Kaikki tai ei mitään - saarna ristin kantamisesta

Tiedän, että tämä on aivan ylipitkä teksti saarnaksi. Pidin sen viime sunnuntaina, tosin lyhennettynä, joten ei se ollut näin pitkä.

Mark. 10:17 – 27 Rakkauden laki
NYT tai ei koskaan. MAGNEETTINEN JEESUS
Rakkaat kristityt, hyvät ystävät, olen laskenut, että Markuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa esiintyy 11kertaa sana nyt, heti, välittömästi (eutuus = kreikaksi). Kun Jeesus avaa ensimmäisen kerran suunsa, niin hän sanoi; ’aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.’ Jeesuksen julkinen toiminta ei kestänyt kuin korkeintaan kolme vuotta, noina vuosina hän ehti jättämään maailmaan lähtemättömän ja verrattoman suuren vaikutuksen. Tästä huolimatta Jeesuksesta ei kerrota kertaakaan, että hänellä olisi ollut kiire. Jeesuksella oli aikaa vetäytyä yksinäisyyteen. Hänellä oli aikaa kohdata ihmisiä henkilökohtaisesti. Jeesus tiesi mitä hän oli tekemässä, mitä puhumassa ja minne menossa, ja mistä tulossa. Kun Jeesus kohtasi ihmisen, niin hän ei puhunut niitä näitä, vaan hän keskittyi lempeällä mutta totuudellisella tavalla ytimeen. Tämän takia ihmiset ottivat Jeesuksen tosissaan. Jeesukselle tuotiin oikeita ongelmia, kuten sairaita sukulaisia ja ystäviä parannettavaksi. Hänen luokseen tultiin hakemaan vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, kuten vaikka siihen, että mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän.
Jeesuksella oli magneettinen vaikutus ihmisiin. Ihmiset kantoivat ja toivat sairaita lapsiaan, aviopuolisoitaan, appivanhempiaan, kaikkia sukulaisiaan, ystäviään, Jeesuksen luo, jotta hän parantaisi heidät. Nämä apua tarvitsevat ihmiset eivät suostuneet hyväksymään kieltävää vastausta. Evankeliumi kertoo saastaisesta naisesta, joka tunkeutui ihmisjoukon läpi koskettaakseen Jeesuksen rukoustupsua, vaikka tällainen toiminta oli kiellettyä. Eräät miehet keksivät keinon, jolla päästä ihmistungoksen keskellä olevan Jeesuksen luo. He purkivat katon ja tulivat sitä kautta Jeesuksen luo. Kuinka paljon mekin juostaan joka paikassa, mutta emme tee olennaisia asioita? Moni puhuu paljon, mutta ei sano mitään.

KOLME KYSYMYSTÄ
Tuo muuan mies, josta päivän evankeliumissa puhutaan, tuli juosten Jeesuksen luo. Hän polvistui ja kutsui Jeesusta hyväksi opettajaksi. Hän arvostaa Jeesusta todella paljon. Hän ajattelee, että Jeesus on se ihminen, joka voi antaa vastauksen siihen kysymykseen, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän. Jeesuksen vastaus alkaa sanoilla: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.’ Tästä vastauksesta nousee heti mieleen kolme jatkokysymystä: 1) oliko Jeesus sitten hyvä, jos vain ja ainoastaan Jumala on hyvä. 2) Sanoiko Jeesus, että myös tuo mies on paha? 3) Jos näin on, niin voiko paha mies tai nainen periä ikuista elämää, tai voiko hän tehdä sitä hyvää, mitä vaaditaan, että perii ikuisen elämän?
Oliko ja onko Jeesus hyvä, niin kuin vain Jumala? Fariseukset olivat aikaisemmin suuttuneet Jeesukselle Galileassa, koska hän oli parantanut sairaan ja julistanut hänelle omalla vallallaan, viittaamatta Jumalaan tai edes temppeliin, synnit anteeksi. Jeesus oli vain yksinkertaisesti sanonut, Mark. 2:5: ’poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.’ Fariseukset olivat vastanneet tähän: ’Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi.’ KUKA MUU KUIN JUMALA, ja Jeesus tekee juuri sitä. Jeesus ajoi pahoja henkiä ihmistä Jumalan sormella. Kuka muu kuin Jumala? Jeesus voi antaa anteeksi 77kertaa, hän voi antaa anteeksi niin kuin se vertauksen kuningas, joka antaa anteeksi 10 000 talentin velat. Hän voi rakastaa niitä, jotka häntä vihaavat. Jeesus opetti Jumalan vallalla. Hän sanoi, että, joka kuulee hänen sanansa ja tekee niiden mukaan, on kuin mies joka rakentaa talonsa kalliolle. Tulvan tulessa hän on turvassa, Matt. 7. Jeesus kutsuu ihmistä kuin Jumala. Jeesus sanoo: Jätä kuolleet hautaamaan kuolleensa, jätä ystäväsi, jätä lähimmät perheen jäsenensi. Joka auraan tarttuu, ja katsoo taakseen, ei ole arvollinen. Jeesuksessa Jumala kutsuu ihmisiä – minua ja sinua. Kukaan muu kuin itse kaikkivaltias ei voi esittää tuollaisella arvovallalla kutsua seurata itseään: anna kuolleiden haudata kuolleensa, seuraa sinä minua. Jeesus teki ja tekee sitä, mitä kirjoitusten mukaan juutalaiset uskoivat vain ja ainoastaan Jumalan voivan tehdä. Ainoastaan Jumala on hyvä. Jeesus on hyvä.

