalan tuntemista, tai muuten me vajotaan jonnekin Sakarian epäilevien ja pelokkaiden mietteiden syövereihin, Luuk. 1:18.
Jumalan edessä ’ihminen on kuin ruho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka! Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.’ Jes. 40:6 – 7. ’Lakatkaa jo luottamasta ihmiseen, vain kevyt elämän henkäys hänellä on sieraimissaan. Mitä hän on, mihin hän kelpaa?’ Jes. 2:22. Meidän vanhurskautemme on Jumalan edessä ’kuin tahrainen riepu’. ’Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää’, kuin vesipisara ammennusastiassa. Jes. 40:15, 16.
Tämän takia on syytä tehdä Herralle tietä meidän ongelmien keskelle. Hän saa autiomaan kukkimaan kuin Eedenin puutarhan, hän muuttaa epätoivon toivon portiksi, hän muuttaa kivet Aabrahamin lapsiksi, hän saa kivet ylistämään itseään jne.. ’Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana, olen tuonut sen lähelle teitä. Minun apuni ei ole myöhässä. ‘Jes. 42:4; 51:5. Kiinnitetään katseemme tuohon apuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)