KAIKKIEN ON TEHTÄVÄ PARANNUS JA USKOTTAVA
Seuraava kysymys koskee meitä ihmisiä: me olemme pahoja, jos kukaan muu ei ole hyvä kuin Jumala. Evankeliumissa on tiukka sanoma. Se ei ole yksi kiva vaihtoehto muiden vaihtoehtojen joukossa, vaan se on ainutlaatuinen ilosanoma, ainutlaatuinen lahja minulle ja sinulle. Jeesuksen edessä jokainen ihminen oli anteeksiantamuksen tarpeessa. Jokaisen piti tehdä parannus ja uskoa. Publikaanit ja portot ja muut syntiset ymmärsivät helposti, että heidän pitää tehdä elämässään parannus ja uskoa. Julkihurskaita fariseuksia ja lainopettajia taas ärsytti tuo vaatimus. He olivat tottuneet ihmisten ihailuun, ja nyt Jeesus vaati heitä tekemään parannuksen ja kääntymään pahoilta teiltään. Yleensä syntiset ihmiset tajusivat lain valossa, että he ovat pahoja. Itsevarmat fariseukset eivät tajunneet tätä. Jeesuksen aikana oli joitain tosi hurskaita piirejä, jotka olivat tottuneet ihmisiltä saamaansa arvostukseen hengellisissä ja moraalisissa asioissa. Fariseukset ja lainoppineet kuuluivat tähän arvostettuun hurskaiden joukkoon. Jeesus kutsui heitä pahoiksi ihmisiksi, siinä missä muitakin syntisiä. Jeesus sanoi heille suoraan, että he ovat tekopyhiä, hän kutsui heitä kovasydämisiksi. Tuo nuori mies, josta tänään puhumme, sanoi Jeesukselle, että hän on noudattanut tarkasti lakia ’nuoruudestaan asti.’ Hän halusi osoittaa, ettei hän ole niin paha. Fariseukset eivät voineet sietää sitä, että Jeesus ei uskonut heidän hurskauteensa. He kertoivat Jeesukselle, että he noudattavat lakia, ja että he pitävät tarkasti jopa kaikenlaisia ylimääräisiä isien perintäsäädöksiin kuuluvia lakeja koskien esimerkiksi käsien pesuja, paastoja ja sapatin viettoa.

Jeesus muistuttaa miestä käskyistä: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä riistä toiselta ja kunnioita isääsi ja äitiäsi. Laki on valo, joka valaisee meidän elämäämme. Silloin isommat ja pienemmät synnit tulevat esille. Ja silloin paljastuu se, että ihmisen sydämessä on saastaisuuden lähde, Mark. 7. Sieltä ovat peräisin pahat ajatukset, sanat ja teot. Jeesus ei keventänyt lakia. Päinvastoin hän sanoi, että se, joka vihaa veljeään, on murhamies, ja se, joka katsoo himoiten naista, on tehnyt jo ajatuksissaan huorin hänen kanssaan. Jeesuksen mittapuun kirkossa on tänään viheliäistä porukkaa. Jumalan tinkimättömän lain valossa me ollaan kaikki syntisiä. Lakia noudattamalla, yrittämällä olla hyvä ihminen, kukaan ei saavuta pelastusta. Omilla voimillaan kukaan ei pääse Jumalan valtakuntaan.

Jumalan edessä onnellisessa asemassa ovat hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset, ja ne joilla on vanhurskauden nälkä ja jano. Ne taas, jotka ajattelevat olevansa omassa voimassaan onnellisessa asemassa, he ovat todella huonossa osassa. He eivät suostu tekemään parannusta, koska he kuvittelevat olevansa jo vanhurskaita. He eivät suostu uskomaan ja luottamaan ja turvautumaan Jeesukseen, koska he luottavat niin voimakkaasti itseensä. Tuo mies, joka tuli Jeesuksen luo, oli tuollainen. Hän jollain lailla luotti siihen, että hänellä on asiat aika hyvin Jumalan kanssa, kun hän noudattaa jotenkin Mooseksen lakia. Kuitenkin hän tunsi sydämessään, ettei se riittänyt. Siksi hän kysyi Jeesukselta, mitä minun pitää tehdä, kun olen jo kaikki käskyt pitänyt? Tuo mies oli varmasti nähnyt niitä monia ihmisiä, joiden elämä oli muuttunut sen myötä, mitä Jeesus oli heille tehnyt. Hän tiesi ihmisiä, joita Jeesus oli parantanut, hän tiesi ihmisiä, jotka olivat saaneet masennuksen ja pelon sijasta rauhan ja ilon elämäänsä. Hän tiesi, että monet näistä onnekkaista raukoista olivat todella köyhiä ihmisiä, monet olivat yksinkertaisia, monet olivat paljon huonompia ihmisiä kuin hän.

Kuitenkin näiden ihmisten ilo ja rauha, heidän kokemuksensa Jumalasta ja Jeesuksesta, sai tuon miehen mietteliääksi ja levottomaksi. Oliko hän ymmärtänyt jotain väärin? Mihin näiden ihmisten toivo perustui? Jostain syystä hengellinen rikkaus kulkee useimmiten käsi kädessä maallisten vaikeuksien ja vaikeiden aikojen kanssa. Hyvinvoinnin, turvallisuuden ja rikkauden ajat johtavat hyvin usein hengelliseen rappioon kirkoissa. Se on jännä tosiasia, että ihan rahallisestikin kristikunnan köyhin viidennes antaa enemmän seurakunnan rakentamiseksi, kuin rikkain viidennes. Jeesuksen sana köyhästä leskestä, joka tiputti ainoan roponsa kolehtiin, kertoo hyvin selvästi tämän päivän tilanteesta. Köyhimmät antavat eniten. Hyvinvointi-kristillisyyttä leimaa itsekeskeisyys, turvallisuushakuisuus, mielikuvituksettomuus, riidat, arkuus, voimattomuus ja penseys. Suomalaisilla menee tänään maallisesti mitattuna paremmin kuin ikinä. Suomi on tänään vähän niin kuin tuo rikas ja kutakuinkin lainkuuliainen mies. Me luotamme itseemme: taitoihimme, tietoihimme, rahaamme, voimaamme, hyvyyteemme, ystäviimme. Mutta kuitenkin sydämessä jokin sanoo, että se ei riitä. Tämä tyytymättömyys ajaa meidätkin tänään Jeesuksen luo kysymään ikuisesta elämästä. Mitä minun pitää tehdä?

RISTIN TIE
Ristin tie on kristityn ainut oikea tie. Jotenkin tänään ihmiset eivät todellakaan halua kulkea ristin tietä. Niin moni elää ristin vihollisena. Tänään fariseusten tie on paljon suositumpi. Me haluamme, että meitä kunnioitetaan, me etsimme kiitosta enemmän ihmisiltä, kuin Jumalalta. Me haluamme olla katu-uskottavia, haluamme olla siistejä muiden silmissä. Haluamme tulla kukitetuiksi, palkituiksi ja huomatuiksi. Me ollaan niin kiitoksenkipeitä. Meillä on tosi kova hyväksytyksi tulemisen tarve. Tänään tunnen olevani kuin tuo mies Jeesuksen edessä. Tämä hyvinvointi-kristillisyys ei tyydytä minua. Haluan enemmän. Haluan sen Jeesuksen, jonka näen evankeliumeissa. Tuohon Jeesukseen olen aikoinaan rakastunut, ja vain hän voi antaa minulle sen tyydytyksen, sen rauhan, jota kaipaan. Haluan kuulla tuon haasteen joka päivä: jätä kaikki ja seuraa minua.

Ristin tie on ainut tie Jumalan lasten tie. Jeesus sanoi, että se ’joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.’ Haluan tulla lapsen lailla Jeesuksen luo, taivaan Isän luo, niin että hän panee kätensä pääni ylle ja siunaa minua. Jeesus sanoo, että se, ’joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.’ Orja on sellainen, jolla ei ole paljoa mitaleita ja kunniamerkkejä, orjalla ei ole täyttä ihmisarvoa. Orja tuntee alhaisen paikkansa. Orjille ei levitetä punaisia mattoja. Mitä suurempi johtaja haluat olla, sitä alhaisemmaksi orjaksi sinun pitää tulla. Tässä on kyse siitä, että ihmisellä on Kristuksen mieli, Pyhä Henki sydämessä. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth sanoi aikalailla Jeesuksen johtajuusoppien mukaisesti, että ’suomalaisia on johdettava edestä.’ Jeesus ei huutele takaa päin, että menkää, vaan hän kulkee itse kärjessä ja sanoo, että seuratkaa minua. Jeesus itse on ristin tiellä. Jeesus on Herra, hän on Messias, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kuitenkin, tai varmasti juuri tämän takia, Jeesus sanoo meille itsestään: ’ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.’ Paavali kertoo, että Jeesus luopui omastaan ja otti orjan muodon, Fil. 2, ja että lopulta, ja juuri tämän alentumisen takia, tulee päivä, jolloin ’Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra.’

Paavalin kautta Jumala opettaa meille tänäänkin, että meidän kannattaa pitäytyä hinnalla millä hyvänsä evankeliumissa. Paavali kertoo, että hän oli paljon parempi kaveri kuin tuo mies, joka tuli Jeesuksen luo kysymään ikuisesta elämästä. Paavali kirjoittaa, että hänellä, jos jollain olisi syytä luottaa siihen, mitä hänellä on ollut. Hänellä oli varsin kaunis ansioluettelo. Sillä olisi päässyt pitkälle koulumaailmassa ja työelämässä, mutta sekään ansioluettelo ei olisi avannut ovia Jumalan valtakuntaan. Paavali oli liiton jäsen, hänellä oli arvokas sukutausta, hänen vanhempansa olivat Israelilaisia Benjaminin heimosta. Hänellä oli moitteeton lakiin perustuva vanhurskaus, koska hän oli tiukan linjan fariseus, joka noudatti lakia hyvin tarkasti. Kuitenkin tästä kaikesta Paavali kirjoittaa: ’Herrani Kristuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.’
Jeesus viitasi itseensä ja sanoi, että ’tässä teillä on enemmän kuin temppeli’. Sanottakoon, että tuo Jerusalemin temppeli, josta Jeesus puhui, oli juutalaisten mukaan maailman pyhin paikka, se oli maailman napa, ja Jumalan nimen asuinsija maan päällä, se oli syntien sovituksen paikka. Jeesus sanoi, että hän on sitä suurempi. Tämän päivän todellisuuteen sijoitettuna voitaisiin sanoa vaikka, että Jeesus on suurempi rauhan ja elämän lähde, kuin mitkään rahamäärät, hän on arvokkaampi kuin terveys, arvokkaampi kuin täydellinen perhe-elämä, arvokkaampi kuin oma vapaus, arvokkaampi kuin täydellinen parisuhde, arvokkaampi kuin mahtava julkisuus ja loistava maine. Tuo kaikki on kuin roskaa Kristuksen tuntemisen rinnalla. Tuolle rikkaalle miehelle tarjottiin maailmankaikkeuden suurinta lahjaa. Hän kuitenkin halusi pitäytyä rahaan perustuvassa turvassaan, eikä hän siksi tarttunut haasteeseen, eikä hän ottanut lahjaa vastaan. Tuo mies tavallaan valitsi ruostuvat romuta ja roskapussit mitattoman arvokkaan lahjan sijasta.
Niillä, joilla ei ole mitään inhimillisesti hyviä lähtökohtia tässä elämässä, saavuttaakseen onnea ja autuutta, juuri heissä Jumala voi tosi selvällä tavalla todistaa, että elämän merkitys ja hienous ei perustu siihen, mitä meillä on tai ei ole. Paavali kirjoittaa rutiköyhistä Makedonian kristityistä, 2. Kor. 8:2: ’uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsaasti anteliaisuutta.’ Uskonsa tähden 14vuotta vankilassa istunut pastori Richard Wurmbrandt sanoi, että iloisimmat kristityt löytyvät taivaasta ja vankiloista. Siellä missä ihmisen mahdollisuudet loppuvat, siellä alkavat Jumalan mahdollisuudet. Tämän takia minäkin haluan ylpeillä heikkoudestani, niin että minuun asettuisi Kristuksen voima. Surullisena saan Kristuksen lohdutuksen. Vanhurskauden janoisena saan ottaa vastaan Jumalan vanhurskauden ja lunastuksen. Ristin tie on uhrauksen tie, se on ihmiselle mahdoton tie, mutta se on, rakkaat siskot ja veljet, paras ja iloisin tie. Sille tielle Kristus meitä kutsuu, ja sillä tiellä hän itse Pyhän Hengen kautta, tukee ja johdattaa meitä koko ajan. Tuolla tiellä ahdinko ja riemu kulkevat käsi kädessä. Haluan lopettaa tämän saarnan psalmin 118 sanoihin, jotka kertovat jotain tästä ilosta ja surusta, kivusta ja parantumisesta, kuolemasta ja elämästä, vaivoista ja kiitoksesta:

’He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni. Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut. Kuulkaa miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen! Hän kyllä kuritti minua, mutta ei antanut kuoleman valtaan.